Jälkikoulutus pellolla

Jälkikoulutus pellolla on aivan eri asia kuin peltojälkikoulutus. Tämä oli oikeastaan pekokoirille suunnattu, jonkun reissun tukitapahtuma, mutta kysyin saako pk-koiran kanssa tulla vaikka ei siis todellakaan olla tehty, eikä tulla tekemään, pelastuspuolta. Toki saa, sanoivat. Erikseen sai ostaa teams-luennon perjantaille ja käytännön osuus oli pellolla tänään. Ensi sunnuntaina on vielä metsäpäivä, mutta sinne olen varalla.

Luennolla ei nyt ehkä tullut mitään oivalluksia, tosin mun kaverit aina sanoo että mitä ilotulitusta oikein odotat näin pitkän harrastamisen ja kokemuksen jälkeen. 😁 Koirakoita oli tänään kuusi ja se oli kyllä vähän liikaa, tai meillä meni7 tuntia että kaikki sai kaksi kierrosta. Aivot oli ihan soossia lopuksi. Lakki teki ekalla kierroksella itse tekemäni jäljen, jossa tosi monta kulmaa, tilan rajallisuuden vuoksi se oli "vain" 200m. Kaksi ekaa kulmaa tyhjiä, kouluttaja heitti sitä namilla kulmissa. Seuraavissa parissa esine kulman jälkeen palkkana ja ainakin yhden jälkeen ruokakasa. Tuuli aivan hirveän kovaa "oikealta" ja siellä oli neljä jo ajettua jälkeä, joista osassa paljonkin ruokaa, niin aika kivat häiriöhajut saatiin.

Jälki meni muuten aivan omalla tasolla, eka kulma oli hieno, muutama ihan kohtuu ok ja sitten yhden se tosi törkeästi oikaisi kokonaan. Koska en itse ollut ihan kartalla, hukattiin se jälki ja annoin sen nostaa uudelleen sieltä kulman jälkeiseltä osalta. Argh miten ärsyttää oma toiminta, just tätä ei pitäisi vahvistaa! Se lähti esineeltä liian haahuillen jo ja välimatkat oli tosiaan lyhyitä, ja sieltä tuuli painoi ne kaikki häiriöhajut just, niin näin nyt pääsi käymään.

Toisella kierroksella Lakille oli vieraan tekemä jälki. Tehtiin sille s-kaaria joissa oli ruokaa. Pari esinettä, yksi "ratsastaja" mistä jäljen tekijä kysyi etukäteen että käykö se vaikka se on tosi pieni ja kova (haju tarttuu huonosti). Joo, kyllä se sen ilmaisee, sanoin, ja hän sitten vannotti että jos koira ei löydä sitä niin mun pitää etsiä se itse. Ilmeisen tunnearvokas siis, ja mua kyllä alkoi hirvittää. Ei muuten, siis normaalisti Lakki ilman muuta ilmaisisi sen, mutta nyt kun siellä oli niin paljon sitä ruokaa niin mitä jos ruoka vie ja esineet jää... no ei hätiä, Lakki toimitti. Ihme kyllä se myös söi ne ruuat sieltä, tosin olin luennon ohjeiden mukaan antanut sille edellisella aterialla vain vähän normaalia pienemmän ruuan, että sillä olisi nälkä. En oikein tiedä mitä olen tästä mieltä, onko ok nälättää koiraa ihmisen harrastuksen takia? Toisaalta eihän se nyt siitä kuole että jonkun kerran tulee vähän kevyempi annos, ei se ilman jäänyt kokonaan.

Esineilmaisu on kuulemma ihan huikea (mä olin tyytyväinen siihen että muisti olla hyppäämättä, mutta kouluttaja tarkoitti enemmän sitä että koira todella haluaa löytää ja ilmaista ne ja koko ilmaisuketju näyttää tosi toimivalta eli koira myös palkkaantuu hyvin), koira on motivoitunut, ajaa hyvässä tunnetilassa ja nyt vaan pitäisi tehdä niitä namitettuja kulmia ja serpentiiniä. Kysyin että mä en oikein ymmärrä että jos siellä on ruokaa, niin sehän tekee tosi hyvin, mutta sitten kun sen ottaa pois, niin homma hajoaa. No eihän sitä ruokaa mistään muualtakaan voi häivyttää kerralla, ja vaatii vaan ihan hirveästi toistoja. En tiedä onko mulla resursseja sellaiseen ja tavallaan mitä väliä yhden fh-kokeen takia. Toisaalta kaikki tarkkuus mitä pellolla saadaan luotua, kantaa aina myös metsässä.

the ratsastaja

pikkusiskon mielipide siitä että hirveästi jälkiä ja hänen pitäisi vaan nahkiaisen pannassa kusasta ja mennä takaisin autoon

rotukirjo oli tosi kivan laaja!

Muutama ajatus mitä jäi mieleen:

-jäljen voi koska tahansa keskeyttää, apparilla on paalu mukana ja hän laittaa sen siihen mihin jäätiin, voi sitten käydä ajamassa myöhemmin loppuun tai käydä toisen koiran kanssa tyhjentämässä

-osaavaa koiraa kielletään heti jos se jää kovasti pällistelemään jotakin tms. Aloittelevan kanssa voi odottaa että se itse jatkaa ja kehua sitten, mutta osaava koira saa palautetta jos ei keskity. Tämä oli ihan kevyt "äp" ja sitten "jälki", ei mitään liinalla reuhtomista tms.

-appari palkkaa heidän porukoissa paljon, se voi olla ruokaa (joku vähän isompi nami, esim kokonainen lihapulla) tai lelu. Esim. ne kulmat: tyhjä kulma ja kun suoriutuu siitä, appari heittää palkan sinne koiran eteen. Helpompaa kun joku muu tekee sen, kun itsellä liina käsissä.

-keskellä jälkeä voi aivan hyvin täysin vapauttaa koiran ja hillua sen kanssa ihan hulluna. Sitten vaan kerätään kamat kasaan ja aivot mukaan ja jatketaan. Mä oon kyllä palkannut esineillä hyvinkin riemukkaasti milloin itsekin pellossa maaten, mutta ihan siis vaikka siinä kulmassa missä appari heittää koiralle pallon. Ihmiset monesti jotenkin varoo nostamasta sitä koiran virettä mutta se on opeteltava asia antaa sen nousta palkatessa ja sitten taas keskitytään jälkeen.

-palkkaa lelulla jos koira suinkin leikkii, se vaan tuottaa erilaista voimaa kuin ruoka. Se voi olla esineillä tai lopuksi tai että ensin saa ruokaa ja sitten leikitään ja siitä palkaksi saa vielä lisää ruokaa, ihan  miten vaan, mutta yritä saada johonkin ujutettua myös lelupalkka.

-oli tosi erilaisia koiria ja erilaisia ongelmia, yhdellä mm. keväällä purrut kyy naamaan jäljellä 😮 ja sattuneesta syystä hänestä jäljen nosto on ollut sen jälkeen erittäin arveluttavaa. Varsinaista motivaatio-ongelmaa ei ollut kellään mutta kaikesta huolimatta jäi kyllä sellainen olo, että onhan se Lakki ihan saakelin sinnikäs ja sitä ei mitkään haasteet hidasta yhtään. Ei häviä töppöiselle yhtään missään.

Kotimatkan valaisi kuu