Selina Saimalan nosekoulutus

Alun perin tämä oli Elli Kinnusen koulutus, mutta kouluttaja vaihtui. Selinalla en vielä koskaan ole ollutkaan. Koulutus oli NWS:n ja pidettiin Imatran työväentalolla. Ilmoitin ensin Hymnin kun se oli yksi koira per jäsen, mutta kun tilaa jäi ja paikkoja alettiin mainostaa ulkopuolisille, kysyin saanko ottaa toisenkin koiran. Samoilla bensoilla menisi. Alun perin se oli Lakki, mutta vaihdoin sitten kuitenkin vielä Pajuun. Lakin ongelma olisi ollut se motivaatiopula, mutta katsotaan nyt miten saikun jälkeen lähtee asiat paranemaan. Hymnin aihe oli tuijotusilmaisu, ja Pajusta kirjoitin että menee vähän liian lujaa, ekat alueet siksi sekoiluksi ja jos keksit jonkun jipon millä sen saisi heti alusta keskittymään.

Ekassa ryhmässä oli aloittelijat ja toisessa pitemmällä olevat. Jako kyllä oli melko karkea ja jokainen teki oman tasoisia juttujaan. Kaikille tuli kaksi kierrosta. Hymni oli ekan ryhmän nro 4.

Alakertaan sai tulla odottelemaan kun edellinen treenasi ylhäällä. Arvelin että Hymni tuhahtelee ja haukahtelee äänille ja sitä voi ylipäätään jännittää. Pihalla hän oli vakuuttunut että tämä on jäljen nosto eikä meinannut tulla pissalla käymisestä mitään. Ihan reippaasti tuli sisään ja yksittäisen tuffin päästi lähinnä ovien kolinalle. Koiristahan se ei välitä yhtään mitään, ihmiset saattaa olla jänniä.

Jäätiin alas treenaamaan kun siinä oli mattoja ja ylhäällä aulassa ei. Näytin ensin mitä ollaan tehty ja kouluttaja muutti pieniä teknisiä asioita. Suurin oivallus esim ihan klassinen palkan suunta; jos jää mielestäni liian kauas tuijottamaan, niin älä nyt helvetissä palkkaa koiraa kohti, vaan kohteelta, tai koirasta poispäin!! Hymni reagoi tähän todella nopeasti. Toinen ehkä se, että koiraan liikettä jollain tavalla hetsaamalla, namia heittelemällä tms koska tositilanteessa etsiessä se vire on kuitenkin korkeammalla ja opeteltava heti sitä liikkeestä jähmettymistä.

Hymnillä oli tosiaan vähän jännää. Yleisö oli tullut istumaan portaille. Se yritti monta kertaa mennä katsomaan heitä ja sitten kuitenkin tuffaili välillä. Hyvin se pystyi keskittymään mutta se kiihkein sekoilu pysyi poissa. Treeniaika oli ehkä noin 10min ja se oli tosi pitkä setti, en koskaan tee kotona niin paljon. Lopussa näki että nyt on teinillä melkoinen aivohiki. 😀

Toisella kierroksella alettiin piilottaa purkkia, tai siis desin mittaa, ja sain ohjeet miten jatkaa. Oli kyllä puhetta myös siitä, että tuijotusilmaisu on työläs ylläpitää ja että se sopii sellaisille hulluille jotka tykkää kouluttaa. Helpommallakin voi päästä. Katsotaan nyt, olis kiva tehdä se valmiiksi niin voi sanoa tehneensä, mutta jaksaako sitä sitten loppuelämän ylläpitää, on asia erikseen.

Yksi kanssaosallistuja kävi kehumassa että onpa taitava pentu. Kysyi kyllä että voiko sitä enää pennuksi sanoa, mihin vastasin että eiks ne lauman nuorimmat aina ole pentuja siihen asti että tulee uusi pentu... 😀 Sanoin, että se on tehnyt näitä juttuja ja metsäjälkeä ja mitään muuta se ei sitten osaakaan.

Nahkan vuoro oli sitten iltapäivällä, hän oli oman ryhmänsä toinen. Pyysin etukäteen että saan sen alkuun koska mun aivot olisi loppupäivästä ihan soossia. Nahkalle tai siis sen ongelmalle tekee hyvää se että se on koko aamupäivän marinoitunut autossa ja kuunnellut kun muut pääsee. Varmasti keittää kunnolla.

Ja se olikin ihan hirveä jo autolla.

minäkö?

Nahkiainen aloitti yhdellä tuolilla. Mennään seisomaan niin lähelle mistä lähettäisi, mutta pyydetäänkin istu, maahan, tassu, whatever kunnes koira oikeasti keskittyy. Sitten vasta etsi-käsky. Nahka alkoi kahden tempun jälkeen selkeästi kuuntelemaan ja vaikutti hyvältä, mutta sitten etsikäskyllä kuitenkin ampaisi ihan hevonkuuseen.

Sitten oli pieni alue missä saavuttamaton piilo tekokukan telineen alla. Nahka nappasi lähdöstä yhden tötterön suuhunsa 😂 Eteni pari metriä ja laski sen nätisti alas. Piiloa nahka ei oikein osannut ilmaista tai ei saanut lukittua valintaansa. Kouluttajan mielestä törppö oli vahinko, ja nämä on nyt sitten sarjassamme vain russelijutut; suu aukesi ja tötterö vaan meni sinne hups! 😂

piilo oik.takanurkassa

Sitten iso iso alue missä hirveästi pöytiä ja tuoleja. Inhoan tällaisia. Nahka lähti aluksi nenä pystyssä juoksemaan ja just kun mietin että pitäiskö ohjata se etsimään jostain, se alkoi itse paremmin neniä. Kouluttajan mielestä isossa tilassa tällainen on ihan ok, koirahan ei vain juokse vaan skannaa tilaa koko ajan. On taloudellista yrittää ensin löytää joku vihje mistä päin pitäisi alkaa tarkemmin etsiä. Hyvin se jaksoi kuulemma yli 4min etsiä, haju oli pöydän jalan alla ihan lattiatasolla ja se ei vaan aiemmin tullut nokkaan. Jäin miettimään, että oon ehkä turhaan ärsyyntynyt siitä alun juoksemista, koska se helposti näyttää sekoilulta mutta ei ole.

Tähän väliin tuli tauko. Toiselle kierrokselle jäi laatikot ja niiden taustalla näkyvä näyttämö. Laatikoilla ohjaajan tehtävä oli omalla liikkeellä ohjata koiraa ja olin itse ylpeä omasta liinan käytöstäni. Nahka ilmaisi yhden x:n toisesta päästä ja sitten käytiin toinen suora läpi. Alkoi vauhti kiihtyä loppua kohti, mutta sitten tuli haju nokkaan ja se teki ihan jäätävän hienon lukkojarrutuksen ja melkein kaatui nenälleen sinne laatikkoon 😂 Tämä olis niin pitänyt saada videolle!

Tässä vaiheessa kouluttaja sanoi, että joo sille nyt vaan näyttää sattuvan ja tapahtuvan kaikenlaista enemmän kuin... no enemmän kuin kaikille muille yhteensä. Mutta että nämä on kuitenkin tavallaan "vahinkoja" ja että ei se tarkoituksella. Se törppökin näytti siltä että se oli vain joku aivopieru, se ei mitenkään riemastunut sen kanssa tms vaan ihan oikeasti hetkeksi unohti että on menossa etsimään. Sanoin, että tää ei ole mikään kiitollinen koekoira kun sitä nyt ei voi sanoa kauhean suoritusvarmaksi ja tosiaan sattuu kummasti kaikenlaista. Hän vastusti ja sanoi että kyllä ne tähdet joskus osuu kohdilleen, kun muutenhan se on varsin taitava, sillä on hyvä motivaatio ja sinnikkyyttä ja sillä on sikahauskaa.

Jäin ihan miettimään että on se kyllä kehittynyt, sitä ei ehkä aiemmin olisi luonnehtinut sinnikkääksi.

Sitten oli vielä se näyttämö. Siellä on pieni huone ja sitten tuo iso alue mikä näkyy kuvassa. Täällä oli yhteensä 2 piiloa, kakkosen säännöillä eli joko 1+1 tai 2+0. Isolla alueella ei oikein mitään, käytiin pienessä missä selkeä reaktio mutta ei saa hajusta kiinni. Palattiin isolle ja koira alkoi olla sitä mieltä että tää on katsottu, ja se hyppäsi tuolta alas suunnistaakseen sille lähellä olleelle laatikkolöydölle. Kouluttaja oli aluksi varoittanut että muistakaa ettette itse tipu sieltä, mutta kellään ei varmaan tullut mieleen että jonkun koira päättää hypätä, ja että jostain syystä se oli päivän pienin koira.... no ei siinä mitään, se meinasi yrittää hypätä takaisin mutta kielsin aika pontevasti, ja menin hakemaan sen portaita pitkin. Sitten mentiin sinne pieneen huoneeseen, sohvan päällä seinällä roikkui joku härpäke ja koira pyrki sinne. Nostin sitä ja se oli riemastui niin että noniin nyt tulee karkkia, ja hyppäsi voltin mun käsistä sinne sohvalle suu auki odottamaan. Taas meinasi tulla sydäri, ja otin sen sitten uudelleen että näytä nyt kunnolla. Se oli tosi hyvä nosto!

Kouluttaja sanoi, että isolla alueella koira ei ole reagoinut hajuun ollenkaan, se oli näyttämöverhossa lähdön luona. Käytiin sitten vielä ottamassa se, ja se ilme olisi ollut taas kuvan arvoinen kun se vähän alkoi olla että blah ei täällä ole mitään ja sitten nenä osuikin verhopiiloon. Lopetettiin tähän, olisi ollut vielä yksi alue. Koutsi toivotteli onnea koiran hengissä pitämiseen ja että ymmärtää nyt että menee tosiaan vähän lujaa joo 😂

Nahkastakin yksi kävi sanomassa että ei tykkää pienistä koirista mutta jos joskus ottaisi sellaisen niin haluaisi just tollasen, ihan huikee kuulemma. 🥰 Onhan hän vähän niinku joku sarjakuvahahmo, epätodellinen!

yes yes minä olen