Kissat

Seuraa random kissajuttuja ihan huvikseen vaan. Kissat on olleet mulla sen aikaa mitä olen täällä asunut; noin 1,5v. Talvi alkaa olla 2,5v ja Nuts 2v.

Talvi tykkää koirista ja se edelleen, turhaan raukka, himoitsee ihan koiran vieressä nukkumista. Lähelle saa tulla mutta ihan kiinni ei, kukaan ei anna. Jos se vaan tulee, koirat poistuu. Lakkia se harva se päivä haluaisi leikittää, mutta Lakki ei edelleenkään oikein tiedä mitä häneltä odotetaan. Kissa kaatuu sen edessä selälleen enkä minäkään tiedä mitä se haluaisi että koira tekee. Se myös säännöllisesti puskee koiria ja kiehnää niiden jaloissa, mikä on mun koirista kevyesti kiusallista.

Nuts on enemmän ihmisorientoitunut. Ihan sama kuka kissalle ventovieras tänne tulee, se on sylissä heti. Ei Talvikaan ihmisiä pelkää, mutta se ei ole ihan niin päällekäyvä. Nuts ei välitä koirista oikein mitään.

Kesällä täällä oli mun vaelluksen ajan kissanhoitaja, jolla oli oma kissoihin tottumaton koira mukana. Sanoin etukäteen, että kissat kyllä puolensa pitää ja olisin lähinnä huolissani siitä, että jos koira jahtaa niitä tms niin tassua ja kynsiä tulee. Kissat oli olleet just niinkuin kuvittelin; nätisti heitä sai vieraskin koira haistella mutta mitään riehumista ja liian päällekäyvää tuttavuutta ne ei olleet katselleet. Ja ihmisten sylistä ne kyllä oli ottaneet paikkansa.

Edelleen oon ehkä vähän yllättynyt siitä, miten sosiaalisia ja reippaita nämä on. Jos täällä jotain tekee, niin melkein varmemmin sitä on kyyläämässä kaksi kissaa, kuin yksikään koira. (Ja koirat myös osaa käskystä poistua, kissat ei todellakaan.) Luulin, että vieraiden ihmisten tai eläinten tullessa kylään kissat pysyttelee kauempana, ei välttämättä siksi että ne on arkoja, vaan siksi, että ei voisi vähempää kiinnostaa. No näitä kiinnostaa. Kaikki mahdollinen.

Keskenään he on ihan hyvissä väleissä, mutta ei niin hyvissä, kuin kuvittelin ja toivoin. Ne saattaa kyllä nukkua "yhdessä erillään". Siis esim. uunin pankolla molemmat, mutta karvat ei ihan osu toisiinsa. Eivät koskaan mene ihan kasaan ja vain hyvin harvoin näkee että ne nuolee toisiaan, sekin aina niin, että Talvi pesee jossain itseään ja Nuts menee kerjäämään että jos mun otsaa nuolisit kanssa. Saa sitten muutaman lipaisun tai ei saa. Välillä ne innostuu leikkimään, se menee jotenkin kausittain, ja sitten saattaa olla tosi pitkään että ei mitään. Ei ne nyt todellakaan mitenkään tappelekaan, mutta oon monesti miettinyt, että projekti kissalle kaveri ei ehkä ihan onnistunut. Luulen, että Talvi haluaisi olla ainoa kissa koirien kanssa. Se varmaan oppisi valjaisiin ja haluaisi osallistua koirien juttuihin. Nutsia ei uskalla edes ajatella mihinkään valjaisiin, sellaista sipulipussia ei olekaan mistä se ei karkaisi. Nuts on ehkä vähän vielä Talvia reippaampi tai ainakin ulospäinsuuntautuneempi, ja näkisin että sekin kyllä varmasti tykkäisi valjastella ja esim. käydä eläinkaupassa, mutta koska se ei edelleenkään ole käsiteltävä eikä sitä voi pidellä kiinni, eihän siitä tulisi mitään. Nuts taas ehkä haluaisi sellaiseen kotiin, missä olisi toinen yhtä aktiivinen kissakaveri, joka leikkisi sen kanssa joka päivä. Nuts myös nauttisi ihmisen huomiosta enemmän kuin mitä se täällä saa. Talvi vaikuttaa tyytyväiseltä kun se vaan saa olla mukana, mutta Nuts haluaisi koko ajan aktiivisesti olla huomion kohteena.

Kissoillahan ei tiettävästi ole mitään laumahierarkiaa eikä ne varsinaisesti edes muodosta laumoja. Nuts vaikuttaa äkkiä siltä, että se on melkoinen päällepäsmäri, mutta ei Talvikaan sille periksi anna, ja lopulta ihmisen silmään usein näyttää että Talvi kuitenkin sanoo viimeisen sanan. Esim jos niillä on joku tilanne kapealla hyllyllä eikä kumpikaan haluaisi väistää, niin kyllä se yleensä Nuts sitten kuitenkin on joka luovuttaa ensin.

Talvin resurssiaggressiivisuus on helpottanut kovasti. Kumpikin kissa "vahtii kuppiaan" melko raivokkaasti toiselta kissalta ja sähinää ja nyrkkiä tulee jos ruoka on kesken. Ihmiselle ne ei sano mitään, en kyllä koskaan ole harrastanut mitään "sen pitää antaa mun ottaa ruoka pois" -pelleilyjä, mutta esim. Nutsin ruokapaikka on eteisen hyllyllä ja joskus annan sille ruuan ja vaikka lähden samalla töihin, niin avaimet on siinä sen kupin vieressä eikä se reagoi kesken ruuankaan mitenkään vaikka otan siitä avaimet käteen. Tullessaan Talvihan sekosi täysin kun oli edes ajatus että nyt sitä ruokaa voisi ehkä saada, ja kävi siinä vaiheessa mielellään jo varmuuden vuoksi vetelemässä niin koiria kuin toista kissaakin turpaan. Samoin kaikki aktivointilelut oli ihan mahdoton ajatus että ne tekisi niitä yhtä aikaa, niistä tuli vain ilmiriita. Tällainen käytös on helpottanut, ehkä aika teki tehtävänsä ja hän ymmärsi että ruoka ei lopu. Hirveä nälkä niillä on jatkuvasti, tai ei nyt ihan heti kun ne on kunnon annoksen syöneet, mutta aika pian sen jälkeen oltaisiin taas valmiita ja seuraavalla ruoka-ajalla ollaan vähintään nälkäkuoleman partaalla. Aika vähäinen on se määrä mitä leikattuun sisäkissaan ruokaa voi laittaa, ettei vatsa ala roikkua. Nämä syö 1-2 kertaa päivässä märkäruokaa tai välillä raakaa, ja 1-2 kertaa nappulaa. Mitään nappulakuppia ei ole olemassakaan eli ne tulee aina joko aktivointileluista, heittelen niitä yksi kerrallaan jolloin niiden perässä juostaan tai ne on piilotettu pitkin kämppää etsittäväksi. Märkikseen ja raakaan lisään aina vettä, varmaan arviolta joku puoli desiä - desi per kissa. Jotkut valittaa että kissat on kauhean nirsoja ja joku vesitipankin lisääminen tekee sen että muuten hyvälle aterialle vaan nyrpistellään. Nämä mun kissat ei oo kuulleet että silleenkin voisi toimia. Ihan absurdi ajatus että ne jättäisi mitään syömättä. Nutsihan silloin alkuaikoina, kun en aina muistanut kerätä kaikkia ruokia pois, kunnostautui syömällä mm. tortillalättyä ja porkkanakakkua ilman päällisiä. Ei tyytynyt maistamaan vaan ihan niinku syömällä söi. 😀

En ole rokottanut mun kissoja ja sitä mietin aina välillä. Kummallakin ne on menneet vanhaksi.  Toisaalta ne ulkoilee vaan kesäisin tarhassa enkä ole koskaan nähnyt mailla enkä halmeilla vieraita kissoja. Ne ei käy missään, enkä minä käy missään missä olisi vieraita kissoja. Mistä ne mitään tautia voisi saada?  Eihän se iso juttu olisi, mutta kun se kylmä fakta on se että en tiedä miten se Nutsin kanssa edes onnistuisi. Kaikenlaisia piikkejä siihen oli laitettu ennen kuin se Suomeen tuli, joten nahkarukkaset kädessä varmaan sitten. Ehkä sitten keväällä kun Hymnin 1v tehosteet on, pitää ottaa kissat mukaan.

En ole pitkään aikaan treenannut kummankaan kanssa mitään. Luoksetulo niillä on huikea. Boksiin molemmat menee tosi mielellään. Talvi osaa pari temppua; "antaa tassua", kaivaa nameja tassulla purkista ja mennä kohteille. Nuts menee yleensä niin tiloihin siitä että jakamaton huomio on hänellä ja mulla  on nameja, että hän ei oikein kykene ajattelemaan. Puskee ja kehrää vaan. Talvi on muutenkin se älykkö; kaikki aktivointipelit menee aina niin että Talvi tekee työt ja Nutsi kärkkyy jossain että hyökkää sitten jaolle kun raksut rapisee esille.

Onhan ne ihan hauskoja eläimiä ja oon tyytyväinen että otin kissan, kun sellainenkin koko elämän on kiinnostanut. Mutta on ne myös jotenkin tosi ärsyttäviä siinä että ne ei opi niinku koirat. Vaikka miljoona kertaa kiellät menemästä tiskipöydälle, ei tartte ku selkäs kääntää niin kato oon tiskipöydällä. Ne huutaa kuin hullut halutessaan jotain eikä edelleenkään, 1,5v jälkeen, ole mitään ymmärrystä siitä että se ei ole koskaan johtanut mihinkään. Kaikki eläimet oppii joo teoriassa samojen lainalaisuuksien mukaan mutta on nää melkoisia juntturoita ja viis veisaa mistään. En tiedä tuleeko mulle enää näiden jälkeen lisää kissoja. Harmittaa se että asun niin lähellä tietä, että niitä ei uskalla päästää pihalle. Haluaisin voida pitää heitä ulkona. Ne voisi olla hyödyksi ja hiirestää ja mitenkään muuten niille nyt vaan ei voi järjestää yhtä paljon liikuntaa ja virikkeitä. Päästäisin ne päivisin ulos ja kutsuisin yöksi sisälle. En pelkää että peto vie kissan. En pelkää sitä kanojenkaan kanssa. Tai sanotaan että minusta vapaus on sen riskin arvoinen.

Jos jotain, niin kiinnostaisi tässä elämässä vielä kokeilla rescuepentueen kesyttämistä. Siis ottaa esyltä viimeisillään tiine, hulluna ihmisiä pelkäävä katti ja katsoa mitä tulee. Onneksi ei oo oikein tilaa. Jos sitten 20v päästä kun näitä nykyisiä ei ehkä enää ole. Hyvä mieli kuitenkin siitä, että oon antanut kahdelle kodittomalle kodin, ja heillä on nyt asiat hyvin.

Kissoja on hankalaa kuvata. Jos menet kyykkyyn ne tulee heti luokse. Jos ne riehuu, kamerassa ei riitä valovoima sisällä. Eikä tila, zoomiputkella ei voi metrin päästä kuvata.