Lokakuuta

Tänä vuonna syksyllä oli pitkään lämmin ja sitten kerrasta ei enää ollut. Edelleen meinaan lähteä pelkässä hupparissa metsään, vaikka asteita on enää se pari. Maasto- ja tottiskausi on kuitenkin edelleen rullannut täysillä. Viikon päästä meillä on nosen rotumestikset, mutta en ole treenannut yhtään nosea. SM-kisojen jälkeen olisi ollut oman seuran kokeetkin (1. ja 2.lk), mutta mulla meni ilmo vähän ohi kun se oli SM-kisaa edeltävällä viikolla jolloin oli ajatukset täysin muualla, ja ei kyllä haittaakaan. Jotenkin ei oo yhtään nosettanut, vaan maastot viehättää eniten.

Käsi leikattiin 10.10. Tikit ja suojasiteet on kaksi viikkoa, ja sinä aikana kättä pitäisi yrittää käyttää kivun sallimissa rajoissa mahdollisimman normaalisti pois lukien painavien asioiden nostamiset ja äkilliset nykäisyt. Saikkua tuli neljä viikkoa (mun työ sisältää paljon painavien asioiden nostelua) ja viikot 2-4 pitäisi siis itse sitten alkaa pikku hiljaa nostaa painavampia ja palata kaikin puolin normaaliin. Haava ei ole pitkä, mutta syvä kyllä, ja se on parantunut oikein hyvin mun silmääni. Hedelmien kuoriminen on mahdotonta, sellainen liike sattuu ihan hirveästi, samoin kun yksi päivä treenasin kotona ja nahka meinasi hypätä mun naamalle ja estin sitä kädellä ehtimättä ajatella ja se tumahti leikkaushaavaan - se se sattui! Ekat kolme päivää kädessä oli lääkärin laittama tuppo ja sitä pitä varjella kastumasta. Mikään mun takki ei edes mennyt sen yli, onneksi yksi miehen sadetakki kävi. Käytin siis koiria lähinnä yksi kerrallaan takapihan metsässä kusella. Sittemmin paketti piti avata ja siteen voi vaihtaa jos se kastuu, niin sillä tavalla ei oo tarttenut enää varoa. Metsässä oon käynyt, mutta remmilenkille en uskalla kaikkien kanssa mennä; jos jotain yllättävää sattuisi, tarraisin takuulla väärällä kädellä remmeihin ennen kuin ehtisin ajatella.

Jonkun on oltava narun toisessa päässä, ettei pöne mene hukkaan 💔

Oon myös treenannut koiria, milloin kentällä, metsässä ja kotona. Ekan viikon jälkeen alkoi silti olla jo hirveän tylsää. Ei jaksa koko ajan lukea tai katsoa Netflixiäkään. Mä en oikein tajua ihmisiä jotka on silleen että jes nyt sait vähän niinku neljä viikkoa ilmaista lomaa. Mulla käy aika pitkäksi. Oon kyllä lohduttautunut sillä että luojan kiitos ei ole jalka paketissa, koska sitten varmaan tulisin oikeasti hulluksi!

Lakki on tehnyt jälkiä niin, että jälki menee polun tai tien yli ja koira nostaa sen vapaasti. Tämä on toiminut tosi hyvin ja koiran valitsema suunta on ollut järjestään oikea. En vieläkään tiedä mitä sille sen jäljen nostolle pitäisi tehdä, mutta ainakaan ei ole huono idea vältellä koko tilannetta ja pelata onnistumisia tällä tavalla. Luulen vähän, että se ei tule koskaan enää kuntoon. Jännä olisi tietää mitä tapahtui, kun ekan kauden se nosti muistaakseni yli 90% oikein ja sitten talvitauon jälkeen se taito oli vaan tiessään.

"Et sitten ui enää" - enpä!

Tottiksessa on jatkettu kokeen jälkeen pääasiassa siellä ilmenneiden puutteiden parissa. Paikalla olo hajosi ja koira oli siellä omallakin kentällä ahdistunut ja levoton ja kerran kun ammuttiin, ampaisi mun luokse. Kurjaa, että se niin "pienestä", mutta en jaksa märehtiä. Kävi miten kävi. Ollaan tehty ihan helppoja niin että oon aivan koiran edessä ja palkkaan paljon. Nopeasti siihen alkoi palata parempi mielentila, joskin ihan viime treeneissä kaveri kielsi omaa koiraansa ihan kiltisti "äp!" kun Lakki oli paikkiksessa, ja se riitti siihen että se alkoi nuoleskella huulia siellä. Paikalla olohan on aina ollut Lakille vaikea liike, siihen oli tosi hankalaa saada kestoa ilman että se turhautui ja vinkui. Sitten se oli jossain vaiheessa turhan nukuksissa siellä ja nyt se taas tuntuu siltä että se on sen mielestä inhottavaa ja epäilyttävää.

Ampuminen seuruussa sen sijaan pompituttaa edelleen niin kuin ennen koettakin.

Esteitä on jatkettu omalla kentällä, ja palasin hyppytekniikkakouluttajan neuvosta hyvin kevyeeseen esineeseen suussa, kun tuntui että metrinen menohyppy menee mutta kapulan kanssa pudottaa pressun ihan aina. Se 650g on kuitenkin aika paljon. Tällä viikolla tehtiin perussarjaa kilon kapulalla, ja vaikka sekin on vain 350g lisää niin olipas yllättävän vaikeaa. Oon myös ketjuttanut kaikki noudot/esteet yhteen ilman välipalkkaa, ja huomasin että se ei oikein kestä se ketju. Alkaa tulla kaikkea sekoilua, nousee toisessa heitossa eli hyppynoudossa, irroituksen jälkeen joko ennakoi sivulle tuloa tai jos ei niin sitten käskyllä jää vajaaksi jne jne. Eli osat ei vaan ole tarpeeksi vahvoja, joten jatketaan eri palastenkin vahvistelua.

Oon myös ketjuttanut istu-maahan-luokse. Lakki on sellainen koira että luulen että se hyötyy siitä että se tietää mitä tulee seuraavaksi. Toki sillä on myös taipumus ennakoida, mutta sitä pitää treenata sitten erikseen.

Ekaa kertaa tän vuoden aikana oon ajatellut, että ehkä se ensi vuonna tuleva B-tottis ei olekaan niin huono ajatus. Siellä ei ole hyppyä eikä ampumista. 1-luokassa taisi olla lähinnä seuraamista ja se on hyvin BH:n kaltainen suoritus. Se tuntuu tavallaan luovuttamiselta, niille jotka ei pysty syystä tai toisesta sitä "oikeaa" tottista tekemään. Mutta oon tullut vanhaksi ja mukavuudenhaluiseksi enkä mä jaksa laittaa puolta elämää siihen että saan koiran hyppäämään metrisen esteen kapulan kanssa. Pääasia mulle kuitenkin on ne maastot, ja ne on B-tottiksella ihan samat. Katsotaan.

Lauantaina meillä on möllitottis ja -esineruutu 50km päässä meille täysin uudella kentällä vieraiden koirakoiden keskellä, mikä loistava tilaisuus! Harmi että näitä on ihan tosi vähän tarjolla. Ampumista ei kyllä ole tarjolla, paikkiksen saa tehdä liinassa ja kaaviossa saa kuulemma kahdesti palkata ilman pistemenetyksiä. Teen lopullisen suunnitelman varmaan paikan päällä kysyttyäni mun parilta onko hänelle ok jos palkkaan lelulla. Tai sitten käytän ne palkkaukset siihen että haukutan koiraa. Mitään lihapullaa sille ainakaan on ihan turhaa siellä työntää kun koko tottis on vähän niinku lelulla tehty ja se lihapulla ei tuota siihen lisää mitään mitä haluaisin. Esteillä aion tehdä niin että jos koira yrittää kiertää, kutsun sen takaisin ja laitan sen uudelleen, antakoon nollan, mutta en halua että se oppii että kokeessa on ok juoksennella minne sattuu. Paikkiksessa en tartte liinaa koska kenenkään luokse karkaaminen ei kyllä ole meidän listalla, mutta aion hyödyntää mahiksen ja jäädä lähemmäs koiraa, tavoitteena mahdollisimman rento fiilis.

Tää on niin out of control (lue: kuuro) että se on nykyään aina liinassa jos läsnä on muita

Muutamat rallytreenitkin meillä on ollut ihan jopa kylttien kanssa. Suoraan autosta radalle otettaessa se oli kuin pystyyn kuollut lehmä, ja vaikka se sinänsä ei ole huono vire rallyyn, mun sielua kyllä särkee niin että hyi ei jatkoon. Hetsasin sitten vähän patukalla niin sen jälkeen hyppy oli sellainen "oho hyppäsin puoliväliin kenttää" ja yritti jossain vaiheessa karata eteenmenoon jne. Toisissa treeneissä haukutin sitä vähän nameilla niin sillä tuli ehkä aika sopiva vire. Meillä on rallykoekin tulossa, sunnuntaina, ja nyt olisi taas tarkoitus yrittää panostaa siihen lähtöön ja saada se sopivaan vireeseen. Harmi kun rallyssa ei saa valmistella koiraa kehän ulkopuolella ja mennä koira irti kehään ja suoraan lähtöön. Se hihnan irroitus on aina sellaista säätöä (eh, auttais ehkä jos treenais sitä ikinä?) ja nyt varsinkin kun tää toinen käsi on vähän pois pelistä.

Mudien lenkki

Nahkan oma lenkki

Käytiin mökilläkin, mutta oli vähän tyhmää kun tikkien kanssa ei saa saunoa. Mentävä varmaan ensi viikolla uudelleen, niin pääsee sitten. Koirien ulkoilutus on kyllä helppoa kun ei naruja tartte juuri taskista esille kaivaa.

Mikähän helvetti tätä taas vaivaa kun noi yhdet tekstit meni noin pieneksi, kuvateksteiksi?!?