Kesäloman 1. viikko

Sain toisaalla viestin, että oon niin ihanan aktiivinen mun koirien kanssa. Mutta jos lomalla treenaa vain yhtä lajia per päivä, niin eihän se ole mitään 😄

BH-kokeen jälkeinen viikonloppu oltiin anopilla ja meillä oli lakkiaiset 😍. Lauantaina tehtiin pitkä lenkki, sunnuntaina satoi eikä kukaan jaksanut mitään. Mun koirat on tosi iltaunisia ja kun pelattiin korttia puoleen yöhön, taisi ottaa koville. Käytin niitä sitten vielä pissalla ja pihasta lähtikin kaksi jäniksen poikasta. Pajusta näki että se ihan selvästi laskelmoi; sillä oli kiire nukkumaan ja se taisi ymmärtää että jos lähtee jäniksen perään, siitä voi tulla pitkä keikka, joten se ei vaivautunut. Lakkia sen sijaan kyllä olisi viety, ja sain karjaista kahdesti että se pysähtyi. Sille jäi sellainen kaula pitkällä kuikuilu ja lennokas askel ja sain useampaan otteeseen kehottaa että unohdapa nyt kokonaan ja käy kusella vaan. Töppöinen ei tietenkään kuullut eikä nähnyt mitään mitä tapahtui, mutta eipä se nuorenakaan koskaan ollut riistan perään, sellainen oli hänestä aina jonnin joutavaa juoksemista.

Louhoksella uimassa. Tämä on jotenkin kammottavan ihastuttava paikka. Kuinkakohan syvää tossa on?

Lakkiaiset

Sunnuntaina ennen kotiin lähtöä jaksoin tehdä yhden peltojäljen, joka oli jotain 500m ja teki koukkauksen metsän puolelle. Neljä keppiä.

Maanantaina oli sovittu tottikset. Lakille ammuttiin, se teki hyppynoutoa ja aloitti jääviä. Tajusin, että se ei ole varmaan sitten pentuaikojen tehnyt oikeita jääviä, kun BH:ssa saa pysähtyä ja rallyn alossakaan ei tartte liikkeestä jäädä missään kohtaa. Maahan meno sillä jotenkin oli ohjelmistossa, istuminen ei ja seisomista ei ole edes aloitettu. Tai on se siihen hypähdystä tehnyt kotona muttei ole valmista.

Ampumisen aloitin koiran ollessa paikallamakuussa ja pari toistoa niin että paukusta pallo lensi. Sillä ei kyllä ilmekään värähtänyt. Sitten vielä niin, että leikitin sitä ja paukusta sai purun, ei tässäkään mitään. Eihän se arjessa ääniin reagoi mutta oletin silti että ampuminen tarttee ehdollistaa kivaksi asiaksi ja että reaktio olisi alussa isompi, tai edes jonkinlainen. Jännää. En tiedä onko tämä sitten kovinkaan kummoinen projekti?

Hyppynoutokokeilu on nyt menossa pelkkä hyppy 90cm:ssa ja kapulan kanssa 80cm. Tänään teki niin ilmavat loikat että olisi varmaan mennyt metrikin. Tämäkin on jotenkin jännä, ihan kuin se solmu vaan olisi auennut ja yhtäkkiä kaikki alkanut sujua. Ei meillä sitten kai niin kauheasti edes siitä koetottiksesta puutukaan...

Tiistaina piti olla Pajun tokon vika kerta, mutta sitä ei sitten syystä x, y ja z ollutkaan. Kurssi nyt sitten vain loppui ilman että meillä oli koskaan vikaa kertaa. Paju on oppinut hirveästi, ja saa nähdä paljonko jaksan yksin treenata. Jos palkattomuus ei osoittaudu kynnyskysymykseksi niin ei se alokasluokka mitenkään kaukaiselta tunnu.

Keskiviikkona aamulla kävin metsässä ja tein jälkeä ja esineitä keskenäni. Lakki teki pari janaa, joista ekalla  säätöä, toka meni hyvin mutta siellä oli ekan kepin jälkeen 50m ja toinen keppi, ja siinä kun yritin vain jatkaa jälkeä, koira luuli että meillä on kolmas jana ja taas tuli säätöä. Töppöinen veteli jonkun noin 350m. Esineruutua tallasin 20x80m kaistaleen ja laitoin sinne esineen vasempaan takakulmaan ja toisen oikeaan reunaan n. 60m syvälle, ajatellen että vain Lakki tekisi. Siinähän irtoaa stna. No se haki ekalla sen kauemman enkä voinut olla palkkaamatta, ja se toinen jäi sitten kuitenkin pönelle. Hänellä oli ongelmia irrota 30-40m syvemmälle ja hyvä tovi sitä odoteltiin.

Illalla meillä oli nosetreenit, jossa pääosassa oli Paju, jolla on sunnuntaina koe. Mudit sai etsiä pari aluetta lopuksi kun ne nyt oli tullut mukaan otettua. Ilma oli jotenkin outo ja osa hajuista levisi tosi hyvin, osa ei ollenkaan. Vähän outo olo jäi.

Torstaina oli toko-/tottistreenit ei omalla kentällä. Paju teki kaverin koiran kanssa paikkista, jossa ihan saatanasti kaikkea säätöä, seuruuta, luoksetuloa, liikkeestä maahan ja noutohommia. Kapulan heittelykin edistyy ja hän malttaa istua sivulla! Paikkis kusee tällä hetkellä ehdottomasti eniten. Se oli jotenkin alusta asti sellaista että siinä tapahtuu kaikkea, ja nyt se on jo oppinut että kun ollaan rivissä niin se alkaa tykittää maahan-sivulle-maahan-sivulle-pillastuneena ohjaajan ympäri jne jne. Tai sitten jos alku onnistuu niin se makaa sen näköisenä että ampaisee kohta kuuhun, tai vähintään lopuksi kerkiää nousta viisi kertaa sivulle ennen kuin olisi aika. Kurssilla ehkä liikaa treenasin kokonaista liikettä ja nyt se ainakin pitäisi räjäyttää palasiksi, koska tämä menee vaan hullummaksi. Jos aluksi nauratti niin nyt alkaa jo vituttaa. Jos Paju olisi joku muu tavallinen koira niin sanoisin sille että hei kuule tässä pitää kuunnella eikä tehdä mitä huvittaa, mutta ei russelille voi sanoa, tai se ei tee enää mitään. Jotenkin se pitäisi ehkä keskeyttää ja saada se ymmärtämään että omat kuviot ei johda palkkioon.

Koska treenit oli muualla, siellä ei voinut ampua eikä siellä ollut esteitä. Lakki jatkoi jääviä, teki vähän kapulajuttuja kanssa ja sitten ekaa kertaa ikinä esittelin sille eteenmenon maahan menon. Lähetin sen kerran näkyvälle palkalle, ja kun se toi sen pois sieltä, laitoin sen uudelleen samaan suuntaan. Epäilin että se ei ehkä lähde koska eihän siellä enää palloa ole, mutta ei, sinne paineli yhtä kovaa kuin ekalla ja ekaa kertaa ikinä tuhmaili oikein kunnolla 😆Eli ei todellakaan mennyt maahan vaan juoksi vauhkona ja oli sitä mieltä että on se pallo täällä oltava, huuda ämmä perzeelle! No sitten laitoin sen sinne vielä pari kertaa uudelleen ja joka kerta se lähti yhtä hölmönä suuresti uskoen että on se pallo siellä. Lopulta se kyllä meni myös yhdellä käskyllä maahan ja heitin sitä pallolla siitä hyvästä. Oh hoh, hän taitaa olla hieman putkiaivo sittenkin. Toisaalta kaikki nämä vuodet siellä aina on ollut se pallo ja se kuuluu sinne t. Lakki!!

Perjantaina Lakilla oli vielä jälkitreenit. Illalla siirryttiin mökille, josta sunnuntaina lähtö kokeeseen, ja sen jälkeen starttaa ensi viikon maakuntakiertue. Lakille pyysin "vähän pitemmän" jäljen jossa olisi vain pari keppiä, jotta saisin pitemmät välit ja näkisin vaikuttaako se jotenkin. Jälki oli kuulemma reilu 600m, minusta se ei tuntunut ollenkaan niin pitkältä, mutta ehkä mun sisäinen tutka tarttee kalibrointia. Ajoin jäljen yksin. Janalla se nosti ensin oikeaan suuntaan ja kun kehuin sitä, se päätti vaihtaa suuntaa ja taas saatiin sekoilua tähänkin. Jälki meni osan matkaa hakkuulla ja kaveri etukäteen pahoitteli että on vähän vaikea maasto, mutta ei Lakilla siellä mitään ongelmia ollut. Minulla kyllä oli ja päästin liinan käsistäni, lisäksi ekaa kertaa koskaan tuli harjoiteltua sitä että koira katoaa ja pitää pyytää sitä odottamaan että saan sen kiinni. Pitemmät (eihän ne nyt kovin pitkät olleet...) keppivälit ei vaikuttaneet yhtään mitenkään.

Esineruutu oli edestä 10 ja takaa 50m leveä ja jotain 60m syvä. Esineet takakulmissa. Oli ihan hyvä, vähän se juoksi taas ulkona, mutta mistä sen tietää miten tallausten tai esineiden hajut pöllyää tuulessa niin vaikea tietää koska pitäisi ohjata koira takaisin alueelle. Pitänee tässä joku kerta tehdä kokeenomainen ruutu ja kellottaa suoritus.

Kuulien suku! BH:n kunniaksi ostin hänelle uuden pk-kuulan (vihreä, maastojen värinen).

Hän hyvä ja taitaa tietää sen itsekin 💚

Tältä se näyttää kun seuraa narun päätä ja se karkaa. Pahin ryteikkö jo takana kun tuli mieleen kuvata 😄

Kylmää on ollut ja vituttaahan se, toisaalta ei ole tarttenut miettiä miten koirat tarkenee treeneissä. Ensi viikolle sitten lupaakin jo +25 just kun ei tartteis, saa nähdä miten paljon nää jaksaa meidän leiriviikolla tehdä. En tosiaan olis ottanut lomaa tähän ajankohtaan mutta sitäpä ei enää voi valita.

Lasitus partsilla antaa vähän armoa ja voi hetken leikkiä kesää