Kantoluodon nosekoulutus

Yhdistyksemme järjesti Kantoluodon kouluttamaan nosea, tai nosekoirille jotain hänen osaamaa teemaa, nosesta hän ei omien sanojensa mukaan ymmärrä mitään. Myönnän avoimesti että olen vältellyt ko. herraa koska pääasiassa en pidä pk-puolen kouluttajista enkä pidä kouluttajista joista tulee äkkiä The Nimi, ja hänessä yhdistyy nämä molemmat... Myönnän myös että kaikki ennakkoluuloni katosivat jo alkupuheiden  aikana ja pitkästä aikaa oli niin antoisa koulutus, että sunnuntaina tuntui kuin olisi oivallusten ilotulitusten jälkeinen krapula :D Ei häntä turhaan kehuta, hän on todella heittäytyvä, kohtelee jokaista koirakkoa yhtä kivasti riippumatta koiran rodusta tai ohjaajan tavoitteista, hän osaa selväsanaisesti perustella tekemisensä ja onhan hän ihan tosi taitava lukemaan koiria ja ohjaajiakin. Lämmin suositus siis!

Meillä oli kymmenen koiraa, joista yksi perui, ja muutama teki muuta (rallya ym) ja loput nosea. Kantoluoto on mielentilan, palkkaamisen ym mestari ja niihin teemoihin meidänkin jutut pohjautui, mutta nosen näkökulmasta. Paljon siis lähtötreeniä, kiihkeiden koirien juttuja, keskittymistä oikeaan asiaan (laatikot) ja kyllä se keskustelu myös rönsyili aika kauas. Olin ilmoittanut Pajun, koska epäilytti millaista pk-paskaa siellä on tarjolla ja Pajun kanssa ei ahdista kuten Lakin kanssa tekisi. Mentiin kimppakyydillä Hyrrän omistajan autolla, koulutus oli Heinolassa.

Kerroin viime kesäisestä koivennostoepisodista ja siitä seuranneista jäätymisistä, ja kerroin että koira on toisaalta myös hyvin kiihkeä. Kouluttaja ei hirveästi etukäteen halunnut spekuloida eikä juuri kommentoinut sanomisiani. Toin Pajun sisälle ja se hyppi kaikkien sohvalla istuvien naamalla saakka, mutta kun aloitettiin, se tuli sieltä hyvin, palkkasin sitä vähän sivulle ja sitten lähetin sen laatikoille. Eka kierros meni hyvin, sitten vaihdettiin hajulaatikkoa sellaiseen mistä aiempien koirien perusteella tiedettiin että haju tulee aika huonosti ulos. Paju kiersi laatikot useaan kertaan ja meni senkin ohi monesti, ja lopulta laajensi seinille, ennen kuin löysi. Sitten mun piti viedä se autoon ja puhuttiin pitkään.

Kiihkeän koiran ei saa antaa työskennellä väärässä mielentilassa. Tottiksessa tms se on vielä kohtuullisen helppoa, mutta nosessa on tosi vaikeaa tietää, eikö koira reagoi hajuun koska se etsii väärässä tilassa, vai siksi että haju nyt ei vaan satu tulemaan nokkaan? Pajun kohdalla näytti kuulemma siltä että tein oikean ratkaisun ja koira ei vaan saanut hajua aiemmin. Keskeyttäminen on aina riski koska ei voi olla ihan satavarma mihin koira sen yhdistää.

Toisena tehtiin käytävää, jossa tiesin olevan kolme kätköä ja että ne on kaikki Pajun ulottuvilla. Käytävän päästä pääsi ympäri ja palaamaan laatikkoetsintähuoneen kautta takaisin lähtöön. Paju ampaisi hirveää vauhtia melkein alueen perälle, ja heti kuului takaa että tuo se takaisin alkuun. Käveltiin siis läpi ja lähetin sen uudelleen. Jostain syystä kaikki koirat ymmärsi tän ihan tosi hyvin ja Pajukin alkoi heti lähdössä tosi tarkkaan nuuhkuttaa. Käytävällä heti jos meni hajun ohi, piti taas palata uudelleen alkuun, eli haluttiin että ne otetaan järjestyksessä. Paju jäi aika paljon kiinni aiemmin löydettyihin, sitä jättämistä pitäisi harjoitella erikseen. Vika oli vaikea, Paju kiipeili tuolien päällä ja kaatoikin yhden, kun olisi pitänyt mennä alle. Siellä siis tosi pitkään etsittiin, se välillä meinasi jo lopettaa mutta jatkoi sitten kuitenkin.

Jäätymistä ei nyt nähty, mutta tämän perusteella kouluttaja oli sitä mieltä, että ei sillä kusemisella välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa. Se voi hyvin olla keino purkaa liian korkea vire. Mietittiin siihen mahdollisia toimintamalleja ja paras idea oli odottaa että se sitten uudelleen aktivoituu tekemään mitä tahansa, ja alkaa palkata siitä namien heittelyllä millä saa lisää liikettä. Kantoluoto sanoi, että se saattaa hyvin jäädä iän myötä täysin poiskin, kun nyt vahvistelee oikeita asioita. Jäätymistä voisi yrittää lavastaa myös vaikka tokossa ja opettaa siellä aktivoitumaan uudelleen, niin se voisi auttaa noseenkin.

Kiihkeän koiran kanssa pitää olla tarkkana siitä että juoksemalla ja sekoilemalla ei etsitä, eli tällaisia treenejä lisää, missä pääsee alueen läpi kiertämään alkuun. Aina jos juoksee, paluu alkuun. Paljon pitäisi tehdä treenejä missä piilo on heti lähdössä, hän sanoi että varmasti ainakin kolmasosa-neljäsosa kaikista pitäisi olla sellaisia. Sellaistakin voi tehdä, että jos lähtö on huono (juoksee), koira viedään pois ja appari lisää alkuun hajun jos siinä ei oikeasti ollut. Kun koira tuodaan uudelleen, sille tulee mielikuva että se missasi sen alun hajun.

Purkkirataa voisi myös tehdä ja opettaa siinä että heti jos ei etene järjestelmällisesti ja etsi ekasta asti, joutuu pois.

Paju sai suuret kehut, joita tämä herra ei kyllä turhan päiten jaellut :) Mutta se olikin ihan sikahieno.

Yksi suurin oivallus liittyi häiriötreeniin. Jos ympäristö häiritsee koiraa, pitäisi miettiä mitä koira haluaa.

    1) häiriö häviää (esim koira paikalla olossa ja kun hyvä, toinen koira menee pois näkyvistä)
    2) häiriö jää kauemmas (esim henkilöryhmä, kun hyvä, seurauta pois sieltä)
    3) häiriötä saa mennä katsomaan kun tekee ensin oikein (esim. rallyn houkutus, ihmiset)

Kaikki nämä vahvistaa ajatusta, että tekemällä oikein, häiriö lakkaa häiritsemästä, ja koiralle tulee hallinnan tunne ympäristön suhteen. "Kun mä vaan seuraan niin toi oravakin varmasti häviää kiusaamasta".

Pääasiassahan ihmiset hieroo tollasia asioita täsmälleen toisin päin, eikä käytä häiriön poistamista vahvisteena. Mätetään vaan nakkia naamaan. Toimiihan sekin, mutta miksi ei ottaisi kaikkia tehoja irti?

Jos koiraa kiinnostaa ihmiset, moni päästää sen etukäteen moikkaamaan että "on sitten helpompaa keskittyä". Toimii sekin joillekin, mutta tiedosta, että vahvistat silloin hillumista. Paljon on myös koiria, joiden omistaja luulee että ne rakastaa vieraita ihmisiä, mutta "flirt" on yksi neljän f:n strategiasta uhkaavissa tai painostavissa tilanteissa ja moni koira onkin oikeasti vähän epävarma, ja naamioi sen mielistelyyn. Tunnistin Sienen; sen osalta mietittiin monesti miksi koira haluaa mennä nuohoamaan yleisöön eikä se parane vaikka sen antoi tai ei antanut tehdä niin.

Odotustilanteita hän treenaa paljon. Joka lajissa. Tavoitteena se että "tässä on hyvä" ja koira oikeasti lakkaa haluamasta mihinkään muualle. Nosessa me tehtiin tätä lähdössä. Ohjaaja fokusoi koiran alueelle mutta lähetyksen sijaan palkkaamisen sen itse, tai appari tulee palkkaamaan. Kymmeniä toistoja kunnes koira oikeastaan lakkaa odottamasta että joojoo lähetä mut jo. Vasta sitten se lähetetään. Alkeita voi tehdä ihan niin, että appari seisoo namin tai lelun kanssa parin metrin päässä ja ohjaaja pitää koiraa hihnassa. Aina kun se yrittää tempoa palkkion luokse, sitä ei vaan päästetä. Kun se luopuu, ohjaaja palkkaa itse. Kun se ei yritä tavoitella apparia, appari heittää hänellä olevan palkan koiralle.

Kohdistustreeniä tehtiin lähtöihin vissiin joka koiralle, yllä olevan kaltaisesti.

Kokeissa, varsinkin rallyssa, näkee tosi paljon sitä, että ennen omaa vuoroa lämpätään koiraa, eli temputetaan namit kädessä. Koira saa nakkia ja palloa ja sitten tulee meidän vuoro, palkat menee piiloon eikä niitä kehässä koskaan tule. Iso osa joko lässähtää tai kiihtyy. Mikä järki siinä on, että ennen omaa vuoroa on kivointa, kun se paras pitäisi olla siellä suorituksessa?

Hän käski miettiä myös sitä, mistä se johtuu, jos vastaus on "mutkun tätä pitää purkaa ennen omaa vuoroa". Miksi koira ei voi olla keskittynyt, motivoitunut ja rento ilman että heittelet sille puoli tuntia palloa ensin?

Työkoiraohjaajat tekee etsintätreenejä niin, että laitetaan koira tyhjään tilaan ja vasta kun on "löysät pois" ja se etsii hyvin, laitetaan sinne hajunlähde. Ohjaaja voi myös seistä sen päällä ja astua syrjään ja antaa koiralle mahiksen löytää ja ilmaista vasta kun se etsii halutussa tilassa. Pajulle voisi kokeilla myös tällaista.

Laatikot hän kouluttaisi niin, että ensin fokus laatikkoon (vain yksi laatikko muuten tyhjässä tilassa) ja toisaalta erikseen, mutta hyvin pian mukaan, erottelu. Laatikoiden määrää lisätessä vahvistetiheyden pitäisi pysyä korkealla eli paljon myös löytöjä. Kakkosissa tulevat muovipurkit, ämpärit ym hän kouluttaisi niin, että aluksi pelkkää tiettyä lajia, jotta ne ei arvotu eri arvoisiksi. Eli esittelee ämpärit niin että on vain ämpäreitä ja niin edelleen.

Miten suhtautua valeilmaisuihin? Ei vaan vahvista? Lopettaa etsintätyöskentelyn? Riippuu koirasta ja tilanteesta (koiran osaamistasosta). Varottava joka tapauksessa ettei koira ala ketjuttaa asioita.

Ihan jäi sellainen olo että tekisi mieli mennä Lakin sirun luvun kanssa hänelle yksärille. En vaan vieläkään tiedä mikä Lakille siinä ensisijaisesti toimii vahvisteena. Ei pelkkä ihmisen poistuminen, kun se kuitenkin on myös ihmisistä kiinnostunut, muttei vaan haluaisi että ne heti koskee sitä. Ehkä se pitäisi opettaa vihjeestä hyppäämään vieraita päin? Tunkemaan pää heidän taskuun? En minä tiedä mitä se siinä tilanteessa eniten haluaa.