Pajun eka nosekoe

Oman seuran viimeisemmässä kokeessa talkoillessani jäin lopuksi treenaamaan, ja tuttu tuomari oli vielä siinä, niin kyselin vähän pienen koiran koesuorituksesta ja korkeista piiloista. Hän sanoi että itselleen riittää se että koira pyrkii mahdollisimman lähelle hajua; ei ole koiran vika jos sillä ei ole puolen metrin jalkoja eikä voi edellyttää että kaikki ohjaajat kykenee nostamaan koiriaan. Ykkösessä siis lähtökohtaisesti on vain saavutettavia piiloja ja nenän tulee olla löydön päällä jotta tarkkuus on hyväksyttävä, sinnepäin ei riitä. Mutta jos pieni koira menee niin lähelle kuin pääsee ja ohjaajaa tulkitsee ettei se pääse perille ja ilmoittaa löydön niin, hän hyväksyy sen. Tämä muutti omaa asennettani aika ratkaisevasti, koska olen tosiaan luullut ettei se riitä, ja ajatellut että Pajun sylissä työskentely ja nostaminen on vielä valovuoden päässä koevalmiista. Ilmaisu on myös ollut työn ja tuskan takana, en vaan saanut tuijotusta siirtymään kädessä olevasta ruuasta maassa olevaan ruokaan. Ruoka ehkä ylipäänsä on hänelle turhan vaikeaa, se siis vaan sinnikkäästi yrittää varastaa ennen kuin alkaa ilmaista, ja aloin jo miettiä pitäisikö kokeilla vaihtaa leluun tai suoraan hajulle. Juttelin sitten yhden treenikaverin kanssa, jolla on minusta hieno tuijotusilmaisu, ja hän sanoi että oikeastaan se on kosketusilmaisu ja ihan vain pitkäkestoisella kuonokosketuksella saatu. Pajulla oli jo käsikosketus olemassa ja siihen sai yhdessä treenissä helposti kestoa lisää, sitten yleistin sen muutamalle esineelle ja lopuksi hajupurkille. Ei se valmis ole vieläkään mutta otti kuitenkin vihdoin pitkän ja kivisen tien jälkeen pienen askeleen eteenpäin, ja koira käyttäytyy nyt hajulla niin että osaan kuitenkin tulkita sitä.

Siitä se sitten heräsi, hirveä himo ilmoittaa se kokeeseen. Lakin intensiivinen koeturnaus oli tavallaan aika rankkaa mutta ah niin antoisaa, ja kun olen päättänyt että se treenailee nyt ennen kuin korkkaa kakkosen, luonteva ratkaisu oli ilmoittaa Paju ykköseen. On vissiin noussut aika paljon koiria kakkosiin koska ilmoitin sen kahteen ykkösen kokeeseen ajatuksella että ei saata mahtua kumpaankaan - no se sai paikan molempiin. Valitsin toisen ja peruin toisen ja tänään oli sitten se päivä. Mudit jäi porukoille mökille ja me nahkan kanssa ajoimme Kuopioon.

Kamalaa aloittaa koeura TAAS uuden koiran kanssa. 😱 Just kun olen jotenkin oppinut toimimaan Lakin kanssa niin pitäisi löytää taas uudelle tyypille toimivat rutiinit.

Oltiin paikalla ysin jälkeen ja käytin koiraa ennen ilmon alkua kävelyllä. Se tuli jo autosta ihan karmit kaulassa tietäen että nyt on Joku Tärkeä Juttu. Puistossa oli jänis ja ihan sikana lintuja, se ei jahtaa mitään mutta luopuminen on niin työlästä että se menee kierroksille ja kauhealla raivolla tarjoaa kontaktia, siinä ei kerkiä enää edes pissiä tai haistella. Sitten oli se sirun luku ahtaassa aulassa, jossa oli ihmisiä ja muutama koira ja se oli niiiiiin siistii että alkoi kaduttaa etten pyytänyt että luen sen itse ulkona. Se oli siis aivan revetä liitoksistaan ja sirun lukija joka kyykistyi lattialle, meinasi pudottaa laitteen käsistään ja sylki russelin karvoja suustaan. Sanoin että vien koiran autoon ja tulen sitten yksin täyttämään kisakirjan. 🤦

Paju oli numerolla 6, koiria oli 18 joista yksi viime hetken peruutus, eli 17 starttasi. Koe alkoi ensin ulko- ja ajoneuvoetsinnöillä. Lämppähajulle koira veti niin että kynnet hioutui vasten asfalttia, ja sen jälkeen se oli ihan hiilenä että miksei mennä jo ja mitä tässä nyt odotellaan. Huomaa ettei mun koirat ole treenanneet odottelua eikä se taito ole edes russeleissa valmiina. Mua alkoi hermostuttaa ja yritin vähän vielä kävellä ympyrää jos se nostaisi koipea ja haistelisi omiaan. Päästiin pian sisälle odottamaan, ja siinä se sitten vasta vetikin pultit kun piti edelleen odottaa. Oli ihanasti yksi tuolikin laitettu. Ajattelin ottaa kuvan missä Paju odottaa tuolilla ja henkilökunta lattialla mutta hän ei mihinkään tuolille suostunut vaan veti, suti ja sinkoili ihan hulluna ja yritti epätoivoisesti haistella kaikkea. Jos palkkasin sitä niin se kyllä istui ja odotti nätisti, mutta ei nyt viitsisi syöttää koiraa ähkyyn ennen kuin on edes meidän vuoro. Sen ihmisten sietokyky on yllättäen kehittynyt melko paljon ja tässä vaiheessa se oli jo niin töissä, ettei kerinnyt ketään moikata, ainakaan jos ihmiset vaan seisoi tai meni meidän ohi. Jos joku erehtyi puhumaan meille niin siitä se riemu kyllä repesi. Huikeaa edistystä silti, talvella siellä mölleissä sehän ei ekalla alueella kyennyt etsimään kunnolla kun kaikki huomio meni siihen kun hän itse yritti olla sekoamatta ihmisistä ja lähinnä heitti volttia narun päässä.

Ulkoalue, aika 2:30:

Lähtö oli alemman kuvan vasemmassa reunassa. Portaat ei kuuluneet alueeseen, ei pienet eikä nuo isot.

Pajusta oli vähän aistittavissa sellainen "no saatana vihdoinkin 111!" ja se juoksi nenä kiinni tuonne alueen perällä olleelle säleikölle. En ollut vaihtanut sille liinaa, kun totesin treeneissä että sen pitely on pienen koiran kanssa tosi vaikeaa. Normi 2m hihnalla siis mentiin. Treenaan aina koira irti, tätä pitäisi harjoitella enemmän, varsinkin nyt kun pienen kanssa se naru oikeasti todella helposti osuu maahan (ei saa, se oli alueeseen vaikuttamista mistä tulee virhe). Säleiköllä se alkoi haistella niin että tuhina kävi, ja palattiin sieltä ikkunareunaa. Ekana ollutta puista kukkaruukkua se neni jonkun verran ja hyppäsi sen päälle, painoin sen mieleen mutta päätin jatkaa vielä. Seuraavaan se hyppäsi kanssa ja neni ihan eri intensiteetillä, tuli alas ja ilmaisi samaa kulmaa, niin olihan se uskottava. Kaikki nauroi mulle että kestipä ohjaajalla kauan. 🤦

Ajoneuvot oli ihanan minikoiralle sopivat, joskin ei se ole tuollaisia koskaan nähnyt ja hirvitti että se hyppää päälle. Aikaa 2:00. Juuri kun oltiin aloittamassa alueelle juoksi orava siitä muutaman metrin päästä, ja Paju oli ihan että VITTUJEEPAISTI 😍😍😍. Tuomari lähti häätämään oravaa ja minä kutsuin koiraa ja peruutin pari askelta, ja se jätti sen ja valitsi minut. Palkkasin sitä sen aikaa että orava oli pois näkyvistä ja vaikka hetken mietin että mitähän tästä nyt tulee, niin se on kyllä todella hyväpäinen koira ja se unohti sen jo ja alkoi etsiä mulle eukaa. Vein tosi lyhyellä hihnalla. Reagoi isomman auton etukulmassa kun oltiin etsitty siinä vaiheessa puolet pinnoista, mutta nenä ei pysähtynyt, niin lähdin viemään vielä uuden kierroksen. Siellä se pari kertaa putosi ja haahuili muualle ja piti aina palauttaa se ajoneuvon pinnalle, eli vähän se sujuvuus rakoili. Kierrettiin vielä uudelleen kaikki kohdat kunnes oltiin taas siellä etukulmassa ja taas se neni muttei saanut paikasta kiinni. 30s jäljellä tuli ja sanoin että no tässähän se on oltava, ja oikein oli. Tuomari sanoi että koiraa selkeästi kiusasi kun ihan hajulle ei päässyt, se haluaa olla tarkka. Kehui myös että mun kaikilla koirilla on niin hieno ajoneuvoetsintätekniikka, kunpa hänkin saisi omilleen yhtä upean. 🤭 Tuomarina siis se sama Vuorenmaa jonka kanssa juttelin omissa talkoissamme, hän ollut meillä paljon ja siten tuttu. En tietoisesti valinnut ilmoittaa juuri hänen kokeeseen mutta kun tajusin että niin kävi niin ei se haitannutkaan kun etukäteen tiesi ettei edellytä sitä nostamista. Se oli kanssa tosi kiva että Paju ei yrittänytkään hypätä mihinkään!

Pitkän tauon jälkeen ensin sisä ja sitten vikana laatikot. Oman vuoron jälkeen Paju kävi nukkumaan ja veteli tyytyväisenä sikeitä vaikka parkkiksella oli melkoinen härdelli ja meteli. Ei muditkaan autossa steppaa eikä piippaa mutta ei niistä kumpikaan kuuna kullan valkeana ummistaisi silmiään millään koepaikalla.

Sisäalueesta ei tullut kuvaa mutta huone jossa pukkarin penkkejä keskellä lattiaa, kahdella seinällä patterit ja ikkunalaudat, muovisia terassituoleja kolme tai neljä kpl, yhdellä sivulla jääkaappi ja lattialla oleva mikron raato ja vissiin vielä joku kaapin romu. Aikaa 3:00. Paju hyppi kaikki tuolit ja ohjasin sitä nousemaan ikkunoita vasten monesta kohtaa. Yhden muovituolin reunaan se vähän reagoi ja pyysin sitä käymään sen allakin, mutta ei mitään. Tuli 30s jäljellä ja sitten loppui aika eikä mulla ollut vieläkään mitään ajatusta mihin päin se pitäisi viedä. Piilo jäi jääkaapin kahvaan. 😔 Koira ei sattunut siinä kohtaa nousemaan, meni kyllä kahdesti sen ohi mutta hänen nenän tasolle haju ei selkeästi levinnyt, enkä älynnyt pyytää sitä nousemaan siinä. Oli kyllä mielessä että alan nostella sitä tavaroiden päälle jos alhaalta ei löydy, mutta en ehtinyt, ja kun ei se reagoinut missään niin melkoista hakuammuntaa se olisi ollutkin.

Paju läähätti kovaa ja laatikoille se sitten lähti jo selkeästi vähän väsyneenä. Niitä oli 21kpl ja aikaa 2:00. Ihan tilava huone eikä aivan seinissä kiinni mitään. Tiesin ettei se ilmaise laatikkoa kun ei saa nenää kiinni hajuun, mutta se pari treeniä mitä se on laatikoilla edes tehnyt 😬, se on kyllä ollut helppolukuinen siinä mistä hän kiinnostuu. Tähän saakka se oli etsinyt tosi hienosti mutta nyt se aika paljon alkoi vilkuilla minua ja nuuhki sitä laatikkoa mitä osoitin, ja häröili jotain kunnes osoitin seuraavaa jne. Oli vähän sellainen väkisin vääntämisen tunne itsellä mutta yhdessä nurkassa se haisteli pitempään kahta ja palattiin sinne, ja koiran valittua toisen heitin vähän arvalla että löytö. Olihan se. Jossain vaiheessa yhden laatikon yli se käveli mutta siitä ei virhettä kun se kuulemma oli enemmän kömpelyyttä koiralta kuin tietoinen päätös runnella laatikkoa.

Tuomari sanoi että näkee että se on tosi nuori ja oli kuulemma käynyt välissä tarkistamassa papereista että onko sillä varmasti edes ikää 😂 Kehui että ihan jäätävän hienoa työskentelyä sen ikäiseltä koiralta ja että se jääkaappi nyt vaan oli työtapaturma. Koira ylsi siihen itse kun kurotteli mutta nenä ei vaan sattunut oikeassa kohdassa nousemaan. Hän sanoi ihailevansa erityisesti sitä että se etsii koko ajan - yleensä koirat etsii jostain, siirtyy seuraavaan kohtaan ja etsii sieltä. Niin tekee mun molemmat muditkin. Paju etsii koko ajan. Siirtymän kohdalle jää helposti haju. Toisaalta koirat myös oppii että haju on aina jossain ja jos sulla on tuoli, ja kahden metrin päässä toinen, ja välissä vain sileää seinää, harva koira etsii sitä seinää koska hajut nyt vaan laitetaan kohteisiin. Tätä olisi niin tärkeää saada nyt ylläpidettyä ettei se katoa, koska paitsi että se on oikeasti upeaa niin ehdottomasti myös tehokasta. Hajua ei vaan saa tyhjään leijumaan mutta ainahan tuohon mun esimerkin seinään voi teipata vaikka langanpätkän tms.

No nyt vain hankitaan vähän lisää kokemusta ennen seuraavaa yritystä. Olisi ehkä ihan reilua myös opettaa sille edes kokeessa vaadittava määrä kestoa 🙄 Sehän ei siis ole niitä laatikoita montaa kertaa nähnyt eikä siksi osaa ilmaista kun haju on lootan sisällä saavuttamaton. Ajoneuvoja se on tehnyt suht paljon ja on aika luotettava ettei yritä nousta, mutta kaikki treenit on olleet oikean jalat maassa-tekniikan nimissä lähinnä niin että etsii max yhden tyhjän sivun ennen kuin seuraavalta löytyy. Kokeessa niitä kuitenkin on järjestään se kaksi ajoneuvoa niin siinä on pahimmillaan seitsemän sivua tyhjää ennen kuin löytää. 🤦 Mulla ehkä tuli pikkuinen vauhdin hurma ja teki niin hirveästi mieli korkata koeura että en ihan kouluttanut sitä valmiiksi.

Kaiken kaikkiaan oon niin ylpeä hänestä, pikkuinen nahkiainen 💚 Sen käytös oli koepaikalla erinomaista ja miten hienosti se keskittyi hommiin! Ekan ja tokan kierroksen välillä oli kyllä selkeä ero, mutta niin suurimmalla osalla koiria on; toinen on seesteisempi kun ekalla on höyryt päästelty. Pajun koe olisi voinut myös mennä siihen että se olisi epätoivoisena vain rimpuillut hihnaansa vasten että pääsisi suuteloimaan toimihenkilöitä. Ei puhettakaan sellaisesta. Parkkiksella sen kanssa kävely on kyllä hirveää koska se vetää kaikkien luo (tai sitten kävelee vierellä ja kerjää namia, mutta sitä pitää siinä palkata tosi tiuhaan tai se lipeää), ja kauempaa pissiltä takaisin koepaikalle tullessa se tekee kuten mudit ja vetää täysii sinne missä kuvittelee oven olevan. Hassut eläimet kun ne niin tietää mikä on homman nimi.

Pajulle siis 75p ja palkintojen jaossa vielä yksi pommi; ulkoalueen voitto. 😱😱😱🥰🥰🥰🥰 Satasiakin tuli vain kaksi ja Paju oli kokonaiskisan viides! Minusta perus alueet mutta nollia tuli näköjään tasaisesti kaikissa.