Pidin perjantaina kesäloman ekan päivän. Äiti tuli mökille hoitamaan mudeja ja nahkiainen lähti ainoana mukaan. Startattiin aamulla kohti Miehikkälää ja siellä Salpapolkua, jonka varrelta oli varattu saunallinen kota yöpaikaksi. Eksyttiin reitiltä heti aluksi, ja illalla tehtiin pieni marssi ilman kamoja. Yhteensä päivän saldoksi tuli varmaan noin 8km. Kodalle saavuttiin viiden maissa, ja se oli vallan viehättävällä paikalla kosken rannassa. Vieressä oli kaikille avoin laavu, ja pidin koiran fleksissä, oli tosi kaunis ilta ja kuvittelin että joku voisi vielä tulla. Ei oltu kyllä nähty ketään reitillä koko päivän aikana, ja ihan keskenämme saimmekin sitten olla. Lämmitettiin saunaa ja siirryttiin löylyjen jälkeen istumaan tuvan puolelle ja lämmitettiin hieman kamiinaa sielläkin.
Paju oli tosi reipas ja mukava seuralainen. Illalla tosin näki että sitä väsyttää hirveästi, mutta ei se millään malttanut käydä yksin nukkumaan, vaan hengaili vaan väkisin meidän kanssa. Kun sitten oli nukkumaan menon aika, se kyllä sammui välittömästi. Mies sanoi että hän heräsi yöllä siihen että se hiihti tuvassa, minä en tiennyt siitä mitään ja aina kun itse heräsin, se oli mun kainalossa nukkumassa. Sillä oli alla jumppapomppa ja päällä extreme warmer ja se oli liikaa siihen että se olisi lisäksi viihtynyt makuupussin liepeen alla, mutta liian vähän että se olisi suostunut olemaan mun jaloissa mihin yritin sitä muutaman kerran työntää. Jatkettava harjoituksia telttaöitä varten.
Lauantaina herättiin aamulla kuudelta käymään pissillä ja tultiin sitten jatkamaan unia pariksi tunniksi. Pajukin jatkoi nätisti. Aamukahvit keitettiin saunan terassilla, koska ulkona oli selvästi lämpimämpi kuin tuvassa sisällä ja aurinko paistoi ihanasti. Koska ei oltu nähty ketään, koira oli irti. Ei se pihasta mihinkään häivy mutta siihen tuli polku kolmesta suunnasta, niin ei välttämättä näkisi jos joku tulisi, ja ehtisi ottaa koiraa kiinni. Siivoiltiin ja juuri kun oltiin lähdössä, pihaan tulikin mies valtavan järkkärin kanssa. Kertoi majavia jahtaavansa. Hän kysyi saako koiraa moikata ja Paju oli ihan onnesta soikeana. Se on kyllä niin kiva kun se ei räyhää tai mitään, mulkaisi vaan että joku tulee eikä sanonut mitään, ennen kuin sekosi mahiksesta moikata.
Marssittiin aikalailla suoraan takaisin autolle, oli tosi lämmin päivä, +17 näytti auto. Siitä sitten siirryttiin Imatralle, jossa oli hotelli varattu la-su-yöksi. Käytiin ensin siellä ja saatiin onneksi huone jo aiemmin, jotta päästiin suihkuun. Illaksi lähdettiin keskustaan, jossa käytiin syömässä. Imatra oli aika paljon pienempi kuin oltiin kuviteltu, ja ehkä korona oli vielä tappanut osan ravintoloista ja kahviloista, koska ei siellä oikein ollut mitään. Koskinäytöksen piti olla klo 18, mutta selvisi että kevätkauden avajaiset olisi vasta parin viikon päästä, niin se siitäkin. Oli se ihan vaikuttava näky ilmankin, pelkkä kosken uoma. Sää muuttui kylmäksi ja alkoi sataa ja palattiin takaisin hotelliin.
Paju oli hotellissakin ihan tosi reipas ja helppo. Siellä se veti liukuovista ihan kuin ei mitään ja suti menemään pitkin käytäviä. Yön se minusta taas nukkui mun sängyssä mutta mies sanoi jälleen että heräsi siihen kun se hiihti ainakin pariin otteeseen pitkin huonetta ja oli käynyt hänenkin sängyssä. Aamupissan jälkeen vein sen autoon aamupalan ajaksi, epäilytti että yksin jäätyään se saattaa vinkua tai ainakin ratsata kaikki meidän kassit, niin vähemmällä vaivalla selvisin näin.
Jos joskus luulin että tykkään "yhden ihmisen koirista", niin enää en. Kyllä tuollaisen sosiaalisen ja kaikkea ja kaikkia rakastavan koiran kanssa elämä on niin paljon helpompaa. Ei se Lakkikaan mitään ongelmia olisi aiheuttanut, sanoi mies. Ei varmaan niin, ja se olisi esim. terassilla osannut käskystä maata pöydän alla aloillaan. Paju ei todellakaan osaa eikä malta eikä makaa kylmässä maassa, ja hihna oli koko ajan solmussa pöydän jaloissa, lisäksi se ottaa äkkilähtöjä kaikkien ohikulkijoiden perään mikä on melko rasittavaa. Mutta eipähän toisaalta tartte silmä kovana vahtia ettei kukaan vaan yritä ilman lupaa koskea koiraan tms. Kyllä sitä varmaan viisi ihmistä halusi silittää ja vähintään toinen mokoma tyytyi kommentoimaan "voi miten suloinen koira". Hän oli jokaisen moikkaajan suussa. 💚
Sunnuntaina lähdettiin sitten pian aamiaisen jälkeen kotimatkalle, haettiin mudit mökiltä. Töppöinen ei edes ollut millänsäkään mutta Lakki sai aivan jäätävän parkumishepulin ja oli kuulemma muutenkin enemmän kaivannut. Pöne on jo niin kokenut että se kyllä tietää että palaamme, tai sitten se on niin dementti ettei se edes älyä miettiä missä olen... Mutta hyvin oli heillä kaikki mennyt.
Kyllä yhden koiran kanssa on niin paljon helpompaa ylipäänsä kaikki. Ja pieni koira on paljon vaivattomampi viedä mukana kuin iso olisi. Hotelliin ekaa kertaa mennessä koppasin sen kainaloon kun siellä oli niin paljon porukkaa ja olisi pitänyt heidän välistä pujotella. Kassi toiseen ja koira toiseen käteen ja menoksi. 😃
Seuraa random kuvia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti