Oman seuran nosekokeet. Ensin ajattelin kisata Lakin kanssa, sitten ilmoajan lähestyessä mietin että ehkä en vaan kisaa ollenkaan, kun ei nyt oikein ole ollut aikaa eikä intoa tälle lajille, kaikki paukut menee pk-puolelle kun Suomen kausi on kuitenkin niin lyhyt. Lopulta sitten päädyin laskeskelemaan dopingvaroaikoja ja totesin että pönekin voi osallistua. Niin hän pääsi vielä kerran sisäetsintään. Kaksi satasta sillä jo on joten viimeistä vaille kakkosluokassa. Mietin kyllä miksi maksaa kolmekymppiä vain koiran viihdyttämisestä, kun ei se niillä tuloksilla mitään tee, mutta päädyin sitten pitämään yhden paikan itselläni. Koska olin tuossa kipeä ja kokeen järjestäminen on ilman kuumehuurujakin ihan riittävän työlästä, jännitti mitä kaikkea ihan mahtanut unohtaa. Omaa suoritusta en kerinnyt lainkaan ajatella, ja vielä koepaikalla aloin aamulla vasta etsiä että kai mun liina on jossain autossa ja oliko jotain palkkoja koiralle ja ja ja... (Minä olen se jolla on normaalisti auto pakattu edellisenä iltana ja koepäivän vaatteet viikattu vaatekaapista esille hyvä jos ei kalsareita myöten, joten tällainen huolettomuus on mulle todella epätyypillistä.)
Alueet tehtiin kaikki neljä putkeen. Pöne oli numerolla viisi, eli aamupäiväryhmän puolivälissä. Odotellessamme se kerkesi etsiä yhden peräkärryn ja puolen rakennukset ulkoseinät... aivan kuten aina. Lakki oli jätetty kotiin joten oltiin kahdestaan liikkeellä.
Ensimmäinen oli toimistohuone ja näin heti että ystävämme teputtava askel on taas täällä. Kyllä kerkesi juosta aika monta kierrosta ympäri ennen kuin alkoi nuuhkia pienen pöydän reunaan. Vieressä oli kirjahylly ja haju tuli hyllyn reunalla olleesta mapista. Työnsi vielä kunnolla sitä syvemmälle kun tarkensi.
Toisena oli iso luokka, josta oli rajattu etureuna, varsin pieni alue. Ovelta alueelle katsottuna vasemmalla kahvipöytä, perällä ikkunalauta, patteri ja open pöytä, oikeassa takanurkassa lavuaari ja jotain roinaa, oikea pitkä sivu matalaa kaapistoa koko matkalta. Tässäkin se veti melkoiset vauhdit ja näytti enemmän juoksevan kuin etsivän. Lattia oli liukas joten se suti hirveästi. Oikealla kaapiston reunassa terävä reaktio ja sitten se vain ilmaisi hajupilveä istumalla, vähän silleen että haista paska ämmä, tää saa sulle riittää. Pyysin ainakin kolmesti että näytä missä, ennen kuin sain sen kunnolla työstämään loppuun, ja ilmoitin löydön. Tästä silti toiseksi nopein aika.
Kolmosena iso toimisto josta oli rajattu oikean puolimmainen nurkka. Korkea työpöytä, kaappeja, lavuaari jne. Tässä taas juostiin ja piti aika reippaasti käskeä takaisin alueelle, kun hän viiletti missä sattui. En edes muista enää mistä ilmaisi, ehkä lipaston alanurkasta, mutta oli ihan siisti tarkennus ja nätti ilmaisu.
Vikana vessa, jossa kolme koppia ovet kiinni (ja hyvät syvät saumat tarjolla), useampi käsienpesuallas, iso senkki tai joku pöytä ja siinä tuoli, ikkunaseinällä pitkä patteri. Tässäkin odotin että kohta lähtee taju kun käännyin juoksevan koiran tahdissa ympyrää itse. Lopulta teki ihan kohtuullisen siistin ilmaisun lavuaaritason alareunaan ja meikä ilmoittaa löydön, ja olin pudota persiilleni kun tuomari sanoo että väärin, ei voi hyväksyä! Ilmaisi taas pilven reunaa ja haju oli alempana kannellisen roskiksen polkimessa juuri siinä kohdalla kyllä. Hyi pöne minkä teit :D!
Ehkä ei olisi taas kannattanut seistä ihmettelemässä kun koira juoksee :D Olisi pitänyt heti ekan jälkeen, kun näin, että ystävämme teputtava askel on täällä taas, ohjata tiukasti ja vaatia olemaan tarkka. Toisaalta nyt kyllä ekaa kertaa koskaan oli edelleen sellainen olo että ihan se ja sama. Annoin koiralle taskussa olleen possunkorvan ja totesin että hänen koeura alkoi ja loppuu samalla tavalla. Suurella sydämellä. <3
Paras proffa!
VastaaPoista