Eilen kaahasin tukka
putkella suoraan töistä jälkikoulutukseen. Sama Rokkamäki, joka
koulutti meille tottista pari viikkoa sitten, oli tilattu myös
metsäjälkeä varten. Tai siis minä tilasin, itse on tehtävä että saa mitä
haluaa. Meitä oli viiden koiran porukka, kivan eri tasoisia koiria ja
erilaisia vinkkejä. Viisi meni myös ihan hyvin arki-illan aikana, saatiin kaksi kierrosta vedettyä eikä mennyt edes yömyöhille.
Lakki teki ensin noin 100m jäljen kolmella kepillä,
ja se veti ihan sikahienosti, paremmin kuin koskaan ennen enkä siten
saanut yhtään ongelmia esille.
Päin vastoin minusta tehtiin esimerkki muille ja heidän piti kilvan
kehua mitä teen hienosti, oikeat vastaukset oli liinan tuntumalla
pitäminen ja tilan antaminen koiralle, sekä kunnon palkkaaminen. Kouluttajakin harmitteli että se oli niin täydellinen suoritus että ei siinä ole mitään mihin tarttua, ja olin kyllä hänen kanssaan samaa mieltä. Kuvailin sitten koiran touhuja ja hän oli sitä mieltä, että jos kepit jää vaikka nenä menee ihan läheltä ohi, koira on todnäk vaan niin jäljen hurmiossa että se ei oikeasti huomaa niitä. Sain päivää aiemmin yhdeltä kaverilta vinkin painaa kämmenellä maahan samalla kun laittaa kepin, siihen jää paljon selvempi hajujälki kuin kengästä ja se alleviivaa koiralle että tässä on nyt jotakin, ja voi auttaa havahtumaan. Kouluttajan kanssa oltiin yhtä mieltä siitä, että ei siinä ole mitään pointtia että itse tietää missä keppi on, ja himmailee siinä. Koiran täytyy haluta löytää ne itse. Sen sijaan jos kepit jää siksi että vauhtia on liikaa eikä kerkiä huomata, sitten pitää pidättää ja vaatia jäljestämään ryntäilyn sijaan.
Toisella
kierroksella kokeiltiin Lakille kylmiltään 10m jana oikealla lähetyksellä
ja siitäkin jäi käteen kouluttajan sanat koiralle; "soita mulle
tassupuhelu jos toi ohjaaja junnaa liian helppoja juttuja". En tiedä
miten se sellaisia juttuja osaa kun en ole sille janaa vielä lainkaan
opettanut. Mutta sinne paineli suoraan reipasta ravia ja ekaa kertaa edes tarkasteli oman mittansa verran takajälkeä ennen kuin kääntyi oikeaan suuntaan, aiemmin se on valinnut 100% oikean suunnan heti kun oon tuonut sen jäljelle niin että yhdessä kävellään ja koira vaan törmää siihen. Nyt on ruvettava sitä janaa treenaamaan ja ihan suotta aloittaa kahdesta metristä kun se etenee sen kymmenen...
Yhdelle osaavalle koiralle tehtiin vauhdin hillitsemiseksi ns. paluuperähässäkkä, eli tähtikuvio jossa oli viisi tyhjää sakaraa (5-10m) ja yksi sitten oli oikea, josta jälki jatkui. Tällaiseen tullessa koiran kuin koiran on pakko jarruttaa että se saa selvitettyä mikä on oikea suunta. Yksittäinen paluuperä ei toimi kaikille, kun ne voi tajuta heti, että menee ja tulee eli hukkareissu käydä silmukassa.
Koira
sai lopuksi kommentteja että hassu tyyppi, ja sitä hän kyllä on. <3 Sen kanssa on niin kivaa tehdä ihan mitä vaan, ja oon ihan supertyytyväinen siihen millaista meidän yhteistyö on.
Alustavasti sovittiin että kouluttaja tulee syksyllä uudelleen. Uuden
koiran kanssa kaikki on niin jännää, kun periaatteessa itse osaa ja
tietää mitä tekee, mutta silti se on jotenkin ihmeellistä kun ollaan sen
yhteisen matkan alussa. En tiedä sainko mä nyt tässä mitään erityistä oppia, mutta mukavaahan tällaisissa on käydä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti