Hah haa, nyt kun mun pentu on 8,5kk, voi vihdoinkin sanoa sen edistyneen jossakin. Se siis osaa jotain ihan oikeasti :)
Edellisessä postauksessa kirjoitin, että pentu teki ekaa kertaa valmiin esineruudun näkemättä etukäteen mitään. Nyt se on tehnyt myös kaksi esineen hakua samasta n. 20x50m ruudusta, ja se meni oikein hyvin. Ei ollut lainkaan ihmeissään ekan palkkauksen jälkeen. Esineet oli takanurkissa ja sitten n. 35m syvällä aikalailla sivurajoilla, ettei ne mene liian lähelle toisiaan. Se toi ne lähemmät, mutta kyllä se siellä takanakin poukkoili, Vasen takakulma oli tosi vaikea, pöne sai siis hakea kaksi jäljelle jäänyttä ja kesti noin viisi lähetystä, lähemmäs itsekin menemisen ja melkein hermojen menetyksen ennen kuin se sai hajun siitä ja löysi sen. Lakki oli ehkä jotenkin ihan pikkasen nuupea ja palautus ei ollut ollenkaan niin vauhdikas kuin yleensä, jälkimmäinen esine myös putosi siltä hyvin lähellä minua.
Hakutreeneissä, numerossa 20., päätin teemaan sopien vähän kokeilla, ja se teki 2/6 valmiina ilman mitään apuja. Kolmoselle oli tosi hieno suora pisto, vitosella vähän kaarsi eteen ja palasi. Yllätyin silti. Totta kai tuttu metsä on tuttu metsä mutta kyllä sillä jonkinlainen ajatus syvästä suorasta pistosta on jo.
Pitkäkestoinen käsikosketus pääsi ekaa kertaa sirunlukuun eka kotona miehen kanssa, ja sitten tutun treenikaverin taholta kentällä. Sujui hienosti. Ai että, tästä oon niin ylpeä. Uskon, että itsevarmuus tulee onnistumisten ja rutiinin myötä, ja siksi ei tässä vaiheessa ole vielä mikään kiire saada vieraita. Uskon, että kannattaa treenata aluksi sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa pentu on rento ja luottavainen.
Tänään tein metsälenkin jälkeen sitten keppijäljen. Sunnuntaina on pitämäni metsäjälkikurssin vika kerta, ja oon kyllä antanut muille läksyjä, mutta itse en ole tehnyt yhtään mitään, ja mun oli tarkoitus toimia demokoirana ja osallistua Lakin kanssa kurssille myös. Pellolla on pari kertaa käyty, mutta tulin sitten kuitenkin siihen tulokseen, että ehkä nyt toistaiseksi jätän sen FH:n ja teen pellolla vain pohjia metsään. Viimeisin kerta pellolla oli ajatus tehdä kaksi jälkeä, mutta ekalla se söi sen verta nihkeästi (söi, muttei ollut lainkaan sellainen AAAA RUAKAAAAAAAAAA!!!11 niinkuin pitäisi olla, niin jätin toisen kokonaan tekemättä. Mun pitää melkein pitää se 1-1,5vrk täysin syömättä ennen pellolle menoa, jotta se raivoisa ahneus tulee esiin, ja se ei oikein ole vielä kasvavan pennun kanssa mukava ajatus.
Laahasin sellaista kahden jalan levyistä kaistaletta, laitoin alkuun pari namia, ja sitten kepit oli 2-3m välein ja niitä oli kuusi. Joskus kauan sitten kokeilin lähteekö se spontaanisti jäljestämään tällaista, eikä se lähtenyt, joten nytkin vähän arvelutti tajuaako se tästä mitään ja yrittääkö vain rynnätä etsimään ukkoja tai esineitä. No, se yllätti taas ja tajusi oikein hyvin, mutta sitten tuli sellainen ongelma että meidän tuomalla ilmaisu on näköjään vaihtunut muotoon "otan sen suuhun ja jatkan matkaa". :D Piti aika voimakkaasti estää liinalla ja auttaa kutsumalla, että sain kepit itselleni. Se oli jotenkin saman oloinen kuin joitakin päiviä aiemmin siellä esineruudussa, ihan kuin vähän haluton tuomaan. Aika jännää, niin vahva kuin se nouto on ollut, mutta ehkä sillä nyt heräilee joku omiminen. Katsellaan. Palkaksi se sai lenkillä taskussa ollutta Naturista ja autosta löytyi yksi kissan märkäruokapussi. Lopetin 3. tai 4. kepin jälkeen ja siitä sai pussin, ja sekös häntä miellytti. Sai lopuksi vielä pallon, mutta sitä taas oikein ei olisi halunnut. Se on nyt hyvää vauhtia ehdollistumassa että kaikista nenähommista palkkana on aina ruokaa. En oikein tiedä olisiko musta kuitenkin kivempaa palkata se lelulla?
Veljeä nähtiin tuossa joku päivä, kävivät meillä. Vähän jännitti, miten 8kk junnut enää tulee toimeen, Lakki olisi varmasti se tosikko. Ihan hetkellinen jäykistyminen nähtiin mutta sitten lähti, ja kovaa. Kyllä tuollaisille nuorukaisille parasta rymyseuraa on toinen samanlainen, en oo nähnyt leikkien menevän kenenkään kanssa niin tasaväkisesti ja yksiin. Lakki on selkeästi "ison koiran näköinen" eli sekä isompi, että rakenteeltaan täysin erilainen, selkeästi vähemmän sosiaalinen ja selkeästi vähemmän vilkas. Lysti myös leikkii "paremmin", sillä on ihana raivokas ravistelu ja Lakin leikki on siihen nähden tosi "dieseliä".
Kuvia ja videoita olisi mutta tämä uusi blogger on tosi kökkö enkä millään jaksa ladata niitä tänne, pitäisi laittaa sekä puhelimesta, että koneelta. Tässä tämän päivän metsälenkiltä, pitkäkaula ja lyhytkaula:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti