2lk nosemöllit

Edellinen vuosi loppui noseen ja tämä vuosi alkoi sillä heti uudenvuodenpäivänä. Taidan olla aika nosahtanut. Mentiin taas Mervin kanssa kimppakyydillä, ja tällä kertaa suuntana oli Haukkuvaara Jyväskylässä. Oltiin paikalla jo 11.30 ykkösluokkaa varten. Koirakoita oli Mervin lisäksi kymmenen. Kakkosluokka alkoi sen jälkeen ja osallistujia oli huikeat neljä, siis kaksi meidän lisäksi.

Ahdasta on, mutta vaihtoehtona oli matkustaa jonkun kanssa samassa häkissä...

Ensin oli ajoneuvot, joita oli kolme kappaletta. Piiloja kaksi ja aikaa 3min.

Sieltä mentiin toiselle tuomarille sisälle. Piiloja myös kaksi ja aikaa 3,5min. Sermit (väliseinät) ei kuulu, kaikki muu alueella kyllä. Myös penkkien rajaama nurkka.

vasen puoli

oikea puoli

Seuraavalla kierroksella ensin ulkoalue, yksi piilo ja 2min aikaa. Roskisten etureuna rajasi aluetta, mutta ne eivät kuuluneet. Sininen kontti ja välissä oleva pätkä seinää kuului.

Viimeisenä taas toisella tuomarilla sisällä laatikot, aikaa myös 2min ja vain yksi piilo. Hauskasti sukkahousubokseja ja matkalaukkuja :D

Töppönen oli jo aivan hiilenä jouduttuaan katsomaan koko ykkösluokan. Mun reppu oli penkillä, joten koira pysyi etupenkin jalkatilassa, mutta kyllähän se tiesi taas mitä muut tekee. Oma auto sikäli parempi, että kontissa se sentään makaa, tuossa pojotti istumassa sen pari tuntia. Lämmittelyhajuihin se reagoi huonosti, piti ihan komentaa että tulepas nyt takaisin ja nyt on vedettävä useammat henkoset. Oli niin kiire eteenpäin ettei se olisi halunnut niitä nuuhkia, saati ilmaista.

Saatuani viime viikonloppuna palautetta liinan laahaamisesta, olin nyt todella vaikeuksissa sen kanssa. Mitä enemmän sitä miettii, sen hankalammaksi se menee. Oikeastaan meidän koko lähtö on nyt hajonnut. En tiedä lähetänkö koiran lähdöstä vai seurautanko sen peremmälle ja vapautan siellä. En tiedä millä kädellä pidän hihnaa, vai molemmillako. En tiedä yritänkö saada sitä lähdössä jo haistelemaan vai yritänkö vaan olla mahdollisimman sujuva, jolloin se ei kerää niin kovaa vauhtia, kun sitä ei ala vituttaa se vitkuttelu.

Mun kaikki keskittyminen meni siihen etten tiedä mitä olen tekemässä, ja sitten mietin sitä saakelin narua. Hyvän etsinnän läpivieminen jäi täysin ja tämä oli aivan luokaton ajoneuvoetsintä. Koira poukkoili aivan miten sattuu ja putosi ajoneuvon pinnasta lukemattomia kertoja, aijaijai. Sillä oli liikaa liinaa ja se ehti irrota ainakin metrin joka kerta. Sitten kun eka haju löytyi pakettiauton pelkääjän puoleisesta sivusta edestä, palkkasin koiran välipalaksi varaamallani kokonaisella lihapullalla. Suuhun olin sitä antamassa, mutta se sika vielä nousi maasta namia vastaan, ilman lupaa. Jatkettiin ihan yhtä kaoottisesti ja alkoi olla mun ymmärryksen mukaan kaikki pinnat kertaalleen käyty, ja kuumotti jo että nyt joku sellainen kohta jäi missä koira jätti auton ja palautan sen takaisin ja on lähdettävä kiertämään kaikki uudestaan. Sitten reaktio henkilöauton vasempaan eturenkaaseen. Aikaa 1.34.80.

Tässä vaiheessa mulle selvisi että olen tehnyt virheen. Niin - kun myös sitä välipalkkaa koskee 1m sääntö...! Ei ole koskaan käynyt mielessäkään, kun normaalisti ykkösluokan yhden osion jälkeen palkkaan sen aina kokonaan ulos alueelta. Muistin kyllä varoa etten tiputa mitään, ja siksi mulla oli kokonainen hyvin koossa pysyvä lihapulla. Mutta se olisi silti pitänyt tarjoilla minimissään metrin päässä löydöstä. Siitä vain -1, mutta tämä taisi olla mun eka virhepiste nosessa ja opin tämän nyt kerrasta. Pitää nyt miettiä miten sen toteuttaa, Töppönenhän ei pahastu vaikkei se saisi mitään välinakkia lainkaan. Tai sitten se voisi tulla hakemaan sen minulta. Pitää treenata joku tapa sujuvaksi. Ei siihen palkkaamiseen montaa sekuntia mene sitten kun molemmat tietää miten me toimitaan. Tai sitten säästetään sekin aika ja syödään vasta lopuksi. Pääasia että niin tai näin, kuvio on treenattu sujuvaksi. Kokeessa ei kannata kokeilla mitään uusia jippoja.

Sisäalue oli ennakkoon ehdottomasti kiinnostavin. Sinne lähdettiin vauhdilla ja jäin taas lähdössä. Koira meni aika suoraan edessä oleville kamoille ja reagoi heti alussa takana olevaan kylttitelineeseen ja tarkastaa myös viereiset esineet. Sitten kierretään seinälle ja siitä putkelle, johon se reagoi todella terävästi: oli menossa ohi mutta kääntyy takas putkelle, ja samalla vauhdilla päättääkin jatkaa sinne minne alun perin oli menossa! Olisin voinut luvata syödä hatullisen sitä ihtiään jos tässä ei ole hajupilvi, niin varma olin, joten stoppasin koiran liinalla ja sanallisesti kehoitin että tuleppas takaisin vielä katsomaan tätä. Sillä oli vähän liikaa vauhti päällä taas :p Nopeasti tarkensi putken sisäseinään ja siitä eka löytö. Palkkasin korrektisti luotani vähän putken takaa.

Sitten tapahtui kolme oletusta:

1) toinen haju on toisessa päässä aluetta, tai ei ainakaan ihan tässä lähellä

2) koska koira reagoi kylttitelineeseen muttei ilmaissut, siihen tulee pilvi jostakin.

3) koska tämä on kakkosluokka, sen täytyy olla korkea piilo jossain lähellä ja sieltä se valuu telineeseen

Hienosti loput kaksi ja puoli minuuttia pyöritin koiraa alueen oikealla puolella. Tämä on videolla ja se ainakin kolmesti yrittää mennä toiselle puolelle, mutta luulen että se himoitsee sitä jo löydettyä putkea enkä päästä. Olisihan siellä ollut kokonainen seinä, jossa pari hyllyä ja sälää ja vaikka miten paljon korkeitakin paikkoja. Ei liene vaikeaa arvata mihin meidät ohjattiin, kun aika loppui. Videolla näkyy että sen ainoan kerran kun mentiin seinän vierestä etsinnän alussa, koiralla on pää ylhäällä juuri siinä kohdassa missä piilo oli lattialistassa. Sieltä se valui sinne telineelle missä se reaktio tuli.

Kaikki pisteet koiralle, että se ei tee valeita. Tuhat miinuspistettä ohjaajalle idioottimaisesta toiminnasta.

Älä oleta. Ikinä mitään. Piilojen keskinäistä etäisyyttä ei ole määrätty millään muulla tavalla kuin että "niiden tulee olla selvästi erilliset". Esimerkiksi lokeroon voi aivan hyvin laittaa väliseinän eri puolille kaksi eri piiloa niin että niiden välissä on se sentti. "Sileällä" riittävä etäisyys on ehkä 50cm tai metrin, mutta ei sitäkään kannata pitää minään tiukkana faktana, kun sellaista sääntöä ei ole.

Älä oleta että toinen piilo on korkea, jos toinen oli matala. Usein on, mutta hyvin voi myös olla olematta.

Ja sitten se kaikkein pahin, mistä eniten soimaan itseäni. Mietin useaa ykkösluokan koiraa katsoessani, ja Siilinjärvellä annoin palautetta Merjalle joka teki tämän ihan saman siellä. Tiedän sen varsin hyvin, mutta miksi se ei omalla kohdalla tullut mieleen? Eli jos koira reagoi jossakin, ei siellä ole silti tai varsinkaan siksi syytä jumittaa kahta minuuttia. Vähemmässäkin ajassa koira olisi jo ilmaissut jos siellä olisi mitään ilmaistavaa. Jos kiinnostus on mutta ilmaisua ei tule, se on siirtymähaju. Olosuhteista riippuen hajut voi liikkua oudosti tai pitkäkin matkoja. Laajenna aluetta.

Mulla ei käynyt se seinä mielessä kertaakaan missään vaiheessa. Sinne penkkien syvennykseen olisin halunnut koiran, mutta en uskaltanut pyytää sitä hyppäämään ja se ei ollut yhtään kiinnostunut menemään penkkien ali kun toin sen penkkien toiselle puolelle ja pyysin haistelemaan niitä. Videolla näkyy ettei se myöskään halunnut hypätä pöytäryhmän tuolille, nosti nopeasti vain etutassut siihen. Niin, kun ei siellä ole mitään. Jotenkin vaan kun tietää että kello käy ja sitten tulee 30 sekkaa ja tämä ei nyt hyvältä näytä, aivot menee aivan jumiin.

Se nosti hajun heti kun seinän viertä mentiin. Toin sen sinne eri suunnasta kuin ekalla kierroksella. Siinä kanssa hyvä ohje, käy kaikki kohdat molemmista suunnista läpi. Jos aika alkaa käydä vähiin, mieti onko joka kohta varmasti tarkastettu vähintään kahdesti. Mene sinne, missä olet vähiten ollut, vaikka aivan toisessa päässä aluetta olisi ollut joku reaktion häivähdys.

No sitten lyhyen tauon jälkeen ulkoalueelle, ehdittiin kaikki juuri tehdä ennen kuin alkoi tulla pimeä. Nyt oletin taas, oletin jo ennen sisäalueella käyntiä. Ulkoalue on niin pieni ja "helppo" että joko siellä on saavuttamaton kontin/kuormalavan alla tai sitten korkea piilo. Sisäalueen matalien piilojen jälkeen oletin vielä vahvemmin, että korkea on sitten ulkona. Korjaan aiempaa tekstiäni sen verran, että oletuksissa ei sinänsä ole mitään huonoa niin kauan kun ne on vain ajatuksia, eikä ala määräämään ohjaajan toimintaa!

Töppönen lähti taas määrätietoisesti ja siinä ei kissaa kerinnyt sanoa, kun se oli kontin reunalla, kurotti vähän ylöspäin ja ilmaisi. Jotenkin se oli vähän hätäinen mutta ajattelin että nyt mennään riskillä, kun satasta ei ole enää tulossa enivei, ja en siis pyytänyt sitä uudelleen näyttämään tarkemmin. Löytöhän se oli, mutta koira ilmaisi sen vähän turhan alhaalta, hajulähde oli varmaan 50cm ylempänä. Koira oli kuitenkin täsmälleen luotisuoraan sen alla ja jos multa olisi kysytty missä se on, olisin näyttänyt ylöspäin siitä ja sanonut että jossain tuolla. Putkipaino oli siinä alla ja siitä oli vähän hankala nousta ylöspäin, ja koiran tunteva tuomari ja minä oltiin yhtä mieltä siinä, että hyvä vaan jos se osaa itse vähän katsoa mihin sen on selkänsä kanssa hyvä nousta. (Eiköhän tämä ollut onnellinen sattuma...) 12 sekuntia.

Laatikoilla sitten taas kauheaa säätöä alussa. Laitan liinaa vyyhdille ja avaan ja mietin millä kädellä pidän kiinni. Ja sitten se lähti ihan helvetin kovaa ja sain juosta perään. Poukkoileva etsintä, yrittää kahdesti pois laatikoilta tuonne kuvasta katsottuna vasemmalle hallin seinälle, tarkentaa kunnolla ja ilmaisee kuitenkin onneksi heti kun osuu oikean laatikon kohdalle. 00.31.00. 

Töppöselle 85p, -1 vp, sijoitus 4./4. Saatiin kuitenkin lohdutukseksi yksimielinen tuomarinpalkinto (ykkösluokassa molemmat tuomarit palkitsi oman suosikkinsa erikseen) :D Kaikki muut sai satasen. Verrattuna niihin Siilinjärven 2lk kisoihin, joita olin aiemmin syksyllä katsomassa, nämä oli minusta selkeästi helpommat alueet ja aikaa oli tosi paljon enemmän. Jännää nyt nähdä, millaiseksi kakkosluokka muodostuu, kun tuomareita tuli paljon lisää ja kokeitakin varmaan alkaa Kennelliiton myötä olla. (Ja siis vähänhän niitä nosetuomareita edelleen on, mutta aiemmin 2lk tuomareita taisi olla koko maassamme huikeat 4kpl, ja nyt heitä on sentään ainakin 11.)

***

Mulla jäi jo viikonlopun sisäetsintäkokeista todella paska olo. Koskien siis omaa toimintaani. Mulla on hyvä koira, on moottoria mistä ottaa ja on aika paljon itsevarmuutta myös tyhjän etsintään, eikä ne valeet tosiaan ole olleet ongelma. Mitä enemmän nosetan, sen vähemmän osaan toimia. Mistä tämä liinan kanssa säätäminen nyt tuli? Olen aloittanut jäljestämisen yli 10v sitten. Toki jälki on eri asia sikäli, että siinä se naru saa laahata maassa sekä koiran ja ohjaajan välissä, että ohjaajan takana. Nosessa ei saa. Mutta esim. janalle lähetys on aika samanlainen kuin nosealueelle lähetys. Pidä liina tuntumalla, katso ettei koira saa tälliä, pysy vauhdissa mukana. Vaikeaa? Tuntuu olevan. Ja mitä enemmän sitä miettii, sen epävarmemmaksi nuo lähdöt kokonaisuutena meni. Koiraa vituttaa kun mulla kestää ja kun viestitän sille etten nyt oikein tiedä miten toimisin, se kerää siitä vaan lisää sitä vauhtia ja juoksee kahta kovempaa, mikä vituttaa mua, koska sitten se alkaa myös jättää ne hajut.

Suurin vitutuksen, tai pahan mielen aihe, on se, että mun todellakin pitää valita. "Hyvä etsintä vs nopea löytö, mikä on oleellisinta?". Tuttu tuomari, joka oli sekä sisäetsintäkokeissa että mölleissä, sanoi mulle, että 100p suoritukset on taitoa ja sijoitukset tuuria, mistä olen täsmälleen samaa mieltä. Mutta mun mielestä on nyt jotenkin suorastaan raastavaa, että mun pitää valita. Haluaisin, että tämä olisi koiran laji ja että koira saisi juosta ja mä voisin vaan tulla perässä. Mieluiten haluaisin antaa sen etsiä ohjaamatta sitä yhtään "tule katsomaan vielä täältä, tämäkin kuuluu alueeseen". Kyllä se aikansa tyhjällä pyörittyään osaisi laajentaa itse. Mutta aika ei anna periksi sellaiseen.

Uskon, että jotta me oltaisiin nosen koesääntöihin nähden mahdollisimman tehokas koirakko, mun pitäisi ottaa se todella tiukasti hallintaan ja suorittaa kaikki etsinnät ohjatusti. Ei mitään lähetyksiä, vaan seuraamalla alueelle ja siitä ekan kohteen vierestä vapautus haistelemaan. Minä päätän suunnan ja vauhdin ja koira vain tulee perässä ja nuuhkii. Ei omatoimisia valintoja mihin suuntaan se haluaa aloittaa, ei pitkää liinaa, ei juoksuaskelia, ei edestakaisin poukkoilua. Omatoiminen etsintä on näyttävää ja kyllähän se vahingossa joskus myös onnistuu, eli tuottaa sen nopeimman ajan. Mutta riski on myös paljon suurempi; tiukasti ohjattuna matkalla tulee todennäköisemmin löydettyä kaikki.

Mutta kun en haluaisi. Se on niin suuresti minä itte -koira. Nosemotivaatio todella hukassa juuri nyt. :(