Smartdog-raportit, Sieni

"KOKONAISARVIO TESTIN PERUSTEELLA

Sieni on erittäin avoin ja ystävällinen koira, joka tutustuu vauhdikkaasti uuteen tilaan. Sieni kuitenkin rauhoittuu paljon tekemisen myötä. Sylinteritestissä Sieni osoittaa hyvää itsehillintää, mutta jonkin verran impulsiivisuutta näkyy ehkä V-aidassa, jossa koira jumittuu lähelle ruokaa. Sieni lukee hyvin ihmisen elekieltä, mutta ei ole eleillä huijattavissa. Parhaiten koira ymmärsi jalan ja kehon liikettä ja vaikeimpia olivat alun käsieleet sekä viimeinen katse-vihje. Sieni ratkaisi tilaan liittyvän ongelman pienen miettimisen jälkeen, mutta testin vaikein tehtävä, looginen päättely, oli sille liian vaikea. Sieni on mahdottomassa tehtävässä enemmän itsenäinen ongelmanratkaisija, mutta se pyytää myös hieman apua tehtävän ratkaisuun. Muistitehtävässä Sieni saa puolet oikein, mikä on keskiarvoinen suoritus. Sieni painaa namikonetta sosiaalisen oppimisen tehtävässä, mutta se saattaa painaa vahingossa tai sitten koira katsoi mallia. Kaiken kaikkiaan Sieni vaikuttaa tasapainoiselta, erittäin sosiaaliselta ja itsevarmalta koiralta, joka keskittyy erinomaisesti tehtäviin, ja sillä on erittäin hyvä motivaatio koko testin ajan.

YKSITTÄISET OSA-ALUEET
ITSEHILLINTÄ
Itsehillintä on ominaisuus, joka on arkipäivässä hyödyllinen monella tavalla. Optimaalinen suoritus ongelmanratkaisussa tehdään usein kohtuullisen matalassa vireessä, kun taas liian kiihtynyt, tai passiivinen mielentila heikentää suoritusta. Itsehillintä on tärkeä ominaisuus luonnossa elävälle eläimelle ja se on myös osittain periytyvä ominaisuus. Hyvä itsehillintä on tärkeä myös koiran arkipäivässä sekä koulutuksessa. Koiran kyky hillitä ensimmäinen tunnereaktio ja käyttäytymismalli, helpottaa koiran hallintaa arkipäivän tilanteissa. Koira, joka kykenee kontrolloimaan omia impulssejaan, kykenee todennäköisesti paremmin esim. pitkäjänteiseen yhteistyöhön, kuin koira, jonka on vaikea kontrolloida omia mielihalujaan. Esimerkiksi laumassa metsästäminen vaatii susilta tarkkaa koordinoitua yhteistyötä, jossa yksilön on pidäteltävä suurtakin halua rynnätä liikkeelle, jotta
metsästys onnistuisi. Toisaalta olemme tarkoituksella jalostaneet rotuja, joissa haluamme koiran reagoivan nopeasti esim. saaliseläimen liikkeeseen tai uhkaan. Tällaisia ovat monet metsästyskoirat ja työkoirarodut, ja usein koira, jolla on jonkin verran impulsiivisuutta saattaa olla hyväkin harrastuskoira – toisaalta arki koiran kanssa saattaa olla haastavaa. Hyvin impulsiivinen koira saattaa olla hyvä harrastus ja kilpakoira lyhyehköihin suorituksiin, mutta pitkissä työtehtävissä, jotka vaativat keskittymistä ja rauhoittumista, tällaiset koirat eivät välttämättä ole parhaita yksilöitä.

Impulsiivisuutta mitattiin testissä sylinteritestillä sekä V-aita testillä. Sylinteritestissä koira opetettiin ensin syömään makupala päistä, ja sen jälkeen tilanne muuttui siten, että koira saikin nähdä palkkion. Hyvän itsehillinnän omaava koira pysyttelee pääasiassa juuri oppimassaan tavassa saada palkkio, kun taas koira, jonka on vaikea vastustaa impulsseja, innostuu helposti nähdessään palkkion ja pyrkii siihen käsiksi suorinta tietä lasin läpi. Sienellä on hyvä itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimii suurelta osin siten, kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, (nami otetaan avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häiritse koiraa ensimmäisen yrityksen jälkeen. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut
keskimäärin 79% ja susilla 77% - Sienellä tämä oli 80%.

Sylinteritesti ei aina kerro koko kuvaa koiran impulsiivisuudesta ja testissä tulee helpoimmin esiin voimakas, yhden tyyppinen impulsiivisuus, joka on yhteydessä koiran aktiivisuuteen sekä myös rohkeuteen. Impulsiivisuus on monitahoinen ominaisuus, niin ihmisellä kuin koirallakin.


ELEET
Eleiden lukukyky – osiossa testattiin miten hyvin koira löytää palkkion ihmisen eleiden vihjeen avulla. Koirien on yleisesti havaittu olemaan erinomaisia ihmisen eleiden lukijoita, jopa parempia kuin simpanssi, mutta tämä ominaisuus vaihtelee paljon koirien välillä. Ihmisen kommunikaation ymmärtämiseen ei aikaisempien tutkimusten mukaan vaikuta paljoakaan oppiminen tai intensiivinen koulutus, vaan se on kohtuullisen pysyvä ominaisuus, mutta tästä tarvitaan lisää tutkimuksia. Iälläkään ei ole havaittu olevan suurta vaikutusta eleiden lukukykyyn, ja jo kuusi viikkoisten pentujen on havaittu löytävän hyvin ruoan ihmisen vihjeen avulla. Eri rodut todennäköisesti eroavat toisistaan siinä miten hyviä ne ovat lukemaan ihmisen eleitä, ihmisen kanssa työhön jalostettujen rotujen on havaittu olevan keskimääräistä parempia lukemaan ihmisen eleitä. Tästä tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusta, koska rotujen välisiä eroja ei ole tutkittu kunnolla.

Sieni ymmärsi ihmisen eleitä keskimäärin hyvin saaden 70% oikein. Vaikein osio koiralle oli selkeästi alun käsieleet, sekä viimeinen katseella vihjaus. Helpointa oli jalalla vihjaus sekä käsivihje, jossa keho kääntyy mukana.

ONGELMANRATKAISU - V-AITA
V-aita tehtävässä koiran oli ratkaistava spatiaalinen eli tilaan liittyvä ongelma, V-aidan sisälle laitettiin ruokaa ja koiran on tajuttava, että menemällä poispäin palkkiosta, koira on mahdollista saavuttaa se. Tehtävä mittaa paitsi ongelmanratkaisun nopeutta, myös ongelmanratkaisutapaa ja itsehillintää. Näkyvä ruoka lähellä on houkutteleva, ja vaatii itsehillintää edetä ruoasta poispäin. Testi mittaa samalla myös ongelmanratkaisutapaa - koira voi myös tässä tehtävässä keskittyä pyytämään apua ohjaajalta, sen sijaan että ratkaisisi sen itse. Aikaisempien tutkimusten mukaan koirat ratkaisevat tehtävän keskimäärin n. 20—40 sekunnissa. Ongelmanratkaisukykyyn vaikuttaa aina myös aikaisempi kokemus ja oppiminen.

Tehtävä tuotti aluksi jonkin verran vaikeuksia Sienelle, mutta se ratkaisi sen 3 min määräajan puitteissa (45 sekunnissa). Koira ratkaisee tehtävän itsenäisesti eikä pyydä apua ihmiseltä, ja Sieni jumittuu hetkeksi lähelle ruokaa. V-aita tehtävä mittaa paitsi ongelmanratkaisua, mutta myös impulssikontrollia – koiran on lähdettävä poispäin palkkiosta saadakseen sen. Tämä on erityisen vaikea koirille, joiden on vaikea hillitä impulssejaan. Tässä näkyy hieman impulsiivisuutta koiralla.


ONGELMANRATKAISU - MAHDOTON TEHTÄVÄ
Mahdottomassa tehtävässä testataan koiran ongelmanratkaisun strategiaa – itsenäinen vaiko ohjaajalta apua pyytävä. Tehtävä on aluksi helppo, mutta muuttuu mahdottomaksi ratkaista. Koiran tapaa ratkaista ongelma tarkkaillaan kahden minuutin ajan. Molemmat tavat ratkaista ongelma ovat hyviä, ja riippuukin lähinnä koiran käyttötarkoituksesta, kumpi tapa on parempi. Itsenäiseen työskentelyyn tulevan koiran olisi hyvä pyrkiä sinnikkäästi ongelman ratkaisuun. Apua pyytävä strategia on erinomainen silloin, kun koiralta vaaditaan suurta ohjattavuutta ja sitä, että se ongelmatilanteen kohdatessaan turvautuu ohjaajaan mieluummin kuin toimii itsenäisesti. Kotikoiralle apua pyytävä strategia on ehkä paras arkielämän hallittavuuden kannalta, mutta harrastuskoiralla, tai työkoiralla olisi hyvä olla edes jonkin verran itsenäistä tehtävän ratkaisua. Koulutuksella pystytään vaikuttamaan jonkin verran ongelmanratkaisu -strategiaan, esim. koiralla pystytään vahvistamaan ohjaajan apuun luottavaa strategiaa.

Sieni pyrkii ratkaisemaan mahdottoman tehtävän enimmäkseen itsenäisesti (73%). Koiralla on kuitenkin molemmat ongelmanratkaisustrategiat käytössä, sillä se pyytää myös ohjaajalta apua ratkaisuun (27%). Sieni on sinnikäs molemmilla strategioilla, ja lopettaa itsenäiseen työskentelyyn.

MUISTI JA LOOGINEN PÄÄTTELY
Tämä tehtävä osio sisältää testin vaikeimman tehtävän. Loogisen päättelyn tehtävässä koiran on pääteltävä tyhjän astian perusteella palkkion sijainti (negaation kautta). Tämä on erittäin haastava koiralle, ja suuri osa koirista kiinnostuu tyhjästä astiasta sen vuoksi, että siihen kosketaan viimeiseksi. Koiran omaa päättelykykyä vaikeuttaa koiran herkkyys ohjaajan eleille ja kommunikoinnille – eli tässä tehtävässä testaajan viimeksi koskettama astia saattaa olla koiralle houkuttelevin, vaikka se on tyhjä. Vain noin 30% koirista ymmärtää tehtävän. Sieni ei ymmärtänyt loogisen päättelyn tehtävää. Tehtävä on haastava, ja vain pieni osa testatuista koirista ratkaisee sen.

Toiset koirat luottavat ihmisen vihjeisiin ja eleisiin suunnattomasti, ja muisti vs osoitus - tehtävä mittaa tätä (tietokannassa nimellä: vihje vai oma päättely). Testaaja vihjaa koiralle namin ”väärän” sijainnin. Tässä vaikuttaa osittain koulutus. Sientä ei hämätty tässä tehtävässä ”väärillä” testaajan vihjeillä, vaan se päätteli itse näkemänsä perusteella missä palkkio on, eikä antanut osoitusten häiritä. Suurin osa koirista ei seuraa testaajan väärää vihjettä, vaan menee sinne, minne namin näki menevän.

Muistin kesto -tehtävässä koiran täytyy muistaa tarkalleen kohteen sijainti lähellä toisiaan sijaitsevasta kolmesta astiasta minuuttien odottelun jälkeen. Muisti- tehtävässä pisin aikaviive oli 2min 30s – käytännössä koiran muisti on paljon pidempi kuin tämä, ja se saattaa muistaa useita kuukausia, jopa vuosia tiettyjä asioita ja paikkoja – näin pitkiä viiveitä on vain hankala testata testiolosuhteissa, ja siksi vaikeus tehtävässä luotiin kolmella samankaltaisella muistipaikalla. Tehtävä on vaikea, koska samanlaisia astioita on kolme ja ne ovat lähellä toisiaan. Koiran näköyhteys peitettiin – tämä siksi, että mikäli koira pitää katsekontaktin astiaan kokoajan, tehtävä ei mittaakaan muistia, joka tarkoittaa asian palauttamista uudelleen mieleen. Testissä oikein muistaminen vaatii, että koira käsittelee spatiaalista tietoa (oikean purkin sijainti), painaa sen mieleensä, sekä noutaa tiedon tietyn aika viiveen jälkeen.

Sieni muisti oikein kaksi (pisintä) aikaa neljästä (1min, 1min30s, 2min ja 2min 30s) mikä on keskimääräinen suoritus tässä tehtävässä. Testi vaatii paitsi hyvää muistia myös kykyä keskittyä ja kykyä odottaa. Sieni odottaa hienosti ja hiljaa.


SOSIAALINEN OPPIMINEN
Koirat pystyvät oppimaan toisiltaan ja myös ihmiseltä. Tällaista toisen käyttäytymisen seuraamista ja sen matkimista kutsutaan nimellä sosiaalinen oppiminen, ja vaikka se on eläimillä yleinen oppimistapa, käytetään sitä harvoin hyväksi esim. koiran koulutuksessa. Esim. ”Do as I do” koulutustapa pohjautuu ihmisen käyttäytymisen matkimiseen. Tässä testissä koiran spontaania mallista matkimista testattiin laitteella, jossa testaaja näytti ensin viisi kertaa tavan, miten ruoka saadaan laitteesta ulos, ja sen jälkeen koira sai 3min aikaa puuhastella laitteen kanssa. Sieni painaa oikeaa nappulaa ensimmäisen kerran 45 sekunnin kuluttua esimerkistä. Sieni saattoi ottaa mallia esimerkistä, tai sitten se vahingossa painoi oikeaa paikkaa. Se, että koira yrittää ylipäätään selvittää tehtävää, kertoo paljon myös koiran luonteesta: koiralla on halua selvittää, miten namit saadaan sekä rohkeutta manipuloida laitetta. Kaikista testatuista koirista 63% painaa nappulaa, mutta näistä painaneista vain 43%:lla se on selkeästi mallista oppimista, loput painavat kokeiltuaan kaikkea mahdollista ja usein vahingossa.

AKTIIVISUUS: Koiran aktiivisuus mitattiin testissä FitBark aktiivisuusmittarilla, joka antaa minuuttikohtaisen aktiivisuuden keskiarvon. Koiran aktiivisuus mitattiin keskiarvona koko testissä oloajan. Testattujen koirien välillä on paljon eroa siinä, miten aktiivisia ne ovat testissä. Aktiivisuus käyttäytymisominaisuutena on yleensä hyvin voimakkaasti periytyvä ominaisuus, mutta se voi vaihdella paljon tilannekohtaisesti. Esim. vilkaskin koira saattaa olla hyvin rauhallinen uudessa tilanteessa, mikäli se kokee tilanteen pelottavana tai mikäli se rauhoittuu keskittymään tehtäviin. Koirasi aktiivisuus oli testissä 19. Koira on keskimääräistä rauhallisempi testitilanteessa."

***

V-aitatestin jumittamisesta tuli tuloksia lukiessa heti ekana mieleen, että ehkä tässä on syy miksen ole koskaan saanut takapalkkaa oikein toimimaan. Koiran on vaikea luopua siitä. Samassa voi olla syy rallyn houkutuksessa jähmimiseen. Olen vain ajatellut, että koira on niin kiltti ja tietää ettei saa, mutta haluaisi silti, ja sitä ahdistaa se sisäisen ja ulkoisen halun ristiriitatilanne, mutta ehkä se onkin sille vain oikeasti työlästä vastustaa kiusausta ja siksi se luimii.

Seuraavaksi jäin miettimään jälleen kerran tuota itsenäisyyttä. V-aidalla se ei kertaakaan kysynyt multa mitään, ja mahdottomassa tehtävässäkin se toimi tosi paljon itsenäisemmin ja "päättäväisemmin" kuin pöne. Sieni ei missään kohtaa myöskään ollut sen oloinen, että se meinaisi luovuttaa, kun homma ei ratkea. Se näytti ihan itseltään testissä eikä toiminut mitenkään oudosti, mutta silti se koira joka mulla siellä oli, oli kaukana siitä, mikä mulla joskus on treeneissä. Miten maailmassa sama koira voi olla passivoituva, luovuttaa helposti, pelätä virheitä? Miten olen ikinä onnistunutkin kohtelemaan sitä niin huonosti, että testissä hyvin itsenäinen ja itsevarma suorittaja on muuttunut mun käsissä aivan erilaiseksi? Miten sama koira voi olla testissä niin itsenäinen ja viis veisata minusta, mutta silti saamme edelleen kehuja meidän suhteesta, se makaa nytkin pää mun varpailla ja on vaan niin minun perääni? Toisaalta metsälenkillä se itsenäisyys näkyy, olen aina ajatellut, että eksän saksanseisoja opetti sen pentuna huitelemaan vähän turhan kaukana, mutta ehkä se olisi sellainen ilman huonoja opetuksiakin. Aika lottovoitto, että sama koira on sitten kuitenkin niin minun perääni, että se käy tiuhaan ilmoittautumassa, ja myös niin nöyrä, että se tulee huudettaessa pois minkä vaan elukan perästä tai mistä tahansa muualtakin. Eihän se muuten olisi lainkaan irtipidettävissä!

Kolmanneksikin pohdin eleitä, kädellä osoittamista ja kaikkea mihin sellaista on yritetty koulutuksessa käyttää. Esim. perinteinen näyttöruutu, missä haluttu paikka käydään näyttämässä koiralle, ja sen pitäisi osata juosta sinne. Tällainen kuulemma "yleensä toimii paimenkoirilla hyvin". Ei meillä, ja nyt sain vahvistuksen, että ykkösryhmäläiseni ei vain ymmärrä niitä eleitä silti, vaikka sen "pitäisi". Sieni on myös ihan arjessa poikkeuksellisen huono ymmärtämään osoittamista, jos esim pallo on hukassa ja minä näen sen, koira ei. Se ei vaan tajua. Sitä on ollut vaikea välillä uskoa ja olen saattanut komentaa koiraa, että tuossa noin nyt!

Testissä koira oli hyvin motivoitunut ja jos pöne ehkä mahdottomassa tehtävässä alkoi miettiä, että tämä on mahdoton ratkaista, Sieni ei miettinyt. En tiedä onko pöne vaan ylimaallisen fiksu ja älyää asioita mitä tavalliset koirat ei älyä, vai oliko kyse vain sinnikkyydestä jota Sienellä riitti. Miksi mulla on paljon kokemuksia tilanteista, joissa koira ei vaan viitsi jatkaa? Esineruudussa ja metsäjäljellä on usein ollut sellainen olo, että kyllä se hetken tekee, mutta homma ei ole sen mielestä oikeastaan lainkaan kivaa ja sitten se menee sellaiseksi pikkusieväksi välttelyksi. Testissä toki oli ruokaa koko ajan näkyvissä tai ihanjustmelkein saatavilla, mikä varmasti kannusti jatkamaan. En kai sitten vaan ole saanut sille samaa tunnetta, että palkka on ihan just varmasti tulossa? Ja koska tekeminen itsessään ei ole siitä riittävän kivaa, se ei oikein aina viitsisi.

Testaaja sanoi suullisessa palautteessa, että koirani käyttää yrityksen ja erehdyksen taktiikkaa. Testissä se ei saanut erehdyksestä mitään sanallista palautetta eikä kukaan edes ajatellut että voi ei teit virheen, joissain tehtävissä oikea kuppi vaan otettiin pois, mutta sekään ei koiraa lannistanut lainkaan. Sen olen jo todennut vuosia sitten, että sille ei kärsi sanoa lainkaan mitään ohotteluja, saati suuremmin kieltää virheistä. Silti sen sinnikkyys testissä yllätti minut.

 
Tiistaina oltiin oman seuran BH-koetalkoissa +28 asteen hauteessa. Sienen piti hiihtää tottis juoksunartun parina, ja sitten se oli kaupunkihäirikkönä kanssa. En edes yrittänyt mitään seuraamisia, talutin kaavion vain remmilenkkeilynä. Toisen pitkän suoran lopussa se hetken tarjosi seuraamista. Jäävät oli jähmeät ja luoksetulo hitaahko, osin sään takia, mutta kyllä sitä taas ahdisti. En tiedä minkä se mieltää "nyt ollaan tottiksessa" ja mikä erottaa sen muista lajeista, mutta jostain se sen vaan ottaa. Pilasin koiran sillä, että odotin sen olevan jotakin mihin se ei koskaan yltänyt, ja jatkuva riittämättömyyden tunne teki tuhonsa. Anna anteeksi. Lupaan kuitenkin etten enää ikinä vie sua oikeaan pk-kokeeseen, saat olla vain rally- ja tanssikoira, koska niissä lajeissa olet täydellinen sellaisena kuin olet.

Onneksi illan pelasti tuomarin loppukiitos: "täydellinen kaupunkiosuuden nollakoira, ei häirinnyt mitenkään ketään". Ja kyllä se tottiksen lopuksi heitti voltteja kun kehuin, ehkä sille ei jäänyt täysin paska mieli siitä.

Kuvat ovat tanssileirin majoituspaikan pihasta. Koko viikonlopun mulla oli uskomattoman hyvä mieli siitä, että niissä piireissä se rotujen kirjo, hyväksyntä ja kaikkien kannustus on jotain mitä pk-puoli ei meille koskaan edes vilaukselta väläyttänyt... olen aina pitänyt itseäni eniten pk-harrastajana, mutta en mä enää tiedä mikä mä olen ja mikä edes haluan olla. Sieni on laittanut mut kohtaamaan niin monta omaa heikkouttani ja miettimään valintojani. Kultaisin Sieni <3 En usko, että tulen koskaan saamaan vastausta ylempänä miettimiini kohtiin. Koirakin täytti tuossa lauantaina jo 7v, mutta ehkäpä nyt on vihdoin aika tehdä rauha, keskittyä asioihin joista me molemmat tykätään ja lakata miettimästä muuta. Aloin jo opettamaan sille paria uutta temppua ja syksyksi on tanssikisa katsottu. :)