maanantai 14. toukokuuta 2018

Smartdog-testissä

Omalla kylällä järkättiin Tiiran testaus. Viime vuoden luennon yhteydessä muistan ajatelleeni, että jumaliste että on kallista. Reilussa vuodessa olen muuttunut ja vaikka mun koirat on jo liian vanhoja että tuollaisen testin kertomaa informaatiota voisi enää koulutuksessa hyödyntää, mua vaan kiinnosti silti. En tiennyt yhtään mitä odottaa, ja vatuloin asian kanssa niin viime tippaan, etten saanut enää peräkkäisiä aikoja, vaan meni eri päiville. Ehkä ihan hyvä niin, 1,5h setti on melkoinen pakerrus tälle ohjaajallekin.

Vein ensin Sienen, koska pelkäsin, että pönen jälkeen Sieni ei voi tuntua miltään muulta kuin vaisulta. Sieni näytti itseltään ja toisaalta sen saama arvio ei lainkaan pitänyt paikkaansa, se oli paljon "parempi" kuin ikinä osasin kuvitellakaan. Tarkempi analyysi tulee kahden viikon sisällä sähköpostiin, mutta käytiin loppupalautteessa läpi seuraavaa: Koira on rotuisekseen erittäin itsenäinen, ratkoo tehtäviä sinnikkäästi ja määrätietoisesti eikä juurikaan kysele apua. Se ei kiihdy eikä turhaudu mutta on kuitenkin toiminnallinen, ei luovuta missään, varsinkin mahdottoman tehtävän se kerta kaikkiaan erittäin suuresti päätti ratkaista ja siinä meinasi hampaat mennä kun se päätti purra sen rikki kun tassut ei auttaneet. Sillä on hyvä itseluottamus eikä sitä haittaa lainkaan, että mm. eleiden lukemisessa se on läpeensä surkea ja menee usein väärälle kupille (ja jää ilman nakkia). Puhuttiin lopuksi vielä siitä miten se voi samalla olla niin itsenäinen ja silti niin herkkä minulle, ja miten meillä on ollut niin paljon niitä kaikkia harrastusongelmia, passivoitumista ym. Kuulemma se on vain päättänyt olla minun koirani ja se on se ainutlaatuinen suhde mikä saa sen käyttäytymään eri tavalla kuin mitä sen "perusluonne" muuten on. Yllätyin kovasti, miten se voi olla niin herkkä minun kulmakarvan kurtulle mutta luki niin huonosti testaajaa. Se pääasiassa vain killitti häntä silmiin eikä katsonut yhtään eleitä. Kontakti on toki opetettu käytös ja hyvin vahva, mutta silti! Samoin yllätti miten sinnikkäästi se jaksoi ja että sitä tosiaan ei haitannut että esim. muistiosuudessakin se meni väärille kupeille, sitten se vaan samalla vauhdilla vaihtoi katsomaan viereistä eikä heittänyt lainkaan sille "voi ei miten paska sieni olen, parasta kun en tee enää mitään" -vaihteelle. Tiira sanoi, että on varmasti erinomainen harrastuskoira ja hirveän kiva ja harvinaisen tasapainoinen muutenkin (ja toivottavasti sillä on tehty pentuja koska olisi varmasti annettavaa rodulleen), joten voin taas kerran mennä katsomaan peiliin, kerro kerro kuvastin, ken on maassa paskin ohjaaja... puhuttiin vielä siitä, että nuoruusvuosien "perinteinen" koulutus on varmasti isossa roolissa ja epäonnistumiseen ja virheisiin on liitetty hurja painolasti. Se jaksaa tosi pitkään yrittää lannistumatta, kun ei koe, että tekee väärin, ts. kukaan ei sanonut sille mitään tai estänyt sitä tekemästä väärin. Sille oli tyypillistä yritä ja erehdy -tekniikka, mistä myös yllätyin. Eli nyt voidaan olla ihan täysin varmoja siitä, että koira olisi paljon "parempi" jos ohjaaja ei olisi pilannut sitä, ja että kaikki passivoituminen ja muu paska on täysin itse aiheutettua, ei pelkkää ominaisuuksien puutetta.



Pöne oli sitten seuraavana päivänä. Heti alussa on impulsiivisuus-itsehillintä-osuus, jossa koiralle näytetään kuinka se saa namin putken päästä. Sitten sitä muutetaan visuaalisesti niin, että koira näkee namin suoraan mutta sen pitää kiertää vähän saadakseen sen. Toistoja tehdään aina sama määrä, olisko ollut vajaa 10. Sieni tökkäsi päänsä seinään vain kerran ja yhdesti meinasi, mutta teki viime hetkellä mutkan. Voin vain kuvitella miten pöne hakkaa naamansa ruttuun. Muuten yritin olla kauheasti etukäteen miettimättä, siitä sanoin, että koira on pidättyväinen ja jos sille ehtii tulla eläinlääkärifiilis, se käyttäytyy tosi eri tavalla kuin "normaalisti" (mikä nyt sitten on normaalia...). Tiira lupasi olla hyvin cool itse.


Alku menikin hyvin, ei mitään konflikteja, ja kun pöne näkee että annan namipussin vieraalle tädille ja täti sanoo sille vain taikasanat "ole hyvä" eikä pyydä mitään saati yritä lääppiä, pönehän on erittäin messissä. Ei se hakannut päätänsä siihen putkeenkaan kovin montaa kertaa, mutta meinasi kyllä muistaakseni ihan joka toistolla ja väisti vasta aivan viime tipassa. Pöne selvisi muutenkin "ihan hyvin" aivan viimeiseen tehtävään asti. Viimeisenä on älypeli, jossa nappia painamalla laite piippaa ja sen jälkeen sylkee nameja ulos. Koiralle näytetään neljä tai viisi kertaa miten äänimerkki ja ruoka tulee ja sitten on sen vuoro yrittää itse. Pöne on pelannut laitteella kerran tai ehkä kaksi koirien peli-illassa, oppimatta kuitenkaan mitenkään kovin hyvin miten se toimii. Periaatteessa kuitenkin on tuttu. Siinä siihen saakka mudiksi mukavan rauhallinen, hyvin keskittyvä ja hiljainen koirani floppasi aivan täysin, ja kun hermo menee, alkaa väkivalta ja kiroilu. Laite piti ottaa siltä pois ennen 2min ajan päättymistä, ettei se hajoa. Tiiran mielestä koiran luontainen pidättyväisyys ja epäluuloisuus ihmisiä/koiria/paikkoja/kaikkea kohtaan toimii kivasti "jarruna", tutuissa jutuissa se sitten päästää itsensä valloilleen ja käyttäytyy enemmän noin.



Kokonaisuutena erittäin motivoitunut koira, jolta tuskin paukut loppuu missään harrastuksessa kesken, ja joka n. 50/50 tekee itsenäisesti ja kysyy apua. Mahdottomassa tehtävässä se yllätti mut pitämällä paljon pitempiä taukoja kuin Sieni. Ei se luovuttanut, mutta istui ja vinkui, ja sitten taas yritti väkivaltaa, välillä tarjosi perusasentoa ja maaten ilmaisua. Noin ylipäänsä se ei ollut myöskään kauhean hyvä eleiden lukemisessa ja siinä missä Sieni mentyään väärälle oli vaan "ai, se ei olekaan täällä", pöneä kyllä kuumotti enemmän ja sen ajatukset lähenteli välillä tasoa "ai, miten niin se ei ole täällä, siis mitä vi**ua?!?!" ja siinä sai purkit kyytiä.


Lopuksi oli hyvää aikaa kysellä meidän ongelmista. Ensinnäkin puhuttiin ääntelystä harrastuksissa. Pöne on koira, jolle ei sovi minkäänlaiset kaavat, vaan olisi erittäin tärkeää rikkoa niitä heti kun koiralle on syntynyt eka "ai tämä menee näin" -ajatus. Se esitti testin aikana hyvin sen, että sen vire pysyy uusissa jutuissa tosi sopivana ja se keskittyy kivasti, mutta heti kun tehtävä on tuttu, koira lietsoo itsensä ihan eri sfääreihin. Lisäksi se, että (koe)kokenut koira osaa laskea rally-kylttien määrän ja/tai suorituksen keston minuuteissa, on varmasti aivan totta, ja olisi tärkeää treenata todella erilaisia juttuja ja rikkoa kaikkia mahdollisia kaavoja. Tiira ehdotti meille jotain täysin uutta lajia, mutta harmi vaan kun ollaan kokeiltu melkein kaikkea :D Do as i do:a kannattaisi kokeilla, sanoin että yritin kerran, mutta ei se lähtenyt kylmiltään sujumaan niin annoin olla. Matkimisen periaate pitäisi toki ensin opettaa koiralle. Hyvä olisi muutenkin rikkoa kaavoja jo heti autolla, esim jäljelle mennessä jäädäkin tielle tekemään rallya, tai mennä treenihalliin mutta ottaa kirja ja lukea sitä tunti tai puoli päivää ja antaa koiran ihmetellä itsekseen ja sitten vain kotiin. Toisaalta joskus on kuitenkin pakko aloittaa se treeni jos sen meinaa tehdä, ja arveltiin että koira kyllä oppii olemaan rauhassa noi kaikki "temppuilut" mutta kun homma oikeasti alkaa, vire ryöpsähtää sitten kuitenkin.


Jos koira ääntelee, Tiiran mielestä mikään "käske se maahan rauhoittumaan" ei toimi ollenkaan, ei ainakaan tällaiselle, joka vaan patoaa itseään siinä. Jos lapsi odottaa joulupukkia niin ettei meinaa nahoissaan kestää, ja käsket sen istumaan paikoilleen penkille ettei se härvää ympäriinsä, sitten se istuu ja odottaa. Ei odotus lakkaa istumalla, päin vastoin mahdollisesti mielentila vain pahenee, koska ei pääse purkamaan stressiä esim liikkumalla, vaan joutuu olemaan paikoillaan. Ei se odotus katoa sillä, että asento tai paikka on määrätty. Koiraltakaan. Puhuin meidän kotoalähtöongelmista (normi lenkille meno ei saa sitä esiin, mutta jos olen pakannut ja ollaan lähdössä autolla reissuun, tai jos koko perhe lähtee, tai on eväsreppu mukana, tai muuta spesiaalia, koira alkaa tosi helposti kiljahdella ja koska tietää että inhoan steppaamista ja se on siltä kielletty, se sitten istuu, tärisee ja vinkuu, mikä on melkein yhtä ärsyttävää) ja toisaalta ongelmista koesuorituksissa. Aivan oleellista on miettiä mitä koira odottaa (palkkaa, ulos pääsyä) ja vähentää odotusarvoa. Käytännössä siis palkataan vähemmän ja harvemmin ja kotona jos vaan viitsisi, pakkailisi kamoja ja tekisi lähtövalmistelut ja sitten vaan purkaisi kaiken pois eikä kukaan lähde minnekään. Sitä kun jaksaisi riittävästi ja hyvin aidon tuntuisesti tehdä, niin että esim vain joka kymmenes pakkaaminen oikeasti johtaisi lähtöön, koiran odotusarvo olisi enemmän "tuskin tässä lähdetään kuitenkaan mihinkään" eikä se enää odottaisi sitä niin kovasti, että tartteisi huutaa. Kieltämällä tai millään helpolla vippaskonstilla tällaisia asioita ei voi ratkoa. Tämä kyseinen koira olisi vähemmän stressaantunut, jos sillä ei olisi niin paljon sitä kiihdyttäviä asioita, joiden kaavan se tuntee ja jolloin se alkaa jo hyvin aikaisessa vaiheessa odottaa jotakin. Se on hyvin nopea ketjuttamaan ja siksi se muodostaa näitä kaavoja paljon enemmän kuin jokin toinen koira. Tunnetilaa muuttaakseen täytyy siis muuttaa sitä mitä koira kokee, ei sitä, mitä se tekee. Tekeminen on vain oire ja syy on aina henkisellä puolella.


Toinen mistä kysyin, on terävyyden aiheuttamat ongelmat lenkillä. Sitä ei juurikaan uskalla pitää enää irti, koska jos se näkee jonkun ennen minua, se ottaa huutoraivarit ja minä pelästyn sitä, karjaisen aivan liian kovaa mistä koira ottaa vain lisää vauhtia jne. Se ei kuule eikä näe mitään näissä hetkissä. Nykyisessä impulsiivisuustestissä (se läpinäkyvä putki, jossa nakki näkyy houkuttelevasti suoraan edessä, mutta pitää kiertää vähän saadakseen sen) se pärjäsi kuitenkin ihan ok, siis vaikka sen piti aina mennä ensin suoraan kohti jos sen kuitenkin saisi siitä, niin viime hetkellä se kuitenkin väisti eikä vaan hakannut päätänsä siihen. On kuulemma toisenlainen vähän vastaava laite suunnitteilla, siinä ehkä olisi ollut enemmänkin ongelmia, tässä se siis pärjäsi vielä muistaakseni juuri keskiarvon "tasoisesti" tai ei ainakaan oleellisesti "huonommin". Pääasiassa kuitenkin tuo ongelma johtuu reaktiivisuudesta, ja kaikki mun huutaminen vain lisää vettä myllyyn ja on koiran mielestä luultavasti hyvin palkitsevaa. Koska se fiksoituu niihin kaavoihin hyvin nopeasti, tässäkin voisi kokeilla lavastaa tilanteen ja kun koira lähtee rääkymään, tuhahtaa itse oikein korostetun rauhallisesti että taidat olla aika hölmö, sitten kun se lopettaa, huutaa laiskasti että tuu pois sieltä ja palkata se ohjaajan luona. Veikkaan kyllä että ilme olisi näkemisen arvoinen, koira varmaan hämmentyisi täysin, että ei tän näin pitänyt mennä. Tiira ehdotti myös pitkää pitkää liinaa, jolloin itsellä olisi teoriassa reaktioaikaa eikä sitä peräsuoli pitkällä karjumisefektiä ehkä tulisi. Käytännössä koira on hyvin nopea ja liina luultavasti jossain muualla kuin suoraan mun jalan alla, ja pelkäisin että selkä niksahtaa jos stoppaisin sen täydestä vauhdista liinalla, niin olen kyllä enemmän fleksin kannalla. Eipä se kyllä lenkillä enää tee mitään muuta kuin jolkottele mun edellä, hetkellisen hepulin ajaksi jossain aukealla sen voi kyllä laskea irti. Eipä se nyt niin haittaisi (vähentäisi sen liikuntamäärää) vaikkei se kaikkia lenkkejä irti olisikaan, tosin se kyllä fleksissä peitsaa mitä pidän huonona selälle. Minusta on vain tosi surullista, että olen epäonnistunut näin tärkeässä asiassa. Koiran pitäisi saada olla vapaana, mutta kun se ei ole luotettava eikä tietyissä tilanteissa tottele, eihän sitä voi pitää irti. Täälläkin perämetsissä outoihin kellonaikoihin kuitenkin aina joskus voi joku tulla.






Tästä päästään seuraavaan, mitä olen testien jälkeen nyt miettinyt taas tosi paljon. Helposti sitä yhden tai kahden koiran omistaneena kuvittelee, että minä koulutin sen niin hyvin ohittamaan, ja kaikki joilla on ohitusongelmia, on tyhmiä eikä vaan ole osanneet. Sano sille ettei saa rähistä! Totuus on kuitenkin se, että koirissa on hyvin erilaisia persoonia ja parin piskin otannassa todennäköisyys sille, että koira nyt vaan sattuu olemaan "helppo" jossakin asiassa, on todella suuri. Joku toinen koira on hyvin haastava samassa asiassa, eikä se ole sen omistajan vika tai osaamisen puute, vaan jokin koiran persoonallisuudessa oleva ominaisuus. Minun mudi on terävä, sillä on historiassa paljon rääkymiskäytöstä vahvistavia tapahtumia, sen itsehillintä ei ole parhaimmasta päästä, sen on vaikea vastustaa kiusausta, sillä on taipumus lietsoutua hirveisiin kierroksiin ja sen persoona nyt vaan on sellainen. On totta, että jos itse olisin ollut osaavampi ja olisin osannut kouluttaa sitä jo nuorena eri tavalla ja tajunnut kiinnittää eri asioihin huomiota, lopputulos olisi varmasti erilainen. Toisaalta mulla on tuo toinen koira, jota on aikalailla yhtä hyvin tai huonosti koulutettu eikä sille koskaan ikinä milloinkaan tulisi mieleen juosta karjumaan yhtään kenellekään. Mun ei ole koskaan tarvinnut edes yrittää sanoa sille, että niin ei saa tehdä, koska se nyt ei vaan tunne minkäänlaista tarvetta tehdä sellaista. Yritän nyt tälla sanoa, että jos on jokin ongelma, kannattaisi yrittää olla armollinen itselleen. Ei kaikkea todellakaan voi muuttaa. Lopputulos oli siis jotakin siihen suuntaan, että ei mikään luoksetulon vahvistaminen tai tottelemattomuudesta rankominen varsinkaan luultavasti muuta asiaa miksikään. Se tapahtuu niin automaattisesti koiralta, ja ainoa keino muuttaa kaavaa olisi saada koira itse muuttamaan omaa ajatustaan. Tiira ehdotti sellaista kyllästämistä, että jos näitä saisi järjestettyä ainakin kymmenen joka lenkille, käytös varmaan hyvin nopeasti alkaisi sammua. Uskon, mutta sitä varmaan pitäisi myös tehdä tosi pitkään, koska historia toisenlaiselle reaktiolle on niin pitkä jo. Puhuttiin myös ihan remmiohituksista, ja niissäkin ongelma on se, että en ole itse osannut, olen saanut niin erilaisia ohjeita ja kokeillut sitä, tätä ja tota, että koira on varmasti sekaisin kuin seinäkello. Koira tekee myös sellaista, että eväsretkellä varsinkin jos se ei ole saanut mitään, niin sitten kun muut alkaa olla valmiita, se saa huutoraivarit johonkin suuntaan ja tulee sieltä heti itse takaisin "lopetin, saanko nyt keksin". Se on ketjuttanut senkin ihan itse ja Tiira vahvisti, että varmasti on totta ja tällaista kyllä tapahtuu. Kertoi esimerkin jostain perheestä, jolla oli pari kolme suursnautseria ja yksi pieni joku yorkki tms. Mini meni aina eväsretkellä parinkymmenen metrin päähän ja sanoi siellä "väy!", jolloin henkivartijat tulivat katsomaan mikä on. Sillä aikaa mini hiippaili takaisin ihmisten luo ja sai ainoana syödä kaikki murut mitä eväistä annettiin. Kun isot palaili takaisin, mini meni uudelleen toiseen suuntaan tekemään saman tempun. Tällaista ne kyllä osaa tehdä. Meidän remmiohituksissa on varmaan vähän samaa, että koira on niin hyvin kouluttanut mut pellekseen ja se murahtaa johonkin, jolloin mulla nopeasti palaa käämi ja hermostun, mikä on sen mielestä vain hupaisaa. Tai sitten se lopettaa ilman käskyä ja näyttää taas siltä, että anna karkkia. Mä taidan oikeasti nyt kokeilla sitä, että otan kuulokkeet päähän ja yritän olla kuulematta ja ärsyyntymättä yhtään, ja katson mitä käytökselle tapahtuu kun en yritäkään tehdä sille yhtään mitään.

Raportteja ja tietokantaan pääsyä odotellessa! Suosittelen kyllä lämpimästi, arvokas on mutta olihan se ihan eri tasoista tieteeseen perustuvaa tutkimusta kuin perus lte/MH. Testi ei ole mikään älykkyystesti tai millään tavalla mittaa koiran paremmuutta missään asiassa. Siinä kartoitetaan vain persoonallisuutta ja kaikki ratkaisut on ihan yhtä "oikein".

2 kommenttia:

  1. Olipa hurjan mielenkiintoinen raportti testistä! Olen tätä omilleni miettinyt, kun eivät voi LTE/MH osallistua (terveyssyistä, toinen on yli-ikäinenkin). Lisäksi minua viehättää juurikin tuo pohjautuminen tieteeseen. Hintaa on tullut mietittyä, mutta on sitä rahaa turhempaankin tullut laitettua, ja olisihan se varmaan sen arvoista.

    VastaaPoista
  2. Nythän sieltä saa vielä vähän aikaa toiselle saman perheen koiralle -30% ja kolmannelle -50%, prosentit tulee pienenemään oliko syksyllä. Että jos meinaa niin nyt kannattaa :)

    VastaaPoista