Möllirallit

Keskiviikkona möllikisoissa. Sienen ilmoitin VOI-luokkaan ajatuksella että se osaa kaiken, ohjaajaa ei jännitä, helpompaa kun eivät ole samassa luokassa ja niin pois päin. Pöne taas sai mennä kokeilemaan mestaria. Useamman tunnin saivat odottaa autossa ennen kuin ylemmät luokat alkoivat.

Sieni tuli autosta kivalla mielentilalla. Ohjaajaa sitten kuitenkin rupesi jännittämään meneeköhän tämä (=fiilis) hyvin ja koirakin valahti vähän jähmeäksi. Oudoin virhe oli eteentulossa sinnikkäästi mua vasten nouseminen, vähän oli rallyjutut unholassa kun tanssitemppuja vaan tehty. Peruutukseen ei lähtenyt normaalisti mukaan ja sekosin siinä omiin askeliini, siitä -10. Palkkasin spiraalissa yhdellä namilla, maalissa purkilla ja käytösruudussa sai jokusen yksittäisen namin, valahti silti kuumuuttaan vähän persiilleen enkä tiedä olisiko jaksanut istua kolmea minsaa. Päällimmäisenä "ihan kiva"-fiilis. Kyllähän se tekee mutta joudun kannustamaan, ja koko homma tuntuu siltä, että ei sitä haittaisi vaikkei oltaisi tultu lainkaan.

Ei tuo video kyllä niin huonolta näytä. Se ei vaan ole mikään räiskyvä persoona ja suorittaa itsensä näköisesti.

***

Pöne on niin eri maata. Otin sen kanssa haistapaska-tässä ei todellakaan ole mitään hauskaa -asenteen. Oltiin eka koirakko ja muistutin pihalla oikealta eteen tulon, tulppaanin ja jonkun ja niistä sai namit. Halliin vein sen lyhyessä remmissä ajatellen tiukasti "uskallapas sekoilla yhtään mitään". Muutama koira vain oli eikä ketään ihan oven pielessä, ei ongelmia.

Pönen kanssa ei tartte miettiä miten mennään kehään, sen kun mennään. Heti eka kyltti piti uusia, koira vaan pärskähteli intoaan eikä kuunnellut, teki tosi vinon eteen tulon ja palasi sivulle ennen kuin ehdin tehdä mitään. En voi juurikaan katsoa sitä, on pidettävä pää pystyssä ja niska vittumaisessa armeijakuriryhdissä. En myöskään juuri voi ylimääräisiä höpötellä, mutta eihän sitä yhtään tarttekaan tsempata ja kalastella pysymään matkassa. Se tunne kun voi vaan mennä, spiraalissakin vaan tuli se flow. Ei tarvii laskea montako kylttiä vielä on ja miettiä jaksaako se maaliin asti. Peruutukseen lähdin pönenkin kanssa aika vauhdilla eilä se ehtinyt mukaan, minusta se oli vinompi ja oletin että kymppi tulee. Liikkeestä seisomisessa joku aivopieru ja kääntyi vähän vastaan. Maalissa käskin tympeästi istua, kytkin sen ja seurautin pienellä alalla edestakaisin kaverin ajan loppumista odotellessa. Seisomista se ei kolmea minsaa tee, ja vastoin ennakkoajatusta päätin kuitenkin palkata sitä seisomiseen ja tehdä sellaisen ajan kuin tuntuu jaksavan. Ehkä minuutti meni, mielentila oli tosi kiva jo ennen kuin annoin ekaa namia. Käskin sen sitten maahan itse ennen kuin ehtii lösähtää, ja sai vielä pari namia sinnekin, ehkä turhaan. Kehästä seurattiin ulos tosi siivosti ja vastoin ajatusta palkkasin sen tästä pallolla. On niin vaikeaa jättää se täysin ilman mitään... ulkona se sitten alkoi vetää autolle, ei malttanut edes pissiä. Totesin että no mennään, mutta ei siellä oo mitään sulle, eikä tulekaan. Odotti selvästi vielä loppupalkkapurkkia ja hyvä vaan että sai huomata, että turha luulo.

Pöne hei, ei pihahdustakaan! Olit niiiin hieno! Kyllähän se tosi korkeassa vireessä oli ja piru kun se on niin nopea, mutta silti, paskapääasenne taitaa toimia :) Sillä tosiaan on riittävän kivaa yksinkin vaikken osallistu mitenkään.

Sieni saa nyt keskittyä freestylen kuninkuusluokkaan. Ehkä sen rallyt on toistaiseksi rallateltu, koefiilis on huhtikuun möllejä lukuunottamatta ollut laskusuunnassa. Tuollainen hullu mudi vaan niin sopii mun omaan temperamenttiin <3 Ei se oikein riitä, että koira joten kuten tekee, sen pitäisi joka solullaan HALUTA sitä itse. Se on se tunne mikä minua palkitsee ja motivoi ylipäänsä. En tiedä onko Sieni tulossa vanhaksi, vai onko se vaan kisannut liikaa, mutta se saa nyt kesän pitää kisataukoa kaikesta ja keskittyä tanssitemppujen treenaamiseen. Katsellaan FS VOI:n korkkaamista sitten syksyllä. Pöne korkatkoon viralliset rallyt kesän aikana. Sienen kanssa pitäisi myös varmaan taas tutkailla omaa asennetta, ja väkisin vääntämisen sijaan antaa koiran oikeasti itse valita. Pakko ei ole, jos ei tahdo. Aina kun olen mennyt kokeeseen sillä asenteella, että keskeytän heti jos se ei oikein ole mukana, se on tehnyt ihan kympin suorituksen.