Töppösen luolikot

Töppösen luolikko on eteläisen Suomen suurin rakkakivikkoalue, jonka kokonaislaajuus soineen ja metsäsaarekkeineen on yli 7,5 neliökilometrin verran. Kivikoita kutsutaan täälläpäin luolikoiksi ja niitä löytyy muualtakin Halsualta, mutta ne eivät ole niin laajoja kuin Töppösen luolikot. Nimi Töppönen on arvoitus, se esiintyy myös muualla Perhonjokilaaksossa erikoisen kivimuodostelman yhteydessä, mutta nimen alkuperä ei ole vielä selvinnyt.

Luolikot ovat itseasiassa muinaisrantoja, jotka muodostuivat jääkauden jälkeen maankohoamisen seurauksena. Töppösen luolikot syntyivät 9 000 – 8 500 vuotta sitten, kun valtava Ancylusjärvi lainehti nykyisen Itämeren altaassa. Laaja kivikko oli alunperin moreenia, josta kaikki hienoaines on huuhtoutunut pois.

Voimakas aallokko on jopa murskannut luolikon pienimmät kivet. Rantavoimat olivat niin rajuja, että koko alueelta löytyy tuskin alle 20 cm halkaisijoiltaan olevia kiviä ja isoimmat, monta metriä läpimitaltaan olevat lohkareetkin ovat pyöristyneet. Voi vain kuvitella kuinka korkeita olivat ne aallot, jotka paiskoivat useita tonneja painavia lohkareita.

Alunperin yli 750 ha laaja kivikkoalue on aikaa myöten paikoitellen alavissa kohdissa soistunut ja korkeimmille kumpareille on muodostunut pieniä metsäsaarekkeita. Näin syntyi ainutlaatuinen mosaiikkimaisema. Suot peittävät nykyään jo melkein kolmasosan alueesta ja saman verran kivikosta on metsän vallassa. Huuhtoutunut kivikko on monen metrin paksuista. Paikoitellen voi kuulla vesivirtausten kohinaa, joka tulee syvältä kivikkojen alta.

Vaikeakulkuinen kivikko on säilynyt suurimmaksi osaksi luonnontilassa ja vain harva kulkija on tänne eksynyt. Sen takia monet arat eläinlajit viihtyvät täällä ja viime vuosikymmenien aikana myös metsäpeura on vallannut metsäsaarekkeet Töppösen luolikoilla. Hyvällä onnella voi jopa nähdä ahman tai maakotkan.

Lähde

Minimudileiri

Siilinjärven nosekokeesta ajoin Halsualle, jossa sijaitsee Töppösen luolikko (linkki). Paikka on ollut mulla tiedossa jo kauan, ja on ollut aikeissa joskus ohikulkumatkalla käydä siellä. Ei vaan tuolla päin Suomea ole koskaan mitään ohikulkuja minulla, joten nyt kun siitä tuli vain joku 100km koukkaus niin päätin että se olisi riittävän "matkalla". Ja niin töppöinen pääsi vielä käymään nimikkoluolikossaan! Minusta se oli tosi viehättävä paikka. Teltta ja vaelluskamat oli pakattu mukaan, ja yövyttiin se yö luolikon lähellä. Yllättäen se maasto oli melkoisen kivikkoa ja suota ja aika kauan sai telttapaikkaa etsiä, mutta lopulta löytyi. Eväät oli ankeat koska kauppaakaan ei enää matkalla ollut (koko reitillä ei tainnut olla, eikä huoltistakaan?! Olis pitänyt käydä Siilinjärvellä lähtiessä. Poikittain saa ajaa Suomea satoja kilsoja eikä osu mihinkään, jännää.)

Maanantaina aamupäivällä siirryttiin Jonnalle ja siitä alkoi armoton viiden päivän treenileiri. Ma ja ti tehtiin nosea ja tottista heillä. Tiistaina kerkesin lenkille kun hänellä oli illalla työpätkä. Ke ja to tehtiin maastoja ja pe pelkkää tottista nurmikentällä, ja käytiin katsomassa Kannuksen kennellinjaa joka on mun mielestä jokaisen truu koiraharrastajan tiedettävä. Tai siis mikä maaseutuoppilaitos se nyt onkaan. Alkuviikosta oli vähän vähemmän kuuma, reilu 20, ja loppuviikosta sitten pahimmillaan +27. Koirat pärjäsi ihmeen hyvin, autot oli foliopeitteillä täysin peitelty, ja joka paikassa oli aina mahis uittaa ja harrastettiin koirien "dippailua" jatkuvasti. Itse oon palanut käsivarsista pahasti.

Aamukahvilla pihalla

Vanha navetta on loistava nosetreenipaikka ja ihanan viileäkin

Olisinpa pienempi t lakki

Tiistain lenkki oli jotakin 6,5km ja mulla meni siihen melkein 2h, tosin jouduin pari pätkää suunnistamaan maastokartoilla, muuten meni tiet. Ja aivan ihanaa maastoa olikin, oon niin kateellinen. Samalla mietin että on kyllä suuri rikkaus että meillä Suomessa on niin erilaista luontoa; heille tämä kaikki on ihan normaalia ja minulle suuri vau, ja päin vastoin.

Lappiefekti tavoitettu

Nosessa tehtiin sekä hydrolaatin että ruuan etsintöjä. Osa teki myös niin että oli molemmat. Perinteinen myöhäisillan keskustelu:

-onko nyt nakki?
-joo, otetaan nakki.

Putkessa eukaa, edessä von nacci.

Kun ei siis jaksanut enää itse ajatella. Ihan kuin se ruoan etsintä sinänsä eroaisi ohjaajan kannalta hydrolaatin etsimiseltä. Kyllä vaan kun niitä koiria on niin paljon niin äkkiä meni treenit kellon ympäri.

Pöne ilmaisee kolikkoa tarkkuusruudussa

Maanantaina meillä oli mukana Aapo ja Topi omistajansa kanssa, ja he tulivat myös keskiviikkona maastoihin. Aloitettiin klo 9. Koirat teki jälkeä ja esineruutua. Lakille sen elämän ensimmäinen 1,5km jälki; kannatti taas vaikeuttaa reilusti kun se on aiemmin ajanut jotain max 700m, ja oli vielä niin kuumakin. Esineitä siellä oli 8 + lopussa kissanruokapurkki, Lakki nosti 6+purkin. Ehkä helle teki sen että koiran piti laittaa paukut jäljestämiseen niin esineet jäi, muillakin oli pahasti sama ongelma. Jossain 1,3km kohdilla Lakki alkoi hyytyä ja sain tsempata sitä, että jatkoi. Se onneksi löysi taas tuntuman liinaan ja sitten pian tulikin loppupalkka vastaan. Hitsi että se tuntui pitkältä itsestäkin, kun on tottunut noihin lyhyempiin. Mutta hän oli hieno eläin. Ja jana oli tosi hieno!

Kaikkensa antanut 💙

Töppöinen sai vajaa puoli kilsaa itselleen ja oli hyvin onnellinen.

Kajo vatkaa aivan kuten Lakki, mutta hehän onkin ööö.... serkkuja?

Hienoin yläosa

Esineruutu oli kaistale, ehkä 30x60m, siellä oli neljä esinettä. Lakki teki oppikirjasuorituksen ja palkkasin sen kun kolme pehmeää oli tullut, jäljellä oli kuminen lelu ja epäilin ettei se ehkä haise kovin vahvasti. Tosi kiva suoritus kaikin puolin. Töppöistä en uskaltanut ottaa; sitä ei ylipäänsä ole hyvä idea ottaa suoraan autosta juoksemaan ja oli vielä niin kuumakin, niin pyörtyy papparainen. Jonna lähti vepen tutustumispäivään 100km päähän ja alkoi olla virta vähissä, niin lopetettiin Kristinan kanssa joskus kolmen jälkeen ja ajoin takaisin Jonnalle. Pidin mun koiria vaan siinä pihassa ja rapsuttelin lampaita ja söin pizzan ja join siiderin ja ajattelin että oon niin lomalla. Illemmalla aktivoiduin tekemään vielä nosea, lähinnä Pajulle ja vähän pönelle, Lakki oli duuninsa duunaillut jo metsässä. Jonna oli joskus yhdeksältä kotona ja sitten me treenattiin ne kymmenen nosepiiloa myös sen koirilla. Saunassa oltiin puolen yön maissa ja nukkumassa yhden jälkeen...

Niin lomalla

Vähän eläintenhoidollisia askareita

Tädit (huom punainen ei ole raadeltu vaan he nojailee seinään mistä väri irtoaa)

Papan kanssa pizzalla

Läähättävä pöne näyttää onnelliselta

Takana tädit. Paju oli ekat päivät visusti remmissä kun en yhtään tiennyt yrittääkö se syödä ne vai mitä, mutta ei sitä kiinnostanut. Yhtään. Lakkia kiinnosti ja vähän jännitti ja pöne ei varmaan huomannutkaan heitä...

Torstaina aamulla oltiin menossa kahdestaan, joten sovittiin että kellot soi 9:30 ja oltiin vasta joskus puolen päivän maissa metsässä. Lakille tehtiin outojen esineiden jälki, jossa osa kepeistä oli puuta vasten pystyssä, kumpareella tms. Siellä oli myös kaksi käpyä ja ekalla kävyllä Lakin ilme olisi ollut ikuistamisen arvoinen. Se etsi ja etsi ja lopulta oli ihan että eihän täällä ole keppiä vaikka haisee kuitenkin. Esineitä löytyi vain 4/10, ehkä surkein prosentti ikinä. Jana oli kuitenkin taas hieno! Koira ei tuntunut lainkaan siltä että tämä on nyt neljäs päivä alkamassa ja joka päivä on ollut 8-12h treenejä. Toki yhden koiran suoritus on aina melko lyhyt ja rankempaa tällainen varmaan on ohjaajille, kun Jonnalla on neljä, mulla kolme ja Kristinallakin kaksi koiraa.

Kuvassa pystyssä oleva keppi, jälki tuli kuvan vas alanurkasta ja keppi on kulmassa mistä se jatkui oikealle. Ensin Lakki ohitti kepin ja teki kulman, kun kutsuin sen takaisin se meni kepin yli uimaan, ja vasta tullessa rekisteröi sen.

Siis nää maastot...

Välidipillä

Töppöinen jäljesti taas jonkun 400m jossa viisi keppiä. Myös Paju sai lyhyen jäljen; jäljen tekijän piti laahata kanipalloa perässä mutta se muisti sen vasta ekalla palkalla, joten alkumatka oli ilman kania. Jälki oli joku 20m -> palkkapurkkia -> 30m -> kanipallo ja palkkapurkki. Paju oli ihan sikahyvä! 😶 Epäilin että ei se ehkä tajua lähteä sinne ollenkaan mutta sinnepä paineli ja oli hyvin itseensä tyytyväinen. Pitää ehkä vähän antaa sillekin mahis.

Lakille tehtiin toinen jälki, jossa jatkui oudot esineet, lisäksi Jonna oli jo piireissä joten laitettiin hänet loppuun maalimieheksi ruuan ja pallon kanssa, jotta olisi jotain erilaista. Heti janalla sitten tuli ihan kauhea säätö; kommunikointiongelmien takia luulin että jälki lähtee oikealle, mutta se lähti vasemmalle. Koira yritti nostaa vasemmalle, en päästänyt, joten sain sen vaihtamaan  suuntaa. Se jäljesti tielle ja pyörittiin siinä ihmettelemässä, se oli ihan selkeästi sitä mieltä että ei täällä mitään ole. Ei vaikka kehoitin sitä etsimään kulmaa. Mitä helvettiä?! Olin jo ottanut janamerkin pois mutta sitten välähti, että ehkä se vaan menee eri suuntaan... päästin liinan käsistäni ja sanoin Lakille että mee tonne etsimään se jälki, ja se ampaisi metsään ja jatkoi vaan joten meitsi sitten juoksi perään. Luulen, että tämä oli kuitenkin vahingossa tosi hyvä vahinko; kun sillä on ollut niitä jäljennosto-ongelmia niin ehkä tämä nyt kirkasti sen että suunnalla on väliä. Kun se ei olisi halunnut sinne mennä ja minä pakotin, ja kun sitten päästin sen niin se tuntui ihan siltä että typerä ämmä oisit ollu vaan puuttumatta.

Esineiden kohdat oli merkattu, jotta voisin vähän pidättää koiraa. Heti ensimmäinen oli kummun päällä, oli siinä jotain suopursua taustalla mutta ei mikään pursumeri kuitenkaan. Koira ei reagoinut keppiin lainkaan, ja vaikka pyysin sen takaisin ja kehoitin etsimään siitä niin ei silti. Nokka meni ihan kepin läheltä. Tämäkin oli minusta jotenkin kiva nähdä, koska nyt voi olla ihan varma, että ei se niitä tahallaan sinne jätä. Ne ei vaan jostain syystä haise nokkaan. Kokeessahan esineitä ei saa mitenkään asetella saati laittaa korkeammalle, ja koska jälki menee maassa ja lähtökohtaisesti halutaan pää alas eikä ylös, niin pitää vähän miettiä kuinka paljon tollasia kannattaa edes tehdä. Toisaalta mun mielestä koiran pitää olla tarkkana ja jos 10cm korkealla olevat esineet jää, onko se kovin keskittynyt niiden löytämiseen? Ei ne missään metrin korkeudella kuitenkaan roiku vaan just nojallaan puun runkoa vasten tms. Toka ja kolmas nousi ja lopussa maalimies oli hänestä ihan jees, ei kuitenkaan parasta ikinä.

Tein Varjollekin tällaisen :D Vesi oli turkoosia kuin Kroatiassa!

Tunnelmat

Jäljen päästä löytyi aarteita!

Esineruudussa meillä oli mukana myös Orion-mudin ja Merkin ja Mokoman omistajat, yhteensä siis 10 koiraa. Otettiin kaikki koska nyt myös ekaa kertaa kaivettiin järkkäri mun autosta ja haluttiin heistä kuvia. Lakki teki pyynnöstäni kokeenomaisen suorituksen niin, etten ollut tallaamassa aluetta enkä ollut koskenut esineisiin, tai tiennyt edes missä ne on. Aloitin keskeltä ruutua ja aika pian oli kolme esinettä kädessä, palkkasin siihen, kun aina riski, että vika ei löydy ja menee hinkkaamiseksi. Lakki oli nyt just sopivan väsynyt ja vauhti oli järkevää työskentelylaukkaa, eikä mennyt kuin ihan vähän vas. takakulmasta yli.

Torstaina illalla ajettiin 22 jälkeen Kannukseen Lyylin grillille josta sai ihan sairaan hyvän ja edullisen vuohenjuustohampurilaisaterian. Ai että. Sen jälkeen ei sitten jaksettu edes miettiä mitään saunoja vaan kaaduttiin suoraan sänkyyn.

Ruokakuva!

Perjantaina piti lopettaa viimeistään 13:30. Sovittiin että kellot soi 7:45 ja lähtö ysin maissa, mentäisiin kylälle tottistelemaan. Tehtiin ensin parina Lakki + Kajo, Lakki ekana paikalla makuussa kun ensin ilmoittauduttiin. Kajon touhut ei häirinneet mutta robottiruohonleikkuri oli erittäin epäilyttävä ja lopulta mun piti hakea koira pois kun leikkuri näytti ajavan juuri sitä kohti. Lakki teki omalla vuorolla seuruuta, liikkeestä maahan, luoksetulon ja eteenmenon. Eka kierros tuntui vielä aika normaalilta, ehkä se paras terä puuttui, mutta sitten tauon jälkeen kaivettiin kamera ja yritettiin ottaa vähän seuruuta, noutoa, leikkiä ym filmille niin koira alkoi olla veltto ja itse huomasi ettei jaksa kunnolla eläytyä edes kehumaan, niin alkoi tuntua siltä että viisi päivää riittää ja nyt loppuu ohjaajien kestävyys. Pajukin kävi kentällä, pöneä en ottanut, vaikka olisi ollut kiva ottaa siitäkin vieheleikkikuvia, mutta kun taas se sama ettei sitä voi suoraan autosta ottaa riehumaan. Lopetettiin ennen puolta päivää kaikki tyytyväisinä ja mentiin vielä kahville ja jäätelölle. Minä ajoin sitten vielä yhteen uimapaikkaan ennen kuin läksin kotimatkalle.

Tottislakki

Maaseutuopiston pihasta

Opiston koirakärry - eihän mulla olekaan vielä paljoa koiria 😂

Järkkärissä on vissiin noin tuhat kuvaa, käsivarret punoittaa, väsymys on melkoinen mutta kivaa oli ja paljon tuli uusia treeni-ideoita ja inspiraatiota! Harmi kun kauas on niin pitkä matka, ei mulla montaa yhtä hullua treenikaveria olekaan. 😁

Crazy drivers stunt show

Tai siis KEK1 olin ilmoittautunut mutta tuntui että olin väärässä paikassa väärään aikaan. Tää olis voinut olla enemmän meidän show.

Note to self: älä koskaan enää ilmoita Pajua kokeeseen monen tunnin ajomatkan päähän, tai sitten varaudu heräämään neljältä. Ajoin nytkin mökille vähän lähemmäs, mutta lähtö oli silti seiskalta ja kello soi kuudelta. Koirat oli mökin pihalla sen tunnin kun siivosin ja join kahvia mutta eipä ne siinä kauheasti muuta kuin pönötä odottamassa. Olis vaan pitänyt laittaa kello soimaan neljältä ja käydä tunnin lenkillä ja sitten treenata toinen tunti...

Kokeessa oli kaksi tuomaria ja 40 koiraa, tai yhden viime hetken perumisen takia paikalla oikeasti 39. Paju oli nro 10 ja arvottu sirun lukuun. Se oli jo siinä jotenkin kierroksilla ja olis halunnut moikata kaikkia, ja otti pulttia kun ei saanut. Numerot 1-20 aloitti sisä+laatikot ja 21-40 ulko+ajoneuvo. Parkkis oli ahdas ja oli hankalaa kusettaa koiraa, kun toiseen suuntaan ei saanut mennä ja toisessa odotti kahteen pisteeseen koirat. Mua ei haittaa ohittaa läheltä, varsinkaan Pajun kanssa, mutta nosessa pitäisi antaa tilaa jne niin en oikein tiennyt mistä kehtaa mennä. Meidän alue kulki tosi hitaasti ja oisin ehtinyt hyvinkin puolen tunnin lenkille ennen omaa vuoroa.

Paju kiskoi parkkiksella. Lämppähajun se otti hyvin ja yritti vaan toistaa sitä, pidin sitä välillä sylissä ja estin hihnalla kun siitä ei voinut oikein poistua mihinkään, ja sitä ärsytti se. En viitsisi kauheasti "etukäteen" syöttää koska sillä on pieni maha kuitenkin ja hölmöä että se on ähkyssä ennen kuin päästään edes alueelle. Odottelu oli siis tuskaa ja sisälle kun päästiin niin karmit kaulassa mentiin. Sisällä sai molemmat alueet tehdä irti ja jostain syystä tein niin 🤪

Sisä 2:30

Kiinnostui kaapista heti lähdöstä vasemmalla ja nuoli sitä (?!?!), hyppi vasten jne. Sitten se juoksi sinne sun tänne, pyöri itsensä ympäri ja jäätyi välillä tuijottamaan minua mutta onneksi jatkoi aina heti kuitenkin. Palattiin lopuksi kaapille, yritin nostaa sitä mutta se kääntyi oikealle pois kaapista, ja sanoin että no ei sitten vissiin sinne - miksen tajunnut viedä sitä sinnepäin mihin se punkesi?! Aika kävi vähiin ja heitin arvauksen sinne kaappiin, ei ollut, vaan lähellä siinä oikealla puolella seinässä, ihan Pajunkin ulottuvilla, mistä haju painui kaapin nurkkaan. Tämä oli kyllä osin myös koiran kokemattomuutta; se jumiutui pilveen. Toisaalta en mäkään osannut sitä auttaa kääntymään ja katsomaan läheltä, kun oli jotenkin niin rikkonainen ja vaikea setti muutenkin. Meni vaan siis niin lujaa että mitään järjestelmällistä etsintää tässä ei nähty. 🙄 Siinä missä töppöinen aina juoksi niin se kuitenkin etsi samalla. Tämä kiihtynyt Paju ryntää johonkin ja etsii siellä ja ryntää toisaalle etsimään, ja kun se vielä nuuhkuttaa koko ajan niin siitä on tosi vaikea sanoa koska se on ehkä hajulla ja koska ei. Mahdoton myöskään sörkkiä väliin että siinä olisi jotain pointtia. Nyt seisoin siellä keskellä, olis ehkä pitänyt jäädä mieluummin ovelle, niinkuin olisin varmaan treeneissä tehnyt.

Jälkeen päin ajateltuna tällainen tyhjä huone olisi ehkä myös kannattanut käydä kuten ajoneuvo, järkässä. Mutta sitten tullaan taas siihen että on valittava onko se tiukasti ohjattua ja ei niin kivaa vai antaako koiran itse tehdä mitä se tekee...

Laatikot 2:00

Kyllä se ne kaikki hieman avustettuna kävi läpi, kolmesta oli kiinnostunut, yhtä nuoli, toisen päälle kiipeili, ajan loppuessa arvasin jonkun eikä yllättäen ollut. Tuomarin mielestä koira kyllä reagoi oikeaan mutkun se reagoi aika moneen muuhunkin. Enkä mä voi olla minkään reaktion varassa kun sen pitäisi ilmaista. Ehkä haju oli niin syvällä saumassa ettei koira siksi osannut? Ja se mielentila tosiaan ei ollut mikään ideaali...

Ekan osion tuomari sanoi lopuksi että hän voisi antaa hylsyn koska koira pompottaa takajalkaa. Hänestä se on kipuoire, aina. Aha. En sitten jäänyt vänkäämään siitä että rodussa on paljon koiria jotka on terveeksi tutkittu ja ne tekee sitä silti, mm. Pajun emä. Toiset on sitä mieltä että se on ominaisuus tai joku neurologinen häikkä. Mä en tiedä mitä ajatella pompotuksesta, ja on totta että Paju tekee sitä paljon, ehkä jopa enenevissä määrin. Mielessä on ollut terveystarkit, mutta en oo mitenkään huolissani itse. Kai se jotenkin muutenkin oireilisi jos jotain olisi, ja sen vanhemmat kuitenkin on terveet. Jäi silti vähän paskan maku tästä ja mietin vaan että jos se terveeksi todetaan, pitääkö mun ruveta pitämään kokeissa jotain lappusia mukana. 😬

Pitkähkön tauon jälkeen toiselle tuomarille ensin ulko 2:00. Koira oli jo rauhallisemman oloinen, ja se juoksi suoraan alueen loppuun. Kävi seinää läpi vasemmalta, saattoi taas nuolaista siellä jotakin (mitä ihmettä?!) ja sitten kierrettiin vastapäivään koko alue. Hyppi tuolit ja meinasi jumittaa siellä ja sitten tuli 30s jäljellä, vein sitä itse lopun seinää, ja sieltä otti jonkun kohdan minkä vielä taisin varmistaa. Harmi ettei se juossut suoraan oikeaan kohtaan eikä osannut sitä kerralla selvittää vaan piti tulla pois sieltä ensin. Pilveenhän se epäilemättä ryntäsi kuitenkin.

Ajoneuvot 2:00, lähdettiin oikeaa reunaa, Paju kerkesi tehdä pyörähdyksen kulmassa, mutta palautin sen renkaalle ja siitä suoraan löytö. Se oli nopea ja oli kiva juosta palkkaamaan 😄

Yllättäen Paju sitten olikin ajoneuvojen nopein eläin ajalla 8,6 sekuntia ja sai kun saikin palkintoja tästä kauheasta koepäivästä...!

Mutta jooh, ei nyt taas ainakaan huvita ajaa sen kanssa mihinkään kauas, ja jotenkin tota alun virettä pitäisi yrittää suitsia keskittymiseksi. Pitäisi myös varmaan tehdä sen kanssa enemmän kokeenomaisia ja ottaa aikaa ja tarkastaa alueet kokonaan. 

Kesäloman 1. viikko

Sain toisaalla viestin, että oon niin ihanan aktiivinen mun koirien kanssa. Mutta jos lomalla treenaa vain yhtä lajia per päivä, niin eihän se ole mitään 😄

BH-kokeen jälkeinen viikonloppu oltiin anopilla ja meillä oli lakkiaiset 😍. Lauantaina tehtiin pitkä lenkki, sunnuntaina satoi eikä kukaan jaksanut mitään. Mun koirat on tosi iltaunisia ja kun pelattiin korttia puoleen yöhön, taisi ottaa koville. Käytin niitä sitten vielä pissalla ja pihasta lähtikin kaksi jäniksen poikasta. Pajusta näki että se ihan selvästi laskelmoi; sillä oli kiire nukkumaan ja se taisi ymmärtää että jos lähtee jäniksen perään, siitä voi tulla pitkä keikka, joten se ei vaivautunut. Lakkia sen sijaan kyllä olisi viety, ja sain karjaista kahdesti että se pysähtyi. Sille jäi sellainen kaula pitkällä kuikuilu ja lennokas askel ja sain useampaan otteeseen kehottaa että unohdapa nyt kokonaan ja käy kusella vaan. Töppöinen ei tietenkään kuullut eikä nähnyt mitään mitä tapahtui, mutta eipä se nuorenakaan koskaan ollut riistan perään, sellainen oli hänestä aina jonnin joutavaa juoksemista.

Louhoksella uimassa. Tämä on jotenkin kammottavan ihastuttava paikka. Kuinkakohan syvää tossa on?

Lakkiaiset

Sunnuntaina ennen kotiin lähtöä jaksoin tehdä yhden peltojäljen, joka oli jotain 500m ja teki koukkauksen metsän puolelle. Neljä keppiä.

Maanantaina oli sovittu tottikset. Lakille ammuttiin, se teki hyppynoutoa ja aloitti jääviä. Tajusin, että se ei ole varmaan sitten pentuaikojen tehnyt oikeita jääviä, kun BH:ssa saa pysähtyä ja rallyn alossakaan ei tartte liikkeestä jäädä missään kohtaa. Maahan meno sillä jotenkin oli ohjelmistossa, istuminen ei ja seisomista ei ole edes aloitettu. Tai on se siihen hypähdystä tehnyt kotona muttei ole valmista.

Ampumisen aloitin koiran ollessa paikallamakuussa ja pari toistoa niin että paukusta pallo lensi. Sillä ei kyllä ilmekään värähtänyt. Sitten vielä niin, että leikitin sitä ja paukusta sai purun, ei tässäkään mitään. Eihän se arjessa ääniin reagoi mutta oletin silti että ampuminen tarttee ehdollistaa kivaksi asiaksi ja että reaktio olisi alussa isompi, tai edes jonkinlainen. Jännää. En tiedä onko tämä sitten kovinkaan kummoinen projekti?

Hyppynoutokokeilu on nyt menossa pelkkä hyppy 90cm:ssa ja kapulan kanssa 80cm. Tänään teki niin ilmavat loikat että olisi varmaan mennyt metrikin. Tämäkin on jotenkin jännä, ihan kuin se solmu vaan olisi auennut ja yhtäkkiä kaikki alkanut sujua. Ei meillä sitten kai niin kauheasti edes siitä koetottiksesta puutukaan...

Tiistaina piti olla Pajun tokon vika kerta, mutta sitä ei sitten syystä x, y ja z ollutkaan. Kurssi nyt sitten vain loppui ilman että meillä oli koskaan vikaa kertaa. Paju on oppinut hirveästi, ja saa nähdä paljonko jaksan yksin treenata. Jos palkattomuus ei osoittaudu kynnyskysymykseksi niin ei se alokasluokka mitenkään kaukaiselta tunnu.

Keskiviikkona aamulla kävin metsässä ja tein jälkeä ja esineitä keskenäni. Lakki teki pari janaa, joista ekalla  säätöä, toka meni hyvin mutta siellä oli ekan kepin jälkeen 50m ja toinen keppi, ja siinä kun yritin vain jatkaa jälkeä, koira luuli että meillä on kolmas jana ja taas tuli säätöä. Töppöinen veteli jonkun noin 350m. Esineruutua tallasin 20x80m kaistaleen ja laitoin sinne esineen vasempaan takakulmaan ja toisen oikeaan reunaan n. 60m syvälle, ajatellen että vain Lakki tekisi. Siinähän irtoaa stna. No se haki ekalla sen kauemman enkä voinut olla palkkaamatta, ja se toinen jäi sitten kuitenkin pönelle. Hänellä oli ongelmia irrota 30-40m syvemmälle ja hyvä tovi sitä odoteltiin.

Illalla meillä oli nosetreenit, jossa pääosassa oli Paju, jolla on sunnuntaina koe. Mudit sai etsiä pari aluetta lopuksi kun ne nyt oli tullut mukaan otettua. Ilma oli jotenkin outo ja osa hajuista levisi tosi hyvin, osa ei ollenkaan. Vähän outo olo jäi.

Torstaina oli toko-/tottistreenit ei omalla kentällä. Paju teki kaverin koiran kanssa paikkista, jossa ihan saatanasti kaikkea säätöä, seuruuta, luoksetuloa, liikkeestä maahan ja noutohommia. Kapulan heittelykin edistyy ja hän malttaa istua sivulla! Paikkis kusee tällä hetkellä ehdottomasti eniten. Se oli jotenkin alusta asti sellaista että siinä tapahtuu kaikkea, ja nyt se on jo oppinut että kun ollaan rivissä niin se alkaa tykittää maahan-sivulle-maahan-sivulle-pillastuneena ohjaajan ympäri jne jne. Tai sitten jos alku onnistuu niin se makaa sen näköisenä että ampaisee kohta kuuhun, tai vähintään lopuksi kerkiää nousta viisi kertaa sivulle ennen kuin olisi aika. Kurssilla ehkä liikaa treenasin kokonaista liikettä ja nyt se ainakin pitäisi räjäyttää palasiksi, koska tämä menee vaan hullummaksi. Jos aluksi nauratti niin nyt alkaa jo vituttaa. Jos Paju olisi joku muu tavallinen koira niin sanoisin sille että hei kuule tässä pitää kuunnella eikä tehdä mitä huvittaa, mutta ei russelille voi sanoa, tai se ei tee enää mitään. Jotenkin se pitäisi ehkä keskeyttää ja saada se ymmärtämään että omat kuviot ei johda palkkioon.

Koska treenit oli muualla, siellä ei voinut ampua eikä siellä ollut esteitä. Lakki jatkoi jääviä, teki vähän kapulajuttuja kanssa ja sitten ekaa kertaa ikinä esittelin sille eteenmenon maahan menon. Lähetin sen kerran näkyvälle palkalle, ja kun se toi sen pois sieltä, laitoin sen uudelleen samaan suuntaan. Epäilin että se ei ehkä lähde koska eihän siellä enää palloa ole, mutta ei, sinne paineli yhtä kovaa kuin ekalla ja ekaa kertaa ikinä tuhmaili oikein kunnolla 😆Eli ei todellakaan mennyt maahan vaan juoksi vauhkona ja oli sitä mieltä että on se pallo täällä oltava, huuda ämmä perzeelle! No sitten laitoin sen sinne vielä pari kertaa uudelleen ja joka kerta se lähti yhtä hölmönä suuresti uskoen että on se pallo siellä. Lopulta se kyllä meni myös yhdellä käskyllä maahan ja heitin sitä pallolla siitä hyvästä. Oh hoh, hän taitaa olla hieman putkiaivo sittenkin. Toisaalta kaikki nämä vuodet siellä aina on ollut se pallo ja se kuuluu sinne t. Lakki!!

Perjantaina Lakilla oli vielä jälkitreenit. Illalla siirryttiin mökille, josta sunnuntaina lähtö kokeeseen, ja sen jälkeen starttaa ensi viikon maakuntakiertue. Lakille pyysin "vähän pitemmän" jäljen jossa olisi vain pari keppiä, jotta saisin pitemmät välit ja näkisin vaikuttaako se jotenkin. Jälki oli kuulemma reilu 600m, minusta se ei tuntunut ollenkaan niin pitkältä, mutta ehkä mun sisäinen tutka tarttee kalibrointia. Ajoin jäljen yksin. Janalla se nosti ensin oikeaan suuntaan ja kun kehuin sitä, se päätti vaihtaa suuntaa ja taas saatiin sekoilua tähänkin. Jälki meni osan matkaa hakkuulla ja kaveri etukäteen pahoitteli että on vähän vaikea maasto, mutta ei Lakilla siellä mitään ongelmia ollut. Minulla kyllä oli ja päästin liinan käsistäni, lisäksi ekaa kertaa koskaan tuli harjoiteltua sitä että koira katoaa ja pitää pyytää sitä odottamaan että saan sen kiinni. Pitemmät (eihän ne nyt kovin pitkät olleet...) keppivälit ei vaikuttaneet yhtään mitenkään.

Esineruutu oli edestä 10 ja takaa 50m leveä ja jotain 60m syvä. Esineet takakulmissa. Oli ihan hyvä, vähän se juoksi taas ulkona, mutta mistä sen tietää miten tallausten tai esineiden hajut pöllyää tuulessa niin vaikea tietää koska pitäisi ohjata koira takaisin alueelle. Pitänee tässä joku kerta tehdä kokeenomainen ruutu ja kellottaa suoritus.

Kuulien suku! BH:n kunniaksi ostin hänelle uuden pk-kuulan (vihreä, maastojen värinen).

Hän hyvä ja taitaa tietää sen itsekin 💚

Tältä se näyttää kun seuraa narun päätä ja se karkaa. Pahin ryteikkö jo takana kun tuli mieleen kuvata 😄

Kylmää on ollut ja vituttaahan se, toisaalta ei ole tarttenut miettiä miten koirat tarkenee treeneissä. Ensi viikolle sitten lupaakin jo +25 just kun ei tartteis, saa nähdä miten paljon nää jaksaa meidän leiriviikolla tehdä. En tosiaan olis ottanut lomaa tähän ajankohtaan mutta sitäpä ei enää voi valita.

Lasitus partsilla antaa vähän armoa ja voi hetken leikkiä kesää