Smartdog-testissä

Paju kävi omalla kylällä testissä. Se oli jo 7,5kk, mutta halusin sille kanssa pentutestin vaikka se olikin hieman yli-ikäinen. Testi pidettiin eläinkaupassa, ja jos luulin että jossain takahuoneessa, niin ei, vaan aidatulla alueella takanurkassa ja kaikki asikkaiden äänet kyllä kuului. Onneksi kyseessä oli Paju eikä joku muu mun koira, mudeja olisi häirinnyt paljon enemmän. Kauppaan mennään ostarin aulan läpi, ja oltiin noin viisi minuuttia etuajassa että Paju kerkiää vähän pällistellä. Odotus vaan venyi ja venyi ja lopulta mulle tultiin sanomaan, että vielä 10min, siihen mennessä oli mennyt jo ainakin toinen sellainen. Paju oli yrittänyt iskeä kaikki asiakkaat ja ratsata jokaisen hyllyn ja turhauma oli melko korkealla kun ankeuttaja esti kaiken. Kävin sen kanssa ulkona, mutta siellä oli -15 eikä tehnyt mieli värjötellä kauaa, niin tultiin sitten taas liian aikaisin sisälle. Ai että ärsytti jo etukäteen. Eihän se kenenkään vika ole, jos aikataulu venähtää, mutta paikan takia mun koira oli jo melkoisilla kierroksilla. Se kyllä odottaa tosi nätisti eli ei esim. ääntele yhtään turhautuessaankaan, mutta olihan se melkoista. Yritin myös välttää syöttämästä sitä ähkyyn jo ennen testiä joten luopumisesta se ei paljoa palkkaa saanut.

No, lopulta päästiin. Lakille testaaja halusi itse kiinnittää aktiivisuusmittarin koska se oli kuulemma osa testiä, Pajulle testaaja käski minun laittaa sen. Muitakin pieniä eroja oli, että se siitä tieteestä...

"Paju suhtautuu testin alussa vieraaseen ihmiseen ylitsepursuavan ystävällisesti ja avoimesti – koira on hyvin avoin ja sosiaalinen vieraita ihmisiä kohtaan." Asteikolla 1-7 Pajulle 7 "erittäin ystävällinen, riehakas". Sehän oli siis suussa asti mikä ei yllätä yhtään... nykyään se ei yleensä sekoa ihmisistä ellei ihminen puhuttele sitä. Pentunahan se sekosi kaikista ohikulkijoista mikä oli kohtuullisen rasittavaa. Tällainen taso on vain hauskaa ja ihanaa että sille maailma on niin valoisa paikka.

"Koira on erittäin aktiivinen testin alussa, ja irti päästessään tutustuu juosten koko huoneeseen. Pajun Fitbark-aktiivisuus on 40, mikä on keskimääräisen pennun aktiivisuustaso testissä." Asteikolla 1-5 Pajulle vitonen. Piti kutsua sitä välillä pois kun se meinasi niiden aitakyhäelmien alta sukeltaa myymälän puolelle.

"Pajulla on erinomainen itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimii siten, kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, (nami otetaan avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häiritse koiraa. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79% ja susilla 77% - Pajulla tämä oli 90%. Kiihtymyksestään huolimatta koira
hillitsee itsensä hyvin." No se oli turvallaan joka kerta kun päästin irti, lattia oli kovin liukas. Se myös törmäsi siihen sylinteriin useamman kerran kun jarrut ei pitäneet, mutta yritti siis kuitenkin oikeaan päähän.

"Paju ymmärsi ihmisen eleitä keskimäärin hyvin saaden 73% oikein. Vaikein osio koiralle oli selkeästi katse. Kiihtymys haittasi koiraa tehtävän alussa."

Alussa se tosiaan oli vaan sen oloinen, että kun testaaja kutsui sitä nimeltä ja näytti jotakin, ja minä pidin vielä kiinni, niin luvalla ja irti päästettyäni se vaan suti menemään eikä miettinyt yhtään mihin on menossa. Tunnistan tämän Pajun treeneissä, ja yleensä siihen on auttanut ihan se, että katsoo että se on käynyt vapaana lenkillä ennen treenejä.

"Koira ratkaisee tehtävän huippunopeassa ajassa 6 sekunnissa. Koiraa ei häiritse näkyvillä oleva ruoka, vaan se ymmärtää nopeasti edetä poispäin palkkiosta ensin sen saadakseen. Koira ratkaisee tehtävän itsenäisesti eikä pyydä apua ihmiseltä." Rodun keskiarvo 70s, kaikkien rotujen keskiarvo 57s! Melkoinen välkky.

Minusta se oli kyllä 9s. Se hetken seisoi ja steppasi paikoillaan ennen kuin ampaisi täysiä vastapäivään kehikon ympäri ja tiesi kyllä heti lähtiessään mihin on lähdössä.

"Paju pyrkii ratkaisemaan mahdottoman tehtävän lähes yksinomaan itsenäisesti – pienen hetken koira pyytää apua ihmisiltä (17% ajasta)." Tässä se minusta vähän luovutti, testaajan mielestä ei. Se siis yritti aikansa itse, mutta alkoi sitten kuunnella myymälän ääniä ja seisoi lopuksi vaan rasian päällä ja tuijotti vuoroin ääniä ja välillä minua. Se ei hänestä ollut luovuttamista, kun se ei jättänyt rasiaa.

"Paju painaa oikeaa nappia, mutta se osuu nappiin vahingossa kokeiltuaan ensin paljon muuta. Se, että koira yrittää ylipäätään selvittää tehtävää, kertoo paljon myös koiran luonteesta: koiralla on halua selvittää, miten namit saadaan sekä rohkeutta manipuloida laitetta. Koira ei opi käyttämään laitetta, sillä
painamisesta ei vaikuta jäävän ajan puitteissa muistiin mitään."

Tämäkin oli vähän outo, jotenkin se oli minusta jo tosi väsynyt ja kylläinen vaikka loppuraportissa testaaja kirjoittaa että kiihtymys haittasi koiraa tässäkin. Söi kyllä niitä kovia nameja mitä sieltä tuli, mutta käveli syömään, ei juossut normaalia vauhtiaan kun jotain ropisee lattialle. Se ei siis ehkä myöskään ihan täysillä yrittänyt ymmärtää miten niitä saisi lisää. Käveli kyllä koneen ympäri ja haisteli oikeaa painiketta, ja yritti yläkautta sisään, mutta ei sille oikeasti jäänyt mitään ajatusta siitä että mistä pitäisi painaa että saisi lisää nameja. Tämä oli ehkä vähän yllättävää, olisin ajatellut että se kyllä oppii tai ainakin aktiivisemmin yrittää murtautua laitteeseen. Pönehän floppasi tässä täysin ja siltä piti ottaa kone pois ennen kuin se rikkoo sen kun se paiskoi sitä pitkin huonetta, ja Lakki taas tiesi mitä pitää tehdä mutta se pelkäsi konetta ja yritti pyytää apua painamiseen ettei sen tartte itse mennä sen lähelle.

"Koira innostuu heti leikistä ja se leikkii hyvin aktiivisesti. Koira ei halua lopettaa leikkiä. Leikkiä voi hyvin käyttää Pajun palkkiona koulutuksessa. Koira sekä vetää lelusta että palauttaa."

Mulla oli oma lelu mukana, kun ohjeessa käskettiin ottaa (Lakin testiin ei käsketty). Paju kyllä lähti tosi hyvin leikkimään, mutta ei se sitä palauttanut, vaan pienessä tilassa sattui juoksemaan lelu suussa kohti testaajaa kun ei muualle päässyt :D Lopuksi kun puhuttiin, se kävi makoilemaan lelun kanssa, ja välillä retuutti sitä vielä lisää keskenään. Se makoilu oli melko ihailtavaa minusta, malttoipas!

Kokonaisarvio:

"Paju on erittäin avoin ja ystävällinen koira, joka tutustuu vauhdikkaasti uuteen tilaan. Koira on erittäin hyvin motivoitunut tehtävistä ja ruuasta. Koira keskittyy tehtäviin hyvin (ei kuitenkaan "erittäin hyvin", kiihtymys haittaa alussa). Eleosuudessa ja sosiaalisessa oppimisessa koiralla keskittyminen rakoilee kiihtymyksen takia. Sylinteritestissä Paju osoittaa hyvää itsehillintää. Kiihtymyksestä huolimatta koira hillitsee itsensä hienosti. Paju lukee hyvin ihmisen eleitä, mutta ensimmäisessä eleessä (käsiele) koira ei kiihtymykseltään ehdi katsomaan, mitä pitäisi tehdä. Vartalonkierto sen sijaan menee täysin oikein. Tilaan liittyvä ongelmanratkaisu, V-aita, oli Pajulle helppo. Pajulla on mahdottomassa tehtävässä enemmän itsenäinen ongelmanratkaisija, mutta se pyytää myös hieman apua tehtävän ratkaisuun. Paju painaa namikonetta sosiaalisen oppimisen tehtävässä, mutta osuu nappiin vahingossa. Laitteen käyttöä se ei opi ajan puitteissa, sillä kiihtyessä ei jää mieleen, että mitä tapahtui mistäkin. Leikki on täysin valmis palkka koiralle. Koira pitää sekä vetoleikistä että haluaa myös palauttaa lelua. Pajulla on melkein pelkästään vahvuuksia testissä. Vireen hallinta on kuitenkin pieni haaste ja siihen kannattaakin todella kiinnittää huomiota jatkossa. Sen kun saa valjastettua kunnolla käyttöön, niin tulee hyvä. Toisena havaintona: ohjaajaan suuntautuvaa strategiaa kannattaa vahvistaa. Siitä on hyötyä harrastuksissa. Mukavia hetkiä pennun kanssa!"

Kotona se sitten sammuikin enkä ole koskaan nähnyt sitä niin väsyneenä. :D Tunnin mittainen koirien huvipuisto oli hänen mieleensä! Kyllä parasta näissä on se, kun on testannut monta omaa koiraa, niin vertailla niiden tekemisiä toisiinsa.

Linnan juhlissa

Osallistuin YLEn nettisivuilla itsenäisyyspäiväteeman "mitä onnellisuus sinulle merkitsee" -kuvakisaan. Tiesin heti minkä kuvan haluaisin laittaa, joten etsin sen.

Päädyimme YLEn nettisivuille, ja sen jälkeen ajattelin että se oli siinä. Siellä luki että kuvia näytetään tv-lähetyksessä ja julkaistaan netissä joten ajattelin että se oli vähän niinkuin jokotai. Yllätys oli melkoinen kun illalla alkoi tulla viestejä että "te olette telkkarissa!!" 😄 En itse katsonut koko Linnan juhlia mutta onneksi se näkyi jälkeen päin Areenasta. Hetkemme julkisuudessa, jännää miten hyvä mieli tällaisesta tulikin, kun koko Suomi katsoi meitä. Toivottavasti tunnelma tavoitti.

Tottiskoulutuksessa

Pitkällisen vatuloinnin ("viitsiikö taas maksaa jos saakin vaan paskat niskaan") jälkeen lopulta ilmoitin Lakin toko/tottiskoulutukseen. Olen käynyt samalla kouluttajalla joskus 10v sitten tokoilemassa töppösen ja Sienen kanssa ja hän oli oikein mukava, joten luotin siihen. Pääasiassa jäikin oikein hyvä mieli, joskaan muutamaa juttua en ostanut: en esim koskaan aio laittaa koiralle ketjupantaa ja alkaa nyppiä siitä vaikka se edistääkin. Kouluttaja EI kehoittanut tempomaan vaan näytti todella pienen sormien liikkeen, hihna menisi ohjaajan selän takaa oikeaan käteen. Mutta en silti aio alkaa nyppiä sitä siksi että se seuraa sellaisessa paikassa mihin olen itse palkan suunnalla sen saanut. Yksi osallistuja kielsi koiraansa paljon haistelusta ja minusta siinä ei oikein ollut mitään pointtia, kun koira olisi kaivannut minun silmääni enemmän kaasua eikä vain jankuttamista, ja siitä jäi vähän paha mieli. Muuten kokonaisuutena oikein kiva päivä ja me niin tarvittiin tällaista onnistumista tähän saumaan.

Pakkasta oli -15 ja sen takia jätin muut kotiin, ja Lakki oli pakko viedä häkissä sisälle halliin, vaikka olisin ollut huomattavasti enemmän mukavuusalueellani jos olisin voinut pitää sen autossa. Se ei ole montaa kertaa ollut hallissa vieraiden koirien kanssa tai ylipäänsä, ja se ei myöskään ole montaa kertaa ollut häkissä odottamassa yhtään missään. Pentunahan sitä ahdisti häkit ja kaikki tilan rajaaminen hirveästi.No, Lakki ylitti kaikki odotukset vaikka itse olin melko kauhuissani nähtyäni miten ahdas eteinen on, ja vaikka se aluksi hieman puhisi mökistään kun muut toi koiria sisälle, se kuitenkin asettui nopeasti. Häkkinaapurin koira vinkui melkein koko ajan eikä Lakki välittänyt siitä mitään. Treenikentän äänet sitä välillä kuumotti melkoisesti ja se saattoi vähän kitistä omassa mökissään, mutta kokonaisuutena olin todella tyytyväinen. Mudit ja odottaminen ei ole mikään helppo yhdistelmä muutenkaan :p

Ekalla kierroksella tehtiin seuraamista. Lakki oli aivan normaali itsensä ja vaikka minua jännitti, keskityin siihen että käyttäydyn normaalisti meidän kaavan mukaan ja kehun kunnolla. Otin sen ensin peitolle ja siitä aloitus ja sitten näytin missä meidän seuruu menee nyt. Saatiin muutama vinkki palkkaamiseen, pitäisi nyt mm. opettaa kainalopalkka tai lelu roikkumaan liivistä ja oma vapautus millä saa itse ottaa sen - nyt palkkaan sen vähän liian eteen. Koiran pitäisi hypätä suoraan ylös eikä etuviistoon ylös. Lisäksi junnaan aivan liikaa ja alettiin pidentää seuruuta niin, että 10-20 askelta, perusasento, kehut, uudelleen liikkeelle, jne ja vasta 3-4 tällaisen pätkän jälkeen palkka. Seuruukäskyn käyttämisestä tuttu mutta unohtunut huomio että sitä pitää käyttää kehuna! Toista siis käsky aina kun palkkaat ja kehu sillä. Lakki reagoi siihen pysähdyksissä korjaamalla ja hieman hermostumalla, eli se ei ymmärtänyt sitä kehuksi vaan ihmetteli miksi toistan käskyä kun se on jo sivulla ja eikö se kelpaa. Tämä menee treenaamalla varmasti ohi.

Toisella kierroksella katsottiin esteitä ja noutoa, tai puhuttiin vain noudosta, ja sieltä tuli vinkki että niskalihaksia kannattaa jo alkaa treenata isoja kapuloita varten. Lisäksi oivallus siitä että koiran pitäisi olettaa läpijuoksua ja vauhtinoutoa ja loppuasento otetaan vain joskus, eikä päin vastoin. Esteillä kerroin miten olen tehnyt ja muutettiin kupille lähetys niin, että koira istuu, sen takana on toinen kuppi, ja toiselle puolelle viedään toinen. Ohjaaja siirtyy sivuun ja lähettää eka hyppyyn ja sieltä koira palaa sille toisele kupille. Näin saa aina menopaluun yksin treenatessakin, ja sivusta katsomalla on hyvä tarkailla tekniikkaa ja kokeilla minkälaiset matkat oma koira tarttee hypylle. A oli täyskorkea ja tajusin vasta lopuksi että eihän Lakki oli tehnyt sellaista koskaan edes omalla kentällä, vain loivempia, mutta tulipa nyt sekin korkattua. Hyppy oli tumma ja varmaan noin 60cm, ei kolautellut mutta ei se kauhean nättiäkään ollut, ainakaan ne ekat toistot.

Kouluttaja kysyi että missä luokassa me ollaan tai että kai me ollaan ainakin BH tehty jo, eikä meinannut millään uskoa kun sanoin ettei todellakaan :D Hän näki Lakissa työkoiran jonka kanssa ei pitäisi pipertää pikkujuttuja vaan antaa sille suurempia linjoja eli pidentää reilusti sitä seuruuta ja tehdä esim. koko kaavaa, vaikka sitten autetusti, mutta paljon treenejä missä tehdään kaikkia liikkeitä. Jotta se pääsee kunnolla tekemään. Lakki on kuulemma hyvin liikkuvainen ja sellainen että se nauttii kropan käytöstä, ja hän niin näkee meidät 3lk jäljillä ja kehoitti hoitamaan ensi vuonna luokat pois alta että koira pääsee tositoimiin. Se kuulemma ottaa ihanasti mun kehut vastaan ja vaikka sanoin aluksi että tää on mun eka lelukoira ja mulle se on ollut vaikeaa, ja pyysin että kommentoi mun palkkaamista ja kaikkea ihan vapaasti, niin kuulemma hyvältä näyttää sekin ja hyvin rakennettu koira.

Suurin oivallus tuli kotimatkalla. Lakki taas seuruun välissä kieri katollaan lelunsa kanssa. Ei se ole vain hassu tapa, jota truu vietti-pk-ihmiset ei ymmärrä ja tuomitsee että "väärin leikitty". Tottakai on hyvä ymmärtää saalisvietin teoriaa ja tuntea kaava "oikeine" vaiheineen, mutta ei sen pitäisi olla sen enemmän oikein palkattu kuin joku muukaan tapa. Lakin kieriskely ei ole vain hassu juttu joille osa nauraa ja osa arvostelee, se on hyvin tärkeä mittari sille että koiralla on hyvä, luottavainen, turvallinen ja onnellinen olo. Se ei tee sitä, jos sitä jännittää jokin sisäinen tai ulkoinen asia tai kaikki ei ole ok. Jatkossa siis jos saan kuulla siitä jotain irvailua, pitää yrittää muistaa sanoa, että sori mutta tämä on parasta mitä tämä koira voi kentällä esittää, enkä muuttaisi siitä yhtään mitään. <3

 

 

Mulla on tuo kukka kuivatettuna maljakossa mun pöydällä. Ajatella, että viimeisenä päivänäsi sä todella pidit sitä suussasi. Ihan kuin koskemalla tulppaanin palasia voisin vielä koskea sua.

 

Välillä pelkäsin että unohdan jotakin. Enemmän ehkä pelkään nyt, etten koskaan unohda mitään. Pysty antamaan anteeksi elämälle ja pääse tapahtuneesta yli. Katkeruus myrkyttää kaiken. Peittää alleen myös kaikki ne hyvät muistot. En halua muistella mitään, koska se tarkoittaisi sen myöntämistä, että sinä todella olet ikuisesti poissa. Kuvia ei katsota eikä videoita avata. Kipu on niin huumaava että olen täysin haluton edes yrittämään.

 

###

 

Oon ollut loppuviikon saikulla kurkkukivun ja täydellisen äänen menetyksen takia. Kuumetta ei ole joten jaksaisin kyllä mutta kaikki on ihan helvetin hankalaa kun ei voi puhua. Eihän niitä voi päästää edes metsään kun en voi tarvittaessa kutsua luokse.

 

Yksi päivä muistin että onhan mulla koirapilli. Junnuja ei vaan ole opetettu siihen mutta ehkä ne tulee töppösen mukana. Koin elämäni shokin kun Lakki kyllä todella selkeästi on opetettu pillille. Mä en vaan muista sen ekasta keväästä paljoa mitään. Tämä sama kävi kun tässä joskus selasin omia videoitani youtubessa. En tiennyt että se osaa niin paljon koiratanssitemppuja, siis en todellakaan muistanut ollenkaan että pentuna oon opettanut sille sellaisia. Koira kyllä muisti kaiken kun kokeilin niitä, vain mulle se on yksi musta aukko. Pelottavaa, hirveän pelottavaa. Mitä muuta olen unohtanut?

 

###

 

Mummolla olisi ollut kuun alussa synttärit. Mullakin oli, meillä oli lähekkäin. Ensimmäinen kerta ilman sinua ensin. Mulla on avain mummon asuntoon ja haluaisin käydä siellä vielä penkomassa tavaroita ja istumassa mummon kiikkustuolissa, mutta ehkä se on viimeinen kerta ja jos sitä vaan ei tee, on vielä aikaa jäljellä.

 

Aikaa? Aika loppuu, aika loppuu aina. Mikään ei ole niin varmaa kuin että se loppuu, ja sen jälkeen jäljellä... ei ole mitään.