Nuupahtanut Nuts, jälkikirjoitus

Tilanteen ollessa päällä kysyin facebookin kissaryhmässä parhaat vinkit ei-käsiteltävän kissan lääkitsemiseen. Toki kun ryhmän nimi on "Kissat" ja pääasiallinen sisältö on epätarkkoja ja/tai huonosti rajautuneita kännyräpsyjä missä lukee kissan nimi ja tuhat sydäntä, niin en ehkä odottanutkaan kovin paljoa... kissoilla on mm. erikseen raakaruokintaryhmä ja koulutusryhmä ja niissä kyllä saa paljon tasokkaampia vastauksia.

"Nyt olis hyvät neuvot kalliit - miten lääkitä kissaa joka ei ole käsiteltävissä ja yrittää joka kerta tappaa sut? 

Rescuetaustainen Nuts, joka rakastaa kaikkia ihmisiä, nukkuu mun päällä, on välittömästi sylissä kun istut alas ja joka ei saa silityksistä tarpeekseen ikinä. Kokeilepa ottaa siitä kiinni saati pakottaa sitä jotenkin niin kissa muuttuu villielukaksi ja käy raivolla päälle. On kääritty pyyhkeisiin ja on pidetty ronskisti niskasta kiinni mikä kuulemma on signaali rauhoittua, mutta ei hän sellaisia oo lukenut. Pilleripyssystä huolimatta ne lääkkeet on vain kylppärin katossa ja vaikka se muu kissa pysyisi siellä pyyhkeessä niin suu tikkaa kaikkea mihin yltää. Ei syö eikä juo mitään joten mitään "kokeile huomaako se lääkettä herkussa" ei tartte edes miettiä, ei myöskään pese itseään joten nutriplussat odottaa edelleen tassussa. Jotain muita ideoita kellään?"

 

Tämä kuva oli siinä postauksessa.

Ensinnäkin minkähän ihmeen takia ihmiset ei edes lue kunnolla ennen kuin on pakko päästä vastaamaan? Ihan kuin kaikilla alkaisi olla joku keskittymishäiriö eikä jaksa edes tuon mittaiseen tekstiin paneutua.

Kokeile herkkua x, y z, kyllä meidän Misu tykkää niistä, jos se niitä söisi. Kokeile sitten laittaa ne lääkkeet sinne sekaan kun löytyy se mitä se syö. Murskattuna tai kokonaisena. En tiedä onko tällainen ihminen koskaan nähnyt eläintä joka ei syö eikä juo. Sellainen voi todella huonosti. Se ei tule siihen kupille katselemaan ja nyrpistä nokkaansa ja sano sulle että miu anna jotain muuta. Se kyyhöttää jossain huonon näköisenä, hengittää raskaasti eikä liiku mihinkään, ja sillä ei ole aikomustakaan maistaa yhtään mitään. Jos tökkäät sen nenän kuppiin että noniin alahan nuolemaan niin se ei tee mitään.

Siis eikö oikeasti syö mitään? Mene lääkäriin. Heti lääkäriin. Ai luulitko että toi kuva oli niinku mun olkkarista vai mitä?

Eikö muka pese itseään? Yhtään? Kokeile laittaa nutriplussaa sinne, tänne ja tonne turkkiin niin kyllä se varmasti pesee, kissat on niin siistejä että se ei voi sietää sellaista sotkua. Niin no joo ei pese, mitä kohtaa et siitä ymmärtänyt?

Kääri se kissa pyyhkeeseen ja napakasti vaan laitat ne lääkkeet. Ei saa sääliä eikä pelätä satuttavansa. Kyllä se ne ottaa kun on pakko. Tästä on toki vaikea sanoa, kun netissä ei voi tietää kuinka kokenut tai kokematon joku on ja onko oikeasti kyse siitä, että ihminen pelkää esim. satuttavansa kissaa eikä siksi uskalla pitää edes kunnolla kiinni. Mä olin niin stressaantunut että vitutti ihan suunnattomasti. Oon kasvattanut aika paksun nahkan enkä yleensä enää jaksa provosoitua mistään mitä joku urpo netissä kirjoittelee, mutta nyt huomasin että teki mieli mennä aukomaan päätä takaisin. Että on tässä elämän aikana aika monenlaista elukkaa tullut hoidettua halusi ne sitä tai ei. Että mua ei voisi vähempää kiinnostaa inhoaako se kissa mua vai ei, ja että takuulla on niin napakat otteet että ei ole siitä kiinni. Pikemminkin olen sitä ihmistyyppiä joka turhautuessaan käyttäytyy ennemminkin liian kovakouraisesti kuin liian hentoisesti.

Laita kissa pyyhkeeseen ja rauhoittele sitä ensin että se rentoutuu. Ei-käsiteltävä rescuekissa? Vähä niinku että hae pihalta susi ja kääri se pyyhkeeseen ja laula sille hetki niin kyllä se siitä rauhoittuu. Siinä vaiheessa kun eläin pelkää kuollakseen niin ei rauhoitu ei.

Mistä päästäänkin siihen että hullu kissa kuka vittu tollasia hyysää vie se piikille heti.

Kyllä kissan pitäisi luottaa omistajaansa. Käsittelyä olis pitänyt harjoitella pienestä pitäen. Tyhmä ihminen oma vikasi nyt ei mulla ainakaan ole tollasia ongelmia.

Yksi vastasi ihan asiallisesti, että ei-käsiteltävän elukan hoidon rajat tulee väistämättä aiemmin vastaan, kuin sellaisen, jota pystyy hoitamaan. Hän oli selkeästi ollut oikeasti arkojen rescueiden kanssa tekemisissä ja tiesi mistä puhui. Että on tilanteita kun eläintä ei vaan saada lääkittyä ja välttämättä siihen ei auta mitkään kikat. Lyhyen kuurin nyt voisi teoriassa ainakin käydä ottamassa pistoksina klinikalla, jos lääkettä on pistettävänä versiona, mutta maksaahan se. Ja stressaa eläintä hirveästi sekin, joskaan ei se tappelu kotonakaan toki mitenkään mukavaa ole. Sitten jos kyseessä on loppuelämän lääkitys mitä sille ei kotona saada annettua, niin ei ole kuin yksi ratkaisu jäljellä.

Kissaparka, on kyllä tosi kipeä. Mene uudestaan lääkäriin. Se kärsii jos et hoida sitä. No shit sherlock?

Pyydystä se haavilla, laita boksiin ja aja sen nurkkaan ja sitten annat lääkkeet suuhun. Ai, mikä kohta mun viestissä antoi ymmärtää etten voisi ihan vaan kävellä sen luokse ja koskea siihen...?

Yksi pitää kissaa pyyhkeessä, toinen huolehtii päästä pitäen sitä paikallaan ja avaa suuta ja kolmas tuikkaa pilleripyssyllä lääkkeet. Ihan hyvä vinkki ja voisi toimia mutta olen nyt tässä yksin niin ei auta.

Hommaa sille hetkellinen mielialalääkitys mikä rauhoittaa ja kissa on helpompi käsitellä. Mutkun se on tabletteina niin miten ajattelit että annan sen tabletin sille yhtään sen paremmin kuin nämä muutkaan?

Pyydä Miratazia, sitä korvaan laitettavaa ruokahalua lisäävää tahnaa, jos saat sen laitettua ja se alkaisi syödä itse ja lääkkeet menisi ruuassa. Tämä oli paras ja oikeastaan ainoa toimiva vinkki ja en ehtinyt edes pyytää kun ell tarjosi sitä meille, ja luulen että se pelasti tämän kissan hengen tässä tilanteessa.

Käy ostamassa gelatiinikapseleita, mihin lääkkeen saa sisälle, jolloin kissa ei maista sitä ja se menee paremmin ruuassa. Ruuassa jota se ei edelleenkään kertakaikkiaan syö ollenkaan missään muodossa.

Hommaa moottoripyöräkypärä niin ei tartte pelätä naaman repimistä. Nahkavaatteet on parhaita. No ei ole sellaisia enkä nyt ihan ekana kyllä aio lähteä ostamaankaan.

Avaat sen suun varovasti sivusta sormella hammaslomasta (en tiennyt että kissoilla edes on sellainen, onko?), laitat lääkkeen sisään ja sitten puhallat sitä nenään ja/tai silität toisella kädellä leuan alta niin nielaisee. Öööö... varmaan joo jos se siinä nätisti möllöttää, mutta luitko taas ollenkaan mun kuvausta? Ei en aio laittaa mun naamaa puhallusetäisyydelle täysillä raivoavasta villipedosta. Ei en pysty silittämään sitä leuan alta kun se puree kaikkea minkä sen lähelle tuon. Se pilleri ei pysy siellä suussa niin kauaa että kerkiäisin tehdä yhtään mitään, se on katossa ennen kuin saan edes pilleripyssyä pudotettua pois kädestä.

Ongelma oli muutenkin se, että jos oli ohuet hanskat, se puri niistä läpi. Riittävän paksuilla rukkasilla hampaat ei menneet mun iholle, mutta silloin ote oli niin kömpelö että oli hankalaa saada niin pienestä eläimestä edes kiinni, ja sillä toisella kädellä olisi pitänyt pystyä käsittelemään sitä pilleripyssyä. Sormi oli niin paksu että se ei mahtunut kissan suuhun avaamaan sitä.

Kolmekymmentä toistaa sitä että liuota ne lääkkeet ruokaan. Pidä se pari tuntia syömättä ja anna sitten niin sillä on nälkä ja syö paremmin eikä jää tutkimaan että onko siellä jotain outoa.

Kolmekymmentä toistaa myös sitä että kissa pyyhkeeseen ja sitten vaan annetaan ne lääkkeet, ei kysytä haluaako se. Muutama vinkki erilaisiin asentoihin, mm. pitää kissa lattialla ja "istua sen päällä" niin että itse on polvillaan ja se jää sinne jalkojen väliin. Tai istua kissa sylissä selkä omaa mahaa vasten. Nämä ei sinänsä auttaneet koska sain kyllä kissan kropan pideltyä paikoillaan, mutta se pää pyöri kuin väkkärä, puri kaikkea ja siinä raivotessa se lääke lensi sieltä ulos välittömästi.

Liuota lääkkeet nesteeseen ja anna se, siitä luultavasti osa menee kissaan vaikka osa päätyisikin rinnuksille. Annostele hyvin pienissä erissä että kerkiää niellä, keuhkoihin päätyessään se aiheuttaa ongelmia. No, kuten yllä, ohuemmissa hanskoissa kissa raatelee minut ja paksummissa rukkasissa sitä koko ruiskua ei tunne sormissa niin aika vaikea hallita annostelun määrää. Kissa puree ruiskua minkä kerkiää ja ohuempi on helpompi saada sen suuhun, mutta se puree sen linkkuun. Paksumpaan ei pysty mutta se taas ei meinaa osua sinne.

Älä yritä pakottaa vaan annat ystävällisesti ne. Älä pidä kiinni kissasta, avaa vaan nätisti ja varovasti sen suuta yhdellä sormella ja palkitse sitten herkuilla. Ihanko totta hei, olipa hyvä idea.

Odota että kissa nukkuu jossain, ole nopea, mene sen luo ja sitten vaan sujautat ne lääkkeet sille kädellä ennen kuin se kerkiää tajuta mitä tapahtuu. En tiedä miten helvetin flegmaattisia eläimiä ihmisillä oikein on, jos ne on itse nopeampia kuin pelkäävä eläin.

Yllättävän iso osa ihmisistä ei vissiin vaan tiedä mitä edes on ei-käsiteltävä rescuekissa. Osa pelokkaista eläimistä halvaantuu kauhusta, ja sullakin saattaa olla sellainen ja luulet että olet jotenkin niin taitava itse kun se ei vastustele. Sitten on se osa jotka ei halvaannu, vaan taistelee viimeiseen saakka. On kissoja jotka vähän sähisee ja kokeilee huitasta tassulla. Talvi on sellainen. Sitten on ne jotka ihan oikeasti käy päälle eikä lopeta ennen kuin kuolee tai pääsee irti. En tiedä miten sitä sen selvemmin enää voisi selittää jos ihminen ei halua ymmärtää mitä se tarkoittaa.

Talvi joskus kesällä oli ripuloinut ja sen takapuoli oli vähän sotkussa, ja se piti pestä. Koppasin kissan käteen, laskin lavuaariin lämmintä vettä, pistin kissan perseelleen sinne ja aloin saippuoimaan. Mulla ei ollut mitään muuta kuin t-paita päällä, siis ei mitään toppasuojuksia ja neljiä hanskoja ym. Se päästi muutaman sähinän tai mourun ja sitten se puri mua, siis niinku avasi suun ja mallasi sitä vähän mun käteen. Sanoin sille että et nyt viitsisi ja tökkäsin sitä sormella kitalakeen niinkun joskus pureville koiranpennuille oon tehnyt. Se ei tunnu kivalle. Sitten se vaan olla möllötti eikä sanonut tai tehnyt mitään. Ei mennyt edes iho rikki. Kissa pestiin ja sai sen jälkeen herkkuja.

Mutta ei hyvää päivää kun nyt ei ollut kyse tällaisesta kissasta.

Kaiken huippu että nyt edelleen parin päivän jälkeen sinne tulee niitä samoja kommentteja, että kokeile sitä ja tätä herkkua tai kääri pyyhkeeseen ja laita pilleripyssyllä. Ei selkeästi ole luettu edes aloitusta, saati muiden vastauksia ja mun vastauksia niihin, missä on x kertaa toistettu että ei onnistu. Mutta kai ihminen tuntee itsensä jotenkin tarpeelliseksi ja tärkeäksi kun vaan pääsee neuvomaan jotain muuta? Väliäkö sillä että yksi kysyy aidasta ja toinen vastaa seipäälle.

No, ehkä siitä ketjusta joskus on jollekin muulle jotain hyötyä.

Joululahjat

Äiti halusi ostaa koirille willikset vaellusyökkäreiksi (villa on vaelluksella ihan ykkönen!), ja ne tuli pitkällisen kokojen ja värien arpomisen jälkeen just ennen joulua. Lakki on käyttänyt töppöisen vanhaa 50cm takkia, ja se oli minusta töppöisellekin ihan pikkuisen lyhyt, ja Lakille selästä selkeästi liian pieni. Lakki sai siis nyt ihan oman 55cm takin. Harkitsin hetken 60cm:kin, mutta selän pituuden lisäksi kaikki muutkin mitat kasvaa, niin se olisi kyllä varmasti aivan liian iso. Tuo 50cm on muuten ollut ihan hyvä niin ympärysmittojen ei tulisi juuri kasvaa. Valitettavasti sitä yhtä kivaa siniharmaata/turkoosia/whatever väriä ei ollut saatavilla, eikä ollut liilaakaan. Sinistä olisi ollut ja se olisi käynyt Lakille, mutta se oli sitä paksumpaa villaa, ja paksumpi vie enemmän tilaa rinkassa. Se myös lämmittää enemmän ja Lakki on kyllä pärjännyt tuolla oikein hyvin, niin sehän voisi olla jo liian kuuma sille. Lopulta sitten päädyin samaan ihanaan omenanvihreään kuin mikä töppöisenkin oli. Lakki ollaan totuttu näkemään vihreässä niin mikään muu ei nyt sitten muutu kuin että takkia riittää koko selälle.

Pajun osalta kysyin tekijältä apua. Sen selän pituus oli noin 34cm, ja sillä on koon 37 muita takkeja jotka sopii sille hyvin, jumppapomppa 37 on taas jäänyt koiran aikuistuttua pieneksi ja voisi olla yhtä isompi. Eniten mua arvelutti se, että kaverilla on selkeästi Pajua pienempi nartturusseli jolla on 37 slim, ja sille on tarkoitus ostaa 37 regular koska se on sille liian pieni. Kaveri oli sitä mieltä että jos hänen koiralle 37 olisi hyvä niin Pajulle sen täytyy olla pieni. Valmistaja kuitenkin sanoi että 37, 40 menee liian isoksi. No, voihan sen sitten vaihtaa, vaikka edestakaisin postittelu on ärsyttävää ja maksaa vaan lisää. Pajulle oli helppo päättää oranssi.

Ylhäällä 55, keskellä vanha(n mallin?) 50 ja alhaalla 37, kaikki normi

Kummankin poijjaan takki taisi osua just eikä melkein! Sovitettiin vaan kotona, missään muualla näitä ei ole vielä käytetty, niin en tiedä miten ne liikkeessä esim asettuu. Ei niitä nyt ole tarkoitus varsinaisesti lenkillä käyttääkään. Töppöisen takin osalta jäin miettimään säästäisikö sen vai myisikö sen pois, näillä on ihan hyvä jälleenmyyntiarvo. Se on kyllä täynnä mustaa mudin karvaa joka lienee osin huopunut siihen kiinnikin. Mulla olisi muutenkin ihan hirveästi kaikkea välinettä, joitakin takkeja, pantoja, hihnoja ym, mille ei oikein ole tarvetta, mutta en oo päättänyt viitsiikö niitä myydäkään. Jos joskus kuitenkin on vielä oikean kokoinen käyttäjä. Töppöisellä oli kyllä ihan hirveästi takkeja eri keleille ja tarpeisiin, sen jälkeen kun ne selkäongelmat alkoi. Lakki ei todellakaan tartte niin montaa, mutta tuleehan se Lakkikin joskus vanhaksi (😱) ja sitten vaikka saattaisi tarvita.

Varsinaiset lahjat avattiin vasta joulupäivänä. Aatto meni Nutsin asiasta toipuessa ja vielä kissaa hoitaessa, illalla päästin sen pois eristyksistä, niin en vaan jaksanut alkaa enää säätää lahjojen kanssa. Piti laittaa siis kissat ensin pois, että koirat saa avata rauhassa. Kissoilla on kuulemma taipumus syödä lahjanarua ja muutenkin nyt oli sellainen olo, että en halua että yksikään kissa nielee mitään mitä ei ole tarkoitus syödä, ruuan hajuista lahjapaperia tmv. Lisäksi arvasin että koirat saa ruokaa niin kivempi syödä rauhassa ilman että kissat tunkee sekaan. Kissat siis meni ensin kylppäriin ja koirat pääsi estradille:

Yksi video puuhasta. Nahkakin on oppinut avaamaan, muistaakseni vielä viime jouluna siltä ei ihan tahtonut sujua:

Sitten heitin koirat ulos ja otin kissat kehiin. He ei nyt tosiaan saaneet itse edes kokeilla pakettien avaamista, vaan minä avasin ne heille. Herkkuja tuli ja hyvää oli! Tuli myös pienet pallot. Nuts on edelleen lääkityksestä hieman sekaisin joten hän käyttäytyy vähän oudosti:

Minäkin olin ollut kiltti koska sain muutaman paketin, ja tässä on kyllä ehkä paras lahja ikinä! Liittyy koira- tai kissablogiin siten että viimeeksi lainasin isän vehkeitä kissatarhan hyllyjen kiinnittämiseen. Eihän ne lainaamalla kulu mutta kun on tätä välimatkaa sen verran niin sitten ne sen kamat oli vähän väliä täällä jumissa. Nyt voikin sitten heti keväällä jatkaa tarhan sisustamista 😍

Kissan pallot oli kanssa tosi mieluisat.

"Mutta miks mulle aina jankutetaan että sä et ole kissa et ota kissan leluja" ....

Joulua

Tänä vuonna lähetin kymmenkunta oikeaa joulukorttia. Inspiroiduin videosta missä koira maalasi. En jaksanut opettaa pään liikettä erikseen, joten Lakkia vaan liikutin pensseli suussa ja Paju teki sienellä käsikosketuksen kautta (pensseli ei sopinut sen suuhun). Koirat maalasi ensin ja minä joka en osaa piirtää, piirsi kuitenkin. 😀 Oli ihan huikean hauskaa ja näitä olis voinut tehtailla vaikka enemmänkin!

Video maalaamisesta ja kuvia kanssa.

Voitettiin tonttulakkiarvonnasta lakki ja se on ihana 😍

Nuupahtanut Nuts 2

Eilen illalla kissa alkoi taas iltaa kohti nuupahtaa, eikä sillä ollut aikomustakaan syödä tai juoda mitään. Se ei ollut pessyt itseään ollenkaan, joten rinnukset oli ruiskuruokintalitkussa, toinen etutassu verikokeen ja tipan jäljiltä veressä ja toisessa se nutriplussa mitä siihen länttäsin. Ei siis myöskään pessyt itseään, ei. Pissoja tuli paljon mutta kakkaa ei. Arvoin lähinnä voiko odottaa aamuun vai pitäisikö se vielä yötä vasten kiikuttaa päivystykseen. Päätin odottaa aamua, mutta eipä siinä sitten montaa tuntia tullut nukuttua, kun piti käydä katsomassa vieläkö se edes elää. Huomaa, että en tiedä kissoista mitään. Koira kyllä saattaa suolistotulehduksessa nuupahtaa hyvinkin veltoksi ja verta tulee molemmista päistä, ja kyllä ne siitä sitten hyvin äkkiä myös tokenee (Tylosiinilla). Kokematon saattaa sitä säikähtää. Ei tosin edes ole tietoa mikä Nutsilla on, "kissojen vatsatauti" oli yksi ell:n arvaus vaan, mutta mulla ei kyllä nyt oikein vieläkään ole hajuakaan kuinka huolissaan tästä pitäisi olla. Oma silmä tai "tatsi" kehittyy vain kokemuksen myötä.

Juu en syö, en juo, en edes aio nousta

Aamulla nousin joskus viiden maissa. Mulla oli työpäivä 9.30-17.08, ja onneksi just se vuoro jota voi periaatteessa hyvällä syyllä vähän venkslata. Kuuden jälkeen ei tosin enää saisi olla töissä koska iltalisät joita ei haluta maksaa. Päivystysnumeroon voi soittaa kellon ympäri, mutta mä en kyllä herätä ketään ellei ole oikeasti henki lähdössä, niin kunnallisen ajanvarauksellinen numero avautuisi klo 8. Toinen klinikka aukeaa myös 8 ja toinen vasta 9. Se ell joka Nutsia hoiti sunnuntaina, saattaisi olla töissä tuolla jälkimmäisellä klinikalla. Se on myös selkeästi halvempi, mutta suoraan sanottuna en oikein tykkää kummastakaan. Kunnalliselle sitä ei luultavasti voisi jättää työpäivän ajaksi, mutta se on ainoa jonne varmasti saa ajan tai siis päivystyksellinen potilas on pakko ujuttaa johonkin väliin oli aikaa tai ei. Yksityiset voi sanoa että ei ole tilaa kiittimoro.

Saankohan mä sen ajan heti klo 8 vai en? Meniskö töihin vaikka klo 7 jo aloittelemaan niin saisi vähän aikaa tehtyä sisään jotta voisi kesken päivän viedä sen kissan jonnekin? Miten se pärjää autossa? Onneksi oli nollakeli, kova pakkanen olisi tehnyt kerralla tyhjäksi mun kaikki kuviot. Tai ajaisko suoraan kasiksi kunnalliselle ja sanois että tää tulee nyt? Siinä ehtisi reilun tunnin olla itse ennen kuin pitäisi lähteä töihin.

Päädyin lopulta ottamaan lämpöalustan, pari isoa 1,5L limupulloa mitkä voisi töistä täyttää kuumalla vedellä ja tarvittaessa uusia päivän aikana, ja sitten heitin koirat kanssa kyytiin koska Lakki varsinkin lämmittää kuitenkin autoa. Koirat oli ihan onnesta soikeana. Työkaverit aina kysyy että miten ne voi silleen olla autossa mutta mun kaikki koirat on aina rakastaneet autoa ja ne varmaan asuisi siellä jos saisi, töppöinen varsinkin oli ihan omaa luokkaansa. Onhan ne siellä häkeissään melko linkussa jalat rutussa, mutta pystyn kerran pari päivän aikaan käyttämään niitä pikapissalla ja oikomassa kinttujaan, niin en usko että ne siellä mitenkään kärsii kun tällainen tilanne on kuitenkin vaan hyvin satunnainen. Jos ajaa pohjoiseen se on yksi 12h rutistus muutamalla nopealla tauolla sekin.

Siistiii mihin mennään

Sitten aikataulutin mun lähdön niin, että oisin kahdeksan maissa kaupungissa. Meiltä ajaa siis sellaisen 20min ydinkeskustaan, mutta kunnallinen on ihan toisella puolella cityä kuten myös mun työpaikka joten niihin molempiin on about 30min matka. Ei siis oikein ollut vaihtoehto kuskailla kissaa edestakaisin pitkin päivää tai olisin vielä yölläkin tekemässä tunteja takaisin. Yhdellä ajamisella kaupunkiin ja vasta illalla kotiin siis.

Ajoin parkkiin juna-asemalle ja huijasin ja yritin pari minsaa etuajassa soittaa kunnalliselle, ei vastattu. Sitten kun kello löi tasan, linja olikin varattu. Yritin noin minuutin välein uudelleen mutta ei mene läpi. Alkoi olla epätoivoinen olo. Mietin että ajan vaan ovelle ja sanon että tää tulee vaikka en oo saanut ketään kiinni. Äh rauhoitu, hätä se on niillä muillakin varmaan. Joskus puoli yhdeksän maissa pääsin läpi, ja joo ei ole mitään saumaa ottaa nyt heti, yhden maissa lupasi. Varattiin alustavasti se, mutta käski soittaa muut klinikat läpi ja yrittää jommalle kummalle niistä (täällä on myös kolmas, yhden naisen yksinvastaanotto, ja se on ihana, mutta hän oli ilmoittanut jo jäävänsä joululomalle eikä ollut tänään enää auki). Jos saan ajan muualle, perua sitten tuo yhden aika. Hylkäsin vielä sen kalliimman klinikan ja päätin odottaa että toinen aukeaa klo 9, kello oli siis jotain kahtakymmentä vaille. Käytin siinä sitten joutessani koiria pissalla ja mietin vaan että oltiin kuin norsut posliinikaupassa. Siihen tuli vielä just juna ja kyllä riitti metsittyneillä maalaiskoirilla toljotettavaa. Sitten ajoin lähemmäs klinikkaa ja työpaikkaa ja odottelin että kello lyö tasan. Yritin sinnekin pari minsaa etuajassa, mutta ei vastaa ei. Onneksi sitten heti tasalta pääsin varmaan ekana läpi. Aamu oli tiukka, kahdelta lupasi ottaa, mutta kysyin voinko tuoda sen nyt jo sinne boksissaan odottamaan ettei sen tartte olla autossa, ja lupasi. Pajukin on viettänyt siellä yhden työpäivän ilman minua. Tämä on niin huikea mahdollisuus, niin kiitollinen siitä!! Sanoin että oon jo ihan lähellä ja muutama minsa menee. Heitin kissan sinne, ei valitettavasti ollut sunnuntain lääkäri työvuorossa mutta mulla oli mukana häneltä saamani kertomus ja kirjattiin sinne lisäksi tapahtumat sen jälkeen tähän saakka. Sanoin että mut saa kyllä puhelimella kiinni jos jotain tarttee kysyä. Oikeasti ei saisi olla oma puhelin töissä mukana mutta hätätilanne on hätätilanne. Sinne jäi kissa ja ajoin koirien kanssa töihin, ja olin just ajallaan aloittamassa. Sovittiin että he soittaa jos on jotain erikoista tai muuten mennä hakemaan kissaa viimeistään ennen neljää kun he menee kiinni. Koirille virittelin pari kertaa päivän aikana auton lämmityksen päälle, ja kerrottakoon että sisätilalämppärin käyttö kiellettiin pari vuotta sitten kun nämä sähkökriisit alkoi, mutta viis veisasin siitä nyt ja lämmitin sillä siis autoa koirille. Mulla on kontissa lämpömittari ja se näytti +8, luulen, että Lakilla saattoi olla toppapompassa jopa hieman tukalat oltavat. Meidän tolpat on sellaiset älyversiot että niissä ei itse saa virtaa päälle, vaan pitää asettaa haluttu lähtöaika niin mittari haistelee ulkolämpötilaa ja alkaa antaa virtaa niin että sen mielestä auto lämpiää säähän sopivan ajan. Nollakelissä se tuskin sitä kovin pitkään on antanut joten ei se laiton lämppäri kauaa siellä ole pöhissyt. 😏

Sitten yritin aika monta kertaa soittaa sinne kunnalliselle ja perua sitä aikaa, ei taas pääse läpi. Ai että miten ärsytti. Kaivoin myös lääkäreiden omat kännykkänumerot kaupungin sivuilta mutta ei, kaikki tuuttaa varattua tai ei ole puhelin päällä. No lopulta onneksi sitten tärppäsi ja sain sen peruttua.

Kolmen jälkeen mulla oli sellainen hetki että olisin hyvin ehtinyt poistua hetkeksi töistä, mutta mitään ei ollut kuulunut, niin soitin sinne itse ja kysyin mikä tilanne. Oli vielä tipassa ja sanoi että kannattaa antaa olla ihan loppuun saakka, eli tulla vähän ennen neljää vasta. Tein siis vielä hetken töitä ja sitten lähdin.

Oli tosiaan saanut nestettä, antibiootin pistoksena, pahoinvoinnineston pistoksena ja sitten jonkun peräruiskeen (apua, en tiedä niistäkään mitään) kun ei ollut kakkaa tullut vieläkään. Nestettä meni sekä suoneen että ihon alle, iholta allehan se tekee sellaisia hassuja patteja ja imeytyy hitaammin. Sanoi että näillä nesteillä se kyllä vuorokauden-pari pärjää. Niin joo ja kerroin millainen se on niin olivat rauhoittaneet nytkin ennen kuin yrittivät mitään, ja oli kuulemma ollut siitäkin pistoksesta helvetin kiukkuinen että hyvä ratkaisu varmasti oli. Siitä olin vähän ihmeissäni että mitään siitä ei oltu tutkittu, ei ottanut verikokeita eikä röntgenkuvia "kun ne oli jo eilen otettu". Olis mua kiinnostanut ainakin ne veret että mihin suuntaan tulehdusarvot on menneet... mutta tämä nyt tosiaan ehkä johtui siitä että oltiin ylimääräisiä ajalla jota ei oikeastaan edes ollut, niin oireenmukainen hoito onnistui mutta varsinainen tutkiminen ei. Sitten ell sanoi että yrität nyt vaan antaa ne eilen saamasi antibiootit sille, ja kun kysyin että miten niin "no kokeilet vaan, kyllä ne pitäisi sille saada". 😶 Tämä oli sama tyyppi joka joskus sata vuotta sitten poisti Sieneltä tikit, ja Sieni luuli että rapiseva tikinpoistovälineen suoja on namipussi. Sanoin jotain siitä ääneen niin hän vain tuhahti eikä antanut sille toimenpiteen jälkeen yhtään namia. Tiedän että olen pienestä mieleni pahoittava ja helvetin pitkävihainen asiakas mutta sen jälkeen en ole hänestä tykännyt. Sientä kiltimpää potilasta ei voinut kuvitella ja jotta se olisi jatkossakin kiltti niin kai sille nyt yhden helvetin namin olisi voinut antaa, kun se sitä odotti ja minä vielä pyysin. Muistan että sanoin autolla Sienelle että tyhmä lääkäri, mutta älä välitä, mä ostan sulle koko namipussin, ja sitten me mentiin kotiin syömään nameja.

Noniin ööö... sitten Nuts sai reseptin siihen kissojen uudehkoon ruokahalua herättävään lääkkeeseen, joka on jotain rasvamaista ja se laitetaan korvalehteen mistä se imeytyy. Saatko sä sen sille annettua, lääkäri kysyi, ja vastasin että luultavasti. Kysyin mikä sillä mahtaa olla, mihin hän vastasi, että ei tiedä, mutta jatketaan nyt sillä linjalla mitä päivystyksessä eilen on päätetty. Aha no selvä... se peräruiske kuulemma alkaa vaikuttaa aika pian ja saattaa tulla sotkua. Mä olin aamulla ollut todella viisas ja ottanut Nutsille pienen matkavessan mukaan. Mietin että jos sitä heti aamulla nesteytetään ja se joutuu olemaan lopputyöpäivän autossa niin sehän kusee sitten ihan hulluna. Mitään matkavessaa meillä ei ole koskaan ollut, mutta otin pesuvadin ja laitoin siihen hiekkaa, ja se just mahtui sen boksiin. Olin myös aamulla älynnyt ottaa autoon pressun kissan häkin alle penkille, kun mietin että jos se kusee siellä miten sattuu ja yli pienestä vadista niin ei sitten olisi auton penkillä.

Nuts sanoi mulle miu kun menin hakemaan sitä 💛. Käytiin vielä kassalla muutama asia läpi ja kysyin hoitajalta, jolla tiedän olevan kissoja itsellään, että olisko jotain hyvää vinkkiä siihen tabletin antoon. Hän sanoi että sen korvaan laitettavan lääkkeen pitäisi tehdä ihan helvetillisen nälän ja odottaa sitä, ja jos kissa rupeaa syömään niin ujuttaa ne lääkkeet sinne. Jos Nuts on joku 0,001% vähemmistö jolle se lääke ei vaikuta odotetusti, sitten en tiedä... nesteen puolesta se pärjää nyt tosiaan kuulemma parikin vuorokautta, mutta jos se ei huomenna ala syömään niin sitten se on vaan taas mentävä päivystykseen, varsinkin jos en saa niitä pillereitä sille menemään. Oli vielä puhe siitä että voi liuottaa ne nesteeseen ja ampuu sitä ruiskulla kissaan sen minkä saa, vaikka osa menisi ohi, niin edes pieni tippa suussa on enemmän kuin lattialle päätynyt pilleri. Mua vaan kyllä hirvittää se, paitsi että on kauheaa ajaa eläin niin paniikkiin, niin mun oma terveystilanne on nyt sellainen etten todellakaan halua kissan kynsiä ihooni.

Kassalla ollessamme Nuts alkoi maukua tosi kovaa ja jotenkin vähän oudolla äänellä. Sulla on varmaan vessahätä, ajattelin, ja vein sen autoon ja aloin siinä äheltää matkavessaa boksiin. Mulla oli auton ovi auki kun avasin kissan boksia ja kävi kyllä mielessä että nyt kun se karkaa ulos niin morjens. No ei se mitään edes yrittänyt ja sain vessan just menemään, siis koon puolesta yhtään isompi astia ei olisi mahtunut leveydestä boksin sisälle. En ehtinyt edes istua etupenkille kun sieltä alkoi kuulua kauheaa kuopimista. Tuli kauhean hyvä mieli siitä että hän kommunikoi mulle vessa-asiasta ja ymmärsin 💝 Sitten mua nauratti kun lähdin ajamaan töihin ja koko sen 5min matkan siellä takana hiekat lensi. Ei oo varmaan koskaan joutunut liikkuvassa autossa vielä vessaan. Yritin ajaa kurvit varovasti.

1,5h ne joutui vielä olemaan autossa kun tein työt loppuun. Klinikalla ystävällisesti katsoivat että sitä lääkettä on tässä tuppukylässä tasan yhdessä apteekissa, joten ajoin sitten sinne. Onneksi edes siellä koska en tiedä miten nopeasti pyhien takia olisi tilaamalla saanut. Se maksoi 44e pieni tuubi, mutta toivotaan nyt todella että se toimii sitten kanssa. Samalla suunnalla on Biltema mistä saa maan halvinta pehmistä. Oon kuuluisa siitä että mun tekisi aina mieli ostaa useampi mutta en koskaan kehtaa. Siis voisin elää pehmiksellä. Joskus oon ottanut pari mukaan autolle ja antanut ymmärtää että se toinen tulee jollekin muulle - joskus tulikin töppöiselle. Nyt ajattelin, että helvetin raskaan päivän päätteeksi ostan molemmille käsille oman jäätelön ja menen pöytään istumaan ja syön ne. Ajatelkoon kuka ihan mitä haluaa.

Jäätelökone oli pesussa (jolloin siitä ei saa muutamaan tuntiin jäätelöä), ja pakenin vähän tökerön vauhdikkaasti autoon koska en vaan kerta kaikkiaan jaksanut yrittää selittää myyjälle miksi alan itkeä ja että ei mulla ei ole mitään hätää mutta tämä vain katkaisi kamelin selän ja raskas päivä ja niin.

Kotona Nuts oli taas virkeämmän oloinen kuin lähtiessä. Avasin boksin eka katosta ja runttasin mömmöt sen korvaan. Vähän se kavahti sitä, ehkä se haisee jollekin, ja näytti jo siltä että ei vittu nyt jos tulee tassusta niin mulla on kertishanska siinä rasvakädessä ja toisessa ei mitään. Rapsutin sitä äkkiä sillä tyhjällä kädellä ja se onneksi tyytyi vähän sähisemään mulle mutta ei alkanut huitoa. Laittelin sille taas vähän kaikenlaista tarjoomusta mutta en sen kummemmin tyrkyttänyt mitään. Jätin sen sitten sinne ja hetken päästä kun piti mennä vessaan itse, se oli tullut boksista sen katolle. Oon yrittänyt pitää huolen että lähestyn sitä nyt usein myös ei-pahat-mielessä, joten kävelin samalla tavalla suoraan sen luo ja hyökkäsin rapsuttamaan. Vielä se ainakaan ei ennakoi sitä että jotain paskaa tulee. Se kyllä nousi puskemaan ja alkoi kehräämään ja tunki etujalat mun syliin kun olin kyykyssä, mutta on se normaaliin nähden vähän vaisu kyllä. Hetki siinä seurusteltiin ja nappasin siltä tassusta siteen pois (ihana hoitaja kysyi klinikalla että saanko sen vai ottaako hän, mutta sanoin että sain eilenkin ja että varmaan onnistuu nytkin). Se on ehkä just sellainen toimenpide minkä se sallii, kunhan ottaa kiinni vain siteestä siitä päästä mistä se alkaa purkautua ja vetää, eikä ota kädellä tassusta kiinni. Sitten jätin hänet sinne. En oikein tiedä haluaako hän olla yksin vai ei. Eilenkin se alkoi syömään sitten kun oltiin ensin pitkään silitelty, mutta toisaalta järki sanoisi että yleensä kipeä eläin lähtökohtaisesti kyllä ei halua mitään hyysäämistä, vaan sen on parasta antaa olla rauhassa. Yritän ehkä nyt malttaa että en käy siellä illalla muuta kuin vessa-asioilla itse. Joka kerta kun oven avaa, on sellainen kauhun sekainen toivo että olispa kupeilla nyt käyty edes vähän, ja pettymys kun ei ole. Toivotaan siis nyt hirveästi että lääke alkaa vaikuttaa ja että yön aikana nälkä olisi yllättänyt.

Matkavessan siivosin lopuksi ja oli tosiaan pissiä ja kakkaa, joten kakka-asia ainakin helpotti. Kyllähän usean päivän ummetus itsessään varmaan tekee sen ettei tee mieli syödä kun ei tule uloskaan. Mietin, että jos se sieltä tarhasta jonkun rotan söi, niin onhan ne luut ja karvat ja kaikki voineet aiheuttaa vatsan  kovalle menemisen vaikkei varsinaista tukosta olisikaan. On myös mahdollista että esim. koirien puruluusta tms on irronnut just sen kokoinen pala minkä se on voinut nielaista sellaisenaan, ahne kun on. Mutta en tiedä jos ummetus olisikin kaiken takana niin miksi tulehdusarvot on koholla ja mikä se korvien punoittuma oli.... kissan takapuoli on ehkä ihan hieman sotkuinen, onneksi se kakka on kuitenkin siis (liian) kovaa eikä mikään räjähtävä ripuli. Toivon todella että se alkaa pesemään itseään, koska minähän sitä en voi kylvettää.

Tämä oli nerokas keksintö!

Vessaa kuoputellessaan sitä hiekkaa on paitsi tuo boksi, myös auto täynnä, kivasti lentänyt noista verkoista läpi. 😂Itse kusta tahi paskaa autossa ei kyllä vaikuttanut olevan. Jätin pressun sinne sotkuineen, nyt aion mennä nukkumaan ja siivotaan sitten huomenna. Kylppäri on myös kuin pommin jäljiltä ja siellä on kaiken maailman ruiskuruokintaliemissä olevia pyyhkeitä ym, mutta säilyyhän ne siellä....

Sitten vielä sellainen vähän ikävä huomio, että Talvi on tosi paljon seurallisempi kun Nutsia "ei ole". Laittaa taas miettimään että olisiko se kuitenkin onnellisempi ainoana kissana.

***

Päivitys 21:30: kissa oli ekaa kertaa moneen päivään jalkeilla kylppärissä kun menin pesemään hampaat, ja tuli itse mun luo hulluna puskemaan ja kehräämään. Aika lailla niinkuin normaalisti. Ruuista se oli syönyt ihan hyvän läjän märkistä ja muutaman nakin palan, mutta jättänyt osan nakeista ja maksamakkaran, sekä "kissanmaidon". Normaalistihan siltä ei kyllä jää mitään, mutta ainakin jotain on maistanut! Seurusteltiin hetki ja sitten jätin hänet sinne, ekaa kertaa moneen päivään piti myös estää että ei sä et oo tulossa, kipeänä se ei ole edes yrittänyt sieltä mihinkään. Voi kun nyt ei tulisi enää mitään takapakkia, siinä olisi meille joulua kyllikseen!!

***

Jouluaattoaamuna vastassa oli kissa joka oli syönyt yön aikana lautasen melkein tyhjäksi ja juonut herkkumaidot pois. Annoin sille uutta märkäruokaa ja ei se sen kimppuun käynyt kuten normaalisti, mutta tuli maistelemaan ja rapsuttelin samalla niin kyllä se siitä ihan voi sanoa että söi. Nutriplussaa ei ottanut, tarjosin suoraan tuubista. Jätin sen sitten taas yksin ja parissa tunnissa oli kuppi tyhjentynyt. Kylppäristä on myös ruvennut kuulumaan satunnaisia maukaisuja että en haluaisi olla täällä yksin.

Kakkaa (löysää) ja pissaa on tullut reilusti. Päivemmällä vein sille pieneksi pilkotun raa'an kanan sydämen ja nokareen jauhelihaa, ja sydänpaloja se alkoi napsimaan miettimättä edes ensin. Kaikki meni, lihakin. Nyt sitten kolmen maissa ajattelin kokeilla menisikö lääke. Vähän arvelutti, että jos se huomaa että mua myrkytetään ja sitten lakkaa taas syömästä mitään, mutta joskushan se on kokeiltava. Illalla tulee sitten taas se rasva korvaan niin laskin sen varaan että jos nyt pahastuu niin sen turvin sillä on illalla uusi nälkä ja menisi edes lääkkeetön ruoka.

Tein jauhelihasta kolme pientä palleroa missä yhdessä oli pilleri. Vein ne sille kylppäriin ja ojensin eka lääkkeettömän, mutta ei kiitos sanoi hän. Ajattelin että lasken ne sitten kaikki lautaselle ja annan olla, ehkä se myöhemmin syö. Sitten ei oo toki varmuutta onko se pilleri jossain lattiakaivossa vai kissassa. Siliteltiin siinä hetki ja ajattelin että pissin itse kun siellä olen - ovella on paino edessä koska en halua että se vahingossakaan oppii että oven saa auki kun nojaa siihen tms, ja kylppäriin on ärsyttävää mennä kun ekana pitää aina siirtää esteet pois. Mulla on siis sellanen vähän niinkuin vanha saunan ovi siinä eikä se loksahda kiinni. No sitten hän päättikin että taidankin syödä ne lihat pois ja kaikki meni pillereineen päivineen!! Siliteltiin vielä palkaksi hienosta suorituksesta. Nyt en kyllä tiedä oliko tämä se aamun vai illan lääke mutta ehkä sillä ei ole edes mitään väliä. Virkeä alkaa olla ja tassujaan se on ainakin varmasti vähän siivonnut kun verta ei enää ole, rinnukset on edelleen ruokkoamatta, mut en oikein tiedä miten se edes itse yltää. Ehkä Talvi auttaa myöhemmin. Ruokahalu ei ole vielä normaali koska eihän se todellakaan terveenä mitään mieti että söiskö vai ei, vaan hyökkää ahmimaan niin että ei tahdo saada astiaa edes alas laskettua. Mutta onhan tämä nyt kuitenkin jo aika hyvä. Huh huh.

Tekisi mieli päästää se tuolta eristyksistä jo pois, mutta toisaalta arveluttaa esim se korva-aineen laittaminen. Normaalistihan sen saa kutsuttua luokse vaikka sinne kylppäriin tai kuljetusboksiin ja sitten voisi laittaa, mutta nyt arveluttaa kutsua koska nälkä ei ole normaali niin entä jos se ei tulekaan. Koko kämpästä sitä ei tosiaan sitten jahtaamatta välttämättä saa kiinni/ajettua kylppäriin eikä saa pakosti niinkään, jos se esim keksii mennä sohvan alle. Plus nyt kun sitä täytyy väkisin hoitaa niin ei haluaisi olla yhtään enempää ikävä ämmä kuin on pakko, niin ehkä nyt vaan annan sen vielä olla eristyksissä.

***

Iltaruokaa laittaessa kylppäristä kuului tuttu erittäin vaativa rääkyminen. Laitoin taas ensin kolme pientä palleroa jauhelihaa joista yhdessä antibiootti. Nyt hyökkäsi kimppuun aika normaalilla tyylillään ja veti kaikki ihan suoraan vaan. Sitten hain sille lisää ruokaa, samaa lihaa veteen sotkettuna ja pari kanan sydäntä, ja otin sen rasvan valmiiksi sormeeni. Vein sille kupin ja se alkoi syömään, niin silitin sitten toisella kädellä niskasta ja rasvasormella korvasta. Lakkasi syömästä, kavahti ihan matalaksi läjäksi taaksepäin ja veti korvat linkkuun. Näytti taas ihan siltä että kohta tulee nyrkkiä, mutta ei se sitten edes sähissyt kuten eilen. Ei mulla montaa sekuntia mennyt ja sitten peräännyin ja hän jatkoi syömistä. Heitin kertishanskan roskiin, pesin kädet ja menin samalla tavalla rapsuttamaan niskaa ilman mitään taka-ajatuksia. Hain sille vielä vähän nappulaa, söi nekin.

Vähän se rasva vissiin tekee sivuvaikutuksia; se saattaa tuijotella seiniä, ottaa välillä muutaman askeleen kuin känninen ja en tiedä onko siitä vai onko hän vaan kauhean onnellinen olon parannuttua, mutta se puskee ihan sekona. Minua, tai jos työnnän sen pois niin jatkaa ihan sekona seinän tai minkä tahansa lähellä olevan asian puskemista. 😀 On myös nyt ruvennut ainakin vähän pesemään itseään, näin!

Nuupahtanut Nuts

Kissat oli torstaina töiden jälkeen tarhassa, useampi päivä oli liian kovaa pakkasta mutta nyt lauhtui. En aluksi ajatellut tästä oikein mitään, mutta jälkeen päin jäin miettimään liittyikö tämä jotenkin tulevaan. Menin noin tunnin päästä hakemaan heitä sisälle, mutta Nuts ei halunnut tulla. Nehän siis menee itse bokseihin millä kuskaan ne ja ymmärtää selkeästi että se on keino sisään ja ulos, eikä niitä tartte mitenkään houkutella sinne, senkun avaa boksin oven. Pikemminkin estää ettei molemmat mene samaan laatikkoon. Se oli jälkeen päin ajateltuna jotenkin sen oloinen että sillä oli joku projekti kesken. No, vein Talvin sisälle ja kävin joskus toisen tunnin jälkeen kysymässä että joko nyt, ja silloin se tuli. Mulla on sisällä aikalailla aina odottamassa niille ruuat, oon ajatellut että kiva että ne tietää sen niin jos joskus joku vaikka karkaa, niin sisälle tuloa on voimakkaasti vahvistettu. Se vaan kiehnäsi ja pyöri kupillaan, latki vähän nestettä siitä ja saattoi närppiä muutaman suullisen, mutta oli jotenkin... ehkä kylläisen oloinen? No nostin kupin lattialle ja sen söi loppuun koira enkä ajatellut asiasta mitään.

"Syö sä vaan mun ruoka" sanoi maailman ahnein kissa koiralle.

Meni muutama tunti ja se oksensi keltaista/ruskeaa vaahtoa tai limaa. Perjantaina aamulla se ei halunnut syödä, eikä työpäivän jälkeenkään. Muutama nappula meni kun heittelin ja härnäsin niillä. Se oli ehkä vähän vaisu, kuitenkin koko ajan meidän kanssa, eikä vetäytynyt niinkuin silloin kerran aiemmin kun sillä oli vähän vastaavaa. Näin myös useita kertoja sen juovan, ei mitenkään erikoisen paljon, vaan ihan normaalisti.

Lauantaina aamulla se ei tullut edes katsomaan kun laitoin ruokia. Avasin Hillsin i/d-märkäruokapurkin mikä edellisellä kerralla oli hitti, mutta nyt ei ottanut sitäkään. Siinä sitten aamukahvia hörppiessä kokeilin tarjota sille kuohukermaa lusikalla ja kas ihmettä, sehän oikein hyökkäsi sen kimppuun, ja pari ruokalusikallista latki sitä. En tiedä olisiko mennyt enemmän, en antanut. Nämä ei ole kauheasti maitotuotteita syöneet ja epäilytti jos sen maha menee siitä sekaisin.

Lauantain se vietti aika lailla hellalla, tässä jo aika nuhjuuntunut ilme.

Lauantaina iltapäivällä se taas oksensi, ihan tyhjästä, ei siis liittynyt syömisiin mitenkään. Tuli alas hellan päältä ja alkoi oksentaa, samanlaista kellertävää nestettä. Meni sen jälkeen juomaan ja joi taas aika pitkään. Iltaa kohti se ei edelleenkään piristynyt, eikä kelvannut enää kerma eikä mikään muukaan. Tein sitten i/d:stä vedellä laimennettua tahnaa, ja laitoin siihen aimo lorauksen öljyäkin siltä varalta että sillä on joku tukos. Ruokaöljy vaan ei ole kovin toimivaa kun se imeytyy, pitäisi ostaa parafiiniöljyä. No, olin iloinen huomatessani että hän yritti tappaa mut eli niin väsynyt se ei ollut etteikö olisi vihannut kaikkea sitä mitä tein. Oli muuten litkuja kylppärin katossakin, mutta meni sitä kissaankin jonkun verran. Tässä vaiheessa vasta eristin hänet kylppäriin. Jätin sille sinne monenlaista ruokaa ja juomaa ja kävin illalla vielä toiseen otteeseen pakkoruokkimassa.

Aamulla se ei ollut koskenut mihinkään, laatikossa oli yhdet pissit, ja se kyyhötti pesässään karvat pörhöllään eikä tullut edes katsomaan minua. Soitin päivystykseen. Olis kannattanut erottaa ne jo aiemmin koska nyt mulla ei ollut tietoa esim. siitä koska se on kakannut viimeeksi.

Heitin sille mun hupparin päälle, kun se oli siinä nukkunut. Se alkoi kehräämään siitä. Kissathan kehrää paitsi mielihyvästä myös rauhoitellakseen itseään stressaavissa tilanteissa.

 

Päätin ottaa hänelle tukihenkilön mukaan, mutta lopulta hän oli vain automatkan aikainen seuramies eikä tullut klinikalle sisään. Talvi olisi varmaan ollut paras, ehkä kissa turvaa eniten toiseen kissaan jos kehenkään, mutta Talvia olisi saattanut itseäänkin jännittää. Nahkamiestä ei jännitä mikään klinikka ja olisi hän ollut yksi tuttu elementti minun lisäkseni. Olin ottanut sille vielä possun korvan mukaan, jotta se voisi syödä Nutsin vieressä sitä ja levittää mielihyvän hormoneja ympärilleen. Oli vaan sitä hässäkkää siinä niin että se nyt jäi autoon.

No, kissa rauhoitettiin heti kun sanoin että ei ole käsiteltävissä. Kävi vaakalla, painaa 2,5kg ja on silmin nähden kuihtunut ja huonon oloinen. Oli ihan sotkussa siitä eilisestä ruuastakin, eli ei ole jaksanut pestä itseään. Laitettiin tippaan nesteet valumaan. Ei kuumetta. Suu ja hampaat siistit, ei mainittavaa hammaskiveä. Röntgenissä ei onneksi mitään tukokseen viittaavaa ja kaikki näytti muuten siistiltä, mutta suolen loppuosassa näkyi aika paljon kakkaa, eli ei varmaan ole päivään tai pariin käynyt niillä asioilla. Vatsa oli tyhjä, ei aristanut sitä ja tuntui pehmeältä painellessa. Verikokeissa tulehdusarvot 80 (viite 0-8) ja verensokeri vähän koholla, mutta sitähän nostaa infektio ja stressi itse, ja ell ei ollut siitä huolissaan. Muuten kaikki ok. Klinikalla huomattiin että sen korvat, suupielet ja silmien ympärykset oli ihmeellisen punaisen helottavat ja korvat hieman kuumotti. Tällaista ei vielä eilen ollut, aamun hämärässä en kotona pannut merkille. Sai pahoinvoinninestoa, antibioottia ja nesteytystä, olisi voinut saada nestettä vielä enemmän, mutta lääkärillä oli kiire päästä lähtemään erittäin kivuliaan lehmän luokse. Meni sitä joku vajaa 300ml mikä on kai kuitenkin tuon kokoiselle sintille ihan hyvä määrä. Sillä on myös nenässä pieni vekki, minkä se mielestäni sai torstaina tarhassa olon jälkeen. Haava on niin pieni ja siisti että se tuskin itsessään on infektion syynä ts se ei siis ole ainakaan tulehtunut tai mitään.

Ihan kuin joku ihottuma mutta mistä se nyt tuli?

Joku infektio sillä nyt sitten tämän hetken arvauksen mukaan on, virus vai bakteeri, sitä ei tiedä. Sai antibiootit kotiin, myös kahdelle seuraavalle päivälle pahoinvoinninestoa suun kautta. Ell arveli, että ehkä sillä oli siellä tarhassa joku hiiri, myyrä, lintu tai joku ja sen kanssa nujutessa tuli raapaisu ja sitten se sai siitä elukasta, ei siitä haavasta, jonkun infektion. Onhan sitä Talvikin voinut huitaista tai kai se on voinut sen johonkin raapia itsekin.

Kysyin miten mä annan sille ne tabletit jos se ei niitä aio ottaa, niin ei sitten mitenkään. Kissojen kanssa on aina se realiteetti, että jos ei onnistu niin sitten ei onnistu. Jos se rupeaa syömään niin elättelen toiveita että suunnattoman ahneuden turvin lääkkeet menisi sitten jossain herkussa. Jos ei rupea, se on vietävä uudelleen tutkimuksiin ja sitten saa toki samalla valutettua aineet suoraan suoneen. Kysyin, miksei niitä ole suoraan pistettävässä muodossa, koska se nyt kuitenkin onnistuisi. Tappeluhan siitäkin seuraa, tai sitä edeltää, mutta kun ne suun kautta lääkkeet ei välttämättä mene edes minkään tappelun jälkeen siihen kissaan, piikki menisi. Kyllä jotain kuulemma on olemassa mutta kokeillaan nyt näillä ensin. Kissat kuulemma monesti toipuu myös aika hyvin itsestään kunhan se vaan alkaa syömään, ja jos se on virus niin siihenhän ei ab:t edes auta. Ne tulehdusarvot oli nyt sen verran koholla kuitenkin, ja kissan vointi silmin nähden huono, että katsoi perustelluksi kokeilla.

Hain vielä Nutriplussaa ja apteekista sellaisen pillerinantoruiskun. Ja muistin kotoa lähtiessä ottaa kynsisakset mukaan, ja ähäkutti perkele herätessä hän oli kynsiäkin köyhempi! Takajalat oli oikeastaan ihan ok mutta etujaloissa ne oli todella pitkät. Kai sitäkin vaan pitäisi taas jaksaa jatkaa harjoitella, siitähän ei tällä hetkellä tule yhtään mitään, kuten ei mistään muustakaan missä hänestä pitäisi millään tavalla pitää kiinni. Klinikalla on kuulemma hyvin yleistä että kissa rauhoitetaan suoraan. Jos eläin pelkää henkensä edestä ja yrittää tappaa kaiken ja paeta kauas pois, johan sen elimistö on niin kovilla että kaikki verikokeet ym antaa ihan väärät tulokset siksikin.

Kuva otettu kotiin palatessa, lähtiessä oli pimeää.

💝

Kotimatkalla hain sille myös kaikenlaista herkkua. Ell oli vanha tuttu vuosien varrelta ja sanoin hänellekin, että paatuneelle koiraihmiselle on varmaan tehnyt hyvää laajentaa maailmankuvaa kissoihin. Koiran nyt kuitenkin aina pakottaa. Joko se alkaa käskystä juomaan vettä tai ruokamömmöä itse kupista kun riittävän kauan jankuttaa, tai sitten jos sitä päättää juottaa ruiskulla niin sehän onnistuu. Koira ottaa ne lääkkeet mitä tarvitsee. Koira ei pure eikä raavi. Kissa taas... kissa jos ei halua tehdä jotain niin sitten se ei tee ja sellaista optiota että pakotetaan se, ei vaan ole. Arvon kissalle on nyt sitten monenlaista herkkua josko hän jotakin suostuisi ottamaan.

Kotiin tullessa boksissa oli huomattavasti aamua pirteämpi katti, mutta on hän vielä kaukana normaalista. Vein hänet nyt takaisin kylppäriin eristyksiin, jotta voin olla varma kuka on syönyt mitäkin ja käynyt vessassa millä asialla. Nutriplussaa ei huolinut, mutta sotkin sen hänen tassuunsa. Kaikki eiliset liemet oli turkissa kun ei ole jaksanut itseään pestä, mutta josko se nyt siitä piristyisi, niin saisi vähän poweria tahnasta. Lautasella oli maksamakkaraa, kinkkua ja eilistä i/d-mössöä, kupissa tuota kissanmaitoa ja toisessa kupissa vettä. Hän tuli siihen kiehnäämään ja puskemaan minua ja katsomaan tarjoiluja. Jonkun aikaa siliteltiin ja juteltiin niin sitten hän yhtäkkiä päätti maistaa vähän maksamakkaraa. En uskaltanut lopettaa perseen päältä rapsuttamista jos se oli hänen ruokahalun kytkimensä, joten aika pitkään siinä meni mutta hitaasti hän närppi sen koko rypäleen kokoisen nokareen minun kannustaessa vieressä. Jätin hänet sitten sinne ja hän on ihan hiljaa siellä ollut, mikä on vähän epänormaalia. Katsotaan muutaman tunnin nokosten jälkeen mikä on tilanne. Jos se nyt alkaa syömään niin tekisi mieli päästää se sieltä pois. Toisaalta pitäisi varmaan nyt nähdä ne yhdet kakat ja kokeilla illalla ekalla antibiootilla saako sen menemään. Kylppäristä hänet on helppo pyydystää, jos päästän sen koko asuntoon, täällä on korkeita paikkoja, sohvan alunen ym mistä en saa sitä mitenkään, jos se päättää hippasille ryhtyä. Siksi ehkä olisi varminta pitää se nyt vielä eristyksissä. Sitten kun hän alkaa protestoida siitä niin tietää senkin että ei ole enää huono olo.

Sellasta. Nyt voisi vaikka ottaa nokoset itsekin, oli vähän uneton yö. Talvi haluaa vielä sanoa että kyllä kiitos Nutriplussat tänne heti! Mulla oli lapsena hiiriä ja rottia ja tätä annettiin niille hengitystieinfektioiden oireisiin, ja nekin tykkäsi tästä ihan hulluna:

2024

Tälle(kään) vuodelle ei ollut oikein mitään tavoitteita.

Tammikuussa meinasin unohtaa Lakin 4v synttärit, kun muuton kanssa oli niin paljon puuhaa. Olen tuskaillut kolmen erilaisen koiran lenkkeilytarpeita. Pappa jaksoi vielä tunnin remmilenkkejä, mutta ei sitä lumikenkäilemään voinut ottaa.

Helmikuussa pappa vietti 15,5v välisynttäreitä. Muutettiin taloon. Irtisanoin usean yhdistyksen jäsenyyden, koska kaikki aika ja raha menisi talon kanssa, ja päätin vähentää tänä vuonna kokeissa käyntiä reilusti. Talvi kotiutui ja koirien totuttelu kissaan alkoi.

Maaliskuussa koirat oli olleet yli kolme kuukautta treenaamatta mitään, ja minulla oli siitä vähän huono omatunto; seurakoiraksi sopivampia rotuja on maailma pullollaan ja minun koirat on sitä paitsi tottuneet aika paljoon. Toisaalta oltiin edelleen niin ihastuksissa talosta ja pihasta että ei tehnyt mieli lähteä mihinkään, ja jälkeen päin en tiedä kärsikö ne nyt siitä kuitenkaan.

Huhtikuussa nahkiainen täytti 3v. Odotin kovasti lumien sulamista, että näkisin mitä kaikkea mun piha sisältää.

Toukokuussa Lakki kävi meidän kaikkien ekassa kolmosluokan nosekokeessa. Paju taas uinaili lääkärissä yhden pallin menetyksen ja hammashoidon ajan. Kaikkein vaikeinta oli pitää hänet pari viikkoa kytkettynä pihalla, sekös omaan pihaan rakastunutta russelia jurppi. Nuts kotiutui loppukuusta, ja koirille toinen kissa ei ollut mikään juttu, mutta kissa-kissa-ystävyyden muodostuminen olikin huomattavasti hitaampaa.

Kesäkuussa Lakki kävi oman seuran sisäetsintäkokeessa vetämässä nollat tauluun. Niin teki 11 muutakin koiraa ja voittaja voitti 13p:llä. En vieläkään tiedä mitä ihmettä siellä tapahtui, nollakoira oli kuulemma ollut ihan normaali ja sitten kukaan muu ei löydä mitään ja ilmaisee ihan mitä sattuu. Meni vähän harrastamismotivaatio taas. Kuun lopussa kanat kotiutui ja koirat sekosi niistä yllättävän vähän.

Heinäkuussa vietettiin kesälomaa ekaa kertaa elämässäni tekemättä yhtään mitään. Siis oltiin kotona ja käytiin pariin otteeseen mökillä, ei mitään "oikeita" reissuja tai tapahtumia. Oli ihanaa, ja vuosikymmenten haaveet oli juuri tässä kun tunsin oloni hullunkurisen sirkuksen tirehtööriksi istuessani pihalla kaiken maailman elukoiden keskellä.

Elokuussa pappa täytti 16v ja suunnitellusti pari viikkoa sen jälkeen poistui keskuudestamme. Vanhan koiran kuolema on toisaalta odotettu ja jopa jonkinlainen helpotus, toisaalta ero on aina repivä. Myös kanat tai sittemmin kukoiksi osoittautuneet siivekkäät lopetettiin ihan kuun lopussa, ja jäljelle jäänyt porukka tuntui todella vähältä. Paju kävi kahdessa nosekokeessa saadakseni muuta ajateltavaa.

Syyskuussa oli Muotkan vaellus. Opettelin elämään ilman sinua. 16 vuotta on niin kauhean pitkä aika että tuntui pitkään orvolta, ainahan sinä olit ollut siellä.

Lokakuussa ei tapahtunut mitään tähdellistä. Mun koirablogi ei ole koskaan ollut näin hiljainen. Luonto alkoi vetäytyi talviunille ja silloin ei tarvitse itsekään jaksaa muuta kuin käydä töissä ja maata sohvalla.

Marraskuussa Pajulla oli yksi sisäetsintäkoe joka osoittautui kaikille vaikeaksi ja oli hukkareissu. Käsi leikattiin ja oli pitkä saikku, mutta ei oikein energiaa treenata mitään. Sen jälkeen tulin ensin flunssaan ja sitten se meni munuaisiin, ja yleiskunto romahti niin että lumessa lenkkeily piti aloittaa hyvin hitaasti.

Joulukuussa oli järjestämäni mudien tokopäivä, minkä missasin kuumeen vuoksi. Äkkilähtönä sitten Lakille SISA2 vaikka olin edelleen puolikuntoinen, mutta se meni ihan todella upeasti eikä minua siksi edes harmittanut yhtä täpärästi missattua piiloa vaille satanen.

Kauden saldo:

Lakki:
-kolme nosekoetta

Paju:
-kolme nosekoetta
-piilokiveksen poisto

Harrastusten ja kokeiden vähentäminen onnistui ja säästin ainakin pari tonnia rahaa verrattuna edelliseen vuoteen. Välillä oon kaivannut aktiivisempaa harrastamista, välillä en, mutta toivon silti ensi vuodelle vähän enemmän tapahtumia. Huomaan kaipaavani niitä ihmisiä. Maalla on edelleen huikeaa kun on pimeää ja hiljaista ja minusta on edelleen ihanaa olla yksin. Tai ei kai tällaisen lauman kanssa pienessä tuvassa järin ehdi yksinäisyyttä kokea kun mitään ei tosiaan tartte yksin tehdä 🤪 Mutta koiraharrastusyhteisöä on tullut vähän ikävä!

Hyvät joulut kaikille lukijoille! 🌲

Tuli ekaa kertaa tänä vuonna -20C pakkaset, mutta ei ole enää pappakoiraa puettavana. Hän inhosi kylmää ja sieti sitä vuosi vuodelta huonommin. Hän inhosi myös loskapaskaa eikä ole mitään syytä miksi hänen olisi pitänyt nähdä vielä tämäkin talvi. Mutta ei se silti estä mua kaipaamasta häntä...

Siellä jossain pappakoirien taivaassa on varmasti jatkuvasti +20C pilvipoutaa, ja siellä on joka yö myös kinkun paistamisen valvojaiset. 💔

SISA2

Lakilla oli eilen kakkosen sisäetsintänosekoe Varkaudessa, aamupäiväkoe (iltapäivällä olisi ollut ykkösen sisäetsintä johon hetken harkitsin Pajun ilmoittamista, mutta en sitten, ja hyvä niin, koska olen ollut kipeänä ja nytkin mietin viimeiseen saakka  jaksanko lähteä edes yhden koiran kanssa). Osallistujia oli vain viisi eikä koskaan ole ollut näin nopeaa koepäivää. Lakki oli vuorossa numerolla kolme, ekan etsintäkierroksen jälkeen ehti just kävellä vähän pitemmän kierroksen autolle ja istua hetkeksi sisään ja sitten pääsikin toiselle. Järjestäjän kulujen kannalta vajaat kokeet on kurjia mutta osallistujana oli kyllä huikeaa!

Lakki on niin helppo kun ei sitä tarvitse mitenkään valmistella. Ei tarvitse miettiä onko sitä aamulla riittävästi lenkitetty eikä koepaikalla tarvitse tehdä mitään temppuja, sen kun vie sen etsimään. Ehkä ainoa asia mihin kiinnitän huomiota on se, että Lakki onnellistuu omaa vuoroa odotellessa ja oman vuoron jälkeen. Jos ei, silloin sillä on jokin vinossa. Muukin kuin lakki 😁

Etsintäalueet oli melko ahtaat (harmi just silloin kun mulla oli kuvaaja mukana). Ensimmäinen alue sisälsi kaksi erillistä huonetta, siirtymätila ei kuulunut, ajanottajan toiminnan vuoksi oli määrätty aloittamaan vasemmanpuolisesta tilasta. Piiloja löytyi yksi molemmista huoneista, rullaverhossa ja lipaston alla pohjassa saavuttamaton. Lakki oli toiseksi nopein ja siitäkin ajasta meni ikuisuus saavuttamattoman varmentamiseen. Alla järjestäjän toimittamat kuvat, valitettavasti koko alueet ei näy.

Toinen etsintä sisälsi myös kaksi erillistä huonetta, tässä sai aloittaa mistä halusi. Otettiin isompi tila ensin, sieltä heti selkeä reaktio ovella olevaan käsipyyhepaperitelineeseen, mutta koira ei yltänyt siihen, ei selkeästi ilmaissut ja pelasin varman päälle jättämällä sen vielä ilmoittamatta. Siinä oli myös kaappia ym mistä se olisi periaatteessa voinut valua. Isossa tilassa ikkunaseinällä myös toinen selkeä reaktio, mutta ei löytöä, joten käytiin välissä pikkuhuoneessa missä ei ollut mitään koiraa kiinnostavaa, ja palattiin sitten selvittelemään näitä. Paperiteline oli oikein mutta toinen juuri täpärästi jäi ajan loputtua, ihan perus piilo pöydänjalassa. Lämmin patteri imaisi sen hajun ylös sieltä. Videolta näkee miten Lakki ratkoo asiaa ja se teki pienen pään liikkeen oikeaan suuntaan, kun minä just vedän sen pois sieltä ja sitten se menee taas hyppimään sinne saavuttamattomalle. Tässä siis tuli vähän tällainen kahden pilven hullaannus eikä koira oikein sitoutunut ratkaisemaan kumpaakaan. Pitäisi saada treenattua vähän lisää sinnikkyyttä, että kun pilvi tulee vastaan, sitä ei jätetä ja mennä etsimään jotain helpompaa. Tällä alueella siis piilot 2+0. Kakkosessa tällaisia saa olla ja piilot voi tosiaan olla joko molemmat samassa ja toinen alue on tyhjä, tai molemmissa yksi. Minusta nämä oli oikein hauskat pitkästä aikaa, ja oli kiva nähdä että tulkitsin koirasta ihan oikein mikä on tyhjä tila, enkä tuhlannut siellä ylimääräistä aikaa.

Hyvin pienen tauon jälkeen tosiaan uudestaan, ensin oli joku pienehkö kuvataidetila missä oli hirveästi hyllyjä ja "loosseja" ja arvelin että siellä on työlästä selvittää hajujen lähteet. Lakki nappasi heti lähdöstä kaappipiilon ja paineli sen jälkeen huoneen takanurkkaan pöydän alle ja plätsähti nopeasti sinne. No ei se sitten kovin työlästä ollutkaan... Lakki oli tämän alueen nopeinkin.

Viimeisenä oli taas kivan iso alue, valitettavasti ei saanut etsiä vapaana kuitenkaan. Lähdettiin kiertämään huonetta vastapäivään ja ensin tultiin kaapille, jossa hassu kuonon kokoinen kolo, johon se tuikkasi päänsä. Ehti tuikata useampaan kertaan ja skannasi kaappia siihen malliin että arvasin että se on saavuttamaton. Siitä tämän kokeen huonoin jatkamaan lähtö ja jäi vähän jumiin tähän löytöön, eikä sanallisesti jatkanut, mutta selkeästi kropalla ohjaamalla sitten uudelleen liikkeelle. Pian tultiin tuolille mistä se kiinnostui ja ilmaisi kun olin itse vielä toisella puolella, ja toisti sitten kuonokohdennusta niin kauan että kuittasin nähneeni. Lakki oli myös tämän alueen nopein vaikka ihan rauhassa mentiin!

Lakki tuntui koko kokeen tosi kevyeltä ohjata. Annoin sen mennä edeltä ja se meni, sitä joskus vaivannutta ohjauksen kyselyä ei ollut nyt yhtään. Vain toisella alueella aloin sörkkiä etsintää ja ehdottelemaan että katso tuolta, katso tuolta, ja silti ei löydetty sitä vaikka ohjasin kerran koiran pöydän allekin - nokka oli vaan liian korkealla. Tunnistan meidän tämän hetken tyyppiviaksi sen, että koira etsii niin hienosti ja mielellään korkeita, että perus matalat sitten kärsii. Lakki palkkautui kivasti sosiaalisesti, otin sen joka löydön jälkeen hyppäämään mun mahalle ja halailtiin hetki ennen jatkamista. Lopuksi hän onnellistui. Tuomari kehui vielä erikseen palkintojen jaossa, että tosi hienoa etsintää mutta harmillisesti yksi piilo jäi kun aika ehti hieman loppua kesken. Mua ei kyllä harmittanut ollenkaan, olin vain vilpittömän tyytyväinen. Kyllä siellä kolmosissa ehtii sitten tuskailla ihan riittävän kauan vaikka sinne ei ihan heti vielä pääs... joutuisi. Lakilla on kyllä vasta yksi sisäkakkosen satanen mutta silti. Satasia tuli tänään yksi, ja Lakki oli myös tuloksissa kolmas eli 87p. Hän on sellainen ikuinen keskimmäinen muutenkin. 🤭

Tämä tuli nyt tosi hyvään saumaan sikäli, että Lakin edellinen nosekoe oli kesäkuulta se ihme kokemus, missä kukaan ei löytänyt mitään ja kaikki ilmaisi ihan mitä sattuu. Mietin silloin, onkohan mun nosekoira mennyt jotenkin rikki, mutta tämä osoitti, että ei ole, se toimii oikein hienosti. 🤍

Oli mieluinen palkinto! Ai mitenniin ei ollut minun?!

Tässä vielä muutama video kun niitä nyt kerrankin kokeesta on. Tässä viimeisen alueen etsintä kokonaisuudessaan:

Erittäin hyvin tarkastattu saavuttamaton. Mulla on vähän traumoja näistä. Jos se olisikin saavutettava ja koira ilmaisee väärää kohtaa niin se on sitten nolla:

Tässä se jäänyt piilo ja pieni pään liike pöydän suuntaan, olisi varmaan mennyt sinne jos en olisi alkanut sörkkiä:

Mudien tokokoulutus

Järjestin mudeille tokopäivän, joka oli tänään, ja itsehän vietin sen reilu 38C kuumeessa kotona. No ilo järjestää toisille ja heittää omat rahat kankkulan kaivoon.

Oon tässä kuumehuuruissani miettinyt yrittääkö universumi sanoa mulle että unohda se toko ennen kuin kunnolla ehdit aloittaakaan.

Onneksi heissä on erinomaiset sairastamisominaisuudet 

Ilmeeni, kun en halunnu olla äipän kyljessä peiton alla kun se kylki oli liian kuuma, mut sit ku Lakki suostu menee jalkalakiksi minä niiiiin mieleni pahoitin