Olen käynyt tänä talvena mökillä enemmän kuin aiempina yhteensä. On vaan tuntunut siltä että tekee mieli istua takan ääressä. Mökillä menee paljon aikaa avannon tekemiseen, vesien ja puiden kantamiseen jne ja jotenkin silloin pääsee hyvin ajatuksistaan irti.
Ollaan melkein joka kerta myös nosetettu täällä, samoin mummon asunnossa, kun siellä on käyty. Varsinkin mummon tyhjä mutta tavaraa täynnä oleva asunto on loistava nosepaikka!
Töppöinen on se joka edelleen juoksee niin että matot on rullalla. Lakki on ihanan tarkka ja tykkään sen tyylistä käydä pintoja läpi. Paju on juoksemaan taipuvainen ja siltä puuttuu kaikenlainen järjestelmällisyys, sitä ei kannattaisi päästää vielä etsimään liian isoja alueita ettei se opi poukkoilemaan. Pajun kanssa tuppaan vähän unohtua vaan ihailemaan sitä nuuskutusta - se on ainoa mun koirista joka todella nuuhkuttaa syvään!
Paju on todella laiskasti opetellut tuijotusilmaisua. En oikein päässyt eteenpäin siitä kun namit on kädessä; heti jos laitoin ne maahan, se vaan tarjoaa sinnikkäästi maahan menoa. Oon kyllä myös treenannut ihan tosi tosi vähän, pääasiassa en ollenkaan. Jotenkin kotona se ei vaan tunnu mukavalta, ja kaikki kentät on lumikinosten alla eikä hallia ole. Tai on pieni treenitila, mutta sielläkin kävin pari kertaa toteamassa että joku muu on. Hallitus ei halua systeemiä että sen voisi varata itselleen, niin en sitten ole jaksanut jäädä jonottamaan saati tunkenut sekaan. En ole sittemmin edes yrittänyt mennä. Johan tässä on kohta kevät ja ulkokentät käytössä, palaan asiaan sitten.
On ollut ihanaa olla tekemättä mitään. Oon jopa miettinyt voiko noita enää edes kutsua harrastuskoiriksi, kun ei niillä saata viikottain olla yhtään mitään tekemistä. Paju ei edes osaa mitään. Joskus mietin että voisi olla kivaa aloittaa agi sen kanssa; aiemmin haaveilin aina pienestä koirasta jonka perässä pysyisi itse paljon paremmin. Olisi kivaa jos voisi käydä kurssilla ja se siitä. Pelkkä ajatus seuratoiminnasta ja kaikesta siihen liittyvästä sai mut hyvin äkkiä toteamaan että parempi kun ei edes ajatella aksaamista. Näin siinä käy kun ihminen palaa loppuun, ja tätä tapahtuu koirapiireissä paljon. Miksiköhän? Sitäkin olen paljon miettinyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti