tiistai 17. syyskuuta 2019

Fyssarilla

Käytiinpä tuossa uudelleen fysioterapiassa. Töppönen on taas ruvennut mulkoilemaan oikeaa reittä aina joskus ja jouluna. Koira tiesi heti autosta noustessamme missä ollaan ja mihin ollaan menossa, vaikka se on käynyt siellä siis tasan yhden kerran. En edes hämmästynyt, se nyt vaan muistaa kaiken :) Se meni reippaasti sisälle, mutta sitten kun ihmiset alkoi laskeutua lattialle, ilme muuttui ja alkoi ahdistaa. Se teki liikkeitä fyssarin ja namien kanssa oikein hyvin, mutta kun meinattiin koskea, silmät pyöri kuin hedelmäpeli ja eläin olisi halunnut väistellä. Niin paljon kuin ne kysytään koiralta -jutut ja omaehtoinen käsittely mua aiheena kiehtoo, totuus on että tositilanteessa ei oikein ole aikaa. Paha mieli pakottaa, mutta vielä enemmän ahdistaa jos ongelmia ei saada hoidettua varatulla ajalla. Minä siis pidin päästä kiinni ja lupasin että jäät kyllä henkiin, mutta nyt on oltava kyljellään siinä. Jännää oli kyllä se, että koira pääasiassa yritti valua pois alta, ei kuitenkaan nousta ylös, saati purra. Minä olen aivan varma, että se ymmärtää, että sitä ollaan auttamassa.

Kerroin jo aikaa varatessa, että edellisen käynnin jälkeen koira alkoi silmin nähden ravata enemmän. Siis remmissä, peitsaamisen sijaan. Olen kaikki nämä vuodet selittänyt että se peitsaa koska vauhti on väärä, ja kyllähän sitä yhtenä syynä yleisesti pidetään. Vaikuttaa siltä että se peitsasi koska kaipasi fasciakäsittelyä. (Kaikki nämä kymmenen vuotta. Kristus, että on taas vuoden koiranomistaja -olo.)

Kokonaistilanne aivan erilainen kuin mitä koiran käytöksestä olisi pitänyt päätellä: koira oli "aivan liian" huolissaan. Etuosa kokonaisuutena selvästi parempi kuin viimeeksi, joten ehkä valjaiden vaihto kuitenkin on auttanut? Takana varsinkin oikealla koira oli aivan varma että kuolema tulee, mutta ei siellä mitään pahaa ollut ja ne mitä oli, vastasi hoitoon kevyesti ja nopeasti.

Valjaiden kanssa saatiin suositus vaihdella niitä. Nykyiset istuu ihan hyvin, mutta koira käyttää niitä kuitenkin 3-4 kertaa päivässä, parikin tuntia yhteensä. Vähän sama juttu kuin se, että ihmisellä pitäisi olla useat kengät, eikä käyttää vain yksiä. Vaikka ne kaikki istuisi hyvin ja olisi oikeanlaiset, jalalle tekee silti hyvää vaihtelu. Sama koskee koiraa. Hassua, ettei kukaan koskaan ollut aiemmin sanonut tätä. Voin hyvin esim. pitää viikon kerrallaan toisia ja sitten vaihtaa. Helpointa on pitää käytössä olevat eteisessä esillä ja toiset komerossa piilossa, ja vaihtaa vaikka tiettynä viikonpäivänä aina, niin pysyy joku logiikka.

Saatiin myös kaksi uutta jumppaliikettä selän ojennukseen.

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista, tuo kohtuullisen fiksultakin kuulostava valjas-kommentti. Varsinkin kun itse kuulin viime viikolla (koira)hierojalta ettei yhtään haittaisi jos välillä pitäisin koirilla pantoja eikä kokoajan valjaita ... Itsellä ei ollut tullut mieleenkään ettei valjaat (tai samat valjaat) olisi koiralle ns paras valinta. Mutta vaihtelu lienee paikallaan :)

    VastaaPoista
  2. Mie luulen, että hyvinkin istuvat valjaat on aina kuitenkin jostain kohtaa iholla. Koirissakin lienee eroja kuinka herkkiä ne on, mutta vaikea kuvitella että missään varusteissa koira liikkuisi täysin samalla tavalla kuin alasti. Nyt kesällä kun etsin uusia valjaita, yllätyin todella miten hankalaa niiden ostaminen oli. Mittatilauksena pitäisi teettää, ja varmistaa ensin että myyjä ymmärtää asiasta oikeasti. Mun koirat ei vedä yhtään, ja olen varma että panta olisi "parempi" kuin valjaat, mutta inhoan itse sitä kun hihna on sitten jatkuvasti jalan alla. Ja jollain se nyt vaan täytyy koiraan saada kiinni.

    VastaaPoista