Hieronnassa

Töppönen oli ensin, ja laitoin sille nyt toista kertaa kuonokopan. Kyllä se vaan on kivempi itselle, kun ei tartte pitää kuin vähän kiinni ettei se nouse, eikä roikkua kaksin käsin kaulavilloissa että ehtii estää sitä puremasta jos niikseen tulee. Oma asenne heijastuu selkeästi myös koiraan, ja se oli taas tosi, tosi lunki. Jokunen pään nosto ja kerran se kyllä ehti pompata ylös vaikka olevinaan pidin kiinni, mutta ei lainkaan yrityksiä purra.

Pötkönen on taas ruvennut tekemään sitä oikean reiden vilkuilua. Kysyin löytääkö hieroja sieltä sen aikoinaan revähtäneen syvän lihaksen, aiemminhan sitä on käsitellyt vain osteopaatti. Kauratyynyn lämmetessä mikrossa katsottiin yhdessä koiran lihaskarttaa, noita syviä lihaksia kun ei varsinaisesti oikein käsitellä niin eivät vissiin ole hierojille niin tuttuja. Ihan täsmälleen etsimäämme ei koko kartasta löytynytkään, mutta hän lupasi kokeilla. Olisi niin hienoa jos löytyisi lähempää joku, Helsinkiin asti tulee niin pitkä matka että en voi rampata siellä joka toinen kuukausi puristelemassa yhtä pikkulihasta.

Koira tarjosi eka vasenta kylkeä ja aloitettiin sieltä. Ristiluun päällä kireyksiä. Vasemman etujalan antoi käsitellä. Vasemmalla vatsanpeitteiden läpi tunnusteltaessa kaikki ihan ok, eikä koirakaan reagoinut mitenkään. Vaihdettiin kylkeä, oikeaa etujalkaa sitten ei saanutkaan koskea enää ranteen kohdalle tultaessa ja tässä se pomppasi niin vauhdilla pystyyn etten ehtinyt tehdä mitään. No ei se mitään, takaisin kyljelleen vaan ja annettiin jalan sitten olla. Ristiluun päällä oikealla myös kireyksiä. Iliopsoas-aluetta oikealla tunnusteltaessa koira oli ensin ihan ok, silmät puoliummessa rentona, ja minä jo pelkäsin että ei ne oikeat lihakset löydy sieltä. Mutta sitten yhtäkkiä rävähti silmät apposen ammolleen ja koko koira jäykistyi. Ylös se ei muistaakseni pyrkinyt mutta kiristin otteen jo valmiiksi. Tiesin jo koirasta ennen kuin hieroja avasi suunsa, että nyt löytyi. Ei se kuulemma mikään kivikova vielä ollut, mutta selkeästi kiristymään päin ja erilainen kuin vasemmalla. Vastasi hoitoon nopeasti ja koiran ummistaessa taas silmiään minäkin uskoin että nyt se laukesi. Mielenkiinnolla nyt seuraillaan jääkö oikean reiden tuijottelut taas pois.

Koira on syönyt gabapentiinia edelleen, mutta eihän se estä lihaksia jumittamasta. Iliopsoas on "avattu" viimeeksi 5.1. osteopaatilla, ja se on jo useita viikkoja oireillut vilkuilulla, joten alle 3kk se kestää kunnossa. Eikä se tästä paremmaksi ikinä muutu. :( Mutta jos nyt oma hieroja osaa sen käsitellä, niin siellä on kyllä mahdollista käydä vaikka kerran kuussa. Sitten kun sekään ei riitä, on varmaan luovutettava. Mietin kyllä vielä pitäiskö ajella jonnekin fyssarille kaiken sairaskertomuksen kanssa ja pyytää jotain jumppaohjeita, mutta en mä oikein tiedä onko niistä koskaan ollut mitään apua. Tuskin haittaakaan, mutta kyllähän tämän taistelun häviäjät on aivan selvillä enivei.

Sieni sitten. Sieni liukastui treenikentällä joitakin viikkoja sitten juuri kun oli niitä jäätiköitä. Olin katsonut kohdan joka oli ihan hyväpohjainen, mutta sitä en älynnyt ajatella että Sieni harrastaa niitä ninjaloikkia. Palkatessani koiraa se hyppäsi vähän vinoon ja meni ulos mun alueelta päätyen pienen lumikerroksen peittämälle peilijäälle, ja levisi kerrasta suoraan mahalleen. Mitään se ei sanonut mutta ylös noustuaan ontui oikeaa, huonompilonkkaista, jalkaansa. :( Lähdettiin sitten kotiin ja annoin sille Norocarpia. Ontuminen oli vaan sen hetken ja jo kotiin tullessamme se käveli normaalisti, joskin ehkä aika jäykästi varsinkin portaissa.

Sienellä sitten olikin sekä vasen että varsinkin se oikea koipi aivan kivikovat. Hieroja joskus selitti, että kun lihas on tarpeeksi tukossa, se tuntuu melkein samalta kuin jänne, ja nyt oli kuulemma Sienellä sellainen tilanne. Pitkä selkälihas oli kanssa aivan juntturassa ja kun niitä käsiteltiin, koira kramppasi milloin mistäkin, selkää käsiteltäessä jopa varpaat kouristi. Se on hurjan näköistä. Hirveän kiltisti se antoi käsitellä vaikka aika pitkään niitä veivattiin. Onneksi lopulta aikalailla kaikki saatiin auki. Tämä siis takuulla johtuu nyt juuri siitä liukastumisesta. Muuten edestä koira oli aivan ok.

Laittaa kyllä taas miettimään tuota kivun arviontia noin ylipäänsä... Sienikin oli päällisin puolin ihan ok, jos en olisi nähnyt tapaturmaa ja hetken ontumista, en olisi osannut sen viime viikkojen käytöksestä arvata, että se on noin jumissa ja väkisin myös kipeä. :(

Sienelle on nyt uusi aika vajaa kuukauden päähän, pötköselle tarpeen mukaan. Pötkösen osalta pitäisi muutenkin nyt alkaa miettiä tuota lääkitystä ja sen purkua, ja että haluaako sinne lämpökamerakuvaukseen ajaa uudelleen kontrolliin.