Nosemölleissä

Pitkäperjantaina ajeltiin nose workin möllikisoihin Kuopioon. Osallistujia oli huikeat 26 kappaletta, tosin ainakin yksi jätti tulematta ja meitä taisi olla 24 tai 25 paikalla. Olipahan taas jännää, tämä on ollut itselleni kaikkinensa sellainen laji että ensin ei kiinnostanut edes tutustua siihen ("joo mäkin harrastan namien etsintää kotona ja se on tosi kivaa aktivointia, mutta en ymmärrä miksi siinäkään pitäisi kilpailla"), sitten tutustuin ja namien ohella aloin piilotella kotona eukalyptusta ja istuin sohvalla nauramassa partaani koiran aktivoidessa itse itseään. Mitä kauemmin se ryntäili edestakaisin etsimässä, sen paremmin se sai aktivointia, joten en suonut ajatustakaan tehokkaalle etsinnälle, hihnan käytölle tms. No sitten alkoi kuitenkin kiinnostaa se hajutesti vain siksi, että saisin siitä 11. lajin meriitin meille. Ja kun se nyt on niin pätevä ja liikuttavan tohkeissaan tuosta hommasta, niin ehkä joskus niitä varsinaisia kisojakin... meillä on tosi ihana pieni treeniporukka ja oikeastaan nose on ihan tosi kätevä, vähäisen vaivan laji. Verrattuna vaikka jäljeen, ei mitään yksin metsässä/pellolla lenkkeilyjä ja selkä vääränä pyllistelyjä, vaan nopeasti vaan pienelle alueelle piilo ja sitten on päätähden vuoro jo. Yksi kerta nauratti, kun kaveri lupasi tuoda hajut ja välineet ja mulla ei todella ollut koirien lisäksi kuin palkkapurkki per nuppi ja vesipullo - kaikkiin muihin treeneihin tulee Ikeakassillinen kamaa oli laji mikä tahansa! Jotenkin vaan tässä kuitenkin kiteytyy kaikki se, mikä mua aina on eniten viehättänyt: hajun käyttäytyminen, koiran uskomaton nenä ja hauskuus katsoa kun se ratkoo ongelmia ja työstää hajua. Ihan sama mua viehättää niin haussa, jäljellä kuin esineruudussakin; ongelmanratkaisu, tehokas työskentely, ja tavallaan myös se kurinalaisuus miten se saadaan tekemään ohjattua etsintää annetulla alueella, mutta pysymään kuitenkin itsenäisenä ja tarvittaessa hieman itsepäisenä ettei se tulisi hajulta pois vaikka sattuisin huutamaan juuri silloin.

No mutta joka tapauksessa. Hauskaa oli olla kokeessa kun en ole koskaan nähnyt edes videolta miten tämä laji oikeasti menee. Etsinnät käytiin pareittain, tuolla toisella pisteellä ekana oli ajoneuvot ja siitä suoraan sisälle, toisessa paikassa oli ulkoetsintä ja sen jälkeen laatikot. Tuomareita oli kaksi, joista toinen pysyi koko kokeen ykköspisteellä ja toinen kakkospisteellä. Porukka jaettiin kahteen ryhmään, numerot 1-13 aloittivat ulko/laatikkopisteellä ja numerot 14-> auto/sisäpisteellä. Meille oli arvottu numero 17, joten oltiin oman ryhmämme aika alkupäässä, mikä oli kerrankin tosi kiva. Talkoolaisia ei oltu saatu tarpeeksi, joten mitään sisäänheittäjää tms ei ollut. Etsintäalueelle tulo ja poismeno oli kyllä hyvin suunniteltu, ja ohituksilta vältyttiin taas niissä. Odottava koirakko odotti niin kaukana, että sieltä ei oikein nähnyt koska vuorossa oleva lopettaa ja lähtee pois, joten vähän joutui kärkkymään ja arpomaan koska pitäisi itse alkaa mennä lähemmäs. Hajutestissä nämä oli vielä paremmin, kun sisäänheittäjä vahti koska pitää tulla ja itse ei tarttenut yhtään miettiä sitä.

Ennen aloitusta käytiin yleiset säännöt läpi, sitten kierrettiin porukalla kaikki etsintäalueet läpi ja tässä vaiheessa sai vielä kysyä mitä mieleen juolahti.

Järjestäjä muistutti sekä kisakirjeessä että vielä paikan päällä, että kaikkia koiria kohdellaan ns. keltaisina koirina ja että kaikkien kisaajien pitää ottaa tämä huomioon. Päin ei saa kävellä, ohituksiin pitää antaa useita metrejä sivuttaisetäisyyttä ja muistutettiin vielä että ethän anna koirasi tuijottaa tai jää itse tuijottamaan kenenkään koiraa. Oli tosi kivasti yritetty panostaa asiaan, käytännössä se ei kuitenkaan ihan täydellisesti toiminut... tosi paljon ihmiset tuli aivan liian aikaisin odottamaan kun omaan vuoroon oli vielä tyyliin viisi koiraa ja oli sitten vain tiellä ja antoi niiden koiriensa tuijotella, jäi harjoituslaatikoiden lähelle notkumaan koirineen jne. Töppösellä oli sen "do not pet" keltainen panta, tosin se ei takin kauluksen takia näkynyt joka kulmasta ihan niin hyvin kuin olisi voinut. Silti sitä yksi ohikulkeva nainen melkein ehti silittää kysyessään onko tämä mudi ja tullessaan päälle ennen kuin kerkesin kissaa sanoa :O Onneksi mulla on vuosien varrella kehittynyt nopeat refleksit ja käsi toimii nopeammin kuin suu, ja tempaisin koiran remmillä kauemmas. On vaan kurjaa että koira saa pakotteita tilanteissa joissa se ei tee mitään ja joihin se on täysin syytön, mutta mieluummin silti revin sen pois kuin annan sen purra ketään. Olen melko varma että se olisi vain jähmettynyt murisemaan mutta eipä tollasia tee mieli kokeilla, ihan pikkasen harmittaisi ajaa 150km ja saada hylky siksi että joku syötti itsensä mun koiralle ennen kuin koko koe edes ehti alkaa. Hetken meinasi tosissaan ärsyttää mutta koira itse oli aivan lunki, niin keskityin itsekin rauhoittumaan.

Autoille päästessämme koira oli kerännyt kauheat kierrokset odottelusta. Käytin sen aiemmin pissalla ja haistelemassa harjoituslaatikon. Otin sen ihan viime tipassa, autolta oli kymmenen metriä odotusalueelle joten katsoin kun edellinen meni ja hain sen sitten. Se oli tosi lunki muiden koirien suhteen, mutta ei meinannut housuissaan kestää kun tiesi että jotain ollaan menossa tekemään. Piilottelin nameja lumihankeen ja tein vähän rallytemppuja, oli aika pieni alue ja ihmisiä ja koiria lähellä, niin koko ajan piti varoa myös sitä ettei kukaan tule liian lähelle. Onneksi sitten pian olikin meidän vuoro, tuomari kävi huikkaamassa että seuraava. Sitten sitä mentiin liinat soiden, annoin sen vetää melkein perille, sitten otin hallintaan, riisuin takin ja otin koiran sivulle. Lähdössä se katseli enemmän oikealle ihmisiin, ja linjasin sitä kerran vielä enemmän kohti autoja ja yritin jankuttaa mun mantraa "etsimään, autoista etsitään". Oli sellainen olo ettei se oikein tiedä mitä ollaan menossa tekemään.

Kuvassa autot ja vasen lähtömerkki. Merkkien välistä siis pitää lähteä ja ajanotto käynnistyy siitä. Mulle on edelleen epäselvää pitääkö koira lähettää niin että se selkeästi irtoaa, vai saanko seurauttaa sitä ihan autoille asti ja vapauttaa siitä etsimään. Kuten sanottu meille noi lähetykset on aina sellaisia että joo lähden kuuhun asti, ja saisin sen tosi paljon paremmin jos saisin seurauttaa nenä kiinni autoon ja käskeä siitä haistelemaan.

Yritin lähettää sen auton oikealle puolelle, mutta se sinkosi vasemmalle. Sinkosi niin kovaa että sai helkkarinmoisen tällin kun hihna loppui eikä akka kerennyt perään. Kuvassa näkyy vasemmalla ylhäällä puun oksia, runko rajautuu juuri pois kuvasta. Sitä kohti koira oli menossa, jolloin pysäytin sen ja ohjasin kädellä autolle ehkä puoliväliin tota takimmaisen auton sivua. Siitä se lähti takaisin kohti lähtöä haistellen autoa ihan hyvin ja oli kyllä ihan onnellinen vahinko, että haju sattui olemaan vasemmassassa takarenkaassa hyvin alhaalla (ajoneuvoetsinnässä haju on aina pienimmän osallistuvan koiran nenän korkeudella, koska autoja vasten ei saa hyppiä, tällöin kaikki on samanarvoisia ja pienikin yltää tarkentamaan hyppäämättä. Pienin oli tänään joku ihan "rotan" kokoinen, aivan ihana :)). Tarkensi nopeasti ja vähän oli epäuskoinen olo kun se läiskäisi itsensä maahan, mutta pakkohan se oli luottaa koiraan ja ilmoittaa löytö. Tästä päivän nopein aika 15s, seuraavaksi nopein oli puolet hitaampi eli 30s. Mutta kuten sanottu onnellinen vahinko, koira ei lähdössä tiennyt mihin se on menossa eikä ollut saanut hajua jo valmiiksi, kuten olisi voinut - se olisi ollut sitä taitoa se. Palkkasin sen ekasta hajusta kokonaisella pienellä kissanmärkäruualla yrittäen taktikoida, siis muistuttaa että löydöstä kunnon palkka, kannattaa löytää, ei vaan etsiä. "Hyvä, nopea etsintä, tehokasta toimintaa! SUPER!"

alkuvirittelyt

miten se muka heti löysi...??

no, LÖYTÖ!

palkkaamaan piti mennä väh. metrin päähän, itse siirryin kunnolla kauemmas

Siitä heti perään sisälle, joku pieni kymmenen metrin siirtymä. Tuomari, ajanottaja ja sihteeri meni edellä ja ehkä pannastamme johtuen sanoivat että tule rauhassa omaan tahtiin perässä kun olet valmis. Pönehän edelliset palkat nieltyään alkoi taas vinkua ja kiskoa kuin hullu, joten mitäpä sitä odottelemaan, marssin suoraan perässä. Sisäetsintätila oli toimistohuone, jossa oli pari pöytää ja aika paljon tuoleja, mutta tosi "selkeä" eikä mitään roinaa pitkin seiniä ja lattioita. Yritin välttää tekemästä töitä koiran puolesta eli etukäteen spekuloimasta missä se haju voisi olla ja mikä olisi mun valinta jos päättäisin piilon. Tuolla vasemmassa takanurkassa oli laitettu tuolit niin, että ihan seinään ei päässyt ja jotenkin se kohta jäi mieleen. Ohjaaja ei koskaan saa koskea tavaroihin alueella, eli mitään ei saa siirtää. Kuitenkin alussa sanottiin, että kaikki hajut on selkeästi saavutettavissa ilman mitään erikoisponnisteluja.

alueeseen tutustumisessa huoneeseen ei saanut mennä, katsoimme ikkunasta ja ovelta

Eteiseen tullessamme pöne vähän mulkoili vasemmalla seisovia toimihenkilöitä, mutta juttelin sille että ne on ne samat tädit kuin äskenkin. Lattiassa oli teipit lähtöviivana ja toin sen siihen. Nyt se availi nenää ja annoin sen hetken haistella, en oikein tiedä tätäkään että kuinka kauan siinä saa skannailla. Onhan se aivan eriarvoista jos toinen koira ennen ajanoton käynnistymistä on jo ehtinyt etsiä hajun suunnan ja toinen lähtee tyhjällä nenällä? Toisaalta kaikilla on mahdollista opettaa koira haistelemaan jo lähdössä. Meillä tämä on tullut ihan erikseen opettamatta, samaa se tekee ihan kaikissa nenälajeissa. Ilmeisesti se sai hajun jo siinä, koska heti lähetyksessä lähti kohti tuota hyllyä. Meinasi mennä vasemmalle tuoleja kohti, mutta reagoi terävästi ja palasi nuuhkimaan hyllyssä olleita värikynälaatikoita. Tarkennus kesti ihan hemmetin kauan, mutta niin vaan taas lätsähti makuulle ja nyt olin kyllä aika varma, että löytöhän se on. Ja niin olikin :) Menin ulos palkkaamaan. Pönen aika 19 sek, jolla neljänneksi. "WAU!"

Sellaisen palautteen sain, että jos haluaa kikkailla aikojen kanssa, kannattaa heti ilmoittaa löytö (josta ajanotto katkeaa). Minä kehuin ensin rauhassa koiraa kun se meni maahan, ja sitten vasta ilmoitin. No en nyt tiedä onko ne sekunnit niin tärkeitä, meillä on ollut vähän sitä että jos en heti kuittaa, koira pomppaa etsimään lisää. Pelasin nyt tietoisesti varman päälle ja se pysyikin tosi hyvin maassa. Todellisuudessa siis kumpikin ilmaisu tuli sekuntia paria aiemmin kuin mitä meidän aika on. Tuomari sanoi, että voihan sen "löytö hyvä" sanoa kehumisäänellä noin. Minä sanoin ensin "hyvä, olipas hienoa" kehumisäänellä ja sitten kuuluvammin "LÖYTÖ!".

Sitten autoon ja pitkään siellä odoteltiinkin, varmaan joku 3 tuntia. Tuomarit piti pienen ruokatauon ja sitten vaihdettiin ryhmien alueita. Otin koiran taas vasta kun edellinen koirakko lähti. Meinasin ensin viedä sen harjoituslaatikoille, mutta totesin että kyllä sen nyt jo pitäisi tietää mitä etsitään. Odoteltiin sitten vaan. Pöne lähinnä istui ja vinkui. Aiemmin aamulla mua jännitti aika lailla, mutta nyt oli syrjäisempi paikka odottaa eikä ketään mennyt läheltä, ja muutenkin alkoi olla aika väsynyt olo, niin jännitys kyllä kaikkosi ja enemmän oli sellainen "olispa tää jo ohi" -tunnelma.

mun vuoro, mitenniin ei aina ole mun vuoro

Alueelle tullessamme koira taas veti kuin mikäkin, pysäytin sen ja otin takin pois. Kuvassa ulkoalue, lähtölinja oli penkin vieressä, vasen merkki näkyy ihmisen edessä ja oikea jää penkin viereen piiloon. Lähtölinjasta katsottuna vasemmalla alue rajautui kuormalavoihin ja niistä sanottiin, että niiden päälle ei tarvitse mennä. Takaraja oli rakennuksen seinä, oikea raja pöydän ja maassa olevien kastelukannujen ja vesisaavin välissä, ja lähtörajalla tuo penkki oli alueen sisäpuolella. Keskellä aluetta on maassa pötköllään harava, se näkyy vähän huonosti. Nosessa alueen ulkopuolelle saa vapaasti mennä, jos tuuli tms edellyttää niin. Ilmeisesti sekä koira että ohjaaja. Alue merkkaa vain sitä missä piilo on, ei sitä missä saa liikkua. Tämä näytti jo rataan tutustuessa jotenkin tosi helpolta ja kanssa "tyhjältä". Meidän treenitilan seinät on niin täynnä kaikkea roinaa, että on ehkä vähän vääristynyt kuva. Sitä en enää tiedä onko paljon vai vähän tavaraa helpompi...

Kuvassa katsottuna oikealla rakennuksen päädyssä oli verkkotarha ja siellä kana. Kaikki muut kanat oli saatu sisälle, mutta yksi ei ollut suostunut tulemaan, niin se oli sitten ulkona. Jo alueeseen tutustumisessa moni kisaaja parahti, että heidän etsintänsä tulee olemaan pelkkää kanan himoitsemista. Pöne ei edes huomannut koko kanaa kun käveltiin paikalle sen tarhan ohi :D Lähdössä se otti hajua niin että korskui ja oli jotenkin luottavainen olo. Etukäteen tiesin että ajoneuvoa on vähiten tehty ja koiran on vaikeaa pysyä autolla, se haaveilee aina ympäristöstä etsimisestä, ja laatikoilla taas on pahiten sitä että etsintä on paljon kivempaa kuin ilmaisu. Ulkoetsintä piti olla ihan helppo nakki. Tosi hyvin se etsikin, mutta ohjaajaa alkoi kuumottaa kun mitään ei vaan löydy. Kerkesin jo miettiä voisiko ykkösluokassa haju olla maassa "ei missään" (tilattiin porukalla juuri sellaisia putkia, jotka saa maahan, veikkaan että on vaikeita). Koira haisteli moneen otteeseen kastelukannuja ja tuota saavia, ja komensin sen aina vaan pois sieltä kun ne ei kuulu alueeseen. Sitten se ilmaisi lähtömerkin peräti kahdesti, mutta nekään ei vissiin kuulu alueeseen ja kysyessäni aina "näytä missä" (=kuonokohdennuskäsky), se jatkoi maasta liikkeelle joten olin varma että ei ole siellä kyllä mitään. Selkeästi alkoi turhautua koirakin. Pyörittiin alue monta kertaa läpi, kaikki oli mun mielestä katsottu. Aika epätodellinen tunne kun en oikeasti tiennyt mihin mun pitäisi se vielä ohjata! Jossain vaiheessa tuli se "30 sekuntia jäljellä" -ilmoitus. Pöydän alla oli reikätiili ja sitä se tutki jossain kohtaa pitkään, mutta oli enemmän sellainen "nyt pitää haistella jotakin että eukko pysyy tyytyväisenä" eikä näyttänyt lainkaan että siellä on mitään oikeasti. Pyöriessämme siinä aina se halusi sinne kastelukannuille, luulin että haluaisi vaan laajentaa etsintäaluetta enkä päästänyt. Aika loppui kesken ja tuomari sitten sanoi, että katsopa pöydän oikeasta reunasta. Ihan kuin koira olisi ymmärtänyt puhetta, koska se meni suoraan sinne, haisteli hetken ja ilmaisi ihan pöydän nurkasta levyn alapuolelta. Oh shit...

Se haju valui sieltä sinne kastelukannuihin, ja jos olisin voinut antaa sille hetken aikaa tarkentaa enkä olisi heti käskenyt pois, se olisi takuulla löytänyt sen. Sain tuomarilta aikamoisen palautteen että itse otin koiran toistuvasti pois hajulta. Sinänsä jännää että yleensä aika huonosti ohjattavissa oleva koirani nyt päätti olla niin kuuliainen että se totteli. Sille pitää lavastaa nyt jokunen treeni niin, että yritän ohjata sitä pois mutta saa ja pitää silti mennä hajulle. Olo oli tämän jälkeen lähinnä nöyryytetty, luulin että ymmärrän jotain hajutyöskentelystä ja että on ihan perusjuttu että haju menee eri paikkaan kuin missä sen lähde on. En tiedä oliko tuo tahallaan tehty vähän häijyksi, vai oliko tuuli nyt vaan sellainen että näin kävi. Olisihan se voinut tulla sieltä pöydän keskelle päinkin. Pöne haisteli pöytää sekä alta että päältä vasemmasta reunasta noin keskelle asti. Tietty oma ohjausvirhe sekin, että se oikea puoli jäi tarkasti tutkimatta. Ja jotenkin olin vaan niin nukuksissa että en tajunnut että koiralla on ihan oikea syy himoita niitä kastelukannuja. Ei se mistään muualta yrittänyt lainkaan mennä alueen rajojen yli. Vaikka piilo ei voinutkaan olla niissä, haju kyllä voi mennä alueen ulkopuolelle ja silloin se varmaan on jossain lähellä... No urpo mikä urpo.

"Enimmäisaika ylittyi, hyvää työtä".

Siirryttiin sitten laatikoille. Laatikot oli vanhassa ladossa, johon valo tuli vain pienistä ikkunoista. Aamulla alueeseen tutustumisessa se oli vielä kovin hämärä ja mietin että pöneä mahtaa jännittää koko tila. Eihän se toimintakykyään menetä, mutta ei mene rentona vaan vähän silleen kyyryssä. En tiedä onko tämä kuva paljonkin ylivalottunut mutta oli siellä iltapäivästä meidän vuorolla jo ihan suht hyvä valaistus, aurinko taisi juuri silloin pilkottaa hetken. Silti se oli vähän sellainen ahdas ja hämyisä ja ovella koira taas mulkaisi toimihenkilöitä.

En tiennyt että laatikot saa olla keskenään eri kokoisia ja näköisiä. Hajutestissä vissiin vaan pitää olla keskenään identtisiä? Alueeseen tutustumisessa sanottiin, että kaikki kuuluu mukaan, eli nuo isot myös. Pieniä oli 12kpl ja isoja kaksi. Pöne lähti aika suoraan ja tarkasteli vasemmassa reunassa olevia. Se reagoi tosi selvästi yhteen ja haisteli sitä pitkään molemmista päistä, olin jo varma että tässä on. Mutta sitten se sika vaan jatkoi matkaa ja hölmönä annoin sen mennä!! Se tuli takaisin päin ja haisteli muutaman laatikon toisesta reunasta päätyen noille isoille, joita se kyllä kanssa kuvan ottajan päädystä tutki hetken. Sitten ohjasin sen takaisin kohti sitä mihin se oli kerran jo reagoinut, koira yritti vetää ohi ja mennä tutkimaan huonetta mutta kivahdin jotakin "nytkylläkuule" niin nuuhkaisi vielä sitä oikeaa ja rojahti makuulle. Pyysin vielä tökkäämään nenällä ja ilmoitin löydön. Tässä aika 31sek, jolla sijalle 18. "Hyvää työtä, innokas etsijä. Hieno!"

En oikein ymmärrä mikä noissa laatikoissa on. Sehän helposti tekee näkyvillä esineillä valeilmaisuja muutenkin, tai ilmaisee mitä sattuu vaivautumatta haistelemaan. Tokon tunnari on aina ollut sellainen ettei kestä montaa toistoa, hajuerottelu ja kaikki. Samoin jos haju on vaikeassa paikassa ja tarjolla on jotain selkeitä pieniä kohteita, kuten tossa ulkona toi merkki (joilla joskus tehty laatikkoetsintää) tai esim. omissa treeneissä kerran lattialla oli hämypullonkorkkeja. Kun oikea ei löydy, se alkaa tarjota "no mutta tässä olisi tällainen". Joku voisi väittää että se on jotenkin paineistunut laatikoilla, mutta minusta sen mielestä on vaan niin kivaa etsiä varsinkin kun selkeät kohteet on hänelle laitettu näkyviin. Nytkin se haisteli koko ajan niin että tuhina vaan kävi eikä ollut mitenkään epävarma, pikemminkin vain sellainen "no mutta mitäs tuolla vielä on". Sitten kun vähän komensin niin heti tiesi mihin pitää mennä ja mitä tehdä, eikä ollut tässäkään yhtään sellainen epävarma tai ahdistunut, vaan aivan normaalin reipas.

Tuomari kehui ekana, että aivan ihanan innokas koira ja kysyi sen ikää. Minusta se oli tässä tokassa setissä jo aika kivan rauhallinen, niin vain on erilainen asteikko ihmisillä :D Harmitteli kovasti että meni nollille se ulkoetsintä ja jää palkinnot tulematta. Kysyin sitten mitä hän on mieltä noista laatikoista, ja sanoi heti että näyttää että etsintä on kivempaa kuin ilmaisut ja parempaa palkkaa ilmaisuista. Voi kuulkaa se on saanut niistä kokonaisen broiskun siiven mikä saa silmät pullistumaan päästä, se on saanut niistä kissanruokaa ja maksalaatikkoa, kun normaalisti saa irtonameja (purkissa oleva mikä tahansa on aina parempaa meillä). En tiedä millä muulla voisin sitä enää palkata. Kaikissa muissa osioissa se kuitenkin ilmaisi aivan asiallisesti, ymmärtäisin jos tämä olisi ollut meidän eka osio että ei heti malta, kun eka kierros menee yleensä aina siihen että intoa on enemmän kuin ajatusta. Lisäksi tuomari sanoi, että "näytä missä"-tarkennus tulee tuottamaan meille ongelmia, siis että koira alkaa tehdä valeita. Tätä en oikein tajunnut, ulkonahan se nimenomaan oli mun keino tarkistaa että niissä lähtömerkeissä ei oikeasti ole mitään? Pitäisi kuulemma palkata heti yhdestä ilmaisusta.

Kokonaiskisassa pöne sijalla 9. En tiennyt että tässä lajissa palkitaan erikseen joka osion kolme parasta, ja lisäksi koko kokeen kolme parasta. Siispä pöne pokkasi kuitenkin ajoneuvoetsinnästä ekan sijan eikä tarttenut tyhjin käsin kotiin ajella. Kokemus oli kuitenkin palkintoja arvokkaampi ja nyt tämä ohjaaja hetken nuolee haavojaan ja miettii sitten jatkoa. En nyt vieläkään tiedä onko mulle lainkaan oleellista ne ajat ja sitä kautta sijoitukset. Onko hyvä etsintä parempi kuin nopea löytö? Hermosahan kanssa arvostaisin jotenkin eniten järjestelmällistä etsintää ja varmaa ilmaisua heti kun kohdalle osutaan. Se on näyttävää ja nopeaa jos se ottaa hajun jo kaukaa ja rynnistää perille, ja sillä saa ne palkinnot, mutta mutta...

aina saa kärsiä ja hävetä tyhmän ohjaajan takia!

Koealue- ja pönen etsintäkuvat (c) järjestäjä, muut omia kännyräpsyjä.