Nose work -koulussa

Olin tänään Elli Kinnusen pitämässä nose work -koulutuspäivässä töppösen kanssa. Mä tykkään Ellistä, sillä on miellyttävä tyyli ja paljon annettavaa niin rallyssa kuin nosessakin. Aamulla oli aloittelijat ja meidän osuus alkoi vasta yhdeltä. Melkein harmittaa, etten nyt mennyt jo aamulla kuuntelemaan luentoa. Yleensä aina olen ollut koko päivän kaikissa koulutuksissa mihin menen, mutta nyt teki mieli nukkua pitkään ja käydä mökillä ulkoiluttamassa koirat.

Pöne on etsinyt elämänsä aikana niin paljon kaikkea, että opetin sille nw-hajun muutamalla treenillä kertomalla vaan, että tällaistakin voidaan etsiä. Olen treenannut pääasiassa kotona niin, että piilotan hajun, valitsen mukavan paikan istuksia odottamaan ja sitten annan koiran etsiä. Mitä pitempään kestää, sen parempi, siinähän se koira aktivoi itse itsensä. Koetavoitteita ei ole, en voi antaa sen hyppiä ja etsiä korkealta. Oikeastaan en ollut tähän mennessä oikein ollut tajunnut koko lajin pointtia, siis onhan se joo kivaa aktivointia noille tyypeille, joiden mielestä etsiminen itsessään on hyvin palkitsevaa, mielekästä puuhaa. Mutta että kaikki se hifistely ja kaikki mikä lajiin liittyy? No, ehkä kannattaisi lukea ne säännötkin vähän tarkemmin, mulle nimittäin nyt vasta valkeni, että ihan oikeasti kokeissa on ilmeisen paljon tyhjiä alueita ja se on oleellinen osa tätä juttua. Kyse ei ole siitä, kenen koira löytää sen hajun tai kaksi sieltä huoneesta ja ehkä on vielä nopein, vaan koiran kanssa tarkistetaan useita tiloja ja osa on tyhjiä, osassa on piiloja jokin määrä mitä ohjaaja ei tiedä. Koiralla pitää siis olla jonkinlainen järjestelmällinen etsintä, jotta ohjaaja voi olla varma että tila on tarkastettu, ja lisäksi mielellään vielä jokin koulutettu käytös "tyhjä, mennään eteenpäin", koska koiran lukeminen on muuten aina vaan ohjaajan harteilla ja tulkinnan varaista. Kyse ei olekaan siitä, että voitte pyöriä huoneessa niin kauan kunnes koira löytää ja ilmaisee, palata takaisin ja antaa koiran juosta siellä miten se haluaa. Huone pitää tarkistaa ja jos ei löydy, osata siirtyä eteenpäin. Muuttui tosi paljon haastavammaksi heti, ja haasteethan ne on mielenkiintoisia!

Tässä muistiinpanot treenien aikana tulleista asioista:

-ei hajutarraa koskaan suoraan seinään (pois otettaessa jää haju), vaan mieluummin johonkin pieneen esineeseen, jota helppo siirtää. Tätä varten on ilmeisesti olemassa jotain ihan tarkoitukseen tehtyjä magneettirasioita.

-valeilmaisut yleinen ongelma jossain vaiheessa. Niitä välttääkseen pitäisi opettaa tyhjän alueen etsintää heti alusta asti, ja toisekseen miettiä ja huolehtia kontaminaatioasioista todella tarkkaan. Paljon mokia tapahtuu ihan tietämättämme; laitetaan hajua tarraan ja samoilla käsillä siirretään tuolia pois edestä. Tuoliin tarttuu sormista hajua ja sitten koira joko ilmaisee sen ja jää palkatta (kun ohjaaja ei tajua mitä tapahtuu), tai ei ilmaise ja oppii että vähäisempiä hajuja ei tartte ilmaista ("vähäisempiä" tulee vaan elämään käsitteenä ja lopulta koira ei ehkä enää ilmaise mitään, ja on sekaisin kuin seinäkello).

-valeet: ohjaaja ei saa reagoida niihin mitenkään, ollaan siis samalla tavalla täysin eleettömiä kuin koiran etsiessä. Ohjaaja ei missään nimessä saa ruveta edes ystävällisesti kehoittamaan koiraa jatkamaan, tällöin saadaan vaan kierre jossa koira arvailee "olisko tää" ja ohjaaja käskee jatkaa tai palkkaa. Koiran pitäisi olla tässä lajissa hyvin itsenäinen, joten kaikenlaista ohjaamista, kehumista ja neuvomista tulee välttää. Ohjaaja antaa vain luvan aloittaa ja palkkaa kun koira tekee löydön.

-mitä kiihkeämpi koira, sen enemmän tyhjän etsintää, jotta tottuu siihen, että ei ole mikään kiire löytää justnytheti.

-hätäiselle koiralle pitäisi tehdä paljon pitkää etsintää, esim. laatikkoetsinnässä ei mitään viittätoista, vaan sata laatikkoa. Ei saa oppia, että ihan just löytyy, pahentaa vaan härväämistä.

-laatikkorivit esim. 5 rivissä, rivejä voi olla yhteensä vaikka kymmenen. Viidennelle tullessa koiralle ehtii tulla sellainen "oliko tämä tyhjä?!" -olo, kun ohjaaja jo kääntää sen seuraavalle riville. Oppii, että tyhjä tarkoittaa, että pitää laajentaa aluetta, eikä jäädä epätoivoisena valeilmaisemaan tyhjiä "pakko sen on olla täällä jossain".

-laatikkoetsinnässä viimeisellä laatikolla ohjaaja ei saa pysähtyä, jos siihen asti on sujuvasti liikuttu. Varma vale. Lähdettävä vaan tekemään uutta kierrosta.

-ohjaajan eleet, liikehdintä, jopa katseen suunta suuressa roolissa. Koira oppii helposti sellaisen "kylmää, kuumaa" -pelin, jossa se ei oikeastaan etsi itse ja luota itseensä, vaan kyselee ohjaajalta ja lukee saamiaan vinkkejä. Hyvä olisi esim. aina katsoa koiran nenään, ja koiran liikkuessa alueella itse pitää huoli omasta liikkumisestaan vain niin, että katse pysyy koiran nenässä. Pyöritään siis koiran mukana täysin sen tahdissa. Samoin palkatessa, tai koiran vasta lähestyessä piiloa, varottava kaikkia pieniä ennakointeja: käsi alkaa liikkua kohti taskua, ohjaaja ehkä pysyy paikoillaan mutta "kaatuu" kohti koiraa tms.

-nose ei ole tokoa; ei pidä yrittää saada omaa tekemistä saman näköiseksi kuin muilla koirakoilla on, mitään ihannetta ei ole

-onko oleellisempaa mitä koira tekee, vai miten se tekee? Onko hieno, järjestelmällinen etsintä oleellisempaa kuin nopea löytäminen? Lajin harrastajienkin kesken ollaan kovin eri mieltä ja jokaisen pitää itse tietää mitä haluaa.

-liinan käyttöä ym omaa ohjaamista voi harjoitella etsityttämällä koiralla "vain" lelua tai namin, tällöin itse usein rennompi eikä ole niin väliä miten harjoitus muuten menee. Lelun tai namien etsintä voi olla kiihkeille koirille hyvä orientoitumisharjoitus muutenkin ennen varsinaista etsintää, kannattaa kokeilla ainakin.

-tyhjien treenaamisen pointtina olisi se, että koira oppii sanomaan "haluan laajentaa aluetta, en löydä täältä mitään". Esim. kotona jos on useita huoneita, laitetaan ovet kiinni ja koira voisi mennä ovelle, kun haluaa siirtyä seuraavaan tilaan. Voi opettaa myös niin, että kutsuu koiran luokseen sen vielä etsiessä, palkkaa vähempiarvoisella palkalla siitä (löydöistä pitää aina tulla paras palkka) ja laittaa sen heti uuteen tilaan helppoon, nopeaan etsintään.

-alkuvirittelyt ja lähetys suoritusalueen alkamista osoittavalta viivalta tärkeää! Koira saa seurata alueelle, mutta ei tarvitse, ja kouluttajan mielestä parempi olisi jos koira nuuhkisi jo valmiiksi ilmaa eikä vain tuijottaisi ohjaajaa. Jos lähettää koiran sivulta, lähetys ainakin 2m ennen alueen alkua -> mahdollisuus saad haju ihan rajalla olevista hajuista.

-skaalaharjoitus: ohjaaja nostaa käden/sormen (huomaamattomasti, ei ole tarkoitus häiritä koiraa) aina kun koira kiinnostuu mistä tahansa kohdasta vähän normaalia enemmän, eli haistelee jotain selkeästi. Koutsi on hiljaa niin kauan kunnes koira oikeasti haistelee löytöä, jolloin naksauttaa ja ohjaaja palkkaa koiran. Muutaman viikon jälkeen automaattisesti käy niin, että ohjaajat oppii lukemaan koiraansa ja käden nostely rupeaa vähenemään, kun ohjaaja tietää itsekin miltä koira näyttää kun se vaan haistelee ja miltä silloin kun se oikeasti löytää.

-jos ohjaaja on epävarma pitäisikö palkata, esim. koira ilmaisee jotakin mutta ei ole varmuutta onko siinä piilo: palkataan aina. Pienempi paha palkata jostain muurahaisten raatojen ilmaisusta kerran kuin jättää palkkaamatta oikeasta löydöstä.

-tuplasokkoharjoitus= joku muu tekee radan, eikä ole paikalla kun etsitään, eli läsnä olevista kukaan ei tiedä missä piilo on. Ohjaaja palkkaa kun siltä tuntuu ja jälkeen päin käydään läpi miten harjoitus meni ja mitä siellä tapahtui. Opettaa luottamaan koiraan. Näitä ei kuitenkaan kannata tehdä liikaa, ohjaajan epävarmuus voi tarttua koiraan.

-valehtelen kaikesta-päivät, kurssilla koutsi sanoo, että tänään valehtelen kaikesta, alue on tässä ja siellä on kaksi eukalyptuspiiloa, toinen korkealla. Sitten ohjaajat saa lähteä etsimään ja monella menee hirveästi energiaa siihen, kun ne miettii missä ne piilot oikeasti olisi ja onkohan niitä yksi, kaksi vai kolme. Ja sitten kun koira ilmaisee toisen piilon matalalla, se epäusko että huijasiko koutsi vai onko koira väärässä... opetetaan myös "luota koiraan" -asennetta ja sitä, että etsinnän aikana ei pitäisi oikeastaan yrittää miettiä missä niitä piiloja voisi olla ja missä ei, vaan keskittyä vain ohjaamaan koiraa tarkistamaan alue huolellisesti. Silloin löytyy kaikki mitä siellä on.

-orientoituva etsintä: appari käy taputtelemassa etsittävää aluetta, esim. seinää, ja koira katsoo. Appari tulee pois ja koira lähetetään etsimään. Muista varoa, ettet sohaise hajukohtaan ja levitä sitä käsillä!

-kulmassa älä koskaan ahdista koiraa nurkkaan. Ohjaajan pitäisi muutenkin olla n. 45 asteen kulmassa koiraan nähden, ei kohtisuoraan sitä kohti. Tällöin rintamasuunta osoittaa koko ajan osin eteenpäin, joka vihjaa, että kun olet tarkistanut sen alueen, se jatkuu sitten tänne päin. Jos seisoo kohti koiraan ja on vielä nurkassa, koiralle tulee helposti sellainen olo, että nyt juuri tästä pitäisi löytää jotakin.

-jos purkkiradalla ekassa purkissa on haju, koirat usein tyypillisesti haluaa silti tarkistaa koko radan ja palaavat vasta sitten ekalle. Tämä on ihan ok.

-usean hajulähteen etsintä samasta tilasta: opetetaan joku sana, esim. "toinen haju", jonka jälkeen ekasta ei enää ikinä saa palkkaa. Alussa palkkaamisen jälkeen selkeästi lähetys uuteen suuntaan, estetään jos yrittää palata takaisin samalle. Ei saisi käydä siellä ja jatkaa matkaa, koska silloin taas opetetaan (sallitaan, eli hyväksytään) hajun jättämistä. Aluksi siis estetään ja toistetaan "toinen haju", ajan kanssa koira ymmärtää että kerran ilmaistulle on turha palata. Aluksi hajut myös selkeästi erilleen, ainakin 3m välein, voi kaventaa kun asia alkaa mennä ymmärrykseen.

Tehtiin vaihdot lennossa, eli seuraava odotti oven lähellä valmiina kun edellinen oli sisällä. Otin pönelle Sienen vanhan haun näyttöliinan, jota se ei ole koskaan eläessään käyttänyt yhtään missään. Päällä sillä oli normi arkivaljaat. En ollut itse myöskään koskenut yhteenkään hydrolaattiin missään vaiheessa, mutta jostain se vain tiesi että nämä on nenätreenit. Kävelytin sitä kunnolla ennen omaa vuoroa, että se lämpenisi, ja se vaan yritti koko ajan tehdä jotain jäljen nostoja. Toisaalta se myös hallin oven kohdalla veti erittäin voimakkaasti sinne. Lopuksi odoteltiin reunassa pusikkoisen joutomaan vieressä, ja sitten se oli ihan varma että siitä puskasta pitää etsiä jotain. Lopulta käskin sen istua ja siinähän sitä odoteltiin. Hassu eläin, mistä se voi tietää? Halliin mentiinkin sitten helvetinmoisella sutimisella ja vire ei ollut ollenkaan sellainen mitä näihin lajeihin haluaisin...

miten niin "ei ole vielä sun vuoro, pitää odottaa" ??

Pöne teki ekalla kierroksella purkkirataa. Ekalla toistolla pelkkä oikea haju, toisella oikea ja kaksi tyhjää purkkia. Kolmas oli tyhjä rata ja siinä alkoi säätö. Kerroinkin jo alkuun, että koira kestää purkkiradalla max pari toistoa, mutta piti nyt näyttää silti :P Tätä on puitu jo vuosia aiemmin ja se ei vaan toimi, jotain on väärin opetettu. Neljännellä sitten vielä oikean lisäksi kaksi tyhjää, siinäkin aluksi vaan paiskoi menemään ja rojahti maahan joka välissä, kunnes sitten rupesi haistelemaan ja ilmaisi oikean. Sillä siis lakkaa se haistelu ja se alkaa vaan rynnistää ja tarjota maahan menoa.

mikä v***n sivu, etsimäänhän me ollaan tultu!

miten tätä liinaa pidetään

lopussa vähän paremmin

mudi ei tarkennu kuvaan = vauhtia on liikaa

no jotain löytyi

ja taas säädetään

hienosti :)

Toinen etsintä tehtiin heti perään, alue oli telinevoimistelutarvikkeiden varastonurkka, pari metriä kertaa pari metriä. Ei muuta rajaa kuin ohjaajille selitetty. Päästin koiran irti ja tosi paljon jouduin sitä kutsumaan takaisin, mutta saatiin kehut siitä, että koira tekee just oikein: kutsuttaessa ei mitään "wohoo täältä tullaan!!!" reaktioita, vaan koira kääntyi kohti ja jatkoi etsimistä tullessaan. Liikkuu ikäisekseen erittäin ketterästi (jumaliste että pelotti kun se hyppi jumppalaitteiden seassa, ettei vaan mitään satu...) ja etsii hyvin itsenäisesti ja motivoituneesti. Se pyöri jonkun aikaa hajun luona ja kävi siinä maassakin, mutta oli jotenkin vähän epävarma ja itseänikin jännitti uusi tilanne. Kysyin, että löytyikö ja pyysin näyttämään, mutta koiralla oli vauhti päällä ja se jatkoi siinä pyörimistä, ja minäkin sitten annoin mennä. Olisi pitänyt pyytää maahan ja sitten sanoa "näytä missä", niin varmasti olisi tökännyt jos siinä oli. Koira sitten jatkoi alueella pyörimistä ja mulle sanottiin, että ensi kerralla palkkaa se kun se tulee siihen. No eh hee...

Kolmas kierros oli yläkerrassa, portaiden jälkeen ehkä metrin kaistale, vasemmalle jäävä nurkka ja sitten oikealle aukesi isompi tila. Siellä oli kolme piiloa. Toin koiran portaiden yläpäähän, vaikka etsintäalue alkoi siitä ja oikeasti olisi pitänyt lähettää pari porrasta alempaa. Ohjasin sen eka vasempaan nurkkaan, mutta vauhtia oli melkoisesti ja koira korskui menemään. Nurkka tuli aika hätäisesti tarkistettua, kun en saanut koiraa oikein pysymään siinä, liinassa pidättäminen aiheuttaa vaan vetoa ja sutimista ja varoin omalla rintamasuunnalla painostamasta. Lähdettiin sitten aukeammalle puolelle ja pian koira otti sohvan tarkasteluunsa. Aika pitkään se sen sivureunaa työsti ja kerran meinasi hypätä sohvan päällekin, mutta sitten rojahti maahan. Varmistin, että on löytö ennen kuin palkkasin, ja sovittiin että jatkossa koutsi kuittaa koiran ilmaisut jos on löytö. Toinen löytyi hyvin nopeasti nurkasta seinästä ja sitten koutsi kysyi, mihin kannattaisi mennä, mikä alue on huonoiten tarkistettu. No sinne alkuun, ja sieltä se kynnyksestä löysikin nopeasti sen viimeisen kun nyt malttoi siellä etsiä. Tässä ei mitään ihmeitä, koira sai kehuja hienosta päämäärähakuisesta työskentelystä ja minä noottia liinan käytöstä :) En mä ole koskaan etsinyt liinassa, ja sitä ei sitten saa heittää taakseen niinkuin jäljellä, vaan se on pidettävä vyyhdillä kädessä ja siitä annettava sitä tarvittaessa koiralle ja kerittävä taas takaisin. Lajissa pidetään tärkeänä alueen kontaminoitumisen välttämistä ja laahaava liina sotkee, lisäksi se esim. tarttuisi laatikoihin ja siirtelisi niitä. Sain noottia myös palkkanamien maahan laittamisesta ja kysyin hölmönä miksei saisi, ainoa syy mikä tuli mieleen on se että joitakin koiria ei voi palkata niin, tai ne jää etsimään lisää murusia. No siksi, että seuraavalle koiralle siinä on sitten etsittävän hajun lisäksi namin hajua. Anteeksi! :D En tosiaan ole ollut kimppatreeneissä...

Videolla viimeinen etsintä.