Käytiin suppilovahverossa. Marraskuun puolivälissä. Suuri osa oli homeessa tai muuten lössähtäneitä, mutta riitti niitä kerättäväksi asti. Paistamisen jälkeenkin jäi sienisalaatillinen ja pari pussia vielä pakkaseen.
Evästauolta lähdettäessä pöne vinkaisi. Juuri kun olin ajatellut, että sille kyllä olisi pitänyt ottaa taukotakki mukaan ja ettei nyt vaan kävisi mitään kun tässä istuessa kangistui omatkin lihakset. Oltiin vielä samoilla suunnilla kuin edellisellä kerralla, louhikon alla, mistä on pakko tulla rinnettä ylös päästäkseen pois. Olin aika paljon kieltänyt juoksemasta Sienen perässä, ei siis ollut hillunut niin kovasti kuin viimeeksi. Häntä alhaalla jolkotti menemään edellä, ja rinteessä taisi kerran vingahtaa, mutta muuten ei mitään suurempaa. Fiilis sillä kyllä selkeästi meni. Repussa oli kipulääkkeet ja annoin Norocarpia heti siinä, jaolle tuli kyllä erittäin innokkaana, eli niin pahasti ei kipua ollut, etteikö namit olisi maistuneet. Mökillä kävelee portaita normaalisti ja sohvallekin meni. Tuskin nyt mitään suurempaa tulikaan, tosin edelleen on kyllä mulle epäselvää mikä siellä ihan tarkalleen sattuu. Onhan niitä omassakin selässä, joskus vihlaisee niin että hyvä ettei mene jalat alta, mutten tiedä mikä se vika on.
On tämä nyt vaan kökköä silti. Uskaltaako sitä tuonnekaan viedä enää koskaan...
Jos vingahduksen jälkeen taas kipittää, niin ei kait retkiä pidä lopettaa? Mihin tatti on lentämässä??
VastaaPoistaAi että siitä tulee joku uusi normi, että on ihan ok että kesken lenkin vingahtaa ja loppumatkan laahustaa häntä alhaalla ainoana tavoitteena päästä pois täältä...? Ei tule kuuloonkaan, sellasista jutuista mistä ei ilman kipua selviä, on luovuttava.
VastaaPoistaTänään onneksi aivan "normaali" jo, ei ole saanut kipulääkettäkään. Käytiin selvästi lyhyempi reissu karpalossa. En tiedä onko ongelma nimenomaan noi usean tunnin retket, eihän me kauheasti sellaisia tehdä niin tuleeko äkkiä vaan liikaa rasitusta sitten? Toisaalta ei se eilenkään ollut yhtään väsyneen oloinen ennen kuin sattui. Olisi niin kiva tietää onko se edes lihas- vai hermoperäistä.