Koiratanssileiri 10.-12.8. Kuopio

Jälkimmäisen kesälomapätkän päättävä viikonloppu hurahti tanssileirillä. Merjan kanssa oli varattu Rauhalahden leirintäalueelta mökki ja viimeisistä tämän kesän kuumista päivistä (ja öistä) ja möykkäävistä naapureista huolimatta oli oikein kiva viikonloppu. :) Lähdin hakemaan eniten vain inspistä ja sitä sain! Tanssijuttuja ei paljoa missään edes ole, niin näinkin lähelle kun tuodaan, pakkohan sinne on tunkea.

Tässä yleiset muistiinpanot viikonlopusta:

-koiralla oltava hallinnan mahdollisuus (tunne, että voi vaikuttaa asioihin joita ympäristö, ohjaaja jne tuottaa): ennustettavuus, signaalien luotettavuus

-liian haitallinen ympäristö vailla mahdollisuutta hallintaan haitallinen eläimen hyvinvoinnille: toivo -> pettymys -> stressitason nousu

-onko koulutus vapaaehtoista? Onko koiran siis pakko osallistua, jos ohjaaja on niin päättänyt, vaikka se ei pystyisi tai haluaisi? Miksi, miksi ei?

-saako koira valita missä, milloin, miten, mitä treenataan? Kuka kouluttaa (jos et saa koiraa kerta kaikkiaan tajuamaan jotain, kokeile huviksesi joskus vaihtaa ohjaajaa)? Saako koira vaikuttaa siihen mikä on vahviste?

-palkkaus: treeniliivi ei saa tarkoittaa sitä, että vain nyt karkit on mukana -> varsinkin koiratanssissa missä kokeessa täysin eri vaatteet eikä liiviä lainkaan, tehtävä paljon myös treeniä missä palkat on tavallisessa taskussa, alusvaatteissa tms

-onko myös ohjaajalla palkatessa hauskaa?

-koirissa eroja: osa haluaa mieluummin tehdä vähän pitempään ja ottaa sitten isomman palkan, osa haluaa tehdä vähän ja syödä vähän koko ajan

-superpalkan löytymiseksi kannattaa nähdä vaivaa. Jos koira ei leiki pelkillä leluilla, kokeile jotain villasukkaa, penaalia tms mihin saa sisään ruokaa ja millä voidaan kuitenkin ensin pelata (saalis, taistelu, sosiaalinen, repiminen ja suolistaminen, kantaminen, mieltymykset vaihtelee). Pelkkä suoraan suuhun namusen saaminen on niin nähty.

-ns. time out on monesti ongelmallinen sikäli, että eläin ei voi vaikuttaa siihen mitä tapahtuu -> turhautuu siksi tosi helposti

-sen sijaan kiihtymisen hetkeen esim. LRS (Least Reinforcing Scenario): 2-3s tauko, jolloin kouluttaja passiivinen mutta kiinnittää huomionsa eläimeen (esim. katsoo sitä) -> vahvistaa osallistuvaa ja rauhallista käytöstä, sitten koulutus jatkuu

-ohjelmaan kannattaa miettiä jokunen pelastus, jos jotakin outoa sattuu. Esim koira alkaa rapsuttaa itseään -> liihottele sen luokse ja kierrä sitä osoittaen koiraa kädellä niin kuin se olisi parrasvaloissa. Näyttää tosi paljon vähemmän pahalta kuin jos ohjaaja yrittää turhaan käskyttää tai jäätyy odottamaan koiraa.

-mielentilan tulisi olla oikea oppimiselle. Ikinä missään tilanteessa ei pidä alkaa opettaa mitään, ennen kuin näin on.

-palkkaamisesta: namin heittely voi sopia hyvin kiihkeälle koiralle, koska juokseminen purkaa ja väsyttää koiraa. Kokeile, vaikka aluksi näyttäisi siltä, että koira kiihtyy vaan enemmän siitä. Myös nuoleminen (maksapasteijatuubi tms) rauhoittaa.

-mistä tietää, että oma koira alkaa olla väsynyt?

-> vältä aina "kokeillaan vielä kerran"-syndroomaa

-informaatio perille asti: mieti ainakin

-miltä koirasta tuntuu tehdä hommia sinun kanssasi?
-kuuntelee koira -> kannattaako jatkaa?

-miten voin tehdä juuri tämän harjoituksen helpommaksi koiralleni (onnistumisen maksimointi)
-tuleeko palkka aina samasta ts. tiedätkö kriteerisi

-koiran omaa ongelmanratkaisukykyä tulee aina vaalia, siitä on hyötyä ihan joka lajissa

-ei liikaa painetta (ei uskalla yrittää mitään) eikä liikaa neuvomista (passivoituu avuttomaksi)

-rentous ja uteliaisuus tuo menestystä

-luo mahdollisuuksia onnistua, ei epäonnistua

-stressitilanne

-koira yleensä turvautuu sille tuttuihin asioihin -> alkaa tehdä jotain itselleen mukavaa
-sijaistoiminnot, rauhoittavat signaalit

-motivaatio: kuinka paljon koira on valmis näkemään vaivaa?

-sujuva yhteistyö: onko sinulla keinot ymmärtää koiraasi ja kommunikoida sen kanssa?

-tie menestykseen:

1. tekniikka

2. koiranlukutaito

3. ongelmanratkaisukyky

-videointia ei korvaa mikään!!!

-kaikki eivät voi olla maailmanvoittajia, jonkun on oltava se tavallinen tallaaja
-vrt. laumassakin eri rooleja

-persoonallisuus sisältää paljon sellaista, joka ei ole koulutuksen eikä kokemuksen seurausta eikä niiden vaikutuspiirissä

-suhteen rakentaminen arjessa: arjen haasteet tulee aina ilmi myös treeni- tai koetilanteissa

-milloin ja miten treeni alkaa ja loppuu?

-kokeessa musiikin loputtua hallittu poistuminen, esim pari temppua vielä kehän sisällä ja pari ulkona ennen autoa ja vasta sitten palkka. Vähentää kiihtymistä lopussa ja kehästä rynnistämistä.

-FFFF (fight, flight, jne) -> rauha -> oppiminen. Eli ensin saatava koira rauhoittumaan, mieti keinot siihen.

-odottaako koira palkkaa vai vaatiiko se sitä?

-älä ikinä korvaa yhteistyöhön ja oppimiseen liittyviä ongelmia esim. kiihtymystä lisäämällä (ymmärsin tämän niin, että jos koira ei ymmärrä mihin sen pitäisi juosta, pelkkä hetsaaminen ja hulluksi lietsominen ei sitä sille opeta, vaikka saisitkin sen näyttävästi ryntäilemään)

-suhde itseen: fyysinen (tunne miten kädet ja jalat liikkuu jne), psyykkinen, keskittyminen. Onko fokus 100% koirassa? Jos ei, miksi oletat että senkään olisi sinussa?

-tieto siitä, mitä haluat. Sinun pitää ensin tietää itse mitä tahdot, ennen kuin voit pyytää sitä koiralta.

-sen mitä koira haluaa, ei tarvitse olla vihollisesi (esim haistelu, toiset koirat). "Rapsuta sinä minun selkääni, niin minä rapsutan sinun" eli toisin sanoen tee ensin mitä minä haluan, niin saat luvan tehdä sitä mitä itse haluat.

-ajattele -> suunnittele -> tee. Tässä järjestyksessä.

-"en halua että se haahuilee" on huono, määrittele täsmälleen mitä haluat ("se pitää seuratessa kontaktia ja makaa tauolla häkissä" tms) ja kouluta sitä kohti

-ongelman sijaan mieti mitä haluat, ongelman ei tarvitse tulla esiin voidaksesi työstää sitä

-esim haisteleva koira: pidä treenit niin lyhyinä ja intensiivisinä, ettei saa mahdollisuutta haistella. Onnistuminen opettaa enemmän ja rutiinien kasvaessa voit alkaa pikku hiljaa pidentää työskentelyaikaa.

-kisavideoiden katsominen usein hyvä keino saada jännitystä ilmaan, jos omaa jännitystä ei muuten saa lavastettua

-koira & minä: mitä omaa piirrettä koira seuraa tai vastustaa?
->mikä koirassa ärsyttää eniten, onko se oma piirteesi myös?

->mitä hyvää siinä on, mitä se palvelee?

->mikä merkitys sillä on?
->mitä siitä voi oppia?

-aistiherkkyys
-katso
-kuuntele
-tunne
-ihminen ajattelee usein liikaa eteenpäin ja olettaa paljon
-elä hetkessä!

-joustava käyttäytyminen: jos jokin menee pieleen, keskeytä, älä jää väkisin junnaamaan
-mene tilanteisiin avoimin mielin ja ota kaikki vastaan
-muuta suunnitelmaa, mukaudu ja sopeudu. Vaarallista jumiutua "kyllä sen jo pitäisi tämä osata" jne ajatuksiin.

-onko oma toiminta (luottamusta ja teknistä osaamista) rakentavaa vai hajottavaa?

-pakotatko?
-etsitkö syyllistä, jos jokin ei onnistu?

-suhde eläimeen: käskyttäjä vai kumppani?
-kunnioitus ilman pelkoa?
-kiintymys ilman alistamista?
-"minä olen Eiota Nytirti Alas Vittuperkele Saatananrakki, kuka sinä olet?" <- yhdelläkään koiralla ei pitäisi olla tällainen maailmankuva

-ihmisen aivot tarvitsee haasteita ja virittymistä, siksi useimmat kisaavat vaikka jännittääkin

-taito arvioida omia tunteita; varsinkin se suomalaisten suosikki eli HÄPEÄ. Miksi?

-mieti miten puhut omasta koirastasi ja suorituksistanne, luovu vähättelystä ja opettele näkemään hyviä asioita. Tavotteiden ja osaamisen kasvaessa monesti vaatimuksetkin kasvavat aivan poskettomiksi, muistele niitä aikoja kun oli ihmeellistä että pystyi treenaamaan ilman hihnaa tms.

-mielikuvaharjoittelu ja mallittaminen: katso miten menestyvät tekevät -> aivojen peilisolut aktivoituvat

-voi vaikuttaa:
-harjoittelun määrä
-oma asenne
-rutiinit ja niiden toimivuus

-keskittyminen

-et voi vaikuttaa:

-kisaajien määrä

-sää

-aikataulu

-tuomari

-ulkoiset häiriöt

-musiikin toimimattomuus jne.

-> näihin liittyviä potentiaalisia vaikeita juttuja voi lavastaa ja harjoitella, mutta koepaikalla niille ei voi tehdä enää yhtään mitään joten on täysin energian haaskausta uhrata niille ajatustakaan. Opettele keskittymään siihen, mihin voit itse vaikuttaa.

-"miten voisin tehdä asiat paremmin just nyt" - älä murehdi menneitä tai suunnittele mitä ensi treenissä teet, pysy nykyhetkessä

-jos koira "katoaa" eli tiputtaa kontaktin, jää jumiin häiriöön tms, pyri aina palkkaamaan juuri ennen sitä, vielä kun on hyvä

-jos koira ei tee jotakin, älä sorru ohjaamaan valjaista tai painamaan sitä istumaan tms, saattaa yhdistää jonkin ohjaajan eleen ikävään tilanteeseen

-riko kaavaa:
->rutiinien rikkominen

->palkkaamisen kaava
->aina rauhoittumisen kautta
->omat eleet
->tietääkö koira mistä se saa palkan?

->takaperin ketjutus

->oma tyhjä mieli

-ennen kisoja harjoittele virheitä eli miten jatkatte sellaisen jälkeen. Virheitä tulee MM-tasollakin kaikille aina joskus, ei ole realistista kuvitella että niitä ei tulisi joskus enää lainkaan.

-optimisti vai pessimisti?

-onko koiralla positiivinen vai negatiivinen odotus treeneistä ylipäänsä?

-entä jos tilanne on sille vaikea (esim tosi paljon muita koiria), voiko se luottaa että ohjaaja auttaa sitä onnistumaan vai onko sillä jo valmiiksi negatiiviset odotukset omasta suoriutumisestaan? Eli osaako ohjaaja mitoittaa häiriötreenit oikein?

-oksitosiini lisää positiivista odotusta ja sitä erittyy tutkitusti esim silmiin katsomalla (koira-ohjaaja)

-älykkyys ja leikkisyys taas tutkitusti ei korreloi ihmisillä, joten heittäydy rohkeasti idiootin näköiseksi palkatessasi koiraasi :)

-koira ei kykene vaikuttamaan ihmisen ajatuksiin, se oppii vain miten ihmisen käyttäytymiseen voi vaikuttaa

-eläimen oma toiminta tähtää siten aina vain sen omaan tunnetilaan vaikuttamiseen, ja "miellyttämishalu" on vain myytti. Kaikkia koiria voi kouluttaa! Kissoja ja kanojakin voi.

-ole realistinen omien kykyjesi suhteen: "olet juuri siinä kohdassa koirankouluttajan urallasi kuin missä sinun kuuluukin olla". Muista että jos kaikista koirista ei, niin eipä kaikista ihmisistäkään tule MM-tähtiä, valtaosa on ihan tavallisia tallaajia vain.

-kunnioita aina koiraasi, olette tiimi

-tanssi ei ole vain temppuja musiikin soidessa taustalla, sen pitäisi olla jotain tosi paljon enemmän. Tulkitse esitystäsi, eläydy siihen, anna musiikin viedä.

-oman tyylin löytäminen: mieti miten haluat erottua ja mistä haluat jäädä mieleen

-onko ohjelma hauska, koskettava, vauhdikas jne.?

-muista ohjaajan merkitys, jos koira on "tavallinen" eikä ehkä jää niin hyvin mieleen, panosta omaan eläytymiseen ja ohjelman sujuvuuteen

-joustoa polviin ja letkeyttä liikkeisiin, tokojäykkyys ei kuulu tanssiin!

-kokeessa oman suorituksen jälkeen muista aina vetää oikein kunnon tuuletus ja kehua koiraa täydestä sydämestä. Paitsi että myrtynyt "sehän meni ihan vituilleen" näyttää tosi tympeältä tuomareille ja yleisölle, ja jättää huonon loppuvaikutelman ja vaikuttaa pahimmillaan vielä pisteisiinkin, koira on kuitenkin aina yrittänyt parhaansa ja ansaitsee kehunsa vain siitä että oli kanssasi siellä. Muista, että kehän laidalla on luultavasti joku, joka ei ole koskaan uskaltanut ilmoittautua kokeeseen tai edes päästää koiraansa irti hihnasta.

-palkattomuusharjoitus: päätä esim. viisi liikettä mitkä koira osaa ja testaa kuinka pitkään se pystyy työskentelemään palkatta, pyydä siis vain niitä liikkeitä. Meneekö 30s, minuutti, kaksi, viisi? Alkaako vauhti kiihtyä vai hidastua, jos palkkaa ei tule? Missä vaiheessa koira luovuttaa?

Ryhmätreenit: 4 settiä, puoli tuntia kerrallaan, 3/3/4 koiraa per ryhmä.

1: palkattomuus, sosiaalinen palkka, aloitukset, ketjuttaminen, epäsäännöllinen palkkaaminen

Otin Sienen, tehtiin aloituksien jälkeen (häkistä sivulle kutsu -> haukutusta) 1-3 liikkeen ketjuja. Sienellä ei näissä mitään ongelmia, treeni oli enemmän aloittelijoille. Tulipahan vahvisteltua ja kiva aloitussetti uudessa hallissa, uusien tyyppien keskellä, oli silti.

2: temput, positiot, ohjelman pätkät, käsieleiden muuntelu

Tähän otin pönen ja pöne teki positioiden opettamista alustan avulla. Koira piti saada kynnysmatolle seisomaan ja emme valehtelematta koko puolen tunnin aikana edistyneet yhtään. Matto oli aluksi parin metrin päässä minusta niin, että alkuasetelma ei vihjaa mitään ja koira selkeästi irtoaa matolle. En keksi mitään muuta syytä tämän täydelliselle kusemiselle kuin se, että koiran jalkapohja ei erottanut koska koipi on hallin matolla ja koska korokkeen matolla. Sinnikkäästi siis vaan steppailua, vaihdellen 2, 3 ja 4 jalkaa alustalla ja sitten tosi paljon turhautumista. Paska fiilis jäi siitä, että puoli tuntia jankkasin samaa enkä tajunnut aiemmin mistä kiikastaa. Sinänsä tosi hyvä muistutus siitä, että kannattaisi oikeasti miettiä mistä kiikastaa, jos käytös ei lähde lainkaan kehittymään.

Setti päättyi niin, että kaikkien ruvetessa keräämään kamojaan ryhmämme koira 2 päätti karata koiran 3 luokse, sosiaaliset koirat heillä mutta joku rähähdys siinä silti kiihtymytilassa pääsi ja oma koirani olisi siinä vaiheessa mennyt poliisiksi paikalle ja veti ihan hirveät kilarit kanssa. Eh hee, onneksi olen oppinut ennakoimaan ja välittömästi kun näin että yksi lähti, nappasin omaani valjaista. Sinne olisi takuulla mennyt sekaan muuten. Varsinainen voittajafiilis jäi kyllä tästä puolituntisesta, not.

3: piti olla vasta viimeisenä, mutta odoteltiin ruokatilausta ja kaikki oli aika poikki, niin päätettiin vaihtaa tämän tähän väliin. Oman ohjelman läpikäymistä ilman koiraa, 10min yksilöaika. Aika on tosi lyhyt, siinä ehtii just selittää ohjelmansa läpi ja sitten ei montaa minsaa jää miettimiselle, pidempi olisi tosi paljon parempi. Käytiin läpi Sienen voittajaluokan ohjelmaa.

-eläytymiseen ja omaan tulkintaan PALJON treeniä ilman koiraa. Ei riitä, että osaa ulkoa musiikin ja koiran käskyttämisen, pitää myös osata ulkoa omat liikkeet ja missä piti tehdä mitäkin. Minä jäädyn täysin viimeistään silloin, jos jokin ei mene niin kuin oli tarkoitus.

-usko itse omaan juttuusi, tämä on itse valittu musiikki ja itse tehty ohjelma, jos et itse tykkää siitä, vaihda jotakin! Kehään mennään pää pystyssä ja rinta rottingilla "me tultiin nyt esittämään mitä me osataan, pois alta risut ja männyn kävyt" eikä valmiiksi jo häpeillen "tää nyt on sit vaan tällasta".

-kerro tarinaa, liioittele kaikkea

-ihaile sieniä

-voittajaluokan ohjelmassa saisi olla selvästi yli 15 temppua, seuraamista määritellyissä positioissa ei lasketa tempuksi vaikka sitä 25% saa olla "täytteenä" (esim jalkojen välissä on positio, mutta muuttuu tempuksi, jos koira pitää etujalat ohjaajan varpaiden päällä) -> Sienelle muutama temppu lisää

-kaukoliikkeitä saisi olla kanssa useita, jos ei montaa ole, kannattaa tehostaa vaikutelmaa esim. Sienen ohjelmassa poispäin peruutuksen jälkeinen kumarrus: anna koiran olla kumartuneena useita sekunteja, jotta kaikki kerkiää nähdä, että koira on noin kaukana ja kumartaa siellä

-ohjaajan takana tehtävistä liikkeistä vaikeusastetta. Käsiapuja ei tartte täysin häivyttää, ne voi naamioida omaan koreografiaan tai ihan selkeitä pieniä yksittäisiä apujakin voi kyllä olla, jos tarvii, ei kaadu KUMA pelkästään sellaiseen jos temput onnistuu ja muuten sujuvaa.

-kun koira irtoaa johonkin, tee ehdottomasti jotain itse, älä vain kyttää koiraa. Näyttävämpää kun ohjaaja voi luottaa koiraan, kääntää sille selän ja pyörähtelee tms itse.

 -muissakin tempuissa kannattaa yrittää katsella tuomaristoa/yleisöä ja "ottaa heidät" hymyillen, eleillä jne. Se, että ei tuijota koiraa, antaa kuvan siitä, että koira osaa ilman vahtimistakin.

-muista tuomareiden lopputervehdys, alussa ihmiset aika hyvin jo osaa nyökätä tms, mutta sama lopussa antaa tyylikkään vaikutelman.

-treenaa tarpeeksi kaikkien rekvisiittojen kanssa, nytkin tuli ongelmia kori kädessä, kun en ollut tajunnut että sitäkin täytyy pitää

4: häiriöt, viretila, etäpalkka, "älä tee mitään"-käsky eli kesto esim alkuasentoon

Tähän otin Sienen ja siinä missä muille tehtiin ulkoisia häiriöitä (tuomarit, yleisön taputukset, vieraan liike kehän reunalla ym), Sienelle kylvin kaikki neljä sientä ja korin ja ne oli meidän häiriöt. Sehän on kummassakin kokeessa jäätynyt tuijottamaan sieniä ja pujottelu ja kiepit on tökkineet siksi. Tekee sitä myös treeneissä. Mutta ei nyt, tein seuraamista ensin sieniä kohti, sitten mentiin niiden yli ja jopa potkin niitä kohdalle tullessani, koiralla ei kulmakarvakaan kurtahtanut. Tein myös pujottelua, peruuttamista jne eikä missään mitään ongelmaa. Tämä oli vähän lyhyempi setti, hyvä niin, koira jaksoi kyllä tosi kivasti vielä pitkän päivän jälkeen, mutta oli kiva lopettaakin ennen kuin se väsähti.

Sunnuntaina tehtiin vain kehään menoja ja poistumisia, jokaiselle oli kolme kierrosta. Otettiin myös odotus, että edeltävän koirakon mentyä kehään piti itse olla "lämppäkehässä" ja tehdä siellä mitä haluaa, kunhan oli koetilanteeseen sopivalla tavalla. Odotusta tuli myös kehään menoissa, eli edeltävän tultua kehästä ulos tultiin jo itse siihen hollille odottamaan, mutta koutsi jutteli vielä edellisen kanssa tai yleisö keskenään, ennen kuin kuulutettiin kehään.

Sieni teki ekalla kiekalla ohjelman alun. Jätin koiran makaamaan kehän rajalle ulos, vein esineet, kävin ottamassa koiralta valjaat pois, toin sen kehään. Laitoin maahan, menin vielä itse siirtämään koria mikä oli virhe, aloitin. Tehtiin syliin tulo, alas, kumarrus, korin haku, mistä ylläripalkka tissiliiveistä. Koira ei kumartanut, vaan tuli alaskin ihan eri loikalla kuin yleensä ja oli koria päin, kumarruskäskyllä meni maahan. En jäänyt nillittämään, oli outo virhe ja johtui varmaan siitä, että sörkin sitä koria vaikken ikinä tee noin.

Seuraavan setin teki pöne, annoin sille pari namia hallin eteisessä kun oli oikeasti aika ahdas sisääntulo, mutta muuten sai maata enkä syöttänyt sitä siivosti olemisesta. Oli siivosti ilmankin. Lämppäkehässä tein muutamia askelia eri positioissa ja palkkasin lelulla. Oli sovittu, että musa soi minuuttiin asti, sitten laitan koiran maahan, ihmiset taputtaa, mutta jatkankin vielä tavan seuraamisella ilman musaa. Kävi kuten arvasin, koirasta pääsi pari vinkua kun oletti homman loppuvan, mutta jatkoin vaan seuraamista mitään sanomatta ja kyllä se siitä tasoittui. Siitä sai sitten palkan kehässä, odotti että se on ulkopuolella, mutta olikin tissien välissä, häh hää.

Vikan käytin Sienelle, ja tein samanlaisen alun että Sieni katsoi esineiden laitoin, sitten menin hakemaan koiran ja kivasta yhdessä kävelystä aloin kehumaan niin poskettomasti että heitti volttia ja loikki mun ympärillä (miksen voi tehdä näin muutenkin, vaan menen aina ihan kauhusta kankeana kehään...?). En palkannut vielä siitä, vaan otin sivulle ja pyysin maahan, ja siitä sitten ihan hillittömät sosiaalipalkat ja aloin kaivella persiistä ruokapurkin ja tissivälistä vielä pallonkin. Ai että oli muikea Sieni <3 Tosi onnistunut treeni, näitä lisää. Sieni on siitä kiva koira, että jos se menee hyvällä mielellä kehään, ei se siitä enää sitten nuupahda ainakaan palkattomuuden takia. Siksi kannattaisi varmasti panostaa juuri siihen kun rekviviitan laiton jälkeen tulen hakemaan sitä.

Ihan lopuksi keskustelun, palautteen ja yhteiskuvan (säästin pönen rääkkäjäisiltä ja otin vain Sienen) jälkeen tehtiin vielä tosi kiva loppurentoutuminen, mentiin kaikki koirinemme isoon ympyrään ja koutsi laittoi yhden hänen biisinsä soimaan käskien kuunnella sen sanoja. Oli aika liikuttavaa ja Sienihän siinä sitten kieri ja kerjäsi maharapsuja ja oli vaan niin onnellinen kuin vain Sieni voi olla. <3