Koiratanssi, kaikista lajeista vaikein

Koiratanssi on minulle ehdottomasti vaikein laji ikinä. Kahdesta syystä. Ensinnäkään en ole lainkaan musikaalinen, rytmitajuinen, tanssillinen tai muutenkaan esiintyvä ihminen ja se puoli on todella vieras ja outo. Ei ehkä niinkään jännitä se, että minun pitää esiintyä ja kaikki katsoo, enemmänkin se on vain niin etäinen alue että olen todella epämukavuusalueella siksi etten vain osaa. Toisekseen lajin (freestylen) suuri haaste tulee siitä, että "millään ei ole mitään väliä", mitään ei ole pakko olla ja kaiken saa keksiä itse. Jos koira ei opi jotain temppua, unohda se ja siirry helpompaan. Jos koira ei tykkää jostakin liikkeestä, unohda se ja siirry kivempaan. Tämä kuulostaa tosi helpolta ja kivalta ja siltä että kaikki saa vaan kisoissa täysiä pisteitä, mutta jossain vaiheessa päädytään tilanteeseen jossa ohjaaja keksii aina vaan uusia juttuja, kokeilee hetken kouluttaa niitä ja sitten hylkää ne ja alkaa miettiä seuraavaa juttua. Koiralla ehkä on treenatessa ihan kivaa, mutta on siinä sellainen yksi pikku ongelma: valmista ei tule koskaan.

Viitaten edellisen leirin muistiinpanoihin, minulle koiratanssi on ehdottomasti koskettava laji. En tykkää huumoriesityksistä, kaikkein kauheimpia on ne, jossa koira on "tuhma" ja ohjelma rakentuu sen ympärille, että ohjaaja yrittää häätää sen luotaan tms. En kuvittele, että koira ymmärtäisi ihmisille välittyvää teemaa, temput on aina vain temppuja, mutta en voi ymmärtää miksi kukaan haluaa rakentaa sellaisen tarinan. En myöskään tykkää lainkaan mistään huumorimusiikeista. En halua nauraa, haluan liikuttua. Haluan kaunista, koskettavaa, herkkää yhteistyötä ja sen tunteen, että ohjelmassa ollaan yhdessä ja kunnioitetaan toinen toistaan.

Toisekseen olen itsekeskeinen sika. Minäminäminä. Minulle koiratanssiesitykseni on olleet hyvin henkilökohtaisia ja vaikka osa ohjelmista on olleet täysin kaverin suunnittelemia, on niitä kuitenkin tuunattu oman näköisiksi ja tulkinta on aina minun. Pönen ohjelmissa on ollut oikeastaan vain asioita joita se on osannut ennen tanssin aloittamista. Osaan on toki opetettu etäisyyttä ja pönellä olisikin hyvin tekninen fs-esitys, jos se joskus voisi kiekumatta sen esittää. Sienen suurin osa tempuista oli myös olemassa jo ennen tanssin aloittamista, tai ainakin ne oli asioita joita se teki arjessa ja sitten vain nimesin ne (syliin istuminen, yhteishyppy jne). Joitakin uusia juttuja Sienelle on opetettu, ja nyt pitäisi opettaa vielä lisää. On ihan hirveän vaikeaa yrittää keksiä, että mitä. Kyllähän minulla toinen toistaan suuruudenhullumpia ideoita riittää, esim. koira poimii pilaantuneen sienen, tuo sen mulle, vedetään siitä mato ulos, koira lakoaa maahan ja laittaa etutassut silmilleen ja "häpeää" ja sitten annan sienen sille ja se kaivaa sille kuopan ja peittää sen sinne. Juu, ei minun kouluttajan taidoillani ole ihan tässä lähielämässä tapahtumassa, vaikka sinänsä jokainen pala olisikin opetettavissa eikä ehkä jollekin toiselle koiralle edes mitenkään työläitä olisikaan.

Katson hirveän vähän kisavideoita, koska pelkään, että alan matkia. Kisoissa on kyllä ihanaa katsoa esityksiä ja eläydyn niihin vahvasti, monesti olen tippa linssissä jo ennen omaa vuoroanikin, ja omieni jälkeen ihan takuulla ainakin. Uusien temppujen keksiminen tuntuu vaikelta, koska kyllähän kaikki varmaan on jo nähty ja joku joskus jossakin on esittänyt jo sen. Eihän se sinänsä haittaa, koska tulkinta on aina ohjaajan ja koiran persoonallisuuden mukainen ja samatkin liikkeet voi näyttää todella erilaisilta.

Vaikka mitään must-liikkeitä ei olekaan, koiratanssin tuomariohje antaa viitteitä siitä, mitä ohjelmassa pitäisi olla, jotta sillä saa KUMAn. Voittajaluokassa erilaisia liikkeitä pitäisi olla vähintään 15, lisäksi mukana pitää olla teknisesti vaativia elementtejä (liikkeiden suorittaminen itsenäisesti kaukana ohjaajasta tai ilman katsekontaktia, esim selän takana). Sienen ohjelmassa on temppuja 14-15, eli muutama juttu pitäisi varmaankin ympätä vielä lisäksi. Tekniseen vaativuuteen on hirveän vaikeaa ottaa kantaa, itse kuvittelin että meillä on kaikenlaista mutta leirillä oltiin vähän sitä mieltä, että ei ole. Tietysti esim. ihan sienten hakuihin / koriin vientiin saa näyttävyyttä sillä, etten unohdu toljottamaan koiraa, vaan hypähtelen kuten on ollut tarkoitus ja jonka olen kuitenkin aina kehässä unohtanut. Voin hyvin kääntää sille selänkin, sillä ei pitäisi olla mitään väliä. Kunhan vaan muistaisin.

Joka tapauksessa olen jumissa niiden muutaman jutun kanssa. Minun ohjelmassa on jo pujottelua ja paikoillaan seistessäni kasia jalkojen välissä, Sieni ei järin tykkää niistä ja niiden ainoa virka on olla täytetemppuina jotta saan temppujen määrää ylöspäin. Muutama täytetemppu pitäisi vielä keksiä, mutta kaikki tavalliset tuntuu niin typeriltä. Minä en halua mitään tusinatemppuja, minä haluan jotain mikä näyttää ja tuntuu meiltä. Mutta luovuus on tukehduksissa enkä ole määräänsä enempää onnistunut arkijutuistakaan keksimään mitään poimittavaa. Ne mitä se itse tekee arjessa, on aina olleet sen lemppareita ohjelmassakin. Ehkä sitten kuitenkin kannattaisi panostaa teknisyyteen ja kouluttaa joihinkin vähän etäisyyttä ja joitakin tapahtumaan selän takana? Ne olisi niitä meidän omia juttuja eikä jotain väkisin valittuja tassun antamisia ja ohjaajan kiertämisiä.

Pitäisi päättää lähteäkö Ouluun kisoihin Merjan mukaan. Kerran jo päätin, että olkoon syysretki ja nautitaan siitä, mutta enhän mä nyt jaksa 900km istua autossa ja maksaa kahden yön majoituksia, jos tietää jo mennessä että ei riitä. En mä tiedä tavoittelenko mä välttämättä edes sitä SERTiä, ensisijaisesti kyllä mielessä on vain se esitykseen uppoutuminen ja fiilikseen pääseminen, mutta se ei onnistu jos on epävarmuus siitä, riittääkö tämä edes teoriassa. Pönen HTM on kyllä teknisesti kasassa mutta pitäisi vaan lukita pari muutosta AVO-ohjelmaan ja opetella uusi ohjelma ulkoa. Pöneä mietin jossain vaiheessa myös FS AVOON, vanhalla ohjelmalla voisi mennä, mutta sillä on samasta biisistä muokatut musiikit enkä ehkä kehtaa käyttää samaa biisiä kahdesti. Uuttakaan ei kyllä nyt jaksa alkaa synnyttää joten ehkäpä se FS annetaan olla. Jos HTM sattuisi olemaan ensin, silloin olisi kyllä ainakin teoreettinen riski että muri olisi seuraavassa kehässä hiljempaa ja freestylea kannattaisi kokeilla. Toisaalta Oulussa maksaa 35e/startti niin en tiedä viitsiikö sitä maksaa satasta pelkistä osallistumismaksuista. Yksi uppoutuminen per koira voisi riittää.

Niin että meniskö vai eikö?