Peli-ilta

Huvihurtassa on pidetty koirien peli-iltoja. Hallissa on kymmenkunta erilaista koirien älypeliä/aktivointilelua, ja lelulta toiselle vaihdetaan omaan tahtiin. Omat namit mukaan, lysti kestää tunnin ja maksaa kympin per kerta.

Töppösen ilmoitin viime viikolla. Hallissa oli viisi koiraa ja pönen mielestä sisään meneminen oli ahdistavaa, siinä tuli murahdus. Ensimmäisen lelun lataamisen jälkeen koira ei kerinnyt lainkaan ajatella toisia koiria, koska ruokaaaaaaaah! Töppösen luontainen tyyli on väkivalta. Siinä vaiheessa viimeistään kun hermo menee, paiskominen alkaa, ja sillähän tunnetusti menee se hermo alta aikayksikön. :D Tunnin lopussa kaikki muut neljä koiraa olivat kyllääntyneitä, ja tyytyväisinä istuivat ja läähättivät. Töppönenkin läähätti, mutta ei se vielä ollut lainkaan väsynyt, vaan paiskoi menemään vaan. Lopetettiin kun namipussi oli tyhjä.

Lopputunnista kehittyneempi (?) tekniikka :D

Tällä viikolla vein sitten Sienen. Paikalla oli vain yksi meidän lisäksi, jos olisin tiennyt, olisin ihan hyvin voinut ottaa molemmat omani. Alun perin halusin viedä Sienen, koska kiinnosti nähdä miten erilainen tyyli sillä olisi. Enemmän kuitenkin pöne hyötyy tällaisesta aktivoinnista, Sienellä on paljon enemmän oikeita treenejä ja teki mieli ottaa pöne. Varttia ennen lähtöä päätin kuitenkin pysyä alkuperäisessä ja otin Sienen. Nyt se on nähty ja ensi kerralla töppösen vuoro taas. Mietin vähän etukäteen mahtaako Sieni jaksaa tuntia pelata, ja tuleeko siitä mitään - 6s vahvistetiheysteoriahan pätee myös tällaisiin eli jos vahvistetta (ruokaa lelusta) ei tule vähintään kuuden sekunnin välein, riski luovuttamiseen (käytöksen sammumiseen) on. Koira ei siis koe lelun rassaamista kannattavaksi jos voittoja ei tarpeeksi tule. Yksilöerot sinnikkyydessä toki suuria.

Sieni yllätti täysin ja jaksoi koko tunnin jopa paremmin kuin pöne! Sillä ei mennyt energiaa väkivallantekoihin ja runnomisen sijaan se selkeästi pääasiassa ajatteli. Lopussa se ei juurikaan edes läähättänyt. Näytti, että se myös selkeämmin ymmärsi tiettyjen lelujen logiikan tyyliin "tuosta pitää painaa" siinä missä pöne raapi kuin hullu kunnes luukku vahingossa aukesi. Kyllä Sienelläkin välillä voima kasvoi kun ei meinannut onnistua, hauskaa että sekin aloitti väkivallan eikä luovuttanut!

Minusta peli-ilta on aivan mahtava keksintö. Itse voi istua lämpimässä sisätilassa persiillään ja aina välillä siirtyä pari metriä seuraavalle lelulle, tunkea namit sisään ja sitten taas istuksia ja katsella tosielämän avaraa luontoa. Aroille, epäsosiaalisille ja toisista koirista liian kiinnostuneille tuollainen tunnin sessio missä muita on läsnä mutta jokainen keskittyy tiukasti omaan juttuunsa, on varmasti tosi hyväksi. Edellyttäen toki että koira pystyy syömään ts tilanne ei ole sille liian tukala. Paljoa helpommalla ei koiria näin vähällä vaivalla saakaan väsytettyä! :D Lisäksi minusta on aina äärimmäisen mielenkiintoista kun koira saa tehdä itse ja minä saan vaan katsoa sen reaktioita, seurata miten se ratkoo ongelmia ja käsittelee turhaumaa jne. Ihan huikeeta, ensi viikon pelejä odotellessa!