Lumikengät, ehkä maailmanhistorian yksi parhain keksintö <3 ! Ostin omani jostain Tokmannista joitakin vuosia sitten aikomuksena kokeilla 30e laitteita ja ostaa uudet ja paremmat sitten kun tiedän tykkäänkö puuhasta niin paljon että niitä tulee oikeasti kanssa käytettyä, ja toisaalta kun osaan sanoa millaisia ominaisuuksia tartten lisää. Sama logiikkahan on usein käytössä esim. valokuvaamisen aloittamisessa: osta halpa peruskamera, tutustu siihen ja vasta kun osaat itse sanoa mitä tarvitset lisää, panosta kunnon välineisiin jotka sitten myös maksaa. Siitä ei ole mitään hyötyä jos ostaa heti ekana sairaan kalliin laitteen, jos ei sitten kuitenkaan tule käytettyä tai ei ymmärrä sen hienouksia. Minä en ole vielä keksinyt miten ne kalliimmat lumikengät voisi olla paremmat, olen ollut oikein tyytyväinen noihin.
Viime talvena ei tullut sen vertaa lunta, että niitä olisi tarvinnut kertaakaan komerosta kaivaa, mutta tämä talvi on onneksi ollut parempi ja on niitä kyllä käytettykin monta kertaa viikossa. Touhua rajoittaa eniten pönen selkä. Reittivalinnalla voi toki vaikuttaa paljon lumen laatuun ja siihen, että kuinka paljon koirat uppoaa ja joutuu "uimaan". Järkikin sanoo, että umpihangessa rymyäminen on aivan eri tavalla rasittavaa kuin tavan lenkkeily, mutta kuinka paljon on sopivasti, onkin vaikeampi kysymys. Alkukaudesta huolehdin että koira on hyvin lämmitelty ennen, ja pidin puolta tuntia maksimiaikana kengillä. Nyt ollaan menty reilua tuntiakin enkä huomaa mitään ongelmia, joskus saattaa loppulenkistä tulla mun taakse kulkemaan mun tekemää uraa pitkin. Nuorempana se on kyllä tehnyt ihan samaa, se on aina ollut hassu koira sikäli että töissä ollessaan se ei kuuna kullan valkeana sanoisi "en jaksa enää", se ei ikinä luovuta vaikka kuinka väsyttäisi. Vapaalla sen sijaan juokseminen on yliarvostettua ja viias koira menee sieltä missä aita on matalin, ja juurikin tollanen että sen sijaan että se menisi omaa uraansa mun edellä, se hakeutuu helposti valmiille ladulle mun taakse vain siksi, että turha vaivautua rypemään jos helpommallakin pääsee. Nuorempana vaan käskin sen pois sieltä, nyt en enää raaski, kun en voi olla varma kuinka rankkaa se touhu sen selälle on.
Ehkäpä sitä uskaltaisi kokeilla vähän pitempiä retkiä ja/tai useamman kerran viikossa nyt vielä kun voi. Lumikengät on vaan ihan parhaat ja harmittaa jo etukäteen että kohta tämäkin aika taas loppuu, vaikka tykkään kyllä kovasti kesästäkin. Mutta lumikengillä voi mennä minne vaan, ei ole väliä onko alla suota, hakkuuaukion
ryteiköt tai muuta sellaista, mihin kesällä ei pääsisi. Uusiin
paikkoihin voi tutustua rohkeasti, eksymisen vaara lienee selkeänä
päivänä talvella aika olematon kun aina voi vaan kääntyä ja palata omia
jälkiään takaisin. Mulle metsässä lenkkeilyssä tärkeintä on aina se,
että missään ei ole ketään muuta, ja lumikenkien kanssa se vapauden
tunne on jotenkin vaan moninkertainen.
Alla puhelinkuvia usealta eri reissulta:
***
Viime viikolla nostin koiran ekaa kertaa sitten elokuun. Pelkäsin ihan
hulluna että se alkaa huutaa hetkellä millä hyvänsä, mutta ei kuulunut
mudista pihahdustakaan. Nyt se sitten matkustaa taas autossa siellä
missä ennenkin, kontissa. :) Luulen että sen ei tule yhtään ikävä
etupenkin jalkatilassa matkustamista, se ei ehkä koskaan arvostanut sitä
että räpelsin ajaessani koko ajan sen otsakiharoita kun ne siinä niin
ihanasti tyrkyllä oli....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti