Tee-se-itse koiransänky

Ostimme taannoin uuden sängyn ihmisille. Kotiinkuljetukseen sisältyy vanhan poisvienti samalla kyydillä, mutta vanha sänky saatiin myytyä muualle. Kysyimme, voiko sängyn sijaan antaa pienen sohvan hävitettäväksi, ja kun lupasivat, koirasohva lähti. Kyseessä oli nahkainen pieni sohva, joka siirtyi muutossa ihmisten sohvasta koirien sohvaksi. Siinä oli jo silloin ihan pieni reikä keskellä istuinosaa. Vajaa pari vuotta se ehti olla koirilla, ja siinä ajassa pikkurillin kokoinen reikä kasvoi 15cm pitkäksi, Y:n muotoiseksi palkeenkieleksi. Myös koko päällinen kulahti mustasta epämääräisen harmaaksi, hiekkaiset ja kuraiset koirat kuluttaa kangasta aika paljon. Eräänä päivänä kotiin tultuani joku oli päättänyt katsoa sohvan sisälle ja täytettä oli vedettyä palkeenkielestä pitkin lattioita. En todellakaan ole mikään sisustusfriikki, mulle riittää että asiat on käytännöllisiä ja toimivia ja siitä ulkonäöstä en niin edes ymmärrä, mutta olihan se jo jopa mun asteikolla ihan törkeän ruma. Lisäksi en voinut välttyä miettimästä, miten paljon lika ja kosteus valui reiästä sohvan sisään ja millainen homepesäke siellä mahtoi muhia... järki sanoi, että siitä on luovuttava, vaikka sydän olisikin halunnut vielä säästää sen.

Sohva siis lähti, pystytin sen tilalle toisen kevythäkin joten petipaikkojen määrä sinänsä ei muuttunut. Kuitenkin me kaipasimme sitä kaikki: se oli ainoa huonekalu mihin koirilla on lupa mennä, ja ne selkeästi tykkäsi nukkua korkealla. Sohvalla oli aina jompi kumpi. Lisäksi pönen selän takia se oli mulle tärkeä havainnointiväline: meneekö koira ylipäänsä sohvalle ja jos, niin kiipeääkö vai hyppääkö. Sillä on aina ollut hassu tapa kiivetä huonekaluille, on tehnyt sitä pennusta pitäen joten pidän sitä vain tapana. Jos vauhtia on enemmän, silloin se kyllä ihan normaalisti hyppää. Silloin kun selkä on ok. Kipeänähän se ei edes yritä millään tekniikalla.

Muistan kauan sitten nähneeni kuvia koirille tuunatusta lasten pinnasängystä, ja myös kuormalavoista tehdystä koiran pedistä. Pinnasänky pulpahti nyt jostain mieleeni ja Google löysi Ikeasta ihan törkeän hienon. Harmi, että se maksaa uutena 129e, ei tule yli satasen sänkyä koiralle tähän taloon. Tori.fissä ja muissa nettikirppiksissä tuota nimenomaista mallia kyllä oli 40-80e hintaan tarjolla, mutta kaikki hirveän kaukana. Muutamalta kysyin lähettääkö rahtina Matkahuollon kautta jos maksan, kukaan ei edes vastannut. Laitoin myös oman ostetaan-ilmoituksen, ei vastauksia.

Kaikki minun koirankoulutusuraani seuranneet, tai muuten mut tuntevat tietää, että kun saan päähäni jotakin mistä ehtii tulla tämän luokan pakkomielle, luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Selasin joku päivä paikallista kirppisryhmää ja siinä, puun värinen, kaikista päädyistä pinnoja oleva (olisi paljon nätimpi jos lyhyet sivut umpinaiset), kokonaisuutena ei kovin nätti sänky. Annetaan teepakettia vastaan. Vastasin sen enempää miettimättä että mulle. Sovin noudon, menetin hermoni Prismassa teehyllyssä kun en ymmärrä niistäkään mitään ja ohjeet millaista saisi olla, oli niin epämääräiset. Toisen kerran menetin hermoni yrittäessäni löytää perille, oli hankalin osoite missä olen ikinä käynyt. Mutta lopulta soitin jotain ovikelloa ja kysyin olenkohan oikeassa paikassa, ja siinä se oli eteisessä valmiiksi palasina, isäntä itse nosti niput mulle autoon ja vein sen kotiin. Sain vanhan patjankin mukaani.

Muutaman päivän se odotti nipussa ja eilen sitten otin ja kasasin sen. Tässä erittäin huolestunut koemakaaja. Selkävikainen säästettiin nostelulta. Missä tässä on ovi?!

Pinnoja oli pitkällä sivulla yhteensä 16, joten päätin että molempiin reunoihin jätetään 5kpl ja keskeltä otetaan 6kpl pois. Merkkasin ne teipillä ja sitten ei muuta kuin sahaamaan. Sahaakaan ei ensin meinannut löytyä mistään ja oli yksi hermojen menetys taas lähellä. Rupesin siinä odotellessa sitten katsomaan ovea vielä, ja päätin että leikataankin ensin vain neljä pinnaa keskeltä, se saattaisi riittää. Patjan päälle laitoin vanhan peiton ja sitten kaiken päälle talvihakuiluissa käytetyn valkoisen lakanan. Tyyny on ollut kevythäkissäkin, samoin tuo takaseinällä oleva fleeceviltti. Pitää ensi viikolla mennä Eurokankaaseen ja shoppailla nätimmät lakanat :D

Sänky saa nyt sitten muuten odottaa kevättä ja mökkikauden avajaisia, että tarkenee ulkona jotain tehdä. Se pitää nimittäin hioa ja maalata. Inhoan puunvärisiä huonekaluja. Onneksi on aikaa miettiä, olisiko valkoisen sijaan joku musta tai muu tumma sävy kuitenkin hienompi. Siihen mennessä on jo kokemusta tuosta ovestakin, jos siltä tuntuu niin nappaa vielä yhden pinnaparin pois ja leventää sitä vähän. Kyllä tuosta koirat menee hyvin, mutta ongelmia voi ehkä lähinnä tulla, jos joku yrittää viedä leluja tai luita sänkyyn ja ne ottaa kiinni.

Pinnasänky kuulemma on joku sellainen "hullu koiraihminen pitää koiriaan vauvoinaan" -juttu. Mä en edes tajunnut ajatella asiaa ennen kuin tuunattu sänky oli jo tuossa. Mä en oikein muutenkaan ymmärrä noita puheita, mulle nuo koirat on hirveän tärkeät ja ehdottomasti perheenjäsenen veroisia mitä kiintymykseen tulee, mutta ei mulla ole koskaan ollut mitään harhaluuloja että ne olisi ihmisen korvikkeita tai ihmisen roolissa. Niillä ei ole ihmisen oikeuksia eikä velvollisuuksia, ne voi parhaiten kun ne nähdään ihan vain koirina. Ihan rauhassa voi kyllä paheksua, ei kauheasti liikuta :) Mä kyllä katselin myös mm. puutarhakalusteita, niitä pieniä sohvia, kerrossänkyjä ja jopa jotain senkkejä ja lipastoja sillä silmällä. Ei ollut itsetarkoitus löytää juuri vauvan sänky, mutta tyytyväinen olen tuohon, ne tykästyi siihen heti ja se täyttää tarkoituksensa selän kunnon seuraajana, lisäksi se on johonkin lipastoon verrattuna helppo tuunata kun ei tartte mitään täyspuuta alkaa sahailemaan. Pinnojen hiominen on varmaan todellisuudessa ihan perseestä mutta viehättää myös ajatus tällaisesta projektista. Tässä tapauksessa olen jo lohduttautunut sillä, että jos menee pieleen, ei se maksanut kuin sen vitosen ja pannaan saunapuiksi sitten vaan. :D