8-9 viikkoa

Ensimmäinen työpäivä meni ihan hyvin. Nauhalla on ekat pari tuntia kaikenlaista sekoilua, välillä pentu vinkuu ja rääkyy, sitten Lakki ulvoo ja ulvoo siellä minusta Pajukin. 🙄 Luulen, että pentua vitutti enemmän se että Lakki ja Nakki oli aidan takana kuin että minä en ollut paikalla. Sitten on vähän aikaa hiljaista kunnes kymmenen maissa Lakki hetken vahtihaukkuu. Kotiin tullessa katsoin että mun alapellolle menee tuoreet traktorin jäljet, ja veikkaan että se tapahtui silloin. Jännä huomata että Lakista on tullut ihan uskottava vahtikoira, en olis murtautunut meille sen äänen perusteella. Sinänsä kun joku ajaa vaan ohi niin ei mun mielestä välttämättä tartteisi sanoa mitään... Yksi päivä ennen pennun tuloa mun tullessa kotiin, heti autosta noustessa kuulin että Paju haukkuu. Luulin että sillä on kiire ulos mutta ei ollut ei. Sama toistui seuraavana päivänä ja silloin karjaisin sille ulkoa että pää kiinni nyt. Sen jälkeen se on ollut hiljaa. Meillä kävi kaikenlaisia postinkuljettajia ja vaikka jätän aina kuistin verhon kiinni kun tiedän odottaa kotiinkuljetusta, kyllähän ne sen kuulee. Veikkaan että kolme neljä toimitusta parin viikon sisällä oli liikaa ja vahtiminen jäi vähän päälle.

Niin, ja sitten sen vahtimiskohtauksen jälkeen koko loppupäivä aivan hiljaista.

Pentu on etsinyt ruokaa suunnilleen joka toinen päivä. Tässä neljäs kerta, ö-laatuinen kotivideo mutta olkoon muistoksi silti. En yritä vielä tässä vaiheessa opettaa koiralle mitään, oon vaan tutustunut millainen tyyppi hän on, miten käyttää nenää, miten jaksaa keskittyä, kuinka sinnikäs on ja tässä hän vielä vahingossa teki itselleen ongelmanratkaisun kun toi kaatunut pyykkiteline blokkasi reitin toiselle kasalle, ja piti älytä kiertää vasemman kautta:

Ja etsinnän päätteeksi hän onnellistuu:

Luoksetuloa ja palkkamerkkiä on myös treenattu ruoka-aikaan.

Yksinolojen kanssa on jouduttu säätämään. Luulin videolla, että pentu vinkuu tai ulvoo, mutta se taisikin olla Paju. Yksi päivä Paju oli myös päättänyt hypätä kompostikehikon yli makkarista olkkariin (pennulle jätetyt luut varmaan houkutti), ja sitten yksin makkariin hylätty Lakki oli ulvonut siellä toistuvasti ja Paju vastasi sille. 🙈Mitään tällaista ulvomissekoilua ei ole aiemmin ollut, mutta Pajun levottomuus tai touhuaminen on kyllä tuttua; se ei ole oikein koskaan malttanut nukkua päivällä. Aitojen yli tuleminen ärsyttää mua ihan kauheasti, haluaisin päästä sanomaan sille, että tuollainen ei ole sallittua. Jotenkin tuntuu, että niitä kaikkia ärsyttää eniten se aita siinä välissä, mutta pentu on vielä niiiin pieni että en halua pitää niitä valvomatta yhdessä. Ei tarvita kuin yksi vahinko ja jotain vakavaa sattuu. Loppuviikkoa kohti ulvominen väheni, ja perjantaina pojilla oli iltapäivällä enää yksi konsertti. Pentu on ollut tosi hienosti ja videolla paljon nukkuu ja välillä herää touhuamaan nätisti. Se myös oppi tulemaan mua ulko-ovelle vastaan, ja osaa nyt itse kulkea ovesta sisälle ja ulos.

Käytiin myös lääkärissä näyttämässä punoittavaa silmää. Oikea silmä rupesi viikonloppuna punoittamaan ja erittää hieman kirkasta nestettä. Pentua se ei vaivaa, ja aluksi vain putsasin sitä keitetyllä vedellä (silmiinhän ei kannata työntää mitään aineita ennen kuin tietää mitä tekee, mullakin oli joku "hoitava  silmähuuhde" mutta en uskaltanut käyttää sitä, jos esim olisikin haava niin joku hoitava ainesosahan voi kirvellä ihan hirveästi tms). Yhtenä päivänä se minusta olikin välissä parempi, mutta sitten taas punoitti, niin soitin lääkäriin neuvoa kysyäkseni. Koska vaiva on selkeästi toispuoleinen, silmien osalta kannattaa silloin aina käydä poissulkemassa trauman mahdollisuus; hyvin montaa asiaa voi hoitaa kun aloittaa hoidon ajoissa, mutta jos ei, pahimmillaan tilanne johtaa silmän poistamiseen ja/tai sokeutumiseen, niin silmien kanssa ei kannata kauheasti leikkiä. Ei ollut onneksi haavaa tai mitään sellaista, mutta ei ollut oikein mitään muutakaan. Lopulta sitä kolmen lääkärin voimin kaiveltiin ja he ehkä näkivät siellä yhden rakkulan, tai sitten sekin oli vain turvotusta. Pentujen rakkulainen silmätulehdus oli mulle nimenä etäisesti tuttu, mutta muuten en tiennyt siitä mitään. Silmäjutut on ylipäätään tosi vieraita, ei oo koskaan ollut mitään muuta kuin yksittäinen silmätulehdus ja töppöisen sokeutuminen. No, yleensä niitä rakkuloita kuulemma on siellä selkeästi enemmän, joten diagnoosi jäi nyt vähän epäselväksi leijumaan. Joka tapauksessa saatiin kortisonipohjainen tippa ja jos se ei ala auttaa, tutkittava sitten lisää.

Hymni antoi tosi nätisti käsitellä, välillä se ynisi tyytymättömänä kun piti pidellä niin tiukasti kiinni. Olin ehtinyt ruokkia sen aamulla kotona ennen kuin tiesin että äkkilähtö tulisi ainoalle loppuviikon vapaalle ajalle, mutta arvelin että sillä on kohta uusi nälkä ja otin nappulaa mukaan. Sillä olikin sitten ihan perkeleellinen nälkä ja kerran palkkaa saatuaan sen loppuaika meni siihen että se vaan himoitsi sitä lisää ja pyrki ruokapurkille. Ihmisistä se ei oikein ole ollut kiinnostunut mutta ei se vaikuta mitenkään arastelevankaan. 8,5 viikon iässä hän painoi 2,9kg. Loin hänen omalle sivulle kasvutaulukon.

Silmätippoja tuli sitten pika-aikataululla harjoiteltua. Tai sitä pään tiukkaa paikallaan pitämistä mikä häntä siinä vituttaa. Pentu oli mulla sylissä ja otin kevyesti päästä, naksautin ja palkkasin. Joitakin onnistuneita toistoja ehdittiin tehdä, kunnes hän päätti että ei, ja alkoi rimpuilla enemmänkin. Nostin sen ihan lattialle asti että okei ei sitten, mutta siitäkös hän suuttui kun ruuat jäi pöydälle. Ihan hirveä raivoaminen, haukkuu, kiipeää jalkaa pitkin, ottaa vauhtia ja yrittää hypätä että pääsis takaisin 😁 Nostin sen uudelleen syliin ja sitten se oli ihan rentona ja antoi puristella päätä ihan niin paljon kuin halusin, ja sai joka toistosta palkan. Vaikuttaa aika nopeasti oppivalta tyypiltä. Saa nähdä, ollaanko kuurin loputtua edelleen väleissä.

Kynsiäkin kerran leikeltiin ja ei siinä mitään. Hän rakastaa sylissä olemista.

Takkia olen sillä kahdesti yrittänyt pitää, ja molemmilla kerroilla se on reagoinut siihen todella rajusti. Yleensähän pennut lähinnä hetken koikkelehtii hassusti ja yrittää repiä vaatetta. Hymni menee tosi vaisuksi eikä oikein suostu kävelemään ja luimuilee vaan mun takana. Sitten kun takin ottaa pois, normaali vauhti palaa. Jännä. Oon kyllä kuullut koirista, jotka ei kerta kaikkiaan siedä mitään vaatteita ja usein ei sitten myöskään valjaita, mutta ei mulla oo sellaista vielä ollut. Toki on mahdollista että se vielä tottuu, mutta melkoisen raju reaktio. Panta on kanssa ollut vaikea asia, ja nyt loppuviikosta vasta päätin että olkoon 24/7 päässä jos se auttaisi tottumaan. Vaihdoin myös kasvattajalta saadun pörröpannan kaikkein ohuimpaan ja kevyimpään mitä mulla oli.

Viikon saldo: 2x paikallisella kirkonkylällä 10min kierros ruokakaupan ympäri eli molemmilla reissuilla nähty huikea muutama ihminen mutta on se enemmän kuin täällä metsässä, kaverin työpaikka, eläinkauppa, toinen eläinkauppa, klinikka, pentutreffit omassa pihassa Vilin (2kk vanhempi ja toistaiseksi liian raju, Hymniä kovasti jännitti) ja sisko Mesin (alkuun molemmat oli että hui mikä toi on, mutta hyvin nopeasti sitten lähti ja ihanan tasaväkiset leikit saivat) kanssa, yö mökillä (sikareipas pimeässä pihassa ja rauhoittui hyvin nukkumaan, oli myös tunnin yksin kun käytiin isojen kanssa jäällä, ei mitään ongelmaa). Tällä tavalla listattuna tässähän on ihan hirveästi kaikkea.

Eka 800m "lenkki" alapihan pellolla

Päivää vajaa 9-viikkoiset siskokset. Mesillä on tosi paljon tiiviimpi karva ja ihan erilainen ruumiinrakenne, vaikka Hymni painaa enemmän niin se on paljon sirompi. Hymni alkoi myös selvästi nopeammin palella, oli-8C. Sitten se lähti ovelle hyppimään ja vinkumaan, se on siis paitsi oppinut itse menemään ovelle, myös pyrkimään sisälle.

Pennun kotiutuminen

Aika todellakin kultaa muistot, ja nyt pennun kanssa tuntuu taas että on aivan hukassa. Oon lueskellut blogista aiempien pentujen ekoja viikkoja niin laitetaan nyt sitten hänenkin alkunsa ylös.

Eka yö to-pe meni toisaalta hyvin ja toisaalta ei. Siis ei sillä vaikuttanut koti-ikävä olevan, mutta ei se kyllä ihan kauheasti nukkunutkaan. Pojat oli makkarissa portin takana ja mulla oli patja olkkarin lattialla. Pentu on valinnut tämän pöydän alla olevan pedin missä se on ottanut päikkärit, niin laitoin patjan siihen viereen. No yöllä heräsin suunnilleen sata kertaa siihen että se kiipeilee mun päällä ja nuolee naamaa. Otin sen jossain vaiheessa peiton alle, mutta siellä se ei viihtynyt hetkeäkään. Mun päällä se mieluiten olisi nukkunut, siis tyyliin mahalla, mutta en mä pysty nukkumaan niin kun paikat alkaa puutua heti. Ehkä tuo kuitenkin oli pientä levottomuutta kun se ei oikein osannut rauhoittua mihinkään.

Monta kertaa on onnistunut hädät ulos, mutta on niitä tullut myös sisälle eikä läheskään kaikki edes paperille. Eilen illalla oli tosi kova tuuli ja satoikin vielä, ja moni reissu pihalle oli vain sitä, että pentu pyrkii takaisin syliin. Sillä on tosi äkkiä kylmä. En sitten oo jaksanut murehtia vaan vienyt sen vaan takaisin, vaikka mitään ei olisi ulos tullut. Sisälle tekeminen on vähän niinku käsien pureminen; ne loppuu kun koira kasvaa vaikka tekisit sitä, tätä ja tota tai et tekisi mitään, niin ei kannata kauheasti murehtia. Toki koiran saa häiriintymään niin että se hyökkii käsille aikuisenakin, mutta se nyt on poikkeus. Varmaan koiran saa myös olemaan oppimatta sisäsiistiksi jos sitä esim koskaan ei veisi ulos, mutta edes jotenkin normaalisti pidetty koira oppii nämä kyllä itsestäänkin.

Pentu ei ole vielä päässyt makkariin ollenkaan, siinä on siis ollut portti edessä. Syystä että en halua joutua mönkimään sängyn alla kuivaamassa pissoja, joten sinne pääsy pitäisi ehkä estää. Lakki vaan nukkuu aina siellä alla joten sitä varmaan ärsyttää menettää se mahis. Tai sitten siinä ovella vaan on portti ja pentu ei pääse koko huoneeseen ennen kuin se alkaa luotettavasti pissiä papereille. Mut en mäkään aio montaa yötä nukkua paskalla patjalla lattialla vaan haluan omaan sänkyyn, ja sitten olisi kyllä aika karua jättää pentu portin eri puolelle. Pitää miettiä.

Aamulla jätin melko unisen pennun sisälle ja lähdin poikien kanssa ulos. Virittelin taas Digital dogsitterin käyttöön. Nyt kun ei ole toista liittymää eli nettiä kotona (jaan puhelimesta kun olen kotona), niin DD ei näytä tapahtumia livenä kännykässä, mutta se nauhoittaa kyllä ja sen voi katsoa sitten palattuaan. Sinänsä mitäpä sillä reaaliaikaisella tiedolla tekisikään, kiva sitä on kyylätä mutta infon määrä on sama jälkikäteenkin. Pentu oli ekat 15min kitissyt ja vinkunut pedissään yrittämättäkään etsiä ketään?!? Sitten se nukahti, nauhalla oli hiirenhiljaista kunnes ovi kolahti kun palasimme. Tää on kyllä nyt omakotitalossa kiva kun ei tartte stressata häiriintyykö joku naapuri heti. On kauheaa jos koira huutaa nimenomaan sen itsensä takia, mutta on kauheaa myös jos naapurilla ei olisi yhtään ymmärrystä, ja se stressi vaan pahentaa kaikkea.

Sitten oltiin hetki porukalla ulkona ja koetin saada kuvia. Ei ihan hirveän hyvin onnistunut 😁

vähän hän vielä tekeytyy pieneksi kun liian tuttavallisesti tungetellaan. Tämä siis järkevää pennun käytöstä mutta kertoo siitä että vieraskoreus ei ole vielä karissut!

on se kyllä sitten PIENI

isoveli valvoo kaikkea, vähän kiusallisen läheltä

ihan ei uskalla vielä leikkiä vaikka pyydettiin

mutta onnellistuin ja yks pilasi mun kuvan

leikkispä joku

"tämä on sitten mun pallo ja siihen et koske" -ilmeeni t. russelsson

lintuja vau

ei tahdo ehtiä niin kauas että kamera tarkentaisi naamaan

Päivällä oltiin pariin otteeseen sellainen 10-15min kerrallaan ulkona. Jos pentu pysyy liikkeellä niin se vaikuttaa tarkenevan, mutta jos ja kun se jää paikalleen ihmettelemään jotain (mm. räystäästä tippuva vesi oli hitti) niin sillä on heti kylmä. Ja nyt ei edes ole oikeasti kylmä! No koko ajan se kasvaa ja säänkestävyys paranee samaa tahtia.

Syötin sille väliruoan ja iltaruoan kädestä ja opetin sitä että aktiivisesti tavoittelemalla ruokaa tulee nyrkistä. Sitten laitoin sille yhden kasan kuistille, tosi hyvin alkoi nenä käymään mutta voi hyvää päivää kun ei osaa vielä ottaa silmiä avuksi, niin se lopulta melkein seisoi siinä kasassa ennen kuin huomasi että siinähän ne on. No jaksoipahan etsiä!

Illalla tapailtiin ensimmäisiä iltavillejä mutta ne päättyi hyvin äkkiä siihen että Talvi kurmuutti pentua. Uskoi, mutta ei ollut millänsäkään, villit kyllä just sen verran hilliintyi että tyytyi leikkimään omilla leluilla. Minua se puree jo kuin perkele mutta muita ei, hieman on siis kohteliaisuutta edelleen.

Tässä sitten tällainen taideinstallaatio kun ulkona asioimisesta kovasti kehutaan ja oot hyvä puppy, mutta sun maailmankuvasi ei vielä käsitä sitä että ulkona ja ulkona on niinku eri asiat ja aitan kuisti ei kuitenkaan ollut toivottu vessa vaikka ulkona onkin. 😂

Toinen yö pe-la meni paremmin. Pojat oli edelleen makkarissa portin takana ja minä nukuin olkkarissa sohvalla. Heräsin kerran siihen että joku on mun jaloissa ja ihmettelin miten pentu muka on päässyt sohvalle, mutta se olikin Talvi. Olin ottanut sohvan viereen toisen pedin, se hänen lemppari on edelleen pöydän alla. Välillä pentu nukkui siinä ja välillä kun katsoin, siinä ei ollut ketään, niin hän varmaan oli valitsemassaan. Hän oli jo pienenä sellainen että tykkäsi nukkua karvapedissä yksinkin vaikka muut saattoi olla toisaalla, ja vaikuttaa tosiaan että ei tartte seuraa unille. Karvapetiä olen harkinnut, mutta en vielä ostanut. Meillä joskus oli sellainen mutta sitten sinne oksennettiin ja se ei mahtunut pesukoneeseen eikä sitä meinannut saada millään puhtaaksi niin meni roskiin.

Aamulla sitten ihan hullua sekoilua ja kaikilla meinasi mennä hermot. Join vasta aamukahvia itse ja mua ei saisi silloin häiritä. Juoksee Talvin perässä ja kissa vaan sähisee ja huitoo eikä tajua poistua ylemmäs. Lakki ja Nakki haluaisi nysvätä mun vieressä ja tuijottaa paheksuen mutta aina kun pitää mennä ottamaan pentu pois kissan kimpusta, kompastun heihin, ja saatoin tiuskahtaa että menkää nyt edes te muualle siitä. Pentu paskoo kolmeen eri paikkaan ja repii papereita kädestä ja sitten astut vielä pissaankin. Pentu yrittää haukkumalla saada poikia leikkimään mutta poijjaat on sitä mieltä että hyi ja murisee sille. Pentu upottaa hampaat mun paljaaseen varpaaseen niin että vesi tirskahtaa silmistä ja kun saat sen irti, se tarttuu pissipaperiin ja juoksee hieman märäksi jäänyt paperi pissitippoja pitkin poikin valuttaen, joten ei muuta kuin konttaamaan rätti kädessä perään ja arvatkaa sekös hänestä huikeaa oli. Kahvi on jo jäähtynyt kun se vihdoin alkaa osoittaa rauhoittumisen merkkejä. 😂 Ja jotkut vielä muka tykkää pennuista. Nehän on kamalia. Olispa jo kesä. Jeesus teki pennuista niin söpöjä siksi että eihän kukaan muuten kestäisi tuollaisia eikä ottaisi niitä.

Kun ei yllä sohvalle niin maattava lattialla, että saa olla porukassa

Hän 2025

Lakki 2020

Aamupäivällä käytiin paikallisella kylällä, hain kirjastosta varauksen ja pentu sai kävellä kirjaston metalliluiskan. Hänellä oli kamalaa. Näin jälkeen päin ajateltuna olisi pitänyt lämmittää auto valmiiksi, koska ei se tuon 10min matkan aikana ehdi kuin alkaa lämmetä ja pentu oli kylmissään jo ennen kuin otin sen ulos sieltä. Se siis vaan tärisi ja pyrki syliin. No ramppi tuli käveltyä eikä alusta häirinnyt häntä yhtään enempää kuin vallitsevat olosuhteet nyt ylipäätään. Sillä oli kyllä kaksi takkia päällä, ja jälkeen päin luultavasti nekin vitutti. Siirryin sitten S-marketin pihaan mutta ei häntä huvittanyt yhtään sen enempää, niin otin sen mun toppatakin alle ja kannoin sen kaupan ympäri. Nähtiin pari mummoa, ostoskärryt ja koiran ulkoiluttaja, ja sen jälkeen hänestä sinne autoon olikin jo vallan mukava mennä kun ainakin siellä oli nyt lämpimämpi. Kävin sitten vielä kaupassa itse ja vähän pelkäsin että auto karjuu kuin mielipuoli mutta ei sieltä kuulunut mitään. Kotona sitten yritin pissattaa sen ennen kuin päästän sen sisälle, kun kaiken tämän jälkeen täytyyhän sillä olla hätä. No ei tule mitään, ja sitten vasta tajusin ottaa siltä ne takit pois jos niiden kanssa ei pysty toimimaan. Johan piristyi pentu ja pissien jälkeen touhuttiin vielä hetki pihassa.

Söin ja sen jälkeen hän jäi unille kun käytiin taas poikien kanssa lenkillä. Ei ollut pihahdustakaan nauhalla ja heräsi taas selvästi unesta kun ovi kolahti. Päivän mittaan lämmitin myös saunaa ja jokaisella puidenlisäyskierroksella ja sitten itse saunan aikaan hän odotti sisällä. Ok-talossa onkin hyvä kun näitä nopeita pyrähdyksiä tulee niin helposti ja paljon. Lakin pentuaikoina muistan että mietin kehtaanko mennä pariksi minuutiksi rappuun istumaan, mutta pelkäsin että naapurit pitää mua hulluna jos istun siellä vähän väliä, niin en sitten koskaan oikein tehnyt sitä.

Iltapäivällä hän sai ekan kerran kokeilla kongia, missä oli kissan märkäruoan jämät. Oli supersiistiii ja hyvin onnistui. Iltaa kohti hän on ruvennut yhä rohkeammaksi ja vikalla pissalla he nahkiaisen kanssa löysivät yhteisen leikin 💝Hän juoksee kuin sotanorsu nahkan naamalle mutta yllättäen russeli tykkäsi sellaisesta 😂Hän on vaan niin hirveän pieni että pelottaa että jotain sattuu, on paikoin tosi liukastakin. Nahka jo kerran keilasi sen eteisessä nurin, vahingossa toki, nyt kun ei ole mattoja niin jos on kiire ovelle niin kurvissa sutii ja pentu jäi alle.

Illalla siirryin nukkumaan makkariin omaan sänkyyn. Sängyn alunen on nyt auki, pitää toivoa että jos Lakki nukkuu siellä niin yks ei pissi ihan kintuille. Virittelin pari petiä lisää ja yhden ihan sängyn viereen jos se haluaa siihen. No sehän halusi nahkiaisen viereen nahkiaisen omaan petiin, mikä on hänelle pyhä asia eikä hän saa sitä kenenkään kanssa. Nahka murisi ihan kunnolla ja pentu vaan punkee viereen. Kävin aika monta kertaa nostamassa sen pois ja se vaan paineli sinne uudelleen ja uudelleen ja nahka murisee aina vaan hurjemmin. Lopulta nappasin pentua kevyesti niskasta ja vähän murahdin sille; eka kerta kun kiellän sitä mistään. Sitten se ymmärsi että okei okei, ja totesi että pitäkää tunkkinne tyypit ja paineli häntä tötteröllä yksin olkkariin nukkumaan. 😂 Hän nyt valitsi sen pedin mikä on pöydän alla niin pitäköön sen kaikin mokomin. Tämän tiedon valossa maanantain työpäivä tulee menemään niin että pojat jää makkariin ja pentu saa muun kämpän.

Sunnuntaina hän heti aamulla sai Talvilta taas turpaansa ja nyt otti palautteen vastaan kiljuen ja pahoittaen mielensä, mutta päätin että nyt alan itse puuttua tuohon. Kissat inhoaa sitä kun hän haukkuu heidän naamalle ja tekee leikkihyökkäyksiä ja pitää nyt sitten joka  kerta mennä vaan väliin, ja jos ei ole vahtimassa, pitää ne erillään, että tällainen käytös ei vahvistu. Jätin hänet kokeeksi makkariin porttien taakse kun lähdin poikien kanssa lenkille, ja hän karjui siellä ekat viisi minuuttia ja sitten oli hiljaista. Nauha on valitettavasti niin hämärä ettei siitä näe mitään, mutta kotiin tullessa toinen kompostikehikko oli nurin ja toinen tukevasti paikallaan ja pentu olkkarissa, joten hän varmaan kiipesi sen yli. Kasvattaja sanoi että hän kiipesi siellä pentuaitauksesta pois. En olis uskonut ja harmi ettei se näy nauhalla, olisin halunnut nähdä! Sitten oli taas hiirenhiljaista eli hän oli tyytyväinen päästyään olkkarin puolelle. Hassu logiikka.

Hän sai tosiaan vihdoin nimen ja tottelee, tai ei tottele, jatkossa Hymniä. Luoksetulotreenit on aloitettu, ruokaa on etsitty ja pihalla pyörähdelty useaan otteeseen. Nahkaa kohtaan hän on jo melko hirveä ja hyppii päälle ja juoksee päin. Lakille on vielä korrektimpi, en tiedä onko sillä muistissa että äiskä ei enää halunnut imettää ja oli kärtty vai onko se vain koko, mutta selkeästi kunnioittaa Lakkia enemmän. No vielä sekin tulee karisemaan...

Huomenna sitten koittaa arki ja samalla näin seikkaperäinen päivittely lakkaa.

Nahkiaisen kymmenen käskyä osa 1: minä olen sitten ainoa sylikoira ei pidä sinun pitämän muita sylikoiria

"Koska se lähtee" t. pojat

Mutta itsekurihan on kuin lihas, sekin väsyy

Kummallisia asioita tapahtuu, joten saanko esitellä, täs olis nyt tällainen.

Töppöisen kuoleman jälkeen kaksi koiraa tuntui tosi vähältä. Ei nyt varsinaisesti ollut silti mikään pakko tai kiire ottaa sitä kolmatta. En pidä pennuista, ne on kauhean rasittavia. En tartte kolmatta mihinkään. En todellakaan harrasta mitään enää niin paljoa etteikö kaksi koiraa riittäisi. Toisaalta kun nyt lienee selvää, että olen onnellisimmillani näiden eläinten keskellä, niin miksi ei? Mutkun mä haluun on aivan riittävä syy tehdä asioita jotka tekee onnelliseksi. Mikään kiire asialla kyllä ei ollut. Koko vuosi oli mennyt muuttaessa, koirien totuttamisessa kissaan, kissan totuttamisessa toiseen kissaan, koirien totuttamisessa kanoihin ja vanhan koiran oikkujen kanssa. Ihan hyvin voisi elää hetken niin, että kukaan ei tule eikä mene, kun jäljelle jäänyt lauma oli niiiiin tasapainoinen ja  helppo.

Yleisesti ottaen halusin välillä nartun. Joskus vielä haluaisin pikkuisen mudinartun (pikkuiset mudit painaa alle 10kg, Paju  on reilu 8kg, joten nehän on ihan hirveän pieniä). Toisaalta halusin että se on töppöisen kaltainen vähän vaikeampi eläin. Tuhma. Ei kiitos enää  koskaan mitään aggrejuttuja, mutta Lakki on niin hirveän kiltti että yllätin itsenikin toivoen vaihteeksi taas sellaista haista ämmä paska -elukkaa. Pentueen isä Varjo on monessa asiassa töppöisenomainen, ei mikään nöyrä ja kiltti koira, ja siitä se sitten lähti. Varjon omistaja alkoi tyrkyttää mulle pentua sijoitukseen kun astutus joskus syksyllä oli. Haha hyvä vitsi se oli pitkään, kunnes ei enää ollutkaan. Sanoin, että en halua mitä tahansa pentua tästä pentueesta, mutta jos, jos siellä on sellainen erityisen vittumainen, topakka ja omapäinen tyttö niin katsotaan sitten. Halusin että se on hyvin sosiaalinen koska mitään käsittelyongelmia ei jaksa enää yhtään, ja toivoin että se jää pieneksi, koska muutenhan olisi sama ottaa uros joissa kuitenkin todennäköisemmin löytyy niitä jääräpäitä. Mudit on kyllä muuttuneet kymmenessä vuodessa paljon kiltimmiksi ja helpommiksi eikä se välttämättä ole huono asia, niiden kanssa keskiverto ihminen pärjää paremmin.

No, sitten tulin itse kipeäksi ja se meni munuaisiin, ja kerkesin lukuisten verikoekontrollien väleissä miettiä että entä jos en toivu siitä ja kohta olen dialyysikamaa itse. Kuolemanpelko. Tai en oikeastaan pelkää sitä että kuolisin, vaan sitä, että en voisi enää elää. Dialyysiin ei kuole, mutta ei sitten kai pysty töissäkään käymään jolloin ei pysty maksamaan lainaa, ja pelkäsin että mun talollinen elämäni kesti vuoden ja se siitä. Munuaisille ei oikein ollut muuta hoitoa kuin odottaa; jos kyse on akuutista vajaatoiminnasta, sen pitäisi kyllä palautua ajan kanssa melko hyvin. Sitten Nuts tuli hirveän kipeäksi ja koska sen lääkitseminen oli mahdotonta, kerkesin miettiä senkin osalta, että pitääkö se lopettaa kun hoito ei onnistu. Pajuhan tuli ihan samanlaisessa tilanteessa; oli ollut mummon hautajaiset, tulin kipeäksi ja olin silloinkin päivystyksessä (odottamassa oikean antibiootin määritystä, ei mitään sen vakavampaa kuitenkaan silloin) ja siellä kaikkien muiden vakavasti sairaiden keskellä ajattelin, että nyt jos jään henkiin niin otan perkele sen koiran. Niin tuli Paju. Huomasin ajattelevani ihan samalla tavalla nytkin. Jos mun munuaiset selviää, otan sen koiran, koska ei ole mitään "sitku". Elämä on nyt. Just nyt.

Nuts toipui, ja saatuani kolmen viikon munuaiskontrollista vihdoin hyvin huojentavia tuloksia, olin hillittömän helpottunut. Aivan naurettavan kiitollinen. Se tuntui melkein siltä, että sain vielä toisen mahdollisuuden olla mun talon kanssa. Kolmeviikkoiskuvassa tajusin myös että pennullahan on ihan selkeä sienikuvio otsassa, ja sen jälkeen kukaan ei varmaan usko jos väittäisin etteikö se olisi ollut totaalista menoa se... mikään pieni hän ei kyllä ole, vaan aivan valtava mörssäri, jossain vaiheessa  pentueen uroksiakin isompi hyvinsyönyt pallo, mutta ainakin oli elinvoimaa kerrakseen. Ja pikkupentuvaiheen koko ei korreloi aikuiskoon kanssa.

Oon treenaillut Varjon kanssa sen verran, että olen nähnyt sen omapäisyyden ja itseriittoisuuden. Se on varmaan vielä töppöstäkin vähemmän ohjaajaherkkä. Muistan, kun töppöinen oli nuori ja mietin että tästä kun joskus aika jättää, en koskaan ikinä milloinkaan ota toista. Jännästi sitä sitten kuitenkin muuttaa mielensä, tai ehkä aika vaan kultasi muistot. Kiltti koira tekee mitä vaan käsket, koska se haluaa olla mieliksi. Tuhma koira tekee mitä se itse haluaa, mutta se tunne kun teidän halunne joskus kohtaavat. En mä varsinaisesti ollut koskaan ajatellut ottavani Varjon pentua, mutta ei mulla kyllä ole tiedossa mitään muutakaan mudia, jonka jälkeläisen ehdottomasti haluaisin. Mä olen sitä paitsi ehkä ruvennut vähän uskomaan kohtaloon ja sellaiseen; Pajukin tuli "vahingossa" ja tämä on nyt kaikin tavoin ihan samanlainen keissi.

Tälleen mua painostettiin

***

Nimen etsimiseen on mennyt kymmeniä tunteja. Kutsumanimen. Vuosi vuodelta se myös tulee vaikeammaksi eikä some tee sille hyvää; en voi antaa nimeä jos tiedän jo sen nimisen eläimen.

Virallisista nimistä pääsin valitsemaan ja valinta oli helppo. Tai nimet oli olemassa mutta sanoin heti että mä haluan Menetetyn Mielenterveyden ja sain sen. Onhan tämä nyt aivan hullua. Elämä on hullua. Mudit on hulluja. Haluan hullun koiran. Valitettavasti kasvattaja sitten jänisti kuitenkin ja halusi kaikille "positiiviset" nimet, niin siitä tuli Miellyttävä Mielenhäiriö.

Halusin myös että kutsumanimi jotenkin liittyisi viralliseen nimeen. Mielenterveyteen, hulluksi tulemiseen, toisaalta elämänhaluun, selviämiseen, uudelleensyntymiseen, luonnon ihmeisiin, yliluonnolliseen, tulevaisuuteen, siihen että kaikki on tässä ja nyt ja että huomisesta ei kukaan tiedä. Luoja että googlasin. Kuuluisia rikollisia, mielenterveyden hoitoa keskiajalla, lääkkeitä, noitia, shamanismia, jumalia, luonnonlääketiedettä, kuuluisia naislääkäreitä ja -sairaanhoitajia, synonyymejä hullulle. Googlasin sienen osia, koska mun piti antaa mun seuraavan koiran nimeksi Varsi, mutta musta alkoi tuntua että Varsi on uros. Mieli olisi ollut sievä mutta hän ei saisi olla liian mieliksi niin pelkäsin että se on enne.

Sanoin Jonnalle monesti että se jää nimettömäksi koska ei tästä tule mitään. Nyt on pitkä lista nimiä odottamassa että kerkiän pari päivää katsella häntä, ja toiveissa että hän sitten alkaa näyttää joltakin heistä.

****

Viikot tuntui menevän äkkiä. En käynyt katsomassa pentuja. Olin jo kerran menossa sinä sunnuntaina kun ne oli 5-viikkoisia, mutta matkaa on 350km ja mitä jos ne just nukkuu silloin. En jaksa talven pimeillä ja liukkailla ajaa päiväseltään tuollaista reissua. Ja kun ei se ollut edes minun valinta; Jonnan piti päättää ottaako hän sen pennun vai ei ja jos ottaa, luotan siihen että se on riittävän hyvä mullekin. Koko pentue on ollut todella reipas ja tasainen. Ekaa kertaa ulkona ne oli vaan hajonneet pitkin pihaa kuka minnekin siinä missä pennut tyypillisesti kuulemma aluksi kyyristelee kasassa. Pentutestissä ne oli kuulemma vaikuttaneet enemmän labbiksilta kuin mudeilta ja mun yksilö mm. oli pöydälle nostettaessa  vaan naurettavan luottavaisesti kävellyt sieltä alas testaajan käsille. Testissä oli kohta "liikkuu rohkeasti ja järkevästi" tms mistä sai parhaat pisteet, mutta siitä oli vedetty yli se järkevästi. 😂

Välillä mietin, että kuka hitto ottaa pennun jota ei ole etukäteen nähnyt, tai että pitäisikö mun paheksua itseäni kun en mennyt käymään. Toisaalta mun mielestä pentujen katsominen saati itse valitseminen on melkoisen yliarvostettua. Siis onhan ne söpöjä ja tottakai jos on uusi rotu ja kasvattaja niin todellakin on syytä käydä paikan päällä ennakkoon, siinä on hyvä jutella asiat ja kysellä kaikki mitä mieleen tulee. Mutta se että olet paikan päällä tunnin tai kaksi ja kasvattaja asuu niiden kanssa, niin se mitä siinä lyhyessä ajassa näet on ihan sattumaa. Reippain ja vilkkain pentu voi olla just syönyt ja köllii mahansa vieressä vaikuttaen hyvin rauhalliselta ja niin edelleen. Tai sitten pahimmillaan ne kaikki just tosiaan on riehuneet ja nukkuvat kun tulet. Suhtaudun myös varauksella siihen, että se millainen pentu on pentulaatikossa, olisi suoraan fakta siitä millainen se on aikuisena. Tosi paljon vaikuttaa myös ne hankitut kokemukset. Tottakai arasta sheltistä ei tule äärimmäisen itsevarmaa rotikkaa vaikka mitä taikoja tekisit, mutta silti.

Kysyin, ja pennut saa pannat ja hihnat mukaansa. Mulla ei ole koskaan ollut tammi-helmikuussa tullutta pentua. Lakki tuli maaliskuun lopulla ja silloinkin oli muistaakseni pahimmillaan jotain -7...-10C. Tein sille itse ensinutun. Nyt mulla on Pajun 35cm-38cm takkeja, mutta sellainen luovutusikäinen mudi kyllä hukkuu niihin.

"On mulla pentutakkeja lainata" (c) Jonna

Mitään muuta sälää en ostanut. Leluja, petejä ja kaikkea on ihan kauheasti. Pissipapereista meinasi tulla stressi. Mulla on yksi kaveri paikallisessa lehdessä töissä, ja heiltä olen aiemmin joskus hakenut roskalehtiä, mm. Pajulle ainakin. Nyt hän on ollut lomautettuna eikä sitä kautta saanut mitään. Aiempien pentujen aikoina olen myös aina hakenut taloyhtiön roskiksista toisten pois heittämiä lehtiä, mutta nyt täällä maalla ei ole mitään mistä hakea. Lähimmällä aluekeräyspisteillä ei ole paperinkeräystä ollenkaan ja ne mitä kylällä on, on niin isoja laatikoita että ei sinne yllä. Meinasi ihan ahdistaa mitä tämän asian kanssa tekisi, niin ostin sitten pissialustoja ensi hätään.

Ostin myös sikasöpön mutta ei-kovin-lämpimän (akryylia) sieninutun ja sienilelun Tokmannilta

Pennut on syöneet kasvattajalla Monsteria ja Brit Carea (ja raakaa). Mulla on koiranruokakriisi muutenkin; selvisi, että se mitä mun koirat on useamman vuoden syöneet, ei sisällä lainkaan lisättyjä vitamiineja ym. Pussi väittää, että kaikki "analyyttiset komponentit" tulevat luonnollisista raaka-aineista. Possusta ja riisistä?!?  No ihan selvää on että ei tule, eli ruoka väittää olevansa täysravinto mutta ei ole. Harmi, koska se on ollut maistuvaa, ei sisällä lainkaan kanaa mitään muodossa (Lakin silmät vuotaa myös kananrasvasta, mitä on tungettu melkein kaikkiin nappuloihin vaikka ne muuten mainostaisi olevansa pelkkää kalaa tms), ja sisällysluettelo on muuten lyhyt eikä siinä ole sitä ja tätä höpöheinää mitkä on koirille täysin turhia. Käsittämätöntä, että tällaista saa tehdä, eikä näitä vissiin mikään rehulaki tms valvo. Siis väittää olevansa täysravinto mutta ei ole, sehän on kuluttajalle valehtelemista. Vituttaa niin paljon että kunhan vähän rauhoitun, pitänee laittaa maahantuojalle viestiä ja kysyä että mitäköhän helvettiä.

Pitäisi siis etsiä uusi nappula Lakille ja voi pojat että on ollut tuskaisaa. Oon myös tuskaillut Smaakin kanssa sen jälkeen kun ne ensin veti kaikki tuotteet myynnistä ja sitten julkaisi uudet säkit kohun laannuttua. Toinen uusista on kala ja toinen possu-lammas, ja niissä kummassakaan ei ole kanaa. Mutta uskaltaako niitä syöttää? Mun koirat ei koskaan saaneet mitään oireita vaikka ne söi silloin sitä vanhaa  kalanappulaa missä oli sitä myrkyllistä perunaa. Siis meille ei selvästi osunut myrkyttynyttä säkkiä. Mutta pitäisikö tällaisen jälkeen boikotoida yritystä lopun ikäänsä? Mahtaako ne muutkaan, eri valmistajien nappulat olla sen kummempia? Kuten sanottu melko villiä taitaa olla koko koiranruokabisnes. Nyt on just ollut pinnalla niitä ulkomailla valmistettuja puruluita mistä on tullut neurologisia oireita, ja jotenkin ajattelen että samaa paskaa ne on kaikki muutkin nappulat ja huono tuuri voi osua ihan mihin tahansa.

Smaak olisi kuitenkin edullista (reilu 4e/kg), plussaa suht siististä sisällysluettelosta ja siitä että edes osa possusta ja lampaasta on ilmoitettu kuivana. Sehän on kanssa yksi suuri kusetus näissä, mainostaa isolla että 80% tuoretta lihaa tms. Kas kun valmiissa nappulassa se liha ei ole tuoreena vaan kuivana eli vesi haihtuu ja siinä ohessa se lihan suhteellinen osuus onkin ainakin puolet tai jopa kaksi kolmasosaa vähäisempi. Sama kääntäen; vaelluksella käytettävä kuivaliha turpoaa helposti kolminkertaiseksi kun sen antaa ennallistua vedessä. Sen takia se nappulan lihapitoisuus pitäisi ilmoittaa kuivana niin se olisi totta, ja silläkin on eroa onko siinä 25% possua vai 25% possun lihaa. "Possu" voi olla koko elukka rääppeineen. Kyllähän se koira ne nahat, keuhkot, sidekudokset ym yleensä sulattaa eikä ne siis sinänsä haittaa siellä seassa, mutta ei niitä voi ravinnoksi kutsua, ne on korkeintaan mahan täytettä.

Monster sitten taas on yksi esimerkki nappulasta joka täyttää nämä kriteerit eli on selkeästi laadukas ja paljon kehuttukin. Ja niin on sitten hintakin melkoisen suolainen, reilu 8e/kg. Sillä rahalla saa jo mennen tullen laadukasta lihaa, joten tuntuu pahalta maksaa niin paljon nappulasta, jossa kuitenkin on ainakin puolet perunaa, riisiä tai jotain muuta hiilihydraattia, mitä voit ostaa euron kilo itsekin kaupasta.

Ahdistaa niin erttä oon harkinnut että siirrän nämä kokonaan raa'alle. Joskus kauan sitten töppöinen ja Sieni söi aikansa pelkkää raakaa, ja eihän siinä tartte kuin laskea lisät kohdilleen. Mutta ruokin mun koiria joka päivä heittämällä nappulat pihalle ja ne tykkää kovasti etsiä niitä. Mulla on lenkillä niitä samoja nappuloita palkkana taskussa. Ja reissussa ne nyt vaan on oltava. Sekään siis ei tunnu hyvältä, vaikka sittenhän tietäisi mitä ne koirat syö eikä tartteisi pelätä mitään pilaantuneita perunahiutaleita.

Pennun osalta ajattelin syöttää ainakin yhden säkin sitä mitä se on tähänkin asti syönyt, ja valitsin noista Brit Caren, oikeastaan lopulta siksi että se oli juuri oikeaan aikaan M&M:ssä -25% alessa. Yksi yleisesti laadukkaana pidetty ruokahan on Hauhaun pentunappula, maksaa nelisen euroa kilo ja sisällysluettelo alkaa "kananlihajauho 50%". Tosi harmi että Lakille se kana ei käy, syöttäisin sitä kaikille. Voisihan sitä pennulle ja Pajulle käyttää, mutta melko hankalaa sekin jos yhdellä on eri ruoka ja kahden muun ruokaa ei sitten pidä antaa sille. En tiedä, kuinka vakavaa se silmien vuotaminen on, koira ei koskaan hankaa niitä tms eli ei ne varmaan kutise tai kiusaa sitä. Mutta ei se nyt normaaliakaan ole ja tuntuisi että ei sitä pitäisi sille ehdoin tahdoin jatkuvasti tuottaa kun se on ruokinnalla vältettävissä.

mikä tämä on kuka on puppy t. Lakki

Sain lomaa to & pe ja suunnittelin pennun haun niin, että olen ke-to yön reissun päällä ja to aamulla kasvattajan luona. Varasin majoituksenkin vasta edeltävänä viikonloppuna. Koko talvi on ollut tosi kummallinen ja nytkin on ollut jo viikon nollakelit, joiden pitäisi jatkua myös ensi viikolle. Hotellit on kallistuneet ihan kauheasti ja 120-150e tuntui tosi paljolta. Hotelliaamiainen olisi ihana, mutta ehkä olisin niin pistoksissa silloin aamulla, että mikään ei maistuisi. Selasin airbnb:tä, googlettelin halvempia vaihtoehtoja, harkitsin jopa teltassa tai autossa nukkumista mutta lopulta sitten päädyin airbnb-löytöön, joka maksoi 39e + airbnb-palvelumaksu 7e.

Autoon piti laittaa kolmas häkki ja toin sen viikonloppuna varastosta sisälle.

"mä otan tän varattu on"

Pissilehtien löytymättömyyden lisäksi toinen asia mikä mua stressasi etukäteen oli se, miten järjestän eläimet yksin ollessaan. Pentu pitäisi ehkä olla niin ettei se pääse kiusaamaan Lakkia ja Nakkia, ainakin aluksi. Pentu ei saa päästä kissan vessoihin ennen kuin voin luottaa ettei se ole niistä kiinnostunut (mun aikuiset koirat ei yllätyksekseni ole koskaan olleet kiinnostuneita, vaikka etukäteen elin siinä uskossa että kaikki koirat ahmii kissan paskaa ja järjestelin kaikenlaisia esteitä). Nykyään mulla on kaksi kissanvessaa kylppärin lattialla ja kylppärin ovi appoisen auki, mutta ei koirat siellä koskaan käy. Nutsin vessan voisi vaan nostaa johonkin korkealle, mutta Talvi ei pysty hyppäämään (ylöspäin) eikä kiipeämään kovinkaan kummoisesti ja vaikea keksiä sellaista tasoa mihin se pääsisi ja pentu ei. Ja entä jos kissa menee vessaan ja pentu juoksee perään sähläämään, ja kissaa ahdistaa se? Pelkään edelleen että kissat alkaa helposti pissailemaan mihin sattuu, vaikka koskaan ei ole mitään sellaista tapahtunut. Pentu siis pitäisi pitää täysin erossa siitä tilasta missä kissanvessat on. Toisaalta haluaisin opettaa myös pennun pissaamaan kylppäriin, koska sen lattia nyt luonnollisesti kestäisi parhaiten märkää ja pesemistä. Kissan vessat voi kyllä siirtää muualle kunhan tekisi sen mieluiten etukäteen.

Sitten pitäisi ottaa huomioon sellainen, että pennulle olisi kiva jättää kongeja, puruluita ym, mutta kissat tai siis Nuts ei saisi päästä pöllimään niitä. Koirat ja Talvi pysyy kompostikehikoiden takana, mutta Nuts hyppää helposti yli.

Kissat työpäiviksi vintille jossa on nyt talvella jotain +7C? Pentu yksin makkariin? Umpinainen ovi ei oo ehkä kauhean kiva ja sekin on vintillä enkä varmaan jaksa yksin kantaa sitä alas, ja jo aiemmin kaipaamaani verkko-ovea en nyt tähän hätään oo saanut aikaiseksi edes suunnitella. Pennulle kompostikehikoista aitaus tupaan? Mitä jos Talvi jotenkin pääsee sinne esim pöydältä hyppäämällä, mutta ei pääse pois, ja sitten se kusee sinne? Kissat vessoineen suljetun oven taakse kylppäriin? Se on pieni huone, mutta oon melko varma että ei ne täällä tee muuta kuin kökötä odottamassa mua kotiin, niin haittaisiko tilan puutekaan.

Mulla on melko pieni asunto ja joku voisi kauhistella sitä, että onpas täällä paljon eläimiä. No, ehti täällä olla puoli vuotta se kolmas koira jo aiemmin, ja ei ne täällä sisällä mitään muuta tee kuin makaa kuka missäkin lukuisista pedeistä, niin mua ei se mitenkään mietitytä. Ainoastaan nyt tämä alkuvaihe. Sitten kun pentu kasvaa isoksi ja juoksut alkaa, aion asuttaa jonkun osapuolen aitassa, vintillä tai lykätä hoitoon. Aion myös ehdottomasti sterkata nartun kun pennut on tehty, jolloin sekin erotteluongelma sitten poistuu.

Löysä on (c) kasvattaja

No sitten se päivä yhtäkkiä oli käsillä. Edellisenä yönä heräsin kahdelta ja pyörin pari tuntia sängyssä saamatta enää unta. Sitten tajusin, että nyt on Sienen kuoleman viisivuotispäivä. Ehkä ensimmäinen vuosi kun en aktiivisesti ole ajatellut sitä, eikä Lakin lähestyvä synttäri ahdista siksi että viikko sen jälkeen on tämä. Torkahdin vielä muutamaan otteeseen mutta oli melkoisen huonot yöunet. Ajattelin, että olen lähdössä hakemaan sienipäistä pentua Sienen kuoleman vuosipäivänä. En ole yhtään mikään enkelipölyhörhö mutta siinä on taas vähän liikaa sattumaa ollakseen vain sattumaa. Kohtalo?

Aamulla kuudelta sitten kissoille iso läjä ruokaa, koirat ja kassi autoon mukaan ja päiväksi töihin. Suunta oli Seinäjoelle, ja säästin tunnin kun en käynyt hakemassa koiria kotoa. Onneksi oli nollakeli, ja kikkailin töissä lohkolämmittimen ja sisätilalämppärin kanssa niin että lämmitin parin tunnin välein autoa koirille. Niillä oli paksut takit päällä ja enemmän sitten huolestutti se että ne läkähtyy sinne. -30 -lukemissa tämä toki olisi jäänyt tekemättä. Pääsin kolmen jälkeen lähtemään  ja ehdittiin vähän ohi Jyväskylän, melkein Saarijärvelle asti, ennen kuin tuli pimeä. Olin päättänyt käydä Saarijärven Lidlissä, koska olen opiskellut siellä ja silloin kävin aina siellä. Olipas muistoja! Lidlistä matkaa jatkaessamme alkoi sitten sataa tiskirättejä ja niitähän satoi koko loppumatkan, sakeni vaan. Radiossa taas varoiteltiin että vuosisadan surkein ajokeli ja eikö just silloin kun mulla on vielä pari tuntia jäljellä. Loskaa kertyi teille niin paljon, että piti ajaa tarkasti edellisen urissa, tai muuten auto meinasi lähteä käsistä. Pari kertaa sydän hyppäsi kurkkuun kun se meinasi pompata. Ajelin sellaista kuutta-seitsemääkymppiä, välillä oli parempia pätkiä niin pääsi normi 80km/h. Alkoi olla melkoinen väsymys mutta onneksi se majoitus lopultakin tuli!

Ja jeesukselle kiitos niin järkevistä koirista!! Ensin ne makasi työpäivän autossa, sitten ne matkusti 5h autossa ja sitten ne jatkaa pötköttelyä mökissä.

Mökki, tai ateljeen päädyssä oleva huone, oli aivan todella ihana ja täynnä supersymppiksiä yksityiskohtia! Ainoa miinus että isäntäväen talo sijaitsi ihan vieressä samassa pihassa, siis ihan niinku 10m päässä, ja oli koko ajan sellainen olo että hiippailen luvatta toisten nurkissa. Kukaan ei tullut edes tervehtimään mua vaan (sovitusti) mun ovi oli auki vaan. Olisin ehkä halunnut käydä koirien kanssa vähän paremmin ulkona, mutta nyt tuntui että äkkiä vaan pakolliset hommat ja sitten sinne omaan loossiin sisälle toisten pihasta heilumasta.

Olis ollut oma puulämmitteinen sauna mutta en jaksanut.Sauna ei ole enää niin hitti kun kotona voi vapaasti saunoa.

"Jos haluu äitin viereen, ni aina voi potkaista koko nahkiaisen sänkyineen vähän kauemmas"

Aamulla kävin Seinäjoen Tokmannissa ostamassa pennuille vähän tuliaisia ja siellä oli sienileluja 5,99e! Montako kehtaa ostaa!

Sitten pennun haku. Oltiin vitsailtu, että ainahan sen voi vielä tässä vaiheessa jättää ottamatta, jos se ei miellytä. No ihan sikareippaita oli kaikki, tosin ne paineli hetikohta minua moikattuaan takaisin unille, kun olivat juuri koko aamun touhunneet ja ehtineet ruveta nokosille kun tulin. Heitä oli siis 9, Suomen ennätys mudeilla on tiettävästi 10, mutta toiseksi suurin pentue ikinä. Viisi oli jo lähteneet omiin koteihin joten heitä en nähnyt.

Kotimatkalla pentu alkoi karjua välittömästi kun kasvattajan pihasta lähdettiin. Lakki vastasi kontista ulvomalla sille, ja vaikka mulla meinasi pää räjähtää kun sitä kesti ehkä ekat 50km, olihan se myös ihan kauhean liikuttavaa. 💝 Jos uroksella voi olla hyvät emäominaisuudet niin Lakki on se! Jossain vaiheessa pentu hiljeni ja nukkui ehkä 50km, ja sitten se taas jonkun aikaa rääkyi kunnes nukahti uudelleen. Olin ajatellut että käyn jossain matkalla syömässä, mutta en kertakaikkiaan kehdannut pysäyttää autoa minnekään kun se kuulosti siltä että jotain tapetaan. Jyväskylän mailla oli pakko tankata, mutta pentu pysyi sen aikaa hiljaa. Sitten se alkoi kitisemäänja veikkasin että johan sillä on hätäkin, mutta satoi taas kaatamalla vettä ja sillä ei todellakaan ollut mitään aikomustakaan tehdä mitään siihen levikkeelle missä pysähdyin.  Raotin sen verhoja häkin päältä niin että se näki minut, ja ehkä se auttoi, tai sitten se totesi että oon sittenkin mieluummin täällä häkissä kuin ulkona, ja se ei sanonut enää mitään ja nukkui koko loppumatkan aivan hiljaa minua lähimmässä häkin nurkassa.

Kotona laskin pojat pihalle, tyhjensin auton muuten ja sitten otin pennun. Lakki ja Nakki oli molemmat tosi kiinnostuneita, vähän turhankin, ja pentua vähän inhotti se miten ne vaan tuli haistelemaan niin tiiviisti. Kissat kävin ruokkimassa ennen kuin toin ketään sisään, arvelin että heillä on hirveä nälkä ja parempi että on tyytyväisiä kylläisinä ensin. Ne oli sitten eteisessä vastassa kun kannoin pennun sisälle, eikä välittäneet oikein mitään. Haistelivat pentua mutta ei olleet millänsäkään. Mun kissoissa on ehkä joku vika kun ne on niin rohkeita ja reippaita. Nuts antoi heti tassua kun pentu vähän tapasi sen häntää, ja pentu hyvin kavahti ja ymmärsi että se ei siis ollut leikkikalu. Saa nähdä kauanko muistaa kunhan se tuosta vähän reipastuu... ehkä ne kissatkin sitten painelee sinne uuninpankolle mitä odotin.

Vähän hän on ollut hämillään ja katselee kaikkia kauempaa, siis ei itse ole vielä ketään lähestynyt. On myös ollut melko väsyneen oloinen. Oli oksentanut autoon ja oksensi vielä äsken kotona uudestaan. Pissat ja kakat väänsi lattialle papereiden viereen joten nyt se rumba sitten taas alkaa!

"ihme tyyppejä täällä"