Mutta itsekurihan on kuin lihas, sekin väsyy

Kummallisia asioita tapahtuu, joten saanko esitellä, täs olis nyt tällainen.

Töppöisen kuoleman jälkeen kaksi koiraa tuntui tosi vähältä. Ei nyt varsinaisesti ollut silti mikään pakko tai kiire ottaa sitä kolmatta. En pidä pennuista, ne on kauhean rasittavia. En tartte kolmatta mihinkään. En todellakaan harrasta mitään enää niin paljoa etteikö kaksi koiraa riittäisi. Toisaalta kun nyt lienee selvää, että olen onnellisimmillani näiden eläinten keskellä, niin miksi ei? Mutkun mä haluun on aivan riittävä syy tehdä asioita jotka tekee onnelliseksi. Mikään kiire asialla kyllä ei ollut. Koko vuosi oli mennyt muuttaessa, koirien totuttamisessa kissaan, kissan totuttamisessa toiseen kissaan, koirien totuttamisessa kanoihin ja vanhan koiran oikkujen kanssa. Ihan hyvin voisi elää hetken niin, että kukaan ei tule eikä mene, kun jäljelle jäänyt lauma oli niiiiin tasapainoinen ja  helppo.

Yleisesti ottaen halusin välillä nartun. Joskus vielä haluaisin pikkuisen mudinartun (pikkuiset mudit painaa alle 10kg, Paju  on reilu 8kg, joten nehän on ihan hirveän pieniä). Toisaalta halusin että se on töppöisen kaltainen vähän vaikeampi eläin. Tuhma. Ei kiitos enää  koskaan mitään aggrejuttuja, mutta Lakki on niin hirveän kiltti että yllätin itsenikin toivoen vaihteeksi taas sellaista haista ämmä paska -elukkaa. Pentueen isä Varjo on monessa asiassa töppöisenomainen, ei mikään nöyrä ja kiltti koira, ja siitä se sitten lähti. Varjon omistaja alkoi tyrkyttää mulle pentua sijoitukseen kun astutus joskus syksyllä oli. Haha hyvä vitsi se oli pitkään, kunnes ei enää ollutkaan. Sanoin, että en halua mitä tahansa pentua tästä pentueesta, mutta jos, jos siellä on sellainen erityisen vittumainen, topakka ja omapäinen tyttö niin katsotaan sitten. Halusin että se on hyvin sosiaalinen koska mitään käsittelyongelmia ei jaksa enää yhtään, ja toivoin että se jää pieneksi, koska muutenhan olisi sama ottaa uros joissa kuitenkin todennäköisemmin löytyy niitä jääräpäitä. Mudit on kyllä muuttuneet kymmenessä vuodessa paljon kiltimmiksi ja helpommiksi eikä se välttämättä ole huono asia, niiden kanssa keskiverto ihminen pärjää paremmin.

No, sitten tulin itse kipeäksi ja se meni munuaisiin, ja kerkesin lukuisten verikoekontrollien väleissä miettiä että entä jos en toivu siitä ja kohta olen dialyysikamaa itse. Kuolemanpelko. Tai en oikeastaan pelkää sitä että kuolisin, vaan sitä, että en voisi enää elää. Dialyysiin ei kuole, mutta ei sitten kai pysty töissäkään käymään jolloin ei pysty maksamaan lainaa, ja pelkäsin että mun talollinen elämäni kesti vuoden ja se siitä. Munuaisille ei oikein ollut muuta hoitoa kuin odottaa; jos kyse on akuutista vajaatoiminnasta, sen pitäisi kyllä palautua ajan kanssa melko hyvin. Sitten Nuts tuli hirveän kipeäksi ja koska sen lääkitseminen oli mahdotonta, kerkesin miettiä senkin osalta, että pitääkö se lopettaa kun hoito ei onnistu. Pajuhan tuli ihan samanlaisessa tilanteessa; oli ollut mummon hautajaiset, tulin kipeäksi ja olin silloinkin päivystyksessä (odottamassa oikean antibiootin määritystä, ei mitään sen vakavampaa kuitenkaan silloin) ja siellä kaikkien muiden vakavasti sairaiden keskellä ajattelin, että nyt jos jään henkiin niin otan perkele sen koiran. Niin tuli Paju. Huomasin ajattelevani ihan samalla tavalla nytkin. Jos mun munuaiset selviää, otan sen koiran, koska ei ole mitään "sitku". Elämä on nyt. Just nyt.

Nuts toipui, ja saatuani kolmen viikon munuaiskontrollista vihdoin hyvin huojentavia tuloksia, olin hillittömän helpottunut. Aivan naurettavan kiitollinen. Se tuntui melkein siltä, että sain vielä toisen mahdollisuuden olla mun talon kanssa. Kolmeviikkoiskuvassa tajusin myös että pennullahan on ihan selkeä sienikuvio otsassa, ja sen jälkeen kukaan ei varmaan usko jos väittäisin etteikö se olisi ollut totaalista menoa se... mikään pieni hän ei kyllä ole, vaan aivan valtava mörssäri, jossain vaiheessa  pentueen uroksiakin isompi hyvinsyönyt pallo, mutta ainakin oli elinvoimaa kerrakseen. Ja pikkupentuvaiheen koko ei korreloi aikuiskoon kanssa.

Oon treenaillut Varjon kanssa sen verran, että olen nähnyt sen omapäisyyden ja itseriittoisuuden. Se on varmaan vielä töppöstäkin vähemmän ohjaajaherkkä. Muistan, kun töppöinen oli nuori ja mietin että tästä kun joskus aika jättää, en koskaan ikinä milloinkaan ota toista. Jännästi sitä sitten kuitenkin muuttaa mielensä, tai ehkä aika vaan kultasi muistot. Kiltti koira tekee mitä vaan käsket, koska se haluaa olla mieliksi. Tuhma koira tekee mitä se itse haluaa, mutta se tunne kun teidän halunne joskus kohtaavat. En mä varsinaisesti ollut koskaan ajatellut ottavani Varjon pentua, mutta ei mulla kyllä ole tiedossa mitään muutakaan mudia, jonka jälkeläisen ehdottomasti haluaisin. Mä olen sitä paitsi ehkä ruvennut vähän uskomaan kohtaloon ja sellaiseen; Pajukin tuli "vahingossa" ja tämä on nyt kaikin tavoin ihan samanlainen keissi.

Tälleen mua painostettiin

***

Nimen etsimiseen on mennyt kymmeniä tunteja. Kutsumanimen. Vuosi vuodelta se myös tulee vaikeammaksi eikä some tee sille hyvää; en voi antaa nimeä jos tiedän jo sen nimisen eläimen.

Virallisista nimistä pääsin valitsemaan ja valinta oli helppo. Tai nimet oli olemassa mutta sanoin heti että mä haluan Menetetyn Mielenterveyden ja sain sen. Onhan tämä nyt aivan hullua. Elämä on hullua. Mudit on hulluja. Haluan hullun koiran. Valitettavasti kasvattaja sitten jänisti kuitenkin ja halusi kaikille "positiiviset" nimet, niin siitä tuli Miellyttävä Mielenhäiriö.

Halusin myös että kutsumanimi jotenkin liittyisi viralliseen nimeen. Mielenterveyteen, hulluksi tulemiseen, toisaalta elämänhaluun, selviämiseen, uudelleensyntymiseen, luonnon ihmeisiin, yliluonnolliseen, tulevaisuuteen, siihen että kaikki on tässä ja nyt ja että huomisesta ei kukaan tiedä. Luoja että googlasin. Kuuluisia rikollisia, mielenterveyden hoitoa keskiajalla, lääkkeitä, noitia, shamanismia, jumalia, luonnonlääketiedettä, kuuluisia naislääkäreitä ja -sairaanhoitajia, synonyymejä hullulle. Googlasin sienen osia, koska mun piti antaa mun seuraavan koiran nimeksi Varsi, mutta musta alkoi tuntua että Varsi on uros. Mieli olisi ollut sievä mutta hän ei saisi olla liian mieliksi niin pelkäsin että se on enne.

Sanoin Jonnalle monesti että se jää nimettömäksi koska ei tästä tule mitään. Nyt on pitkä lista nimiä odottamassa että kerkiän pari päivää katsella häntä, ja toiveissa että hän sitten alkaa näyttää joltakin heistä.

****

Viikot tuntui menevän äkkiä. En käynyt katsomassa pentuja. Olin jo kerran menossa sinä sunnuntaina kun ne oli 5-viikkoisia, mutta matkaa on 350km ja mitä jos ne just nukkuu silloin. En jaksa talven pimeillä ja liukkailla ajaa päiväseltään tuollaista reissua. Ja kun ei se ollut edes minun valinta; Jonnan piti päättää ottaako hän sen pennun vai ei ja jos ottaa, luotan siihen että se on riittävän hyvä mullekin. Koko pentue on ollut todella reipas ja tasainen. Ekaa kertaa ulkona ne oli vaan hajonneet pitkin pihaa kuka minnekin siinä missä pennut tyypillisesti kuulemma aluksi kyyristelee kasassa. Pentutestissä ne oli kuulemma vaikuttaneet enemmän labbiksilta kuin mudeilta ja mun yksilö mm. oli pöydälle nostettaessa  vaan naurettavan luottavaisesti kävellyt sieltä alas testaajan käsille. Testissä oli kohta "liikkuu rohkeasti ja järkevästi" tms mistä sai parhaat pisteet, mutta siitä oli vedetty yli se järkevästi. 😂

Välillä mietin, että kuka hitto ottaa pennun jota ei ole etukäteen nähnyt, tai että pitäisikö mun paheksua itseäni kun en mennyt käymään. Toisaalta mun mielestä pentujen katsominen saati itse valitseminen on melkoisen yliarvostettua. Siis onhan ne söpöjä ja tottakai jos on uusi rotu ja kasvattaja niin todellakin on syytä käydä paikan päällä ennakkoon, siinä on hyvä jutella asiat ja kysellä kaikki mitä mieleen tulee. Mutta se että olet paikan päällä tunnin tai kaksi ja kasvattaja asuu niiden kanssa, niin se mitä siinä lyhyessä ajassa näet on ihan sattumaa. Reippain ja vilkkain pentu voi olla just syönyt ja köllii mahansa vieressä vaikuttaen hyvin rauhalliselta ja niin edelleen. Tai sitten pahimmillaan ne kaikki just tosiaan on riehuneet ja nukkuvat kun tulet. Suhtaudun myös varauksella siihen, että se millainen pentu on pentulaatikossa, olisi suoraan fakta siitä millainen se on aikuisena. Tosi paljon vaikuttaa myös ne hankitut kokemukset. Tottakai arasta sheltistä ei tule äärimmäisen itsevarmaa rotikkaa vaikka mitä taikoja tekisit, mutta silti.

Kysyin, ja pennut saa pannat ja hihnat mukaansa. Mulla ei ole koskaan ollut tammi-helmikuussa tullutta pentua. Lakki tuli maaliskuun lopulla ja silloinkin oli muistaakseni pahimmillaan jotain -7...-10C. Tein sille itse ensinutun. Nyt mulla on Pajun 35cm-38cm takkeja, mutta sellainen luovutusikäinen mudi kyllä hukkuu niihin.

"On mulla pentutakkeja lainata" (c) Jonna

Mitään muuta sälää en ostanut. Leluja, petejä ja kaikkea on ihan kauheasti. Pissipapereista meinasi tulla stressi. Mulla on yksi kaveri paikallisessa lehdessä töissä, ja heiltä olen aiemmin joskus hakenut roskalehtiä, mm. Pajulle ainakin. Nyt hän on ollut lomautettuna eikä sitä kautta saanut mitään. Aiempien pentujen aikoina olen myös aina hakenut taloyhtiön roskiksista toisten pois heittämiä lehtiä, mutta nyt täällä maalla ei ole mitään mistä hakea. Lähimmällä aluekeräyspisteillä ei ole paperinkeräystä ollenkaan ja ne mitä kylällä on, on niin isoja laatikoita että ei sinne yllä. Meinasi ihan ahdistaa mitä tämän asian kanssa tekisi, niin ostin sitten pissialustoja ensi hätään.

Ostin myös sikasöpön mutta ei-kovin-lämpimän (akryylia) sieninutun ja sienilelun Tokmannilta

Pennut on syöneet kasvattajalla Monsteria ja Brit Carea (ja raakaa). Mulla on koiranruokakriisi muutenkin; selvisi, että se mitä mun koirat on useamman vuoden syöneet, ei sisällä lainkaan lisättyjä vitamiineja ym. Pussi väittää, että kaikki "analyyttiset komponentit" tulevat luonnollisista raaka-aineista. Possusta ja riisistä?!?  No ihan selvää on että ei tule, eli ruoka väittää olevansa täysravinto mutta ei ole. Harmi, koska se on ollut maistuvaa, ei sisällä lainkaan kanaa mitään muodossa (Lakin silmät vuotaa myös kananrasvasta, mitä on tungettu melkein kaikkiin nappuloihin vaikka ne muuten mainostaisi olevansa pelkkää kalaa tms), ja sisällysluettelo on muuten lyhyt eikä siinä ole sitä ja tätä höpöheinää mitkä on koirille täysin turhia. Käsittämätöntä, että tällaista saa tehdä, eikä näitä vissiin mikään rehulaki tms valvo. Siis väittää olevansa täysravinto mutta ei ole, sehän on kuluttajalle valehtelemista. Vituttaa niin paljon että kunhan vähän rauhoitun, pitänee laittaa maahantuojalle viestiä ja kysyä että mitäköhän helvettiä.

Pitäisi siis etsiä uusi nappula Lakille ja voi pojat että on ollut tuskaisaa. Oon myös tuskaillut Smaakin kanssa sen jälkeen kun ne ensin veti kaikki tuotteet myynnistä ja sitten julkaisi uudet säkit kohun laannuttua. Toinen uusista on kala ja toinen possu-lammas, ja niissä kummassakaan ei ole kanaa. Mutta uskaltaako niitä syöttää? Mun koirat ei koskaan saaneet mitään oireita vaikka ne söi silloin sitä vanhaa  kalanappulaa missä oli sitä myrkyllistä perunaa. Siis meille ei selvästi osunut myrkyttynyttä säkkiä. Mutta pitäisikö tällaisen jälkeen boikotoida yritystä lopun ikäänsä? Mahtaako ne muutkaan, eri valmistajien nappulat olla sen kummempia? Kuten sanottu melko villiä taitaa olla koko koiranruokabisnes. Nyt on just ollut pinnalla niitä ulkomailla valmistettuja puruluita mistä on tullut neurologisia oireita, ja jotenkin ajattelen että samaa paskaa ne on kaikki muutkin nappulat ja huono tuuri voi osua ihan mihin tahansa.

Smaak olisi kuitenkin edullista (reilu 4e/kg), plussaa suht siististä sisällysluettelosta ja siitä että edes osa possusta ja lampaasta on ilmoitettu kuivana. Sehän on kanssa yksi suuri kusetus näissä, mainostaa isolla että 80% tuoretta lihaa tms. Kas kun valmiissa nappulassa se liha ei ole tuoreena vaan kuivana eli vesi haihtuu ja siinä ohessa se lihan suhteellinen osuus onkin ainakin puolet tai jopa kaksi kolmasosaa vähäisempi. Sama kääntäen; vaelluksella käytettävä kuivaliha turpoaa helposti kolminkertaiseksi kun sen antaa ennallistua vedessä. Sen takia se nappulan lihapitoisuus pitäisi ilmoittaa kuivana niin se olisi totta, ja silläkin on eroa onko siinä 25% possua vai 25% possun lihaa. "Possu" voi olla koko elukka rääppeineen. Kyllähän se koira ne nahat, keuhkot, sidekudokset ym yleensä sulattaa eikä ne siis sinänsä haittaa siellä seassa, mutta ei niitä voi ravinnoksi kutsua, ne on korkeintaan mahan täytettä.

Monster sitten taas on yksi esimerkki nappulasta joka täyttää nämä kriteerit eli on selkeästi laadukas ja paljon kehuttukin. Ja niin on sitten hintakin melkoisen suolainen, reilu 8e/kg. Sillä rahalla saa jo mennen tullen laadukasta lihaa, joten tuntuu pahalta maksaa niin paljon nappulasta, jossa kuitenkin on ainakin puolet perunaa, riisiä tai jotain muuta hiilihydraattia, mitä voit ostaa euron kilo itsekin kaupasta.

Ahdistaa niin erttä oon harkinnut että siirrän nämä kokonaan raa'alle. Joskus kauan sitten töppöinen ja Sieni söi aikansa pelkkää raakaa, ja eihän siinä tartte kuin laskea lisät kohdilleen. Mutta ruokin mun koiria joka päivä heittämällä nappulat pihalle ja ne tykkää kovasti etsiä niitä. Mulla on lenkillä niitä samoja nappuloita palkkana taskussa. Ja reissussa ne nyt vaan on oltava. Sekään siis ei tunnu hyvältä, vaikka sittenhän tietäisi mitä ne koirat syö eikä tartteisi pelätä mitään pilaantuneita perunahiutaleita.

Pennun osalta ajattelin syöttää ainakin yhden säkin sitä mitä se on tähänkin asti syönyt, ja valitsin noista Brit Caren, oikeastaan lopulta siksi että se oli juuri oikeaan aikaan M&M:ssä -25% alessa. Yksi yleisesti laadukkaana pidetty ruokahan on Hauhaun pentunappula, maksaa nelisen euroa kilo ja sisällysluettelo alkaa "kananlihajauho 50%". Tosi harmi että Lakille se kana ei käy, syöttäisin sitä kaikille. Voisihan sitä pennulle ja Pajulle käyttää, mutta melko hankalaa sekin jos yhdellä on eri ruoka ja kahden muun ruokaa ei sitten pidä antaa sille. En tiedä, kuinka vakavaa se silmien vuotaminen on, koira ei koskaan hankaa niitä tms eli ei ne varmaan kutise tai kiusaa sitä. Mutta ei se nyt normaaliakaan ole ja tuntuisi että ei sitä pitäisi sille ehdoin tahdoin jatkuvasti tuottaa kun se on ruokinnalla vältettävissä.

mikä tämä on kuka on puppy t. Lakki

Sain lomaa to & pe ja suunnittelin pennun haun niin, että olen ke-to yön reissun päällä ja to aamulla kasvattajan luona. Varasin majoituksenkin vasta edeltävänä viikonloppuna. Koko talvi on ollut tosi kummallinen ja nytkin on ollut jo viikon nollakelit, joiden pitäisi jatkua myös ensi viikolle. Hotellit on kallistuneet ihan kauheasti ja 120-150e tuntui tosi paljolta. Hotelliaamiainen olisi ihana, mutta ehkä olisin niin pistoksissa silloin aamulla, että mikään ei maistuisi. Selasin airbnb:tä, googlettelin halvempia vaihtoehtoja, harkitsin jopa teltassa tai autossa nukkumista mutta lopulta sitten päädyin airbnb-löytöön, joka maksoi 39e + airbnb-palvelumaksu 7e.

Autoon piti laittaa kolmas häkki ja toin sen viikonloppuna varastosta sisälle.

"mä otan tän varattu on"

Pissilehtien löytymättömyyden lisäksi toinen asia mikä mua stressasi etukäteen oli se, miten järjestän eläimet yksin ollessaan. Pentu pitäisi ehkä olla niin ettei se pääse kiusaamaan Lakkia ja Nakkia, ainakin aluksi. Pentu ei saa päästä kissan vessoihin ennen kuin voin luottaa ettei se ole niistä kiinnostunut (mun aikuiset koirat ei yllätyksekseni ole koskaan olleet kiinnostuneita, vaikka etukäteen elin siinä uskossa että kaikki koirat ahmii kissan paskaa ja järjestelin kaikenlaisia esteitä). Nykyään mulla on kaksi kissanvessaa kylppärin lattialla ja kylppärin ovi appoisen auki, mutta ei koirat siellä koskaan käy. Nutsin vessan voisi vaan nostaa johonkin korkealle, mutta Talvi ei pysty hyppäämään (ylöspäin) eikä kiipeämään kovinkaan kummoisesti ja vaikea keksiä sellaista tasoa mihin se pääsisi ja pentu ei. Ja entä jos kissa menee vessaan ja pentu juoksee perään sähläämään, ja kissaa ahdistaa se? Pelkään edelleen että kissat alkaa helposti pissailemaan mihin sattuu, vaikka koskaan ei ole mitään sellaista tapahtunut. Pentu siis pitäisi pitää täysin erossa siitä tilasta missä kissanvessat on. Toisaalta haluaisin opettaa myös pennun pissaamaan kylppäriin, koska sen lattia nyt luonnollisesti kestäisi parhaiten märkää ja pesemistä. Kissan vessat voi kyllä siirtää muualle kunhan tekisi sen mieluiten etukäteen.

Sitten pitäisi ottaa huomioon sellainen, että pennulle olisi kiva jättää kongeja, puruluita ym, mutta kissat tai siis Nuts ei saisi päästä pöllimään niitä. Koirat ja Talvi pysyy kompostikehikoiden takana, mutta Nuts hyppää helposti yli.

Kissat työpäiviksi vintille jossa on nyt talvella jotain +7C? Pentu yksin makkariin? Umpinainen ovi ei oo ehkä kauhean kiva ja sekin on vintillä enkä varmaan jaksa yksin kantaa sitä alas, ja jo aiemmin kaipaamaani verkko-ovea en nyt tähän hätään oo saanut aikaiseksi edes suunnitella. Pennulle kompostikehikoista aitaus tupaan? Mitä jos Talvi jotenkin pääsee sinne esim pöydältä hyppäämällä, mutta ei pääse pois, ja sitten se kusee sinne? Kissat vessoineen suljetun oven taakse kylppäriin? Se on pieni huone, mutta oon melko varma että ei ne täällä tee muuta kuin kökötä odottamassa mua kotiin, niin haittaisiko tilan puutekaan.

Mulla on melko pieni asunto ja joku voisi kauhistella sitä, että onpas täällä paljon eläimiä. No, ehti täällä olla puoli vuotta se kolmas koira jo aiemmin, ja ei ne täällä sisällä mitään muuta tee kuin makaa kuka missäkin lukuisista pedeistä, niin mua ei se mitenkään mietitytä. Ainoastaan nyt tämä alkuvaihe. Sitten kun pentu kasvaa isoksi ja juoksut alkaa, aion asuttaa jonkun osapuolen aitassa, vintillä tai lykätä hoitoon. Aion myös ehdottomasti sterkata nartun kun pennut on tehty, jolloin sekin erotteluongelma sitten poistuu.

Löysä on (c) kasvattaja

No sitten se päivä yhtäkkiä oli käsillä. Edellisenä yönä heräsin kahdelta ja pyörin pari tuntia sängyssä saamatta enää unta. Sitten tajusin, että nyt on Sienen kuoleman viisivuotispäivä. Ehkä ensimmäinen vuosi kun en aktiivisesti ole ajatellut sitä, eikä Lakin lähestyvä synttäri ahdista siksi että viikko sen jälkeen on tämä. Torkahdin vielä muutamaan otteeseen mutta oli melkoisen huonot yöunet. Ajattelin, että olen lähdössä hakemaan sienipäistä pentua Sienen kuoleman vuosipäivänä. En ole yhtään mikään enkelipölyhörhö mutta siinä on taas vähän liikaa sattumaa ollakseen vain sattumaa. Kohtalo?

Aamulla kuudelta sitten kissoille iso läjä ruokaa, koirat ja kassi autoon mukaan ja päiväksi töihin. Suunta oli Seinäjoelle, ja säästin tunnin kun en käynyt hakemassa koiria kotoa. Onneksi oli nollakeli, ja kikkailin töissä lohkolämmittimen ja sisätilalämppärin kanssa niin että lämmitin parin tunnin välein autoa koirille. Niillä oli paksut takit päällä ja enemmän sitten huolestutti se että ne läkähtyy sinne. -30 -lukemissa tämä toki olisi jäänyt tekemättä. Pääsin kolmen jälkeen lähtemään  ja ehdittiin vähän ohi Jyväskylän, melkein Saarijärvelle asti, ennen kuin tuli pimeä. Olin päättänyt käydä Saarijärven Lidlissä, koska olen opiskellut siellä ja silloin kävin aina siellä. Olipas muistoja! Lidlistä matkaa jatkaessamme alkoi sitten sataa tiskirättejä ja niitähän satoi koko loppumatkan, sakeni vaan. Radiossa taas varoiteltiin että vuosisadan surkein ajokeli ja eikö just silloin kun mulla on vielä pari tuntia jäljellä. Loskaa kertyi teille niin paljon, että piti ajaa tarkasti edellisen urissa, tai muuten auto meinasi lähteä käsistä. Pari kertaa sydän hyppäsi kurkkuun kun se meinasi pompata. Ajelin sellaista kuutta-seitsemääkymppiä, välillä oli parempia pätkiä niin pääsi normi 80km/h. Alkoi olla melkoinen väsymys mutta onneksi se majoitus lopultakin tuli!

Ja jeesukselle kiitos niin järkevistä koirista!! Ensin ne makasi työpäivän autossa, sitten ne matkusti 5h autossa ja sitten ne jatkaa pötköttelyä mökissä.

Mökki, tai ateljeen päädyssä oleva huone, oli aivan todella ihana ja täynnä supersymppiksiä yksityiskohtia! Ainoa miinus että isäntäväen talo sijaitsi ihan vieressä samassa pihassa, siis ihan niinku 10m päässä, ja oli koko ajan sellainen olo että hiippailen luvatta toisten nurkissa. Kukaan ei tullut edes tervehtimään mua vaan (sovitusti) mun ovi oli auki vaan. Olisin ehkä halunnut käydä koirien kanssa vähän paremmin ulkona, mutta nyt tuntui että äkkiä vaan pakolliset hommat ja sitten sinne omaan loossiin sisälle toisten pihasta heilumasta.

Olis ollut oma puulämmitteinen sauna mutta en jaksanut.Sauna ei ole enää niin hitti kun kotona voi vapaasti saunoa.

"Jos haluu äitin viereen, ni aina voi potkaista koko nahkiaisen sänkyineen vähän kauemmas"

Aamulla kävin Seinäjoen Tokmannissa ostamassa pennuille vähän tuliaisia ja siellä oli sienileluja 5,99e! Montako kehtaa ostaa!

Sitten pennun haku. Oltiin vitsailtu, että ainahan sen voi vielä tässä vaiheessa jättää ottamatta, jos se ei miellytä. No ihan sikareippaita oli kaikki, tosin ne paineli hetikohta minua moikattuaan takaisin unille, kun olivat juuri koko aamun touhunneet ja ehtineet ruveta nokosille kun tulin. Heitä oli siis 9, Suomen ennätys mudeilla on tiettävästi 10, mutta toiseksi suurin pentue ikinä. Viisi oli jo lähteneet omiin koteihin joten heitä en nähnyt.

Kotimatkalla pentu alkoi karjua välittömästi kun kasvattajan pihasta lähdettiin. Lakki vastasi kontista ulvomalla sille, ja vaikka mulla meinasi pää räjähtää kun sitä kesti ehkä ekat 50km, olihan se myös ihan kauhean liikuttavaa. 💝 Jos uroksella voi olla hyvät emäominaisuudet niin Lakki on se! Jossain vaiheessa pentu hiljeni ja nukkui ehkä 50km, ja sitten se taas jonkun aikaa rääkyi kunnes nukahti uudelleen. Olin ajatellut että käyn jossain matkalla syömässä, mutta en kertakaikkiaan kehdannut pysäyttää autoa minnekään kun se kuulosti siltä että jotain tapetaan. Jyväskylän mailla oli pakko tankata, mutta pentu pysyi sen aikaa hiljaa. Sitten se alkoi kitisemäänja veikkasin että johan sillä on hätäkin, mutta satoi taas kaatamalla vettä ja sillä ei todellakaan ollut mitään aikomustakaan tehdä mitään siihen levikkeelle missä pysähdyin.  Raotin sen verhoja häkin päältä niin että se näki minut, ja ehkä se auttoi, tai sitten se totesi että oon sittenkin mieluummin täällä häkissä kuin ulkona, ja se ei sanonut enää mitään ja nukkui koko loppumatkan aivan hiljaa minua lähimmässä häkin nurkassa.

Kotona laskin pojat pihalle, tyhjensin auton muuten ja sitten otin pennun. Lakki ja Nakki oli molemmat tosi kiinnostuneita, vähän turhankin, ja pentua vähän inhotti se miten ne vaan tuli haistelemaan niin tiiviisti. Kissat kävin ruokkimassa ennen kuin toin ketään sisään, arvelin että heillä on hirveä nälkä ja parempi että on tyytyväisiä kylläisinä ensin. Ne oli sitten eteisessä vastassa kun kannoin pennun sisälle, eikä välittäneet oikein mitään. Haistelivat pentua mutta ei olleet millänsäkään. Mun kissoissa on ehkä joku vika kun ne on niin rohkeita ja reippaita. Nuts antoi heti tassua kun pentu vähän tapasi sen häntää, ja pentu hyvin kavahti ja ymmärsi että se ei siis ollut leikkikalu. Saa nähdä kauanko muistaa kunhan se tuosta vähän reipastuu... ehkä ne kissatkin sitten painelee sinne uuninpankolle mitä odotin.

Vähän hän on ollut hämillään ja katselee kaikkia kauempaa, siis ei itse ole vielä ketään lähestynyt. On myös ollut melko väsyneen oloinen. Oli oksentanut autoon ja oksensi vielä äsken kotona uudestaan. Pissat ja kakat väänsi lattialle papereiden viereen joten nyt se rumba sitten taas alkaa!

"ihme tyyppejä täällä"