Noseleiri HaunPaikka 22.10.-24.10.

Lokakuun lopussa oli kauan odotettu noseleirin uusinta (edellinen: helmikuu). Ajankohta sattui juuri syyslomaviikon alkuun, ja oli helppoa saada töistä vapaaksi sekä pe että ma. Palkaton kyllä näkyy sitten tilinauhassa, mutta perjantai menee reissatessa ja viimeeksi olin sunnuntai-iltana kotona niin poikki, että maanantaivapaa tuntui kivalta.

Töppöisen osalta vatuloin sen mukaan tulemista pitkään. Jos olisin ajatellut vain itseäni, olisin ottanut vain junnut ja päässyt paljon helpommalla. Mutta pöne rakastaa päästä mukaan mihin tahansa, ja mistä sen tietää mikä on sen viimeinen reissu. Jos Pajua ei olisi, olisin ilman muuta ottanut sen mukaan, ja vaikka koira ei sitä näin osaisi ajatella, minusta tuntui pahalta että pennun tulo vaikuttaa vanhan koiran mahdollisuuksiin. Ei se meille pentua halunnut niin kurjaa että sen takia sen oikeudet vähenee. Lopulta olin jo kallistumassa siihen että se jää miehen kanssa kotiin ja ajattelen kerrankin itseäni ja otan tämän lomana, mutta sitten miehen suunnitelmat muuttui. Ne on mun koirat ja siinä vaiheessa en vaan jaksa ajatella että siitä tuli nyt taakka. Otan sen mukaan ja sillä hyvä. Eihän se nyt mitään erityisiä ongelmia aiheuta, mutta kyllä ero kahden ja kolman kanssa on vaan melkoinen ihan vain lenkillä käynnin ym suhteen. Lisäksi kun olisin jo kouluttanut kahta koiraa, pitäisi vielä iltaisin jaksaa treenata kolmannen kanssa. Onnea vaan, aivo.

Tällä kertaa mentiin S:n uudella hybridipassatilla ja kyllä se passatti vaan on tilaihme :D Mallattiin jo aiemmin viikolla häkkiä takapenkille. Hänen koirat olisi takana, Lakki menisi kevythäkkiin ja Paju olisi sylissä, ja tavarat toisella takapenkillä ja jalkatilassa. Sitten kun se pöne piti vielä survoa johonkin, päädyttiin kääntämään Lakin häkki toisin päin, jolloin etupenkin jalkoihin jäi tosi hyvä tila pönelle. Lopulta se Pajukin sitten survottiin Lakin kanssa samaan häkkiin eikä mulla ollut sylissä mitään (muuta kuin ruokakassi vikat 10km). Aika ahdasta meillä oli mutta onneksi se nyt oli vain 4h ajomatka.

Perjantaina oli sovittu lähtö klo 12 ja oli tarkoitus käydä aamulla pitkällä lenkillä ja aktivoida heitä muuten, että kaikki olisi mukavan raukeita eikä autossa olisi mitään härdelliä. Satoi kaatamalla ihan koko päivän ja en vaan saanut itseäni metsään, vaikka kuinka yritin. S:llä oli renkaiden vaihto aamulla, koska oli luvattu pikkupakkasta ja sadetta. Selvisi, että yksi pultti oli jotenkin rikki ja se pitäisi porata, eikä liikkeellä ollut tarvittavia välineitä eikä aikaa tehdä sitä. Ihan hieman oli vitutuskäyrä koholla jo valmiiksi kun todettiin että ei niitä renkaita nyt mistä tähän hätään saada alle ja kesätassuilla on lähdettävä. Mullakaan ei ollut vaihdettu, olisi voitu vaan vaihtaa autoa. Jotain muutakin siinä aamulla meni vielä pieleen ja hermo oli melko kireällä. Kaatosateessa sitten pakattiin meidän pihassa eka mun tavarat ja sitten koirat S:n autoon. Onneksi sade pysyi vetenä koko matkan, vaikka lämpötila putosi nollaan. Käytiin kaupassa vuorotellen, jotta toinen oli autossa vahtimassa koiria. S:n koirat olisi päässeet takaosan veräjän yli etupenkille pönen luo ja siinä se olisi hieno hässäkkä ollut jos K ja pöne olisi ottaneet yhteen... oltiin ajoissa paikalla ja ehdittiin vähän kävelyttää koiria, laittaa lakanat ym huoneessa paikoilleen, Lakki ja Paju leikki hetken ulkoaitauksessa ja sitten vasta toin heidät sisään.

Pajun en epäillyt aiheuttavan mitään ongelmia sikäli että se tuhoaisi huoneessa mitään, tai ääntelisi hylättynä, mutta se tuli vähän yllärinä että ei se kyllä malttanut siellä nukkua vaan istui ovella odottamassa. Ihan koko päivät. Perjantain luennolle otin sen mukaan, mutta ei se ollut lainkaan tyytyväinen sylissäkään (vaikka kävi kaikkien sylit läpi). Johan tässä on odotettu että jotain tapahtuisi pitkän päivän jälkeen, hän viestitti. Reilun tunnin luennon lopuksi se kyllä vihdoinkin luovutti ja nukahti mun syliin, mikä oli sinänsä kiva luovutusvoitto.

Lauantaina treenattiin neljään ja sitten käytiin taas porukalla lenkillä. Tällä kertaa mä menin ekana, ja jo 3/4 kierroksesta mentyämme edessä olevan maatilan pihasta tulikin beussi tai joku muu karhun kokoinen musta koira. Juuri kun olin ajatellut että kiva kun tie menee ihan pihasta ja kamalaa jos siellä olisi koira. No se näytti ensin siltä että pysyy siellä ja katseli vaan, ja laitoin perässä tuleville (meillä oli ehkä 50m välit toisiimme) WA-ryhmään viestin että irtokoira, uukkari vai kierretäänkö peltojen kautta. Kehottivat kokeilemaan peltoa joten lähdin sitten sinne. Siinä vaiheessa se koira näki mun takana lisää porukkaa ja alkoi haukkua ja veti irokeesin pystyyn. Minä yritin hoputtaa omiani että nyt mennään, ja kiersin siis ainakin 100m päästä. Talo oli T-risteyksessä. Ajattelin jo että ei se näin kauas lähde ja huh selvittiin, ja ollessani siellä T-haaran toisella tiellä, katsoin taakseni että vittu nyt se tuleekin sieltä vauhdilla meitä kohti. Juoksemaan ei lähdetty mutta hoputin taas että nyt ei haistella vaan mennään ja äkkiä. Välimatka kuitenkin aina on puolellamme ja mitä kauempana heidän pihasta ollaan, sen todennäköisempää on että se ei olisi niin aggre ja että sille tulisi äitiä ikävä ja se luikkisi kotiinsa. Olin melko kauhuissani koska olen onnistunut suojelemaan sekä Lakkia että Pajua siltä että se näkisi että pöne vetää kilarit, enkä haluaisi että ne todistaa sitä nytkään. Lisäksi toki pönen puolesta pelottaa muutenkin aina että se tapattaa itsensä jollain itseään isommalla irtokoiralla. Pudottelin matkalla useamman kasan nameja kun oli iso namipussi taskussa, ajattelin että jospa se olisi ahne ja jäisi syömään niitä ja saisin aina vähän lisää välimatkaa. Mietin myös, että nyt jos se oikeasti saavuttaa meidät ja on tässä, päästän sitten varmaan sekä Lakin että Pajun irti ja pidän pönen hihnassa ja yritän retuuttaa sitä eteenpäin ja pitää ison koiran pois sen luota. Katselin myös jos jostain ojan penkalta saisi jotain kättä pidempää, mutta ei oikein ollut mitään aurauskeppiä tai oksankarahtaa kohdalla. Pumppu hakkasi melko lailla miljoonaa mutta muutaman mutkan jälkeen kun aina vilkaisin olan yli, sitä ei enää lopulta näkynyt. Ei kyllä edelleenkään jääty haistelemaan mitään vaan hoputin heidät vauhdilla takaisin sisälle, sieltä oli jotain 300m matkaa jäljellä. Loppuporukka oli tyytynyt tekemään uukkarin ja heillä kesti hyvän aikaa tulla takaisin. Paju leikki ennen pimeän tuloa vielä Välkyn kanssa ulkotarhassa.

Pöne pääsi treenaamaan perjantaina illalla, la aamulla ennen aamiaista, la illalla ennen saunaa ja saunan jälkeen ja su aamulla ennen aamiaista, ja pysyi oikein tyytyväisenä. Loppujen lopuksi ei siitä mitään vaivaa ollut ja ihan hyvä että otin sen mukaan.

Tässä vähän viikonlopun muistiinpanoja:

-tunnetila = aina. Ei ole olemassa "tyhjää hetkeä" vaan koira tuntee aina jotakin.

-motivaatio
1. luottamus itseensä
2. sisältä tuleva halu tehdä
3. huolellinen yleistäminen
4. itsenäinen työskentely

-suunnittelu -> toteutus -> havainnointi -> yhteistyö

-jos ohjaaja on epävarma, koirasta tulee epävarma -> kierre. Helpointa kun muutat ensin ensimmäistä eli hyviä kokemuksia ja onnistumisen tunteita itselle! Tunnetila on paketti jossa myös ohjaaja on mukana.

-sama palkka kädestä vs heitettynä vs revittynä paketin sisältä?

-jos koira tykkää repiä wc-paperirullaa, kokeile riittääkö puolikas rulla saman tunnetilan aikaansaamiseen. Entä 1/4 tai pelkkä pieni palanen?

-eräs hulluuden määritelmä: toistetaan samaa mutta odotetaan eri lopputulosta. Not gonna happen... Hyväksy että tämä ei toimi ja muuta jotakin.

-kun arki sujuu, harrastaminen on helppoa

-katsottiin video jossa koira harjoittelee ekan kerran kongin tuijotusta. Koira vahingossa koskee kongiin ja se kaatuu, ja mitään sanomatta ohjaaja nätisti nostaa sen pystyyn. Koiran mielentilassa selkeä muutos tämän jälkeen, eli näin herkästi ne voivat ottaa palautteen "tein väärin mutta en ymmärrä miksi". -> mieti aina olisiko niin paha jos kestäisin tässä vaiheessa tämän virheen, enkä puuttuisi siihen mitenkään.

-käytös näyttää oikealta vs. on oikea, esim tuijotusilmaisussa pää voi olla oikein mutta silmät katsoo minne sattuu (kohteen sijaan ohjaajaa). Oleellinen ero!

-motivaation lisäämiseksi:
-positiivisten tunteiden yhdistäminen
-tilanteiden hallinta
-omaehtoisuus, mahdollisuus vaikuttaa; mahis riittää eikä välttämättä ole enää tarve
-turvapaikat
-leikkiminen, hassuttelu - heittäydy!
-käytösten huolellinen opettaminen: mieluummin vähän ja hyvin opetettuja vihjeitä!

-onko odotuksesi koiralle reilu?

-entä jos koira ei fyysisesti pysty, esim. nosessa ei yllä tekemään kuonokosketusta korkealle piilolle?

-määrä ei ikinä korvaa laatua

-"vastaa" koirasi eleisiin

-satunnainen vahvistaminen. Tämä enemmän virka- ja työpuolen juttu, mutta kyllä nosekoirallekin kannattaa opettaa "hyvä, jatka". Nykyään saa vielä 2- ja 3-luokassa palkata ekan löydön jälkeen, mutta on ollut huhuja, että se ehkä tulee jäämään pois ja vain lopussa saisi palkata. Silloin koiran täytyy etsiä useampi piilo ennen palkkaa.

-nose on haastava laji kisata, koska kaikki muuttuu aina. Koepaikat on aina erilaisia eikä mikään vihjaa koiralle mitä ollaan tekemässä. No, jostain ne kyllä yleensä sen silti tietää, eikä ongelma ehkä ole se etteikö koira tietäisi, vaan se, että tietyn tyylisten on vaikea "kiinnittyä" harjoitukseen. Kokeile palkan jättämistä maahan (etäpalkka) tai tiettyä kuppia mihin ruokapalkka tulee (tai alustaa mihin lelu tulee). Yksi koira teki tätä ja näytti niin vaikuttavalta että taidan kokeilla samaa omilleni eläinlääkärissä. Se "sitoutti" koiraa tosi paljon osallistumaan harjoitukseen.

Lakki teki launtaina hajuseinää sekä seinänä että lattialla, ja sillä oli paljon hajuja siellä ja tehtävänä erotella pilviä toisistaan ja äskein olleita pilviä niistä missä edelleen on haju. Hajuja siirrettiin jokaisen toiston jälkeen. Lakki on koira, joka kyllä syö ja vielä enemmän leikkii, mutta se ei mitenkään ihan hirveästi tavoittele palkkiota. Se tekee paljon asioita mutta lähinnä siksi että siitä on hauskaa puuhastella, ja ulkoinen palkkio on sivuseikka. Puhuttiin tästä paljon ja vihdoin se aukesi mullekin. Tavallaan oli hauskaa nyt ymmärtää se ja saada vahvistus omille ajatuksilleni, mutta olin myös melko pahoillani koska meillähän on seinä edessä kaikissa lajeissa jos tilanne ei kehity. Tämän takia myöskään esim käsittelytreenit ei oikein ole edenneet; se ei tavoittele palkkiota ja niissä tilanteessa mun käyttämät vahvisteet ei toimi vahvisteina. Nosessa ongelmia on tuottanut se, että koira ei aina välitä ilmaista, jos on jännä paikka niin siitä on ihan hauskaa vaan jatkaa etsimistä. Töppöinenkin on tehnyt sellaista mutta niissä on se ero, että pöne on todella helppolukuinen ja näen siitä tasan tarkkaan jos se yrittää jättää hajuja. Lakki on tosi vähäeleinen koira ja se saattaa löytää ja jättää hajun niin että mulla ei ole aavistustakaan siitä mitä juuri tapahtui. Tämä ei tietenkään tule muuttumaan jos en saa löytöjen arvoa isommaksi. Pitäisi ehkä sokoissakin sopia apparin kanssa, että jos näin käy, kertoo mulle, niin tiedän viedä koiran pois enkä ainakaan anna sen jatkaa etsintää, koska muutenhan tässä ei ole mitään tolkkua.

Lakki siis kuitenkin nyt jaksoi työstää sitä seinää yllättävän hyvin ja ylitti kaikki odotukset, koska se olisi myös voinut hyvin pian jättää sen ja lähteä etsimään huoneesta jotain kivempaa. Sunnuntaina hän teki pari etsintää ja oli jo melko väsynyt. Ekalla alueella haju oli heti lähdössä ja me pyörittiin huoneessa aika pitkään ennen kuin hän suvaitsi palata sinne. Tokalla alueella sitten tarkasti myös lähdön paljon paremmin.

Paju teki purkin kanssa etsintää niin että sitä siirrettiin matkalaukun eri puolille, illalla omatoimisena vähän tuota samaa seinää siirtyvillä hajuilla (sikahyvä!) ja sunnuntaina korkeiden alkeita niin että seinällä oli vain ruokaa. Itsenäiselle rodulle ne korkeat on hyvä idea esitellä juuri näin, että "ai siellä olisi ruokaa mutta et taida ihan yltää, voi harmi... voinko auttaa sua jotenkin?". Koiran siis yrittäessä menin aina antamaan sille sen kasan mitä se havitteli. Ekalla kierroksella se jaksoi tosi pitkään tehdä tätä, mutta toisella ei mennyt kuin puoli minuuttia niin se vaan jätti koko seinän ja lähti juoksemaan tyhmän näköisenä huonetta ympäri. Melko erikoinen tyyli ilmaista ettei jaksa enää, mutta oli valaisevaa nähdä tämä :)

Käytin Pajua ulkona molempina öinä silloin kun nyt satuin havahtumaan, ja pissivahingoilta selvittiin. Kotona sillä oli vielä paperit lattialla. Lauantaina oli pakkasta -7 ja vähän lunta ja hyhmää, mutta sunnuntaille oli luvattu taas nollakeliä ja vettä ja onneksi ennuste piti. Jossain matkalla oli tullut enemmänkin lunta ja sitä oli vissiin ihan aurattu kun oli sellaiset pienet "penkat", mutta kaikki tiet oli sulia ja oikein hyvä oli ajaa kotiin.

Lopuksi vielä random kuvia:

ainoa vahinko: tohvelit räjähti mun huoneessa :p

su illalla kotona: virta offfff

6kk

Mr. Turpakarva tänään jo puoli vuotta. 💖

Hän on reipas ja rohkea, hyvin omilla jaloillaan seisova persoona, jota ei monikaan asia ole maailmassa hätkähdyttänyt. Hän rakastaa tehdä asioita (=ruokaa jota siitä saa) ja on hyvin liikunnallinen ja fyysisesti todella kova koira, mutta hän kyllä viihtyy myös sohvalla ja kestää toimettomuutta hyvin. Hänet on helppo ottaa mukaan mihin vaan, koska hän suhtautuu kaikkeen niin mutkattomasti. Harrastuksissa hän on HYVIN keskittymiskykyinen ja tekisi varmaan omaa juttuaan vaikka ydinpommi räjähtäisi vieressä... Monesti olen miettinyt kuinka vilkas hän mielestäni on, mutta en oikein osaa nähdä sitä. Tulevaa luonnetestiä sitten joskus jo kovasti odotellaan, isällään on +250p ja vaikka se ei ole mikään kilpailu, on hauskaa että mullakin on käsissä nyt tosi erilainen koira kuin koskaan aiemmin.

Se on tullut jo selväksi että sellainen omanarvontunto on melkoinen. Russelia ei voi käskeä, sitä pitää pyytää. Kokovartaloluimun määrä on melkoinen jos sille erehtyy korottamaan ääntään, saati jos äänestä kuuluu että hermoa kiristää ja nyt v*ttu tartteis jo toimia. Sillä ei ole mitään tekemistä ohjaajaherkkyyden kanssa, koira ei siis paineistu vaan pikemminkin heittäytyy täysin yhteistyöhaluttomaksi. Mä en ikinä olisi uskonut puolikaan näistä jutuista ellen olisi itse nähnyt. Ei se ole koiraa kummempi mutta monessa tilanteessa paimenet ja terrierit nyt vaan käyttäytyy hyvin eri tavoin. 🤣 Voin myös hyvin nähdä miten näistä tulee ihan hirveitä; se passiivisaggressiivisen "vittu en!" vastustamisen voima on valtava ja koiralle olisi helppo antaa periksi, jos ei olisi yhtä junttura kuin minä olen.

Paju edustaa 26,5cm ja 6,1kg täyttä lihasta. Toivottavasti se ei enää paljoa kasva koska tissinvälikoiraksi se alkaa jo vaatia melko suuria tissejä. 🤣

Maastoja

Tällä viikolla tuli täyteen Lakin tämän kauden 30. metsäjälki ja koko elämän 40. hakutreeni.

Jäljistä pisin on ollut 450m kahdella kepillä ja valmiilla loppupalkalla, eikä koira ollut lainkaan sen oloinen, etteikö se jatkaisi edelleen. Sille on myös tehty mökillä muutama sellainen jälki, missä äiti on jäljen päässä maalimiehenä, ja viimeeksi yritin kuvata videota mutta kännykkä sekoili eikä mitään tallentunut. Koira ihan melkein lirauttaa ilopissit allensa, kun se liikuttuu siitä aina niin kovasti. Nämä on siis tehty niin, että ei ole nähty ennakkoon, vaan äiti on ollut mökillä valmiina ja me tullaan kaupungista autolla. Viimeisin tällainen meni myös melkoista hakkuuaukiota pitkin, mutta pohja ei ollut mikään ongelma.

Jäljellä ongelmia on kuitenkin viime aikoinakin riittänyt; milloin on liikaa vauhtia, milloin vauhti on ok mutta kepit meinaa jäädä silti, kun koira näyttää niin uppoutuneelta ettei se vaan huomaa niitä. Parin viimeisimmän jäljen perusteella ratkaisu näyttäisi olevan alkaa nyt vihdoin pidentää jälkiä. Lakki on täysin ilman ruokaa koulutettu ja se aloitti keppiruuduista, joista keppikaistaleiden kautta mentiin 50-100m jäljille, ja niitä aika paljon junnattiin. Pari viime treeniä kaikki kepit on nousseet ja palaset näyttää muutenkin loksahtelevan kohdilleen. Palkkausta on kanssa vaihdeltu; ruoka on ylipäänsä alkanut toimia taas tosi paljon paremmin ja joissain tilanteissa koira jopa asettaa sen lelun edelle. Jäljellä sillä on ollut joitakin treenejä valmis ruokapurkki lopussa odottamassa, mutta nyt lienee aika ottaa se taas pois, koska kaivattu vauhti ja eteenpäinpyrkimys on saatu. Jäljellä se on saanut välikepeillä lelun ja lopussa lelun jälkeen myös ruuan, taskusta siis, jos se ei ole ollut valmiina. Keppien ohittamiseen kokeilin myös palkata nopeasti yhdellä isolla namilla ja antaa heti luvan jatkaa, mutta silloin vauhti alkoi entisestään kiihtyä eikä kepit nousseet yhtään paremmin, ja uskon että ajan viettäminen kepillä sopii meille.

Janoja se on tehnyt aika vähän, paljolti vapaasti edelläni mennen ja jäljen nostaen, ja vain vähän lähetyksiä. Oikeastaan ihan silkkaa laiskuuttani; jos se menee kivasti ja etenee suoraan, oon antanut sen vaan mennä pysäyttämättä sitä lähetykseen. Jotain on tehty oikein, koska näissä kolmessakymmenessä jäljessä sillä on kerran merkintä "väärin" ja kerran "säätöä" ja kaikki muut jäljen nostot on menneet todella ilmiömäisen sujuvasti kerralla oikeaan suuntaan. Jana tuppaa olemaan sellainen asia, että jos sitä alkaa hieroa ja treenata, ongelmat vaan pahenee, ja siksi olen ihan tosi tosi tyytyväinen siihen miten olen sen kanssa toiminut. Lähetys myös helposti lisää kierroksia ja nyt kun se etenee rennolla ravilla tai korkeintaan maltillista laukkaa, nenä pysyy auki ja fokus oikeassa asiassa. Nyt kun laskin niin 30 jäöjestä 14 on tehty lähetyksen kautta, joten on niitä enemmän kuin fiilis olisi sanonut. Lähetysmatka on ollut max 10m.

Vieraan jäljellä ei ole mitään eroa omaan jälkeen, joten uskon, että maastojen osalta Lakki on ensi kaudelle hyvinkin koevalmis.

Haun osalta kausi on ollut tosi rikkonainen; kesällä meillä oli helteen ja murkkujuttujen (?) tai random haluttomuuden takia pitkä tauko, ja nyt syksyllä ryhmä on hajoillut ja treenejä on ollut lähinnä joskus ja jouluna. Se turhauttaa mua kovasti; mulla on niin paljon näitä koiria ja lajeja, että jos johonkin panostan, haluan tehdä sitä tosissani, mikään joskus ja jouluna ei ole mun juttuni. Oon ollut monta kertaa vaan lopettamassa, mutta nyt taas tänään oli niin mageet treenit että kyllä sielua kirvelisi jättää tämä tähän. Lakki on tehnyt tyhjiä, älliä ja haukkua, lähinnä yksi hau on riittänyt. Haussakin on taas ruokapalkka, lopuksi lelu. Toissatreeneissä radalla oli jotain outoa, mikä selvisi kun kaikki koirat kaarsi vasemmalla tosi voimakkaasti vinoon, ja etukulmaan sain minäkin lähettää varmaan kuudesti että sain sen sinne. Siinä oli vielä useampi tyhjä ja pistoja korjatessa ja koiraa saatellessa se ekaa kertaa ikinä meni epävarmaksi ja haluttomaksi lähtemään. Tuli aika pitkä, usean viikon tauko, ja nyt tänään otin sille paikkaavan treenin. Oltiin uudessa maastossa ja kaikille ukoille ääniavut. Koira oli aivan liekeissä ja se varsinkin toisella puolella haukkui kymmenkunta haukkua!

Ilmaisu mua on kanssa tämän kauden masentanut; haluaisin niin kauheasti kouluttaa välillä haukkuvan hakukoiran, kun en ole sellaista koskaan tehnyt, mutta pitkään näytti siltä ettei siitä tule mitään. Kaikki mudi-ihmiset sanoi, että anna sille aikaa, ja uskoin kyllä että kyllä se siitä röyhkeytensä löytää, mutta masensi silti. Nyt näyttää olevan valoa tunnelin päässä. En tietenkään ole painostanut koiraa tai yrittänyt sitä väkisin kaivella, eihän se edes auttaisi asiaa. Jospa se nyt siitä kuitenkin tulisi.

Haun osalta koira ei tule olemaan ensi kaudella koevalmis.

Esineruututreenit on olleet.... vaihtelevia. Kaikkinensa olen huomannut, että vähemmän on enemmän ja Lakki toimii paremmin kun ei treenaa liikaa. Toisaalta se raja siihen, että mopo karkaa käsistä, on sitten aika hiuksenhieno ja esim. perjantaina jälkitreenien yhteydessä esineruutu oli melkoista nenä kiinni juoksemista. Kaverin koira taas ei irronnut (Lakki kyllä kävi varmaan satasessa...) eikä reagoinut vaikka meni kahdesta esineestä tosi läheltä, ja lopuksi kun hain pönen tyhjentämään ruudun, oli tyyliin minuutissa kolmet kamat käsissä. Ajattelin eka että hajut ei nyt vaan yhtään liiku, mutta kyllä totuus taisi olla että junnut vaan oli ihan paskoja :D Lakilla siis periaatteessa on kyllä esineruutukin hyvällä mallilla ja se hakee sieltä useamman esineen ilman apuja. Ei varmasti jää ekaan kokeeseen meno siis tästä kiinni.

Töppöinen on saanut kanssa jäljestää ja hakea esineitä aina kun meillä treenit on, ja hitto että se kyllä on kova koira ja tittelinsä täysin ansainnut. Jos nosessa joskus tuntuu ettei se haistakaan enää kunnolla, niin metsässä sellaista ei kyllä ole ollenkaan. Se myös vetää jäljellä niin kovaa että pelottaa ettei selkää satu.

Se tottis sitten. Eteen tulo on nytkähtänyt aimo harppauksen eteenpäin; aloitin sen korokkeella ja käytin käsikosketustakin apuna, ja sain kyllä oikean näköistä käytöstä mutta se ei oikein ilman apuja toiminut. Rehellisyyden nimissä myönnettäköön että muutama imutustreeni välissä oli avain edistymiseen. Erottelua se vielä vaatii paljon, mutta nyt on kuitenkin tehty luoksetuloja lyhyeltä matkalta. Pitkällä matkalla vauhti on niin karmean kova että pokka pettää aina ja palkkaan ennen törmäystä :p Siinä on yksi työmaa siistiä sitä, toisaalta on ollut niin ihanaa kun se tulee ihan miljoonaa ja haluaisin kuitenkin pitää sen vauhdin.

Nouto on ongelma, paluuvauhti kuolee koska koira on aivan liian tyytyväinen kapulan saatuaan. Se ei myöskään irroita siitä eikä vaihda leluun, ellei mun käsi ole kapulassa kiinni. En saa siis vauhdissa palkattua sitä millään. Tämä vaatisi melkein jonkun viisaamman apua.

Hyppy on myös ongelma, sitä on kyllä vähän itsekseen tehty mutta eipä se tekniikka siitä mihin parane. 60-70cm hyppää, yksittäisiä 80cm tehnyt kanssa, ja näissä on kolhaissut varpaita. Ei kuitenkaan muistele pahalla vaan yrittää uudelleen. En usko lainkaan etteikö se voisi sitä metristä hypätä, mutta jotain apua me tähänkin tarvitaan. Sillä on valtava ponnistusvoima ja se on rotuisekseen iso koira, mutta sen pitäisi oppia se oikea tekniikka.

Paikalla olo menee noin 1,5 minuutissa ja pysyy kevyessä häiriössä; bestiksen lelupalkkaus ja ohjaajansa iloiset "täällä!" kutsut oli vähän liikaa, ja Lakki alkoi heiluttaa heille häntää ja kaula pitkällä kuikuili sinne. Puutuin siihen välittömästi, en tietenkään kieltämällä koiraa, vaan menemällä palkkaamaan ja vapauttamaan sen, ennen kuin virhe tapahtuisi ja koira nousisi. Muistan kyllä edelleen, että pikkupentuna epäilin etten ikinä saa sitä olemaan rentona paikalla olossa. Mielentila on ihan sikahyvä ja sellaisena haluan sen pitää, joten aikaa ja häiriötäkin on lisätty tosi maltilla.

Seuruu on jätetty tarkoituksella vähän vähemmälle, sekin kaipaisi nyt vaikka ihan kirjallista muistiota siitä millaisia palikoita pitäisi seuraavaksi tehdä. Liikkeelle lähdöt ei oikein menneet kuten piti; sivu-käskyllä koira ehtii yliyrittää ja tarjota ties mitä maahan menoja ja korjailla asentoaan jos en heti lähde liikkeelle. Matkaa on tehty vaan lennosta ja erikseen sivulle tuloja, mutta niiden yhdistäminen ei mennytkään ihan helposti. Käännöksiä voisi kanssa alkaa erikseen nyt taas työstää, palaan varmaan korokkeille. Sitten pitäisi päättää millaisen täyskäännöksen haluaa tehdä.

Ampumista ei ole tehty yhtään, eikä henkilöryhmää. Sirunlukua varten koira opetteli tekemään käsikosketusta vieraalle (palkka minulta) ja se on varmasti hyvä tukitreeni. Sitä pitäisi alkaa ottaa vieraampien kanssa myös.

Esteet, varsinkin A, sitä vetää puoleensa ja se karkaa sinne helposti jos kovin lähellä olemme. Ehta mudi. :D

Lakki jaksaa tehdä 1-2 tottistreeniä viikossa. Välillä kyllä voisi hieroa tekniikkaa vähän matalammassa vietissä, esim niitä eteen tuloja, sivulle-maahan-erottelua jne. Se normaali treeni missä se käy niin kierroksilla, on vaan kuluttavaa.

Leikittelin ajatuksella, että ottaisi varovaisen tavoitteen päästä ensi kaudella kokeisiin. Mulla pitää olla joku tavoite, että jaksan treenata kunnolla, mutta pelkään että se kääntyy sitten itseään vastaan ja alan kiirehtiä. Oon edelleen ihan tosi tyytyväinen siihen miten hitaasti ja huolellisesti sen kanssa on edetty, enkä halua nytkään pilata mitään alkamalla ahnehtia.

siellä makaa :)

Nosekoe 2lk

Iitiän tanssilavalla NWS:n kokeissa. En olisi jaksanut mennä, mutta tuttu vkt vielä kyseli perään. Olen vissiin melko helposti ylipuhuttavissa, ja 2lk kokeet ei tosiaan tule täyteen, ei ollut nytkään vaikka minäkin tulin täytteeksi. Heillä oli ylituomari jolla on yleensä ollut tosi lyhyet ajat, ja sanoin ihan suoraan ettei töppöinen ehdi löytää mitään. Menin nyt sitten kuitenkin, kokemusta jokainen koe aina tuo. Ja alkaahan sen kanssa kaikki olla kauhean liikuttavaa vain siksi että jätkä on hei 13v. Kaikki ei elä niin kauaa tai jos elää, on kisaamisen estäviä lääkityksiä.

Pöne oli numerolla 8, kaksi tuomaria joista Laasanen autot + ulko ja Alamommo sisä + laatikot.

Ajoneuvot 3kpl, 2 hajua, 2min45sek (kolmas on kyllä siellä takana vielä)

Eka löytyi ekasta autosta toiselta puolelta koko härvelin kierrettyämme, keskimmäinen oli tyhjä ja toinen haju vikan auton edestä. Tuomarista ihan sikahieno pro-tason etsintä, hämmennyin kun kehuista ei tullut loppua :D Ekaa autoa pöne nuolaisi (!!) mutta tuomari ei pysynyt perässä eikä ehtinyt sitä nähdä.

Ulkoalue, lautaseinustaa jossa portaat, ulkorakennus ovineen ja pylväineen, keskellä pöytäryhmä, 2 hajua, 2min 45sek

Pöne veti suoraan ulkorakennuksen alalaitaan ja ilmaisi sinne, työnsi vielä nenän yhteen verhoilun koloseen. Väärin, se oli siirtymähaju pöytäryhmästä ja sen oli joku muukin ennen meitä ilmaissut. En tiedä alkaako sille ajatus rakoilla kun ei se ennen ikinä ole tällaisia tehnyt ja nyt teki viime kokeessakin. Tuomarikin harmitteli että niin vakuuttava ilmaisu että kyllä hänkin olisi uskonut. 

Sitten hetki odotuspisteellä ja sitten toiselle tuomarille sisään.

Sisäetsintä 2 hajua, 3min 15sek:

valtava terassialue jossa miljoona pöytäryhmää, reunassa kiersi puupenkki ja sen yllä paljon koloja ja ikkunalautaa ja saumoja. Aikaa siis olikin mutta muuten tämä oli ihan taattua Alamommoa :D Pöne oli jotenkin vähän outo, ei pelännyt hämärää ahdasta aluetta eikä isoa miestuomaria mutta jotenkin ei kunnolla ruvennut etsimään mistään vaan poukkoili (suti...oli liukasta) menemään vaan. Ehkä siinä tuli se kaaoksen tunne minusta kun en tiennyt mistä aloittaa. Vihaan tuollaisia välejä missä järjestys ei pysy lainkaan. Aika loppui eikä mitään löytynyt. Pöne oli hienosti etsinyt puureunan päällä yhtä saumaa pitkään mutta putosi pois sieltä just metriä ennen. Toinen haju jäi yhteen pöytäryhmäväliin missä se ei käynyt tai haisteli väärää reunaa.

Laatikoita:

33kpl isossa salissa pienellä alueella tosi tiiviisti epämääräisesti, ahdistus tästäkin kun en ikinä muistaisi jos se ohittaa jonkun. Piiloja kaksi ja aikaa 2min15sek. Otin lyhyen hihnan ja pidin sitä niin lyhyellä että se ei päässyt juoksemaan yhtään, ja jarrutin haistelemaan joka laatikon. Eka ilmaisu aika pian ja toista varten oltiin ehkä 2/3 käyty läpi. Toisessa vielä kysyin että ootko varma kun se oli jotenkin vähän hätäinen, ja hän sanoi olevansa. Tuomari kehui ilmaisuja.

Tajusin että me myös treenataan laatikoita aivan väärin, ne on aina joko kahdessa rivissä tai ympyrässä, siististi ja helposti. Jokaisen kokeen jälkeen mulla on sellainen olo että ei mun koira osaa mitään, ja että oon ihan paska ohjaaja itse, ja että pitäisi päästä johonkin valmennukseen jos tätä haluaisi tosissaan tehdä. Jos treenaa joskus ja jouluna niin edes Lakki ei näytä ykkösessä sillä konstilla tuloksia saavan. Nosessa myös se osaavien treenikavereiden merkitys korostuu, ei oikein ole. Meidän kimppatreenit on sellaisia että sokkoja saa mutta yleensä niitä hajuja vaan lätkitään johonkin ilman mitään ajatusta.

Jos jotain hyvää niin edelliskerrasta viisastuneena en antanut sen ohittaa niitä laatikoita! Myös autot tein normi hihnassa ja liina oli vain sisällä ja ulkona.

Pönelle siis yhteensä 50p, surkein kakkosen tulos. Pisteethän ei nyt suoraan kerro kuitenkaan tässäkään lajissa miten sillä meni, ja ei tämä minusta sen huonoin koe ollut. Sillä on tänä vuonna joka kokeessa käynyt jotain tällaista outoa, hajupilven tai täysin väärän kohdan ilmaisuja. Se ei ole sille lainkaan tyypillistä ja luulen että sillä vaan alkaa ikä näkyä kognitiivisten taitojen rapistumisena. 😭 Ehkä se hetkeksi unohtaa mitä se oli tekemässä ja tulee vaan aivopieruja. Tässäkin kokeessa ulkona se pointtasi nenällä laudan raon, ihan kunnolla survoi nokkaa sinne, tuhahti ja oli hyvin vakuuttava ilmaisussaan, tuomarikin harmitteli että ei mistään olisi tiennyt epäillä ja hänkin olisi uskonut koiraa. Ehkä mun aina pitäisi kysyä siltä että ootko varma, silloin sen aivo ehkä palaisi nykyhetkeen. Tai sitten se on vaan liian vanha tähänkin ja tämä oli tässä. 💔

Palkintojen jaossa olin sitten lentää persiilleni kun hän yllättäen oli ajoneuvojen nopein pöne. Kehuttiin vielä että aivan pro ajoneuvoetsintä. Valitsin kiertosuunnat niin että me kyllä kierrettiin myös ne kaikki kokonaan ennen kuin löydöt tuli, enkä ymmärrä mitä ne muut siellä säätää jos tämä oli nopein ja niin erityisen hieno. Sehän on ihan sikahelppo opettaa ohjatuksi niin että ohjaaja vie ja koira skannaa. Ei tule hyppimisiä eikä herpaantumisia. Palkintojen jakaja sanoi että tämä taitaa myös olla kisojen vanhin koira, ja vastasin että 13v, jolloin kaikki alkoi huokailla ihastuksesta. Joku vielä sanoi että se oli kova koira ja kahmi yleensä kaikki palkinnot. Niin, aikana ennen vanhenevaa aivoa. 😭 Pöne sai M&M lahjakortin jossa ei lue summaa, mutta hän aikoo joka tapauksessa ostaa herkkuja. Itselleen. Murustakaan ei aio antaa kelleen.