Lokakuun lopussa oli kauan odotettu noseleirin uusinta (edellinen: helmikuu). Ajankohta sattui juuri syyslomaviikon alkuun, ja oli helppoa saada töistä vapaaksi sekä pe että ma. Palkaton kyllä näkyy sitten tilinauhassa, mutta perjantai menee reissatessa ja viimeeksi olin sunnuntai-iltana kotona niin poikki, että maanantaivapaa tuntui kivalta.
Töppöisen osalta vatuloin sen mukaan tulemista pitkään. Jos olisin ajatellut vain itseäni, olisin ottanut vain junnut ja päässyt paljon helpommalla. Mutta pöne rakastaa päästä mukaan mihin tahansa, ja mistä sen tietää mikä on sen viimeinen reissu. Jos Pajua ei olisi, olisin ilman muuta ottanut sen mukaan, ja vaikka koira ei sitä näin osaisi ajatella, minusta tuntui pahalta että pennun tulo vaikuttaa vanhan koiran mahdollisuuksiin. Ei se meille pentua halunnut niin kurjaa että sen takia sen oikeudet vähenee. Lopulta olin jo kallistumassa siihen että se jää miehen kanssa kotiin ja ajattelen kerrankin itseäni ja otan tämän lomana, mutta sitten miehen suunnitelmat muuttui. Ne on mun koirat ja siinä vaiheessa en vaan jaksa ajatella että siitä tuli nyt taakka. Otan sen mukaan ja sillä hyvä. Eihän se nyt mitään erityisiä ongelmia aiheuta, mutta kyllä ero kahden ja kolman kanssa on vaan melkoinen ihan vain lenkillä käynnin ym suhteen. Lisäksi kun olisin jo kouluttanut kahta koiraa, pitäisi vielä iltaisin jaksaa treenata kolmannen kanssa. Onnea vaan, aivo.
Tällä kertaa mentiin S:n uudella hybridipassatilla ja kyllä se passatti vaan on tilaihme :D Mallattiin jo aiemmin viikolla häkkiä takapenkille. Hänen koirat olisi takana, Lakki menisi kevythäkkiin ja Paju olisi sylissä, ja tavarat toisella takapenkillä ja jalkatilassa. Sitten kun se pöne piti vielä survoa johonkin, päädyttiin kääntämään Lakin häkki toisin päin, jolloin etupenkin jalkoihin jäi tosi hyvä tila pönelle. Lopulta se Pajukin sitten survottiin Lakin kanssa samaan häkkiin eikä mulla ollut sylissä mitään (muuta kuin ruokakassi vikat 10km). Aika ahdasta meillä oli mutta onneksi se nyt oli vain 4h ajomatka.
Perjantaina oli sovittu lähtö klo 12 ja oli tarkoitus käydä aamulla pitkällä lenkillä ja aktivoida heitä muuten, että kaikki olisi mukavan raukeita eikä autossa olisi mitään härdelliä. Satoi kaatamalla ihan koko päivän ja en vaan saanut itseäni metsään, vaikka kuinka yritin. S:llä oli renkaiden vaihto aamulla, koska oli luvattu pikkupakkasta ja sadetta. Selvisi, että yksi pultti oli jotenkin rikki ja se pitäisi porata, eikä liikkeellä ollut tarvittavia välineitä eikä aikaa tehdä sitä. Ihan hieman oli vitutuskäyrä koholla jo valmiiksi kun todettiin että ei niitä renkaita nyt mistä tähän hätään saada alle ja kesätassuilla on lähdettävä. Mullakaan ei ollut vaihdettu, olisi voitu vaan vaihtaa autoa. Jotain muutakin siinä aamulla meni vielä pieleen ja hermo oli melko kireällä. Kaatosateessa sitten pakattiin meidän pihassa eka mun tavarat ja sitten koirat S:n autoon. Onneksi sade pysyi vetenä koko matkan, vaikka lämpötila putosi nollaan. Käytiin kaupassa vuorotellen, jotta toinen oli autossa vahtimassa koiria. S:n koirat olisi päässeet takaosan veräjän yli etupenkille pönen luo ja siinä se olisi hieno hässäkkä ollut jos K ja pöne olisi ottaneet yhteen... oltiin ajoissa paikalla ja ehdittiin vähän kävelyttää koiria, laittaa lakanat ym huoneessa paikoilleen, Lakki ja Paju leikki hetken ulkoaitauksessa ja sitten vasta toin heidät sisään.
Pajun en epäillyt aiheuttavan mitään ongelmia sikäli että se tuhoaisi huoneessa mitään, tai ääntelisi hylättynä, mutta se tuli vähän yllärinä että ei se kyllä malttanut siellä nukkua vaan istui ovella odottamassa. Ihan koko päivät. Perjantain luennolle otin sen mukaan, mutta ei se ollut lainkaan tyytyväinen sylissäkään (vaikka kävi kaikkien sylit läpi). Johan tässä on odotettu että jotain tapahtuisi pitkän päivän jälkeen, hän viestitti. Reilun tunnin luennon lopuksi se kyllä vihdoinkin luovutti ja nukahti mun syliin, mikä oli sinänsä kiva luovutusvoitto.
Lauantaina treenattiin neljään ja sitten käytiin taas porukalla lenkillä. Tällä kertaa mä menin ekana, ja jo 3/4 kierroksesta mentyämme edessä olevan maatilan pihasta tulikin beussi tai joku muu karhun kokoinen musta koira. Juuri kun olin ajatellut että kiva kun tie menee ihan pihasta ja kamalaa jos siellä olisi koira. No se näytti ensin siltä että pysyy siellä ja katseli vaan, ja laitoin perässä tuleville (meillä oli ehkä 50m välit toisiimme) WA-ryhmään viestin että irtokoira, uukkari vai kierretäänkö peltojen kautta. Kehottivat kokeilemaan peltoa joten lähdin sitten sinne. Siinä vaiheessa se koira näki mun takana lisää porukkaa ja alkoi haukkua ja veti irokeesin pystyyn. Minä yritin hoputtaa omiani että nyt mennään, ja kiersin siis ainakin 100m päästä. Talo oli T-risteyksessä. Ajattelin jo että ei se näin kauas lähde ja huh selvittiin, ja ollessani siellä T-haaran toisella tiellä, katsoin taakseni että vittu nyt se tuleekin sieltä vauhdilla meitä kohti. Juoksemaan ei lähdetty mutta hoputin taas että nyt ei haistella vaan mennään ja äkkiä. Välimatka kuitenkin aina on puolellamme ja mitä kauempana heidän pihasta ollaan, sen todennäköisempää on että se ei olisi niin aggre ja että sille tulisi äitiä ikävä ja se luikkisi kotiinsa. Olin melko kauhuissani koska olen onnistunut suojelemaan sekä Lakkia että Pajua siltä että se näkisi että pöne vetää kilarit, enkä haluaisi että ne todistaa sitä nytkään. Lisäksi toki pönen puolesta pelottaa muutenkin aina että se tapattaa itsensä jollain itseään isommalla irtokoiralla. Pudottelin matkalla useamman kasan nameja kun oli iso namipussi taskussa, ajattelin että jospa se olisi ahne ja jäisi syömään niitä ja saisin aina vähän lisää välimatkaa. Mietin myös, että nyt jos se oikeasti saavuttaa meidät ja on tässä, päästän sitten varmaan sekä Lakin että Pajun irti ja pidän pönen hihnassa ja yritän retuuttaa sitä eteenpäin ja pitää ison koiran pois sen luota. Katselin myös jos jostain ojan penkalta saisi jotain kättä pidempää, mutta ei oikein ollut mitään aurauskeppiä tai oksankarahtaa kohdalla. Pumppu hakkasi melko lailla miljoonaa mutta muutaman mutkan jälkeen kun aina vilkaisin olan yli, sitä ei enää lopulta näkynyt. Ei kyllä edelleenkään jääty haistelemaan mitään vaan hoputin heidät vauhdilla takaisin sisälle, sieltä oli jotain 300m matkaa jäljellä. Loppuporukka oli tyytynyt tekemään uukkarin ja heillä kesti hyvän aikaa tulla takaisin. Paju leikki ennen pimeän tuloa vielä Välkyn kanssa ulkotarhassa.
Pöne pääsi treenaamaan perjantaina illalla, la aamulla ennen aamiaista, la illalla ennen saunaa ja saunan jälkeen ja su aamulla ennen aamiaista, ja pysyi oikein tyytyväisenä. Loppujen lopuksi ei siitä mitään vaivaa ollut ja ihan hyvä että otin sen mukaan.
Tässä vähän viikonlopun muistiinpanoja:
-tunnetila = aina. Ei ole olemassa "tyhjää hetkeä" vaan koira tuntee aina jotakin.
-motivaatio
1. luottamus itseensä
2. sisältä tuleva halu tehdä
3. huolellinen yleistäminen
4. itsenäinen työskentely
-suunnittelu -> toteutus -> havainnointi -> yhteistyö
-jos ohjaaja on epävarma, koirasta tulee epävarma -> kierre. Helpointa kun muutat ensin ensimmäistä eli hyviä kokemuksia ja onnistumisen tunteita itselle! Tunnetila on paketti jossa myös ohjaaja on mukana.
-sama palkka kädestä vs heitettynä vs revittynä paketin sisältä?
-jos koira tykkää repiä wc-paperirullaa, kokeile riittääkö puolikas rulla saman tunnetilan aikaansaamiseen. Entä 1/4 tai pelkkä pieni palanen?
-eräs hulluuden määritelmä: toistetaan samaa mutta odotetaan eri lopputulosta. Not gonna happen... Hyväksy että tämä ei toimi ja muuta jotakin.
-kun arki sujuu, harrastaminen on helppoa
-katsottiin video jossa koira harjoittelee ekan kerran kongin tuijotusta. Koira vahingossa koskee kongiin ja se kaatuu, ja mitään sanomatta ohjaaja nätisti nostaa sen pystyyn. Koiran mielentilassa selkeä muutos tämän jälkeen, eli näin herkästi ne voivat ottaa palautteen "tein väärin mutta en ymmärrä miksi". -> mieti aina olisiko niin paha jos kestäisin tässä vaiheessa tämän virheen, enkä puuttuisi siihen mitenkään.
-käytös näyttää oikealta vs. on oikea, esim tuijotusilmaisussa pää voi olla oikein mutta silmät katsoo minne sattuu (kohteen sijaan ohjaajaa). Oleellinen ero!
-motivaation lisäämiseksi:
-positiivisten tunteiden yhdistäminen
-tilanteiden hallinta
-omaehtoisuus, mahdollisuus vaikuttaa; mahis riittää eikä välttämättä ole enää tarve
-turvapaikat
-leikkiminen, hassuttelu - heittäydy!
-käytösten huolellinen opettaminen: mieluummin vähän ja hyvin opetettuja vihjeitä!
-onko odotuksesi koiralle reilu?
-entä jos koira ei fyysisesti pysty, esim. nosessa ei yllä tekemään kuonokosketusta korkealle piilolle?
-määrä ei ikinä korvaa laatua
-"vastaa" koirasi eleisiin
-satunnainen vahvistaminen. Tämä enemmän virka- ja työpuolen juttu, mutta kyllä nosekoirallekin kannattaa opettaa "hyvä, jatka". Nykyään saa vielä 2- ja 3-luokassa palkata ekan löydön jälkeen, mutta on ollut huhuja, että se ehkä tulee jäämään pois ja vain lopussa saisi palkata. Silloin koiran täytyy etsiä useampi piilo ennen palkkaa.
-nose on haastava laji kisata, koska kaikki muuttuu aina. Koepaikat on aina erilaisia eikä mikään vihjaa koiralle mitä ollaan tekemässä. No, jostain ne kyllä yleensä sen silti tietää, eikä ongelma ehkä ole se etteikö koira tietäisi, vaan se, että tietyn tyylisten on vaikea "kiinnittyä" harjoitukseen. Kokeile palkan jättämistä maahan (etäpalkka) tai tiettyä kuppia mihin ruokapalkka tulee (tai alustaa mihin lelu tulee). Yksi koira teki tätä ja näytti niin vaikuttavalta että taidan kokeilla samaa omilleni eläinlääkärissä. Se "sitoutti" koiraa tosi paljon osallistumaan harjoitukseen.
Lakki teki launtaina hajuseinää sekä seinänä että lattialla, ja sillä oli paljon hajuja siellä ja tehtävänä erotella pilviä toisistaan ja äskein olleita pilviä niistä missä edelleen on haju. Hajuja siirrettiin jokaisen toiston jälkeen. Lakki on koira, joka kyllä syö ja vielä enemmän leikkii, mutta se ei mitenkään ihan hirveästi tavoittele palkkiota. Se tekee paljon asioita mutta lähinnä siksi että siitä on hauskaa puuhastella, ja ulkoinen palkkio on sivuseikka. Puhuttiin tästä paljon ja vihdoin se aukesi mullekin. Tavallaan oli hauskaa nyt ymmärtää se ja saada vahvistus omille ajatuksilleni, mutta olin myös melko pahoillani koska meillähän on seinä edessä kaikissa lajeissa jos tilanne ei kehity. Tämän takia myöskään esim käsittelytreenit ei oikein ole edenneet; se ei tavoittele palkkiota ja niissä tilanteessa mun käyttämät vahvisteet ei toimi vahvisteina. Nosessa ongelmia on tuottanut se, että koira ei aina välitä ilmaista, jos on jännä paikka niin siitä on ihan hauskaa vaan jatkaa etsimistä. Töppöinenkin on tehnyt sellaista mutta niissä on se ero, että pöne on todella helppolukuinen ja näen siitä tasan tarkkaan jos se yrittää jättää hajuja. Lakki on tosi vähäeleinen koira ja se saattaa löytää ja jättää hajun niin että mulla ei ole aavistustakaan siitä mitä juuri tapahtui. Tämä ei tietenkään tule muuttumaan jos en saa löytöjen arvoa isommaksi. Pitäisi ehkä sokoissakin sopia apparin kanssa, että jos näin käy, kertoo mulle, niin tiedän viedä koiran pois enkä ainakaan anna sen jatkaa etsintää, koska muutenhan tässä ei ole mitään tolkkua.
Lakki siis kuitenkin nyt jaksoi työstää sitä seinää yllättävän hyvin ja ylitti kaikki odotukset, koska se olisi myös voinut hyvin pian jättää sen ja lähteä etsimään huoneesta jotain kivempaa. Sunnuntaina hän teki pari etsintää ja oli jo melko väsynyt. Ekalla alueella haju oli heti lähdössä ja me pyörittiin huoneessa aika pitkään ennen kuin hän suvaitsi palata sinne. Tokalla alueella sitten tarkasti myös lähdön paljon paremmin.
Paju teki purkin kanssa etsintää niin että sitä siirrettiin matkalaukun eri puolille, illalla omatoimisena vähän tuota samaa seinää siirtyvillä hajuilla (sikahyvä!) ja sunnuntaina korkeiden alkeita niin että seinällä oli vain ruokaa. Itsenäiselle rodulle ne korkeat on hyvä idea esitellä juuri näin, että "ai siellä olisi ruokaa mutta et taida ihan yltää, voi harmi... voinko auttaa sua jotenkin?". Koiran siis yrittäessä menin aina antamaan sille sen kasan mitä se havitteli. Ekalla kierroksella se jaksoi tosi pitkään tehdä tätä, mutta toisella ei mennyt kuin puoli minuuttia niin se vaan jätti koko seinän ja lähti juoksemaan tyhmän näköisenä huonetta ympäri. Melko erikoinen tyyli ilmaista ettei jaksa enää, mutta oli valaisevaa nähdä tämä :)
Käytin Pajua ulkona molempina öinä silloin kun nyt satuin havahtumaan, ja pissivahingoilta selvittiin. Kotona sillä oli vielä paperit lattialla. Lauantaina oli pakkasta -7 ja vähän lunta ja hyhmää, mutta sunnuntaille oli luvattu taas nollakeliä ja vettä ja onneksi ennuste piti. Jossain matkalla oli tullut enemmänkin lunta ja sitä oli vissiin ihan aurattu kun oli sellaiset pienet "penkat", mutta kaikki tiet oli sulia ja oikein hyvä oli ajaa kotiin.
Lopuksi vielä random kuvia:
 |
| ainoa vahinko: tohvelit räjähti mun huoneessa :p |
 |
| su illalla kotona: virta offfff |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti