Believe in yourself and you're halfway there: Maisa Kinnusen nosekoulutus

NWS:n koulutus eli Lappeenrannassa. Meidän oma seura ei ole järjestänyt pitkään aikaan mitään... Minulle ihan tuntematon kouluttaja, mutta ei nyt muutenkaan ole mitään ongelmia enkä tartte apua mihinkään. Suoraan sanottuna alan olla aika monessa lajissa sitä mieltä, että en ota neuvoja vastaan, mutta kiva vaan mennä jonkun muun suunnittelemiin treeneihin. Enkä tarkoita olla ylimielinen paskiainen, ei kukaan ole eläinten kanssa koskaan valmis, mutta mulla on aika selvä näkemys millaisia mun koirat on, millaisia suorituksia haluan nähdä ja miten niihin pääsen.

Selvitin etukäteen että juoksuisen kanssa saa osallistua viimeisenä pöksyt jalassa, niin ilmoitin hänet ennen kuin niitä juoksuja edes oli. Sitten ne alkoi ja nyt oli tosiaan menossa päivässä 7. Viikko ennen koulutusta, niiden juoksujen juuri alettua, selvisi että vapaita paikkoja on edelleen. Laskin että viime juoksuissa Lakki sekosi (=muutti aittaan, en yrittänyt treenata sen kanssa mitään) 9. vuorokaudesta alkaen, niin päätin että ehkä hän kykenee vielä seitsemäntenä ja ilmoitin sen kanssa. Samalla ajamisella, ja jos järjestäjä on laskenut budjetin niin että pitäisi saada täyteen, niin kannanpahan korteni kekoon siinäkin asiassa.

No sitten tulin itse kipeäksi ja olin loppuviikon kuumeessa kotona. Perjantaina iltapäivällä alkoi olla sellainen olo, että mulla on kohta makuuhaava selässä ja pakko päästä vähän liikkeelle. Kuumetta ei paljoa ollut mutta aivan hirveä yskä ja limaisuus, ja ääni sen oloinen että kauheasti ei kannata puhua ettei se lopu kokonaan. Harmillisesti puolikuntoisena en kiljunut koiria palkatessa niinkuin yleensä, ja ylipäätään mun osuus oli aika vaisu. Tämä tuli puheeksi ja sanoin että ohjaaja ei ole nyt oma itsensä.

Kouluttaja pyysi ennakkoon esittelyt koirista, mahdolliset toiveet ja lisäksi jonkun videon missä hän näkee koiran työskentelyä etukäteen. Video oli musta tosi kiva idea, oikeastaan hassua että tätä ei hyödynnetä enempää nykyään kun ihan jokaisella on välineet.

Aamupäiväryhmä oli ollut jo, meidän vuoro alkoi klo 12. Meitä oli kuusi koiraa, neljä ohjaajaa, kaikki muut narttuja paitsi Lakki ja yhdellä toisellakin juoksut. Lakki oli numero 2 ja Hybbe 4. Ulkona hän etsi ilman pöksyjä kun pelkäsin että se kusee niihin, sisällä oli housut jalassa, eikä häirinnyt yhtään. Käytiin vielä nopeasti läpi suunnitelmat. Hybbelle piti olla helppoa ja kivaa ja Lakille edellisen kokeen jälkeen irtoamista eli ei-liinaa. Liinasta oli puhe, että jos se on haaste, tai ero vapaana ja liinassa on merkittävä, niin kyllähän sitä pitää silloin treenata. Se on kuitenkin yksi erikseen treenattava asia eikä sitä tartte joka treenissä käsitellä.

Kuka tekee mitäkin saavuttuaan parkkikselle, ennen kuin siirtyy sisään

nosekuulaseni!

"jumalauta näitä kuvia"

hän on niin kuvauksellinen

ulkoalue

Aloitettiin ulkoa, kun toistaiseksi vain vähän ripsi. Ekana oli kolme ajoneuvoa, tein 3lk tyyliin tietämättä piilojen määrää. Sanoin, että mä pyrin kokeessakin siihen että piilot otetaan kerralla ja se on sitten siinä. Hän halusi antaa mulle silti ajan, oliko se nyt 3min.

Aloitettiin vasemmasta autosta, ei mitään, sitten keskimmäinen, siitä löytö vas.eturenkaan luota, siirryttiin oikean puolimmaiseen, ei mitään, niin palkkasin koiran. Lakki etsi pääasiassa tosi hyvin pysyen hienosti ajoneuvojen pinnassa, mutta paikoin se vähän keuli mun ohi, mikä ärsyttää mua, enkä taas oikein tiennyt että antaako mennä vai puuttuako. Yksi piilo jäi oikealla olleen auton sivusaumaan, koira meni kuulemma siinä vaan nenä liian ylhäällä ja vähän liian kovaa. Kouluttajan mielestä näin osaavan koiran voi opettaa ja vaatia menemään saumoja pitkin, ja esim tässä tapauksessa olisi vaan laittanut sen menemään sen sivun uudelleen. Jos annan sen jatkaa eteenpäin, hyväksyn sen miten se on toiminut. Hän kysyi haluanko nyt laittaa sen vielä uudelleen sinne, mutta sanoin että en, ei sen tarvii tietää että sinne jäi jotain. Tai ei se enää sillä tiedolla mitään tee. Jos olisi silloin heti laittanut sen tekemään sen uudelleen, kun se oli huolimaton, se olisi voinut ymmärtää yhteyden. Hän sanoi, että oikein hyvä päätös.

Ulkoalue oli pieni, tähän sain myös 3min aikaa, ja naurahdin että odotin että sanot 1,5min tai jotain. No Lakki otti heti tuolista piilon ja sitten se vähän sellainen tahmea hetken, piti useaan otteeseen kädellä näyttää että joo etsi vaan. Kyllä se siitä sitten lähti ja ihmeen kauan me siellä pyörittiin, ja just 30s jäljellä -ilmoituksen tultua se pian selvästi otti hajun nurkasta, niin taisin sanoa ääneen siinä että annan sen työstää tän vaikka aika loppuisi. Pari sekkaa oli jäänyt jäljellekin. Ihmeen huonosti levisi. Nauroin itse, että hyvä että sitä aikaa oli kun me sitten kerta käytettiin se.

Tässä meillä oli keskustelu siitä, että jos ohjaajan tunnetila on vihreä, keltainen tai punainen, niin kävinkö mielestäni keltaisella. Kyllä kävin. Se ei sinänsä haittaa kunhan huolehtii että palaa vihreälle. Vain vihreillä pitäisi ajaa.

Sitten puhuttiin siinä ulkoalueella siitä kun jouduin sitä kesken kaiken patistamaan, kun se kääntyi mua kohti kyselemään. Minähän luontevasti näytän kädellä, mutta itse sanoin että varmaan sillä vikalla kerralla kun otinkin askeleen niin se toimi paljon paremmin. Kädellä näyttäminen on niin vahva visuaalinen signaali että se helposti ruokkii itseään. Monesti se pelkkä ohjaajan painonsiirto, rintamasuunnan kääntäminen tai se kokonainen askel johonkin suuntaan ohjaa etsintää silloin kun koira etsii hyvin, mutta yhtä lailla se toimii "joo, etsi vaan tuolta" -merkkinä jos näitä kyselemisen hetkiä tulee. Tämä on pantava nyt merkille ja kädet kuriin.

Puhuttiin myös siitä, miksi se kyseleminen ärsyttää mua niin paljon. Eihän se koira sitä ainakaan tahallaan ohjaajan kiusaksi tee, vaan sillä on joku oma tarve sellaiselle. Huonosti lähetetty alueelle, tai jatkamaan? Jäikö edelliseltä piilolta jotain hampaankoloon ja koira jää henkisesti jumiin siihen? Odottiko koira palkkaa ja pettyi kun ei saanut; erottaako se koska kehut mutta jatketaan ja koska kehut ja mennään palkalle?

Puhuttiin varmaan vielä jostain muustakin, mitä en nyt kuollaksenikaan saa päähäni. Päivitän tätä tekstiä huomenna kun oon ehtinyt miettiä yön yli.

Lakki sai ihan hirveästi kehuja myös kanssaosallistujilta siltä, että se on mudiksi niin rauhallinen ja tasainen. No niin onhan se. Sanoin että toi seuraava on sitten vähän erilainen.

Hybbe kusi sata kertaa matkalla ja tuli ihan reippaasti, ei välittänyt oikeastaan ihmisistä mitään. Se ei ole montaa kertaa ajoneuvoja tehnyt, ja sanoin että oon aloittanut niin että laitan sen metrin päästä piiloa etsimään että se saa löydön hyvin pian, niin tehtiin nytkin näillä kahdella piilolla niin. Ei istunut kummassakaan, mutta muuten niin selkeät mulkaisuilmaisut että olisin ymmärtänyt sokoillakin. Sain muistutuksen kädellä näyttää sillekin vielä alemmas kun lähetän sen. Olen ajatellut että piilot kouluttaa koiran, mutta voihan sitä tosiaan ohjaamisella tehostaa.

Ulkoalueella hän käveli suoraan tuolille, käytiin syömässä palkkaa poissa alueelta, ja palattuamme jäi sitten aika pahasti jumiin siihen ekaan löytöön. Eihän me olla jatkamistakaan juurikaan tehty. Se kävi aina ihan pienen pätkän etsimässä ja palasi sinne tuolille. Jonkun kuudennen kerran jälkeen kouluttaja sanoi että tulkaa hetkeksi pois sieltä, niin hän ottaa sen koko tuolin pois. Hyy oli hetken ihan hämmästynyt että häh mitä tapahtui se hävisi, mutta sai sitten vähän vahingossa kiinni siitä nurkan korkeasta ja sai työstää sen, hienosti selvittikin.

Kouluttaja kysyi multa, olenko mielestäni samanlainen ohjaaja mun eri koirille ja miksi olen tai en ole. Saatiin tästä hyvä keskustelu. Lisäksi me keskusteltiin jotain muuta, mutta en kuollaksenikaan enää muista Hybbenkään osalta, että mitä. Olis pitänyt taas heti kirjoittaa ylös. Mutta tykkäsin kovasti hänen tyylistään. En tykkää sellaisesta "ihan kiva!" tai edes "sikahieno!" -tyylistä, eihän siitä saa mitään vaikka sinänsä onhan se aina hienoa kun sun koiraa kehutaan. En tykkää myöskään siitä että mua aletaan neuvoa miten mun nyt pitäisi tehdä, jos ihminen näkee mua ja mun koiria ekaa kertaa eikä tiedä miten me normaalisti toimitaan. Yksittäinen kerta on yksittäinen kerta. Mutta hän lähinnä kysyi miksi teen jotenkin tai mitä ajattelen jostakin ja sitten pohdittiin asiaa yhdessä. Hybb oli siinä ihan rennosti sen aikaa kun juteltiin. On kyllä joo keskenään erilaiset koirat, mutta molemmista näkee miten kovasti ne tekee ohjaajalle.

Toinen kierros oli sitten sisällä, kaikki sai tehdä vapaana. Siirrettiin osallistujien autot lähemmäs, aiemmalta parkkikselta oli siis ehkä huikeat 100m matkaa, mutta nyt ajettiin ihan samaan pihaan kun ajoneuvoetsintä oli tehty.

Ekana oli tarjolla laatikot, toisessa huoneessa laatikoita ja sankoja ja toisessa jotain mustia ihme härpäkkeitä. Kouluttaja taisi sanoa että tähänkin on tarjolla 3min, mutta kun ulkona väheksyin aikaa niin antaa mulle 1,5min. 😁 Sanoin että ihan sama, ei mua se aika oikeastaan kokeessa kuumota. Se on mikä on. No otti se sen 3min sitten kuitenkin.

Lakki kävi eka mustien huoneessa, mutta ei mitään, etualalla oikealla olevia kolmea-neljää nuohosi todella tarkkaan ja mietin että koska en tiedä mitä noi edes on, en tiedä kuinka hyvin tai huonosti haju tulee niistä. Laitoin sen toiseen huoneeseen mistä melko nopea löytö. Käytiin vielä sen huoneen toinen seinusta läpi ja palattiin sinne mustille. Tai siis koira palasi, minähän seisoin lähinnä ovilla katsomassa. En tiedä mikä aivopieru tämä oli, en mä nyt kokeessakaan ihan noin olisi toiminut. Ajattelin vissiin vaan esitellä hienosti työskentelevää koiraa. No sinnehän jäi vasempaan takareunaan sellainen mitä se ei ollut ollenkaan haistanut. Mun mielestä se heti alussa haistoi koko rivin, mutta kouluttajan mielestä ei. Tarkkuutta siis siihen että jokainen loota tulee edes nuuhkittua. Ehkä siellä kannattais edes sen verran kävellä mukana, että voi ohjata kerralla katsomaan kunkin rivin, jos se jättää tolleen yhden rivin toiseksi viimeisen haistamatta niin vaikea sitä on sitten muistaa myöhemmin mikä se tarkalleen oli. Toisaalta treenin painopiste voi olla se, että koira irtoaa itse, tai se että kaikki löytyy. Hän kysyi tässäkin haluanko ottaa sen jääneen piilon vielä, mutta sanoin että en. Hän sanoi, että oikein hyvä.

Sitten oli alakerrassa iso kolmosluokan tila. Kolme erillistä huonetta, aikaa 10min. Kymmenen minuuttia, herranjestas, sanoin, jaksetaankohan me edes etsiä niin kauaa. Sanoin ennen aloitusta että mä palkkaan vähän fiiliksen mukaan, helppoja ja nopeita en jokaista mutta varsinkin jos on joku haastava mitä joutuu työstämään pitkään niin yleensä treeneissä tykkään palkata sellaiset. Hän sanoi että teet niinkuin parhaaksi näet ja että on hyvä että on etukäteen joku suunnitelma. Muuten sitä helposti vahingossa palkkaa kaikki tai sitten ei välipalkkaa ollenkaan.

lähtö

oikealle olevan tilan oikea nurkka

oikealla olevan tilan vasen puoli

vasemmalla oleva huone

sama huone vähän eri kulmasta, selitys alempana

keskimmäisen tilan nurkan takunen

Lakki paineli ensin oikealla olevaan tilaan, pyörittiin siellä jonkun aikaa mutta ei mitään. Sitten se taisi mennä vasempaan huoneeseen ja kiipeili sohvalla ja neni sohvan päällä seinällä olevaa julistetta ja jotain roikkuvia asioita. Ei vaan saa kiinni mutta jotainhan täällä on. En antanut sen jatkaa pois ja lopulta se ilmaisi puunvärisen lipaston jostain nurkasta tai saumasta. Jatkettiin sitten isoon tilaan, se meni suoraan lähdöstä määrätietoisesti kohti vihreitä pukukaappeja, meinasi ehkä nousta penkille mutta jotenkin kolautti päänsä tai jalkansa tai jotain siihen, ja päätti yhtä nopealla vauhdilla että enpäs menekään. Panin tämän merkille mutta en tajunnut ajatella sitä siinä. Se oli siis Lakille vähän niinku liian nopea päätös "nousen - enpäs nouse". Sitten se paineli sen tilan vas.takanurkkaan, missä meni jotain putkia ja se mönki ihmeellisesti yhden alta, pyysin pari kertaa uudelleen näyttämään kun en nähnyt sen kallon takaa mitä se ilmaisee, mutta en nähnyt millään toistolla sen paremmin. No tästäkin vaan kehut ja kehoitus jatkaa. Nyt se alkoi tosi voimakkaasti vinkua mulle, eikä ollut tyytyväinen, siitä tulee sellaista vähän erilaista pyörimistä kun se etsii hetken jostain ja kääntyy vinkumaan. Kannustin sitä että joo joo jatketaan nyt vaan, ja ihan hyvin saatiin käytyä läpi sitä tilaa. Palattiin ihan kohti lähtöä, missä se oven pielessä reagoi voimakkaasti, katsoi siitä korkeaa mutta valui sitten pistorasiaan monen metrin päähän. Nyt sanoin että mä palkkaan tän tässä vaiheessa, mihin kouluttaja kuittasi että erittäin hyvä päätös. Olisi kannattanut palkata jo edellisestä, ja sanoin että varmaan olisinkin jos olisin tiennyt että se hermostuu niin paljon. Toisaalta nyt se tuli erittäin hyvään saumaan sikäli että se pääsi siitä yli. Ei osaavalle koiralle voi aina "pehmustaa" elämää niin että se saisi palkan just silloin kun sillä vielä menee hyvin, tai sehän on sitten vaan mukavuusalueella treenaamista.

Syöttelin sitä ihan rauhassa siinä, aikaa oli mennyt kuulemma 6:30 eli 3:30 jäljellä. Mikä suunnitelma, kysyi kouluttaja. Aika selkeä oli. Ekana katsotaan se lähtö vielä uudelleen kun se siinä niin terävästi reagoi, voiko tulla niin kaukaa minkä se vikana ilmaisi vai olisko siinä toinen. Sitten mennään sinne vasempaan huoneeseen vielä hyppimään sohvalle, siellä oli joku tekokasvi niin musta olisi perus kolmosluokan piilo laittaa kätkö johonkin sen oksaan, niin sinne pitää nokka vielä ohjata, ja muuten etsiä mahdollista korkeaa. Ja sitten loppuaika sinne oikealla olevaan huoneeseen mistä ei ole vielä löytynyt mitään, siellä ei esim. vasemmalla puolella olla käyty edes ihan kaikkia sivuja. Hyvältä kuulosti ja lähdettiin jatkamaan. Lähdöstä ei nouse mitään, no ei siinä sitten ehkä olekaan. Sohvalta ei nouse mitään, ei kasvista, ei pukukaapeista, ei komerosta, niin jätettiin sitten sekin vaikka tästä oli tosi vahvat vibat että tänne jää jotain. Oikean puoleista huonetta nuohottiin ajan loppuun, ei mitään sielläkään, joten ajan loputtua palkkaamaan koiraa.

Oikea huone oli kokonaan tyhjä. Puhuttiin siitä, että joskus tyhjät on nopea todeta, mutta Lakki oli hämmentävän kiinnostunut monesta kohdasta ja ehkä kellari-väestönsuojatilan ilmastointi on jotenkin haastava, monesti on, niin pakkohan sen on silloin antaa siellä etsiä rauhassa. Keskellä olevassa tilassa, siellä pukukaapilla mihin se juoksi, meinasi nousta muttei noussutkaan, oli piilo. Tämä olis pitänyt tajuta kun se toimi niin hassusti siellä. Lakki on yleensä niin korrekti että ei se lyö päätään vahingossa, ilman syytä mihinkään. Ja vasemmassa huoneessa sohvan luona ei ollut piiloa, mutta tuossa kuvassa mikä oli ylempänä, ruskeaovinen, sivulta valkoinen korkea kaappi, niin sen takaseinän ja huoneen seinän välissä oli. Katsottiin korkeaa tosi hyvin ihan joka paikasta muualta tässä tilassa, mutta en ohjannut koiraa tuohon nurkkaan ja sehän ei sieltä ilman sitä noussut. Se haisteli sitä kaappia alhaalta ja kävi siellä nurkassa nokka lattian rajassa, sen verran katsoin, mutta se ei levinnyt alas, vaan sinne sohvan puolelle.

Hymni tuli toiselle kierrokselle autosta ihan kuten aiemminkin. Koulutuspaikan luona oli paikallisen esyn joku kahvila-myymälätila, ja siellä kävi ihmeen paljon väkeä. Mun auton viereen oli ajanut joku jolla oli siellä mukana valtava mastiffi. Se räyhäsi autosta kaikelle mikä liikkui ja koko pikkuinen fiiatti hytkyi. Tämä oli Hybbestä hyvin epäilyttävää ja kieltämättä kävi mullakin mielessä, että jos se ryskää vasten ikkunoita niin toivottavasti ne kestää kun näytti että ei siellä mitään häkkiä ollut.... Käytin Hyyn pissalla siinä ja siirsin sitten meidän auton tämän parkkiksen toiseen laitaan. Omalla vuorolla tuli oikein reippaasti sisään, eikä oikeastaan välittänyt ihmisistä mitään nytkään. Eikä onneksi jäänyt muistelemaan pahalla sitä mastiffia vaikka se möykkä kuului sieltä autosta edelleen.

Hybbe ei tehnyt laatikoita ollenkaan, sanoin että ei ole tehnyt eikä tää oo se tilanne kun niitä kannattaa aloittaa. On se pari kertaa talvella kotona etsinyt kolikkoa yhdestä laatikosta ja sillä tavoin aion jatkaa. Siellä oli sitten kymmenkunta huonetta ja otettiin niitä. Aluksi sai tehdä yhden kokonaisen tilan, se oli vaan harmillisen vaikea ja haju levisi huoneen taakse porrastikkaille joita se erittäin hartaasti neni joka puolelta. Piilo oli parin metrin päässä huoneen oikealla seinällä kaapissa. Sinne kun se lopulta löysi, se oli kuulemma mulkaisu-ilmaissut sen just samalla kun yskin enkä mä nähnyt, niin se meni ohi, ja siinähän sitten säädettiin. Hän sai kehuja että on se kyllä todella sinnikäs. Seuraavia alueita rajattiin pienemmiksi, ja sanoin että kouluttaja voisi sanoa mulle kun se löytää, mutta tässä tuli silti aika paljon säätöä ja vähän ehkä jäi kuitenkin harmittamaan huono suunnitelma. Jollain alueella se taisi istua ja sitten jäätiin odottamaan sitä seuraavallakin jne, ja mä luulin että näen kun se on hajulla mutta enpäs taas joka kerta nähnytkään. Tämä treeni olisi vaatinut sen että se ilmaisu toimii, tai sitten vielä selkeämmin että kouluttaja todella naksauttaa heti kun se nokka osuu piiloon, eikä koiran pois lähtiessä sano että siinä se oli. Esim tuossa alla on kuva missä se neni arkistolaatikkoa melkein joka sentiltä molemmin puolin ja kun mikään ei kelvannut, se lopulta läväytti päänsä sen päälle ja siinä sitä oltiin.

Itse olin ajatellut että se nuoren koiran "helppo ja kiva" olisi voinut olla ihan vaikka namipallon etsintää. Silloin sen olisi tarvinnut olla viimeinen koira, ettei muille jää häiriöhajuja. Vähän harmi etten silti älynnyt sanoa, että nyt tässä ei kyllä tule enää mitään hyvää, että vaihdetaan suunnitelmaa. Eihän se nyt mitenkään rikkikään mene, mutta ei tämä kyllä lisännyt koiran tietoa siitä mitä se tekee kun nenä löytää piilon. Ja en siis mitenkään nyt syytä kouluttajaa! Itse olin ennakkotiedoissa tästä kertonut ja sanonut että osaan kouluttaa sen ilmaisun ihan itse, enkä halua tuhlata sen läpikäymiseen koulutuksessa aikaa.

Puhuttiin siinä sitten siitä ilmaisun tarpeellisuudesta. Sehän on ohjaajan oma asia, koesääntö ei määrittele sitä mitenkään muuten kuin että tuomarin tulee nähdä että koira reagoi hajuun jotenkin, ettei herää epäilys että kaveri kertoi parkkiksella missä se on. Sanoin itse, että oon päästänyt tän aivan liian pitkälle ja se ilmaisu hajosi koska oli niin kiire kokeeseen. Ajattelin että kyllä mä näen koska se on hajulla, ja se riittää. Paljolti näenkin mutta en aina. Nyt myös huomasi, että se kyllä etsi tosi kivasti nenä edellä mutta silmät saattoi samalla mulkoilla mun suuntaan, ihan kuin se vastuu olisi jo enemmän minulla kuin koiralla. "Kuittaa, kun oon riittävän lähellä". Haluan että koira todellakin itse sen päättää ja sen se pitää tietää, joten nyt me jumpataan se ilmaisu kuntoon. Lisäksi musta suurin osa koirista haluaa tietää mikä se kriteeri on; jos palkkaat vaan siitä kun itse näet että se löysi, niin mitä se koira siitä ymmärtää? Mistä se palkka tulee? Mitä sen tulee tehdä kun nenä osuu hajulle? Jos ei se tiedä niin miten se käytösketju voi pysyä kasassa jos sen viimeinen osa ei ole selkeä?

Palattiin nyt myös siihen, kun hän aluksi kysyi olenko erilainen mun koirien kanssa. Kuulemma olin, sisällä en niinkään mutta ulkona kyllä, "sille teinille selvästi sydämellisempi". Sanoin että oon normaalisti huomattavasti sydämellisempi noin kokonaisuutena kaikille, mutta kyllä tässä oli totuuskin. Aikuiselta koiralta sitä odottaa että tottakai sillä on motivaatiota ja se tekee. Tollasta ajoittain epävarmaa teiniä kehuu ja kannustaa enemmän ja on vilpittömästi iloinen kun se keskittyy hienosti eikä saa slaagia vaikka ilmalämpöpumppu alkoi puhkua juuri kun hän sen vieressä ulkoalueella nuuhkutteli. Aikuisen koiran kanssa on jo niin paljon yhteisiä kokemuksia, että sitä tietää miten se toimii ja miten sen kanssa ollaan. Teinin kanssa täytyy paljon enemmän itse hakea omaa roolia.

Mä en palkannut Lakkia ulkona kauhean "sydämellisesti" siksi, että se meinasi alkaa onnellistua sateesta märälle asfaltille ja nojasi niin paljon mua vasten, että horjahdin sinne itsekin. Tietty on kurjaa hillitä palkkausta siksi että on huono sää, mutta niin nyt kyllä kävi näissä heikoissa ruumiin voimissa.