SISÄ1

Sain tietää maanantaina iltapäivällä, että sain peruutuspaikan tiistain ykköseen. Sama järjestäjä ja koepaikka kuin sunnuntain kakkosessa, eri tuomari. Alun perin kun näiden kokeiden ilmo oli, vatuloin ensin ilmoittaako ykköseen Hymnin vai Pajun. Hymni ei ole ihan valmis, mutta Pajulle oli alustavasti suunniteltu hammaskivenpoisto mun lomalle, jolloin dopingvaroajat ei riitä. Sitten mietin että Hymni vai ei ollenkaan, ja lopulta ajattelin että ihan sama, ei siellä nyt mitään vahinkoakaan tapahdu toisin kuin esim tottelevaisuuslajeissa, joihin ei mielestäni missään tapauksessa kannata mennä ei-koevalmiin koiran kanssa. 45e pieleen menneestä harjoituksesta on aika paljon mutta joskus se eka koe on käytävä.

No, Hymni jäi jonoon eikä läheskään edes ihan ekoille varasijoille, mutta peruutuksia tuli paljon. Kuulemma nartuilla juoksuja ja veikkaan että osa säikähti säätä. Joku sanoi, että yli 10 koirakkoa oli vaihtunut alkuperäisestä. Tiedon saatuani eka ajatus oli, että olisin ehkä kuitenkin mennyt mieluummin nahkan kanssa ja nyt kun sitä hammashoitoa ei edes tehty, ei olisi ollut mitään estettä. (Matolääkehän ei tee dopingvaroaikoja.) Nosessa paikka on vaan koirakohtainen eli sitä ei voi vaihtaa. Tai voi jos jonossa ei ole ketään, mutta nyt mun vaihtoehto oli ottaa Hymnille tämä paikka vastaan tai antaa sen mennä ja jäädä nahkan kanssa jonon vikaksi odottamaan jos se sinne asti siirtyisi. Tiedän, että tiskin alta on joskus myös vaihdettu koiria, mutta itse kun on vkt myös niin en anna tehdä niin, enkä yritä tehdä niin itse. Tavallaan ihan tyhmää mutta sääntö on mikä on. Ohjaajaa kyllä saa vaihtaa koepaikalla ilmoittautumiseen saakka.

Sitten alkoi jännittää ihan kauheasti. Siis ihan kauheasti. Pahinta mitä keksin että voisi tapahtua, oli se että se nappaa jonkun tohvelin suuhunsa ja onnellistuu vaan eikä muista etsiä. Ei kovin kauheaa siis, mutta kylläpä vaan taas uuden koiran kanssa aloittaminen oli jännää. Vastahan se sitä paitsi tuli. Ja oli ihan pieni hyppelsiini. Ja nyt jo kisaikäinen.

Lähtölistat tuli illalla ja Hymni oli ekana. 😳 Tuttu vkt, niin kysyin, että arvoitko vai "arvoitko" nämä ja sanoi että suoraan satunnaislukugeneraattorista ovat. Voi jeesus. En olis halunnut olla eka. Kiva että ei tartte odotella niin kauaa vaan pääsee melkein heti tultuaan aloittamaan, mutta en ehdi yhtään käyttää koiraa missään koepaikalla. Ylempien luokkien kokeissa tykkään muutenkin olla siellä loppupäässä, niin mahdolliset saavuttamattomat on ehtineet paremmin levitä. Useammin on koe kaatunut siihen että haju ei vaan oo tullut nokkaan kuin siihen että aiempien tekemät valeet olis saaneet munkin koiran narahtamaan sellaiseen. Ykkösessä nyt ei saavuttamattomia ole mutta en silti olis halunnut olla ekana. No ei voi mitään.

Ostin aiemmin hänelle oman noseliinan, koska Lakin 3m on ehkä vähän lyhyt. Halusin myös kevyemmän, joten se on nyt ohutta nylonia. Se on siis 15m ja vaikka vitsillä heitin että pidän sen, niin olisi ainakin tilaa heitellä palloa (koiraa ei saa palkatessakaan päästää irti tai hihnaa kädestä), niin tein nyt alkuun 6m pätkän. Mietin kyllä että joku fiksu olisi ehkä kokeillut sitä treeneissä ennen koetta, mutta minä lyhensin sen edellisenä iltana. Hitto sehän on vain naru. Ihan sama.

Nyt onneksi lupasi vaan -13...-15C.  Ajattelin ottaa pojatkin autoon. Mutta kas, aamulla olikin taas -21C ja totesin että ei riitä viltit ja taljat kaikkien loossien eristämiseen, niin olkoot kotona. Mulla on vaan yksi lämmitettävä alustakin, pitäisi ostaa lisää. Käytiin pikkuinen 20min peltokierros että saivat vähän oikoa kinttujaan.

Pääsin samaan parkkiruutuun kuin toissapäivänä ja vedin heti ekana sähköt autoon. Koepaikalla olikin sitten melko paljon säätöä, sirut luettiin kaikilta mutta lukija hyytyi pakkasessa ym. Ensikertalaiset onneksi pyydettiin pääovelle sirun lukuun, tuomari halusi lukea ne itse. Siinä se käsi ojossa lähestyi mutta tempaisin lukijan siltä ja sanoin että an tänne se. Tuttu tuomari. Nosessa sirun saa lukea itse, se ei ole mikään luoksepäästävyysjuttu. Kaikki ei vaan aina sitä vaihtoehtoa tarjoa mutta itse pitää sit uskaltaa sanoa. Tuomarin puhuttelu alkoi 15min myöhässä kun ne sirut oli vihdoin saatu luettua kaikilta.

Hybbe oli innoissaan mutta hieman tufff. Ei se koirille eikä oikein ihmisillekään, mutta äänille. Esim koiran haukku oven takaa niin että se kuuluu mutta ketään ei näy, tuffauttaa häntä. Lämpällä pari toistoa ja sitten luulin että saan mennä, mutta jotain siinä piti odotella. Hän hyppi ihan hulluna ilmaan ja mua alkoi ärsyttää kun se oli koko ajan solmussa siinä uudessa narussa. Se hyppää mua päin niin etujalka menee remmiin jne. Sitten se yritti haistella seiniä ym. Huomasin jälleen kerran että sitä odottelua pitäisi ehkä jotenkin treenata tämänkin koiran kanssa.......

1. Aula (jossa sunnuntaina istuttiin 😬) 3:00

Suoraan hajulle jalkarahin alareunaan, mut tosi hienovarainen ilmaisu tai "ilmaisu" niin en nyt arvannut uskoa. Pyörittiin koko alue läpi, pari kiinnostumista ja nousi kaappeja vasten itse ym. Sit se alkoi vähän pomppia mua päin ja arvelin että kyllä se se eka oli. Uudelleen sinne ja nyt vähän parempi reaktio, niin ilmoitin löydön. Lasse sanoi että olis voinut kuulemma uskoa jo aiemminkin.

2. Aulan toinen tila, 3:00

Suoraan hajulle oikeaan takanurkkaan, tässä taisi ihan istua ilmaisuun ja tuomarikin sanoi että okei jos tää on sen normi ilmaisu niin olihan se eka sitten aika eri sarjassa ja epämääräinen ja ymmärtää etten uskonut.

Vähän tuntui pitkälle se 6m liina. Pitää lyhentää sitä metri tai pari. Odotellessa käytiin kävelyllä. Ykkösessä onneksi menee melko sutjakkaan nuo kierrokset. Irroitin auton välillä piuhasta, ymmärtääkseni lohkolämppärille ei tee hyvää tuntikausia lämmittää. Olis voinut vetää sähköt suoraan sisätilan lämmittimeen mut sit pitäis olla ovi tai ikkuna raollaan.

yritän sulattaa mun pullia

Tauon jälkeen hänellä oli niin kiire sisälle ettei suostunut kusemaan, pari minuuttia sitä pyörittelin pihassa. Olis pitänyt ottaa se vähän aiemmin ja käydä pitemmällä. Sitten meinasi tulla jo kiire enkä löytänyt autosta sitä 6m narua, niin nappasin sen Lakin liinan.

3. Pukuhuone 2:30

Suoraan takanurkkaan missä hyppäsi penkille ja neni kulmaa. Ei kuitenkaan selvää ilmaisua niin kierrettiin taas koko tila kunnes palattiin sinne. Oikeinhan se oli.

4. Liikuntasalin varasto/näyttämö 2:30

Käytiin koko tila useaan kertaan läpi. Keskellä teki ekalla kierroksella näyttävän jarrutuksen mutta ei siinä ollut mitään. Tämä taisi olla ainoa missä se ei mennyt suoraan hajulle, mutta käytiin siellä kuitenkin pari kolme kertaa. Aika loppui. Tuomari sanoi että koira kyllä löysi sen moneen kertaan, mutta ei tosiaan reagoinut mitenkään että minä olisin voinut tietää.

MINÄ löysin kaikki sinä et

Satasia tuli 17kpl 😀 Ja näistä taisi puolet nousta kakkosiin.

***

Hymnille pitää opettaa että aina palkka ei tule heti. Se ehkä vähän hämmentyi siitä kun piti kävellä aika kauas alueelta ennen kuin sai palkata. Siis vaikka kehui ja jessasi löydöstä niin sitten se ehti olla jo että ai mihin nyt mennään ja unohti että palkka tulee. Se ei silloin varmaan kovin hyvin yhdisty siihen löytöönkään. Koiran mielestään etsitään, löydetään, kävellään johonkin ja syödään muuten vaan nameja siellä.

Lisäksi sille pitää nyt opettaa kunnon ilmaisu, päättää nyt ensiksi edes mikä se olisi. Kuono, tuijotus vai se istuminen. Kuvittelin että näen siitä kun se on hajulla ja tarkentaa, mutta kun nämä oli niin hyvin levinneitä että sen ei tarttenut paljoa tarkennella, niin ne kuonon osumiset piilolle oli niin hienovaraisia että vaikea niistä on sokkona nähdä mitään.

Muutenkin yrittää puuttua tuohon, että ei mennä suoraan hajulle ja sitten pyöritä koko tilaa läpi ja sitten vasta palata hajulle. Että löytöä ei jätetä.

Muuten sillä oli oikein kiva vauhti ja tolkku mukana. Se tiesi joka alueella mitä tekee. Tai ainakin että se on etsimässä. Se löytäminen ei nyt ihan ollut päällimmäisenä mielessä. Tai ainakaan ilmaiseminen. Vähän sitä jännitti tilanne ja ei ollut niin riehakas kuin kotona, mutta se nyt oli ehkä ihan hyvä vaan, ja siihen auttaa kokemus. Kuitenkin kivasti meni häntä pystyssä edellä joka alueella.

Oikein oli hyvä ensimmäinen koe!