Pajun lääkäri

Paju kävi tapaamassa tohtoria satunnaisen yskähtelyn ja kärttyisyyden takia. Lisäksi se ehkä joskus lenkillä on ruvennut tekemään sellaista, että se menee edellä ja istuu hetkeksi odottamaan meitä. Tai siis se tekee sellaista, mutta en tiedä onko sillä mitään merkitystä. Yskää on joskus pari köhähdystä juomisen jälkeen, mutta aina sitä ei edellä mikään erityinen, ja se saattaa siis tulla kotona, pihalla tai lenkillä. Se on enemmän kuivaa kuin limaista, vähän sellaista kakomista ja tosiaan köhähdys tai pari. Tätä tapahtuu joitakin kertoja viikossa, ei päivittäin. Ja se kärttyisyys taas, sillä on joskus sellaisia päiviä kuin se olisi noussut väärällä jalalla ja kaikki vaan vituttaa. Eniten Lakki; ihan sama mitä Lakki tekee tai ei tee, Paju vaan murisee sille. Niiden välit on kuitenkin muuten onneksi palautuneet varsin hyviksi, ja ne normaalisti nukkuu samalla sohvalla, lenkkeilee yhdessä ja jopa leikkii, niin kauan kun Lakki leikkii Pajun kanssa, eikä Pajulla. En tiedä, liittyykö tämäkään yskään mitenkään, mutta selkeä muutos se on. Yskää sillä on ollu mun mielestä jo pidempään, mutta tämän näin radikaalin kärttyilyn sanoisin alkaneen nyt syksyllä. Tokihan se voi myös liittyä siihen että Lakki kävi sen kimppuun, mutta jos sillä olisi jotain hampaankolossa niin kai se nyt olisi tuollainen aina eikä vain joka toinen viikko. 🤔

Aamulla käytiin siis lääkärissä ja joku oli ihan revetä liitoksistaan kun oli niiiin siistii. Mun mielestä se on ehkä vähän laihtunut, kylkiluut paistaa tietyssä kulmassa, mutta se painoi 8,4kg (tuolla viimeeksi ollut 8,0 ja muistan joskus olleen jotain seiskalla alkavaakin). Hän on vaan täyttä muskelia! Otettiin se eka pöydälle, ja se vaan hyppi ja pomppi pussailemaan lääkäriä. Sydämestä kuuluu se sivuääni edelleen, mutta ei kovin pahana ja ell:n mielestä koira oli niin VIRKEÄ 🤣 että tämä ei voi olla mitään sydänperäistä. Sitten siirryttiin ultraan, koira onnistui siinä potkaisemaan karvanleikkurin lattialle ym ym mutta kun se siihen saatiin selälleen niin rauhoittui tosi kivasti. Ell ei kyllä voinut katsoa sitä ollenkaan ja munkin kehuessa joka kerta häntä alkoi vimmatusti naputtaa kourun reunoja.

Ell halusi siis sulkea pois sappivaivat, rotu kuulemma altistaa sellaisille. Sappi kun saatiin näytölle niin ell suorastaan huokasi että harvoin näkee muualla kuin oppikirjoissa näin kaunista sappea, eli siis siellä ei ollut yhtään mitään vialla. Muutkin sisäelimet vaikutti ultrassa normaaleilta.

Palattiin pöydälle ottamaan verinäytteet. Koira oli ihan varma että kyllä nyt on viimeistään keksin aika mutta se rapiseva olikin vain neulan pakkaus. Ell sanoi, että antaa monelle koiralle namin kesken näytteenoton, mutta Paju vaikuttaa siltä että se ei sitä tartte ja parempi hoitaa asia sitten lopuksi vasta. Kyllä siinä lääkäriä rakastaessa meinasi olla neulat ja putkilot lattialla...

Sitten tehtiin lähetteet Movetiin ja pitää kerätä kolmen päivän ulostenäytteet. Ell:n epäily on tällä hetkellä kettujen keuhkomato. Se näkyy ulostenäytteessä tai sitten ei, on kuulemma sellaisiakin tapauksia että on jopa tähystetty ja ei mitään, ja vasta toisella kerralla saatu kiinni että onhan niitä täällä. Keuhkomato ei tartu koirasta toiseen, vaan vaatii sen ketun/supin/tms paskan mitä koira syö. Pajuhan mussuttaa harva se lenkki ties mitä joten hyvin mahdollista sikäli.

Hammaskiveä sillä on tasaisesti mutta vielä aika maltillisesti. Syytä kuitenkin lähielämässä hoitaa, mutta kiire ei ole. Odotellaan nämä kaikki tulokset nyt ensin ja hoidetaan jos löytyy jotain hoidettavaa.

Lopuksi hänen mielestään hommat oli hoidettu ja palkka saatu niin se kävi tyynen rauhallisesti lattialle makaamaan, laittoi päänkin alas ja odotteli vaan että saatiin paperit ja maksut hoidettua. Uskomaton koira, sanoi lääkärikin.