Vuodenvaihde

Oon ollut lomalla, ja tämän päivän suunnitelmana oli kävellä n. 20km remmilenkki. Piti olla vajaa 10 astetta pakkasta, mutta aamulla kun heräsin, mittasi näytti -18C. Kyllä se siitä pari astetta lauhtui, mutta aika rapsakka pakkanen oli. Kaivoin kaikille koirille takit päälle, järkeillen että nyt niille ei kyllä varmasti tule ainakaan kuuma. Mietin myös tossuja, mutta Hymnin kokoisia ei ole ja vituttaa jos ne ei kestä jalassa. Kintut heillä vähän paleli ja ne tossut olisi olleet parhaat. Mulla oli ihan hirveä selkähiki repun alla tuossa ekan kilsan kohdalla.

Kymmenen kilsaa menee mukavasti ja kuin huomaamatta. 10-12km kohdalla odottelin että tulen risteykseen joka olisi mun kierroksen puoliväli, vaikka se ei ihan tasan puolivälissä ollut; eka puolikas oli 12km ja toinen 8km. 12-15km kohdalla alkoi tuntua siltä että tämä on ihan tylsää ja 15km jälkeen vitutti vain ja toivoin että se on ohi.

"puolivälin" risteyksessä

Törmättiin ajokoiraan, joka oli ensin tulossa tietä pitkin kohti, ja melko lähelle se sieltä valui ja päätin että en tee mitään, yritän pitää remmit löysällä ja katsotaan mitä tapahtuu. Lakki möyhösi sille yllättävän raivokkaasti ja se sitten vetikin korvat linkkuun ja päätti tehdä uukkarin. Paineli meidän edellä tiellä noin 30-50m päässä varmaan jotain kilsan tai pari, välillä se kävi metsän puolella ja toivoin vaan että häivy nyt. Lopulta tuli vastaan pakettiauto josta hyppäsi mies pyydystämään sitä, pysähdyin itsekin sinne missä olin ja hän sai sen lopulta kyytiin. Paju ei välittänyt hölkäsen pöläystä koko jutusta, molemmat mudit satunnaisesti haukahteli kun "ajettiin" sitä koiraa. En viitsinyt yrittää tehdä niille mitään, tollanen tilanne on niin epäreilu.

Jossain loppupuolella tuli sitten joku iso sakemanni tms hihnassa kahden ihmisen kanssa. Vaihdoin tien puolta ja keräsin mun koirat lyhyelle. Lakki sai sitten sillekin ihme kohtauksen, ihan kuin olis jäänyt päälle että hyvähän se on täältä huudella kun toinen menee pois alta. Paju taas päätti että nyt on hyvä hetki mennä moikkaamaan. Jotain siinä komensin niitä mutta kukaan ei "kuullut" niin korotin ääntäni nyt pojat jumalauta!!!11 Se pariskunta nauroi kun hiljeni omat ja vieraankin koira 😂 Sanoin että anteeksi mutta en voi elää näiden kanssa jos ne vetää mua liukkailla pitkin teitä ja kun jotain sanotaan niin on toteltava. Lakki siinä edelleen tuhahteli ja Hymni toivoi että olisi jossain muualla ja hetki jotain juteltiin. Jäin sitten taas miettimään että ainakin Lakin kanssa pitäisi ehkä vähän kerrata ihan hallintaa. Teen niin paljon vaan omaehtoisia luoksetuloja, ja sitten kun tulee joku tilanne kun oikeasti täytyy totella niin Lakilla ainakin on nyt vähän sellainen "blaa blaa mitä se akka siellä määkii" -asenne.

Aurinkokin vähän näyttäytyi.

Koti kun alkoi näkyä niin mun tienhaarassa kökötti auto. Tai siltä se ensin näytti, lähemmäs päästyäni havaitsin että se kököttää kyllä erittäin tukevasti ja ruttuisena ojassa. Vuosi sittenhän vuodenvaihteessa joku veti ojaan 100m mun talon jälkeen. Silloin tie oli tosi hirveässä kunnossa ja se oli pompannut urilta metsään. Nyt tie oli oikein hyvin aurattu mutta liukastahan siellä on. Ehdin puolisen tuntia tässä ihmetellä että mitähän on tapahtunut ja pitääkö mun soittaa häkeen, kun siinä alkoi tosi moni ohi menevä hidastella ja mietin että kohta on joku toinenkin ojassa. Kävin ottamassa kuvan sen rekkareista ja just kun yritin googlettaa mihin muualle voisi soittaa (joku poliisin ei niin kiireellinen numero?), ja olin päätynyt häkeen  ja näppäilin numeroa, siihen ajoi joku  henkilöauto, josta ne viritti hinausköyden siihen ja sai sen kiskottua tielle ja sinne meni.

20.30km, 3h 39min, keskinopeus 5.6km/h. Tulipahan käveltyä. Ei nämä nyt kotona mitenkään erityisen uupuneita ole. Sodan syttymistä odotellessa. Hymni kuuli ekat paukut pihalla joskus joulun jälkeen, ja silloin se sai melkoisen ylimitoitetun raivarin mutta ei oikein tiennyt mihin päin pitäisi edes rynnätä karjumaan. Lenkillä kuultuja on jokusen kerran ollut ja tänäänkin kuului kauempaa, niihin se ei ole reagoinut yhtään mitenkään. En usko, että on mitään ongelmia, mutta onpahan taas pakastin täynnä kongeja, isot naudan päänahkat ja radio huutamassa sekä verhot kiinni. Valitettavasti nyt on enää -13C; kuvittelen että kova pakkanen vähän hillitsisi ammuskelijoita.

***

19.30 käytiin pihalla, kun he oli melkein kaksi tuntia kongeja ja luita työstäneet ja käyneet välillä vesikupilla. Paukkuu silleen tasaisesti melko kaukana. Hymni oli fleksissä, pojat ihan alasti. Ketään ei olis voinut vähempää kiinnostaa ja onneksi tyttökin suostui kusemaan eikä vain ihmetellyt miksi hän on narussa. Yleensä se saa heti ulos mennessä sellaisen Lakin ja/tai pallon kimppuun -hepulin mutta nyt näkee että on lenkkeilty riittävästi ja voi vaan hoitaa ne pissat ja mennä takas sisälle.

22.30 uudelleen ulkona ja sitten nukkumaan.

Inkun kanssa sisäkolmosessa

Kävin tänään ohjaamassa Inaria mun ekassa sisäkolmosessa. Tämä tuli vähän äkkiä, ja olisihan sitä voinut vähän enemmän treenata taas yhdessä ensin, näin sanoi mulle tuomarikin ekan alueen jälkeen 😁 Mutta ei siellä mitään satasia oltu hakemassa muutenkaan ja tilaisuus oli tärkeä syistä jotka jää vain asianosaisten tietoon.

Edellisenä yönä oli Hannes-myrsky, ja kun kello soi 5.30, piti ekana mennä pihalle katsomaan onko puu kaatunut johonkin, onko lunta niin paljon etten pääse liikkeelle, tai onko pakkasta niin paljon että pitää laittaa auto piuhaan. Ei ollut mitään näistä, joten kaksi termarillista kahvia ja parit leivät mukaan, koirat autoon ja menoksi. Olin Inkun omistajan pihassa vähän ennen 7 ja vaihdettiin siellä hänen autoonsa.

Kokeessa oli 8 koirakkoa ja minä ykkösenä. Alueet oli sellaiset, että jos olisin ollut oman koiran kanssa, olisin varmaan sanonut huh huh niinku kaikki muutkin, mutta ei mua nyt jännittänyt yhtään. Lähinnä mietin miten se jaksaa tehdä monta palkatonta mun kanssa. Laittelen kuvia myöhemmin jos niitä joskus saan. Sinänsä ei väliä, koska vieraan koiran kanssa ei ehkä pääse pelaamaan ihan niin kuin oman kanssa olisi voinut. Inari on vielä vähän sellainen, että se vaan tepsuttaa menemään ja näyttää ettei se edes haistele, kunnes sitten kohdalla se vetää liinat kiinni ja alkaa tarkentaa. Tyhjiin huoneisiin sitä ei yleensä saa ollenkaan kun se toteaa heti ovella että ei oo mitään kiinnostavaa täällä. Yleensä se on oikeassa eli sillä on kyllä ihan toimiva strategia, mutta minä siis pääasiassa vain kävelin perässä ja annoin sen tehdä mitä se halusi. Ei se oikein minun ohjauksiinkaan tullut.

1. alue oli koulun käytävä kaikkine härpäkkeineen. Yksi alue eli max kolme kätköä voi olla. Löydettiin täältä vain yksi ihan ajan (5min?) käydessä vähiin. Kaksi jäi. Toinen niistä oli portaiden kaiteen putkessa ihan alhaalla ja toinen sohvan alla. Sohvalla se oli tosi kiinnostunut mutta ei enempää, sinne olisin sen vienyt uudestaan jos aikaa olisi ollut.

2. alue oli teknisen työn luokka, jossa etualalla iso tila ja takana pieni tasanne, jossa lavuaarit, työtakit ym. Täällä voisi olla max 3+3, toinen alue voi olla tyhjä. Inkku kiskoi mut eka sinne taakse, mutta ei mitään. Palattiin isoon tilaan, mistä melko nopeasti kolme löytöä, yksi lähdön lähellä, yksi pöytäryhmissä ja yksi palosammuttimessa. Luulin että se sammutin oli isolla puolella, joten totesin että maksimit täynnä ja palattiin pienelle alueelle. Ei mitään enkä saanut sitä oikein edes etsimään, joten ilmoitin valmiiksi ja häivyin. Palosammutin olikin vissiin pienen alueen puolella ja sen lisäksi sinne jäi kaksi muuta, yksi ihan maan tasalle kynnykseen ja toinen korkealle hyllyn päälle pieneen laatikkoon.

3. alue oli taas käytävä kerrosta ylempänä, lisäksi pieni huone eli kaksi erillistä aluetta, maksimit sama 3+3. Inarin omistaja varoitti, että se saattaa pelätä niitä portaita, alaspäin tulisi mutta ylös se pitää ehkä kantaa. Ai kun kiva, sehän painaa, mitä, 35kg? 😂 Ekalla kierroksella se kipitti portaat ihan hyvin itse ja sanoin että en olisi nähnyt ehkä mitään ongelmaa jos et olisi sanonut. Toisella kierroksella mentiin kerros ylemmäs, ja silloin sitä alkoi jännittää ne portaat. Jouduttiin myös odottamaan varmaan melkein 10min että päästiin aloittamaan, ja sillä ehti siinä liukua jalat alta. Se kuitenkin lähti ihan hyvin etsimään. Pikkuhuoneeseen se ei halunnut mennä ollenkaan, ja yritin vielä lopuksi uudelleen, mutta ei, ja tyhjä se olikin. Isosta tilasta löytyi kätkö kirjahyllystä ja käsipyyhepaperitelineestä. Yksi jäi jonkun naulakon alle.

4. alue oli käytävän loppu, lisäksi kolme pientä huonetta, jotain pukkareita ne taisi olla. Sisäetsinnän raamit on aina yhteensä max 7, yhdessä tilassa max 3 ja tyhjiä tiloja voi olla 0 tai 1, ja nämä kaikki pitäisi pitää mielessä kun etsii, ettei esim turhaan tuhlaa aikaa jossain missä ei enää voi olla mitään, tai löydä liikaa. Inari ryntäsi ekana niihin pikkukoppeihin ja arvasin että kaikissa on haju. Ekassa se haisteli kaappeja, tokassa käsienpesupistettä ylöspäin ja kolmannessa joulupukin nuttua, mutta ei ilmaissut mulle näistä mitään. Ajattelin että käydään isossa tilassa ja palataan sitten. Se meni ihan normaalisti mun edellä käytävää pitkin portaille, joista näkyi "läpi" alatasanteelle, ja halvaantui sitten kauhusta. Siis aivan kyyristyi siihen ja lamaantui, jalat luisti taas alta. Päätin heti, että jätetään se portaiden sivulle jäävä osa kokonaan etsimättä, ja yritin houkutella hänet kauemmas sieltä. Tämä ei ole hänelle eikä varmaan keskiverto noutajalle ollenkaan tyypillistä, ja keskusteltiin omistajan kanssa mahdollisista syistä. Koiran terveydentila on seurannassa ja en tartte tähän mitään kommentteja aiheesta.

No, ei se sitten oikein halunnut enää tehdä mitään vaikka vähän reipastui kun päästiin kauemmas niistä avoportaista. Palautin sen pikkuhuoneisiin, mutta se vaan istui mun eteen ja heilutti vimmatusti häntää, ja yritti niin kaikin tavoin sanoa että mä en halua enää. Tuli paha mieli. Sanoin tuomarille, että ei tää näytä enää siltä että sillä on kivaa, ja hän kysyi että haluanko että keskeytetään etsintä. Sanoin että joo. En ole koskaan ennen keskeyttänyt minkään koiran kanssa. Jännä, että vieraan koiran kanssa se päätös on niin paljon helpompaa tehdä. Tuli vielä lisää paha mieli siitä, että tiedän, että omaa koiraa olisin yrittänyt painostaa jatkamaan. Vieraan koiran kanssa sitä tietää, että mulla ei ole mitään mahiksia pakottaa sitä, mutta oman kanssa se "mutkun sen pitää" on kummallisen sitkeässä. Koirat on usein omille omistajilleen kuitenkin sen verta "miellyttämisenhaluisia", että ne yrittää enemmän kuin vieraan kanssa yrittävät. Ohaajanhan nimenomaan pitäisi aina olla sen narun päässä olevan koiran paras edunvalvoja, oli se sitten oma tai kaverin koira. Osata, tajuta ja uskaltaa viheltää peli poikki, jos koiralla lakkaa olemasta kivaa. Ei se ole näihin meidän harrastuksiin tai kokeisiin halunnut, kyllä se on se ihminen ollut. Tässä valossa vähintä mitä voi tehdä on pitää huolta siitä, että harrastaa koiran kanssa, ei koiralla.

Pienen suostuttelun jälkeen päästiin ne portaat ihan omin jaloin alas. Tuomari lähti vähän meidän edellä ja jutteli koiralle ja se vähän niinkuin epähuomiossa meni portaisiin. Inari sai alhaalla paljon palkkaa.

Täällä olisi ollut viisi piiloa; ekassa pukkarissa pukukaappien alla, tokassa peilin takana ylhäällä ja jossain alueen perällä, unohdin jo missä, kolmannessa joulupukin vyöllä, ja isossa tilassa yhden lapsen piirrustuksen takana seinällä. Kolmehan se näistä heti löysi, muttei ilmaissut. En tiedä, alkoiko tässä tulla nyt se, että ei viitsi tehdä palkattomia vieraalle ohjaajalle, vai oliko alustan kuormittavuus jo liian suuri, vai mikä.

Pisteillä ei juhlittu mutta oli tosi kiva (kunnes ei hetkeen ollut kivaa) ja opettavainen päivä. Alueista ei nyt kauheasti jäänyt mitään "olisi pitänyt ohjata paremmin tuonne" -juttuja, mutta mietin koko kotimatkan, miksi vieraaseen koiraan suhtautuu niin eri tavalla kuin omaan. Mietin myös sitä, että en ole koskaan "ollut kuskina" kun koira halvaantuu tuolla tavalla alustasta. Vaikea kunnolla edes ymmärtää ellei itse koe. Kauhea tilanne koiralle ja pahimmillaan vaikuttaa varmasti arkeenkin, alusta-arkuushan on tiettävästi voimakkaasti perinnöllistä. Ei ole normaalia tuollainen, ja mulla ei onneksi ole koskaan sattunut sellaista koiraa. Päin vastoin ainakin töppöisen ja Pajun osalta toivoisi että liukkaita voisi vaikka itse vähän älytä varoa, mutta ei...

Mut ehkä kaikkein parasta oli kuitenkin tipu jonka löysin kaverin autosta! Siis katsokaa nyt kuin huikea 😍 Joo tiedän että olen ihan pimeä!

Mun koirat vietti päivän oikein nätisti. Paju jaksoi välillä kitistä ja epätoivoisena odotti koska hänen vuoronsa tulee. Mudit ei sanoneet mitään vaikka kaveri käytti omia koiriaan ja esim. yläkerran tyyppi (kts. eka kuva) seisoi hetken siinä heidän edessään häkistä tullessaan. Ehkä ne oli niin kauhuissaan ja ajatteli että me ollaan noiden autossa niin ei uskalla sanoa sanaakaan. Kotona oltiin 17.30 ja eilisen vesisateen jälkeen äkkiä tullut -10C tuntui tosi kylmältä. Hybbekin oli ihmeen rauhallinen; tuollainen autossa odottelu on rankkaa mutta usein sen jälkeen koira ei niinkään ole väsynyt ja tyytyväinen ja vaan väsynyt ja täynnä negatiivista energiaa. Ulkona oli niin kylmä että hän tuli Pajun kanssa suosiolla sisälle ja on kyennyt ihan rauhassa makoilemaan tässä.

Suosittelen vieraan koiran kanssa treenaamista jokaiselle, jolle mahis tulee! Kokeeseen ei välttämättä kannata suoraan mennä 😂

Vielä yksi potilas

 ...just kun eilen tein 2025-kulukaaviot valmiiksi ja ajattelin että ei tässä enää ehdi mitään tapahtua.

Juuri lenkille päästyäni osui silmääni että tuleeko Lakki sun SILMÄSTÄ verta?!?! 😱

Ei se nyt mitenkään valtoimenaan vuotanut, pari kertaa pyyhkäisin nenäliinalla tuon "rähmän" ja se tuli takaisin mutta ei sen enempää. Veri näytti sekoittuneen silmäeritteeseen, mutta itse silmä oli siisti, joten oletan että se tuli luomen sisäpuolelta tms. Koiraa se ei mitenkään häirinnyt. Kotiin päästyäni löysin hammasoperaatiosta jäänyttä keittosuolaliuosta, ja putsasin sen sillä. En löytänyt haavaa nytkään. Paperi värjäytyi vain ihan pikkuisen veriseksi eli vuoto oli varmaan jo tyrehtynyt.

Soitin sitten päivystykseen, silmäjutut on niin ahdistavia. Siellä vastasi onneksi se tolkun ihminen, joka sanoi, että hyvin voi katsoa pari tuntia kotona alkaako jotain tapahtua. Jos haava alkaa uudelleen vuotaa verta tai silmä erittää, tai se alkaa vaivata koiraa, silmä turpoaa tms niin sitten mentävä käymään. Nykyään ei kuitenkaan rutiinisti annetaan ab-tippoja edes silmän haavaan jos se ei oireile. Normaali haavanhoito riittää.

Silmä oli iltapäivän ihan oireeton, mutta nyt illalla koira vähän alkoi hinkkaamaan sitä. Lopetti kun kielsin ja huuhdeltuani sen tilanne rauhoittui. Pitää nyt seurailla sitä, näinköhän se on huomenna kuitenkin käytävä näytillä...

(Muistathan että kenenkään silmään ei koskaan saa laittaa mitään hoitavia aineita jos ei tiedä mikä on vialla; tietyt aineet ja tietyt haavat voi tehdä yhdessä pahaa tuhoa! Keittosuolaliuos on neutraalia ja sitä on hyvä olla olemassa.)

2025

Tammikuussa Lakki täytti 5v. Paju kävi yhden sisäetsintäkokeen josta 50p ja TP ja mun motivaatio kuoli lopullisesti. Hymni tuli.

Helmikuussa pentu kotiutui eikä mitään muuta tähdellistä tehty.

Maaliskuussa pentu treffaili pentukavereita ja kävi rokotuksilla. Lakki kävi sisä2-kokeessa jossa mun motivaatio kuoli senkin kanssa.

Huhtikuussa Hymni täytti 4kk ja Nahka 4v. Oltiin mudien noseleirillä Haunpaikassa. Kanat tuli.

Toukokuussa KEK3 ja JK1, joka lämmitti mieltä kaikkien nosekokeiden edestäkin.

Kesäkuussa jostain ihmeen syystä toinen KEK3. Koira tuntui jotenkin kummalliselta, ilmaisut hajosi. Lomalla käytiin mudien kanssa Muotkalla, Hybbe oli omistajallaan. Muuten koko kesäkuun satoi ja oli hyvä jos +15C ja teki mieli itkeä "kesäloman" jälkeen.

Heinäkuussa Hymni kävi Smartdog-pentutestissä. Kesä tuli sittenkin ja ihan kauheat helteet jatkui viikkokausia. Käytiin mökillä uimassa ja he kaikki kiihdytti itsensä kauheisiin sfääreihin veden äärellä. Pojat alkoi kyräillä toisiaan, mutta "lähestyvistä juoksuista se johtuu". Käytiin koko porukan eka vaellus Pogostan kierroksella.

Elokuussa töppöinen olisi täyttänyt 17v ja nämä oli ekat synttärit ilman sinua. Outoa, ettei se päivä enää merkitse mitään. Lakki oli todella kummallinen treeneissä, ensin se saattoi tehdä ja yhtäkkiä lyödä hanskat tiskiin. Poikien kärttyilyt jatkui. Hymni oli kauhea, se karkaili tielle, lakkasi tulemasta sisälle ja antamasta kiinni ollenkaan ym ym.

Syyskuussa rysähti ja Lakki kävi Pajun kimppuun. Juoksut alkoi samaan rytäkkään. Seurasi Lakille kaksi hammaslääkärireissua ja varmaan ekaa kertaa ikinä mulla oli sellainen olo, että nyt loppuu resurssit, en pysty selviämään siitä että kolme koiraa pitää pitää kaikki toisistaan erillään, hoitaa yhden tikkejä, toisen haavoja ja kolmas sekosi juoksuistaan ja kusi mm. kolmesti sohvalle ja sata kertaa milloin mihinkin muualle. Paju lähti siis mökille porukoille toipumaan. Mudien kanssa oltiin hotelliyö nosekokeen vkt-pestin takia. Kuun lopussa Hymni kävi lääkärissä antamassa pissanäytteen, mutta mitään syytä tälle kusemiselle ja edelleen puuttuvalle sisäsiisteydelle ei löytynyt.

Lokakuussa Paju tuli kotiin ja poikain uudelleenystävystyttäminen alkoi. Hymnin rallykurssi loppui. Kanat meni.

Marraskuussa yritin jaksaa kotoa jonnekin ja käytiin yhdistyksen halloween-noseissa, mikä oli ihan tosi hauskaa. Hymni ja Paju osallistui Lappeenrannassa Selina Saimalan nosekoulutukseen. Varovasti arvioiden mun motivaatio alkoi palailla. Hybbe lähti omistajalleen, valittelin varmaan taas joku kerta kun oli pissat sisällä ja tuntui että mä en vaan jaksa tätä kaikkea. Hän halusi sen muutenkin jossain vaiheessa niin nyt oli hyvä hetki. Oli helpompi sitten toimia poikienkin kanssa kun yksi säätäjä vähemmän oli paikalla.

Joulukuussa Hybs täytti 1v ja tuli takaisin kotiin. Paju vuorostaan kävi lääkärissä selvittämässä satunnaista köhimistä. Pidettiin nosetreenit meillä ja oli tosi kivaa sekin. Päästiin myös vanhaan pankkiin treenaamaan. Lauma on ihan hyvässä tasapainossa, tosin itse jäin vähän varovaiseksi ja esim. Paju viettää yksinolot eri puolella aitaa kuin mudit, ja kovin kiihdyttävissä tilanteissa vahdin niitä ihan eri tavalla kuin ennen. Saatan myös kotona laittaa yhden (pojan) portin taakse, jos tuntuu että ne on illalla väsyneitä mutta ei malta rauhoittua, vaan rampataan edestakaisin; sellaisessa tilanteessa herkästi Paju murisee enkä halua nähdä että Lakki provosoituisi. Vuoden viimeisinä päivinä kävin vielä Inarin kanssa mun ekassa sisäkolmosessa.

Jouluaaton lenkillä

 ***

Ensi vuoden tavoitteet?

No ei varmaan tartte sanoa, että olis kiva jos kaikki vain pysyisi terveinä ja välit kunnossa. Kaikki muu on extraa siihen päälle. 

Lakki toivottavasti palaa omaksi itsekseen ja päästään sen kanssa sekä jälki- että nosekokeisiin. Uskon että se suu oli jo alkukesästä kipeä ja se vaikutti kaikkeen. Paluu rallyynkin on ollut mielessä ja sitä koiratanssia säännöllisen epäsäännöllisesti mietin.

Paju saa ainakin treenata nosea ja ehkä sen vielä joskus voisi viedä johonkin kokeeseenkin, tosin nyt ykkösen kokeista kisaa sen kanssa Hymni (noseen voi tietenkin osallistua vain yhdellä koiralla per koe). Jos ostan vuosilisenssin niin tiedä vaikka heittäytyisi villiksi ja veisi sen tokoon tai rallyyn kanssa. 😀

Hymni käy luustokuvissa ja starttaa nosekoeuransa. Tottista sen kanssa saisi ruveta silleen ihan oikeasti tekemään mutta mitään koetavotteita ei vielä ensi vuodelle ole, se on niin vilkas ja sählä että ei varmasti tuu valmista. Vuosi vuodelta nää mun koirat osaa aina vaan vähemmän. Jäljen osalta toivotaan hyviä treenejä, muutenhan se vetelee jo ykkösen jälkiä mutta janaa ei ole treenattu ja kepit on vasta aloitettu. Jos Hymni päätetään jättää käyttämättä, sterkkaan sen heti. (Vaikka oon kyllä sanonut että mikäänhän ei estä että itse tekisin esim Lakki x Hymni -yhdistelmän, sellaisia hammaslinjaisia mudeja!)

***

Se oli V I T S I ennen ku joku taas sekoaa. Tuplamerlejähän ei pidä muutenkaan tekemän.

Hyvää joulua

Hyvää joulua kaikille lukuisille lukijoilleni 🎄

Juu ei pysynyt lakki Hybben päässä eikä suussa, ja melko painokkaasti sai toistaa että nyt istutaan ja odotetaan ettei kavereidenkin lakit lentäneet. 😂 Mutta onnistui! Muistan, että aikoinaan Lakin eka joulu oli ihan samanlainen, se roikkui töppöisen lakissa ja sekös töppöistä vitutti.

Nosea

Päästiin vanhaan pankkiin nosettamaan. Tai sinne kellariin missä oli saunaosastot, keittiötiloja ym. Holvikin oli, todella massiivinen ovi mutta ei siellä sisällä ollut kuin pari vanhaa sohvaa eikä mitään jännää.

Lakki oli aluksi taas tosi nihkeä 🤔 Ekaa kertaa tuli nyt sellainen olo että ehkä se ei halua lähteä etsimään kun ei tiedä mitä sitten tekee kun löytää. Alueella oli piiloja paljon ja varmaan se haistoi ne jo lähtöön. Oon jumpannut sen kanssa kotona sitä maahanmenoilmaisua mutta se ei ole mikään hänen suosikkitemppunsa ja jotenkin se on edelleen epäkunnossa. Kaveri sanoi että unohda ne temput ja palkkaa se vaan löydöstä. Mut pitäisihän sen silti tietää mitä sitten tapahtuu kun se löytää, mutta ehkä sille voisi nyt opettaa vaikka sen kuonokosketuksen. Tai antaa sen vaan kääntyä mua kohti jolloin se olisi "katseilmaisu". En tiedä, mutta jotain tälle pitäisi keksiä.

Lakki otti ekana jonkun 160cm korkeutta lähentelevän kappaverhopiilon ja siitä sitten käynnistyi. Pääsi vielä tekemään toisen kierroksen saunaosastolle, kun siellä oli lattialämmitys tosi isolla ja ihan helvetin kuuma, ja halusin tarjoilla sille tällaisen kokemuksen vaikka ne oli mun tekemiä piiloja kaikki siellä. Aika laajasti levisi hajut ja nousi ylöspäin mutta ei ollut vaikeaa.

Paju sai kanssa sokkoja ja oli tapansa mukaan erittäin liekeissä. Yksi sohvasängyn alla ollut saavuttamaton meinasi olla hänelle saavutettava ja se olisi ehkä punkenut sinne alle, mutta onnistuin sanomaan että ei tartte.

Hybbe otti kanssa ekalla kierroksella ekana sen verhoissa olleen tosi korkean. Mitään tällaisia se ei ole tehnyt mutta kun se siihen pilveen törmäsi niin en halunnut että sitä jätetään. Tosi kivasti se katsoi siitä alta tuolin selkänojat ja palkkasin sitten vaan kun kurotteli ylöspäin. Pari sokkoa oli ja yhden nurkan takaa toisesta huoneesta tulleen se työsti tosi kivasti oven takaa, ja oli siis tarkoitus etsiä siitä toisesta huoneesta mutta hän niin itsenäisesti lähtikin tämän pilven perään niin annoin mennä. Jätettiin eka kierros siihen, toisella hänkin pääsi käymään siellä saunassa.

Ja mä otan nopeasti kuvia mutta en edes katso että mitä tuli ja tarkentuiko niinku mihin...

Vaatekaapin sisältö

Hymni on kokoa 40-45. Sen ollessa omistajallaan pyysin että hän kokeilee sille oman narttunsa takkeja. Pääosin 40 vähän lyhyt ja 45 vähän liian pitkä.

Töppöiseltä jäi läjä takkeja koossa 50, jotka taas on osa Lakille liian pieniä. Sille 55 istuu monessa mallissa paremmin. Hymnille 50 on aivan liian suuri, paitsi selästä, myös ympärykseltään.

Hitto miten ärsyttävää. Kohta mulla on siis koko sarja rytkyjä koossa 45, 50 ja 55. No eihän sille mitään mahda. Ei liian isoja voi käyttää ja liian pienestä ei ole kauheasti hyötyä. En vaan osaa päättää, myisikö nyt nuo turhiksi jääneet viiskymppiset pois. Mulle ei tule koiraa kymmeneen vuoteen jos silloinkaan, ja sitten on taas ihan uudet mallit ja nämä on auttamatta vanhentuneita. Mikä nyt ei sinänsä haittaa, varsinkaan kasvavan pennun kanssa, mutta silti.

En oikeastaan tajunnut ajatella koko asiaa, ennen kuin yhtäkkiä oli -10 ja meillä oli treenit, missä piti odotella tunteja autossa. Yksi sellainen no-name saatu kauhistus on olemassa, se on varmaan pituudeltaan 40cm mutta ympärys on valtava ja pienimmilläänkin se on Hymnille iso. No kyllä se autossa päällä pysyy ainakin tähän hätään, mutta jos kohta heittää -30C -pakkaset niin ei ole mitään päälle pantavaa.

Koirien pukeminen ylipäätään on todella hankalaa. Mä en oikein ymmärrä tollasten karvaisten koirien takittamista nollakelissä tai pikkupakkasillakaan, mitä somessa näkee paljon. Poislukien vanhat tai sairaat tietenkin. Töppöistä puin nollakelissä, varsinkin jos oli kosteaa tai tuuli. Selkävikainen 13+v koira, jonka turkki on ihan onnetonta höttöä ja jonka lihasmassa vanhuuttaan surkastuu, ja joka oli aina hihnassa eikä juossut vapaana, niin on aika eri asia kuin voimainsa tunnossa oleva, vapaana liikkuva 5v lihaskimppu. Kaiken huippu on ne jumppapompat ja muut makkarankuoret; sellaisen kun kiskoo karvaisen koiran päälle, sen karvahan menee siellä alla lyttyyn ja lämmön eristys heikkenee. Fleecestä tuulee läpi ja kastuessaan se ei tee mitään. Mikä pointti? Jos sen koiran oman karvan haluaa takin alla lytätä niin olis sitten edes kunnon takki että vaikutus jää plussalle. Ja joo, mullakin on Pajulle jumppapomppa ja joo se on hirveän söpö siinä, mutta en oo oikein löytänyt sille käyttöä, vaikka lyhytkarvaisella koiralla se oman turkin lyttääntyminen ei taida niin vaikuttaa. Mut ei sillä tee mitään lenkillä ja sit taas jos on kylmä niin ei se missään autossa riitä mihinkään.

Jokainen toki pukekoon koiransa niinkuin haluaa. Olis tosi kiva, jos niiltä voisi kysyä että onko sulla kylmä ja jos niin minkä vaatteen haluat, mutta kun ei voi, niin toivottavasti ihmiset käyttää siihen edes hetken ajatusta että mitä ne on tekemässä.

Ihmisissäkin on tosi paljon eroja siinä, mitä kukakin laittaa päälleen tiettyyn keliin, toiset siis vaan palelee herkemmin ja pukee enemmän. Ja myös siinä, ottaako ne mieluummin riskin että on yli- vai alipukeutuneita. Itsehän oon sitä mieltä että hyvä vaan jos lähtiessä on vähän vilakka, laittaa vauhdin päälle niin kyllä kroppa sen lämmön sitten tuottaa. Mikään ei ole niin kamalaa kuin jos lenkillä tulee hiki liiallisen pukeutumisen takia. Kouluttaessa tai ei-ohjaajalle-fyysistä lajia (nose) treenatessa taas päin vastoin; mulle aina nauretaan kun puen ihan överit, mutta silloin oon mieluummin hieman kuumissani ja vähennän vaatetta, kuin yhtään kylmissäni, koska sit lakkaa heti ajatus kulkemasta ja vituttaa kauheasti.

Mutta ei se ole aina helppoa pukeutua itsekään.

Koirien takeissa on vielä sekin ongelma, että jos on lunta, ne kerää sellaisen lumikökkäreen sinne vatsan puolelle, ja sitten se kropan lämmöstä vähän sulaa ja klimppiintyy sellaiseksi jäämöykyksi. Pidäpä jäämöykkyä rintaa vasten. Koirien iho ja turkki on erilainen kuin ihmisten iho, mutta kyllähän sellainen väistämättä sitten taas viilentää kroppaa. Takki + jäämöykky vai alasti ilman mitään, kumpiko niistä mahtaa oikeasti olla parempi?

Itse laitan noille karvaisille koirille vaatetta lenkille ehkä siinä vaiheessa, kun mittari näyttää -20, tai jos tuulee kovasti niin vähän aiemmin. Ne juoksee ihan hirveästi ja ne on molemmat todella hyvässä lihaskunnossa. Jossain pikkupakkasella kunnon talvitakeissa pelkäisin lähinnä että ne saa lämpöhalvauksen.

Nahka on paljon vaikeampi. Järki sanoisi, että pienellä matalalla koiralla, jolla ei ole paljoa karvaa (yllättävän tiheää se senkin karva kyllä on), on paljon kylmempi. Toisaalta se se noista vasta juokseekin, se tikkaa melkein koko ajan mun luo, edellä menevien mudien luo, taas mun luo, ja niillä pikkuisilla kintuillaan se saa tehdä kunnon työn jossain pellossa heinikossa loikkiessaan. Nyt vasta oli joku päivä -11C ja se tuli niin äkkiä, että tuntui kauhealta. Laitoin sille peruspompan ja ei se valittanut kylmää eikä kuumaa.

"ota nahkan kuva ei niitä ole koskaan liikaa"

No mutta takaisin Hymniin. Selasin ensin tarjouksia jos ostaisi sille ihan uuden takin, esim. Extreme Warmereissa on ihana munakoiso -väri ja ne oli vielä jossain pienessä alessa. Silti hintaa jää joku melkein satanen. Pomppiakin löytyi, poistuva väri lime olis ollut kiva ja sellainen taisi löytyä halvimmillaan jotain 60-70e plus postikulut jotka nykyään on jotain kympin nekin. Mutta en nyt mielelläni ostaisi sille noin kallista takkia. Mulla on ehdottomasti erikseen lenkkitakit ja sitten ne edustustakit mitä varjellaan, esim. autossa voi käyttää kalliimpia, ja Willikset on vaellukselle. Lakilla on huono tapa roikkua kavereiden niskassa ja takit on äkkiä täynnä reikiä, en halua edes ajatella sitä vitutuksen määrää kun satasen takkiin tulee kunnon palkeenkieli.

Hymni voisi nyt siis tyytyä halvempaan ja seuraavaksi selasin kaikki Torit, Vintedit ym. Löytyi vanha kuviollinen vihreä EW koossa 45, 35e ja ilmainen lähetys, joten ostin sen miettimättä sen enempää. Se taisi olla juuri ladattu ja olis varmaan ehtinyt mennä. Vintedillä on välillä niitä "postikulut -100%" -kampanjoita ja siellä on muutenkin tosi paljon koirakamaa, lämmin suositus jos tarttet jotain. Plus että se on paljon helpompi käyttää kuin Tori. Maksat vaan ja se siitä, ei tartte lähettää myyjälle edes yhtään viestiä jos ei oo mitään kysyttävää. Torista löysin kanssa parikin potentiaalista takkia, esim. vanha Hurtta 45 vitosella, mutta sitten alkaa se viestin vaihto että lähetätkö ylipäätään ja jos niin paljonko kulut ym ym. Ja sitten ei kuulu moneen päivään myyjästä mitään, kunnes hän ilmoittaa lähettäneensä sen; laatikko 3,40e ja postikulut 10,90e. 😱 Halvimmat postikulut on kyllä tietääkseni 6,90 tms ja sen olis voinut tunkea vaikka pussissa puuropakettiin. Maksoin kun olin luvannut mutta ensi kerralla pitää vaatia kulut ennen kuin lupaa mitään. Eli mulla on nyt vitosen takki jonka lähetys maksoi 15e...

Laitoin myös paikalliseen koiraryhmään ostoilmoituksen, ja yksipuolituttu tarjosi Peruspomppaa, musta 44 kympillä. No se oli niin halpa että löin kaupat siltä istumalta. Takki osoittautui just sopivaksi, jalkalenkit siihen vaan pitää ommella niin saattaa ehkä kestää päällä. Oon ommellut mun kaikkiin Pomppiin.

tässä valahti vähän vinoon, takaosa istuu oikeasti paremmin

Yritän elää sen kanssa että se on musta. Yhhyh. Vain toi Pajun kirppislöytö harmaa on vielä hirveämpi. Suomessa on ihan riittävän harmaata tälleen takkikaudella muutenkin niin kuka haluaa katsoa vielä lisää harmautta koiran vaatteissa?!

Joku alusnuttu sille ehkä pitää vielä hommata, jos tulee se -30C niin Peruspomppa ei ainakaan sellaisenaan riitä, EW:stä en tiedä. Pajulla on megapakkasilla  ollut EW:n alla aina jotain muuta, esim. se fleeceuikkari tai villapaita. Plus tossut toki, niissä lukemissa mikään määrä takkeja ei riitä vaan kintut jäätyy. Toisaalta sille on tarkoitus tilata Willis vaellusyöpuvuksi, oon kyttäillyt jos ne tulisi taas tarjoukseen niinkuin vuosi sitten ennen joulua oli, mutta ei nyt oo. Se on sitten sellainen pyhätakki mitä kaverit ei revi, mutta voisi myös käydä kerrospukeutumiseen alle.

Pajun EW silloin kun se sai sen

Onhan toi huppu ihan sairaan söpö ja myönnän joskus vetäneeni sen hänen päähänsä vain siksi että ihhih hii se näyttää niiiiin ihkulta. Sitä en silti ymmärrä että koiria puetaan vain siksi että nykyään vaatteet on kuin karkkeja ja ne on ihania. Ei siitä välttämättä mitään haittaahaan ole, paitsi että jos ne olot on sellaiset että onkin? Esim just se karvainen koira, tuulinen sää ja fleeceuikkari mikä liiskaa sen oman karvan ja eristeet ja fleecestä vaan tuulee läpi. Tai se koira jolle kertyy lumesta kauhea möykky vatsapuolelle ja takki sitten lämmittää selkää ja jääkalikka palelluttaa vatsaa. Ja toisaalta on myös se ihmisryhmä jotka ei varmaan ole edes kuulleet koirien vaatteista, tai ne joiden Muppehan ei mitään vaatteita tarvitse kun silloin 60-luvullakin ne pärjäsi ihan hyvin ilman.

MIHIN VOI TEHDÄ ELSUN T. HYBB

Pajun lääkäri

Paju kävi tapaamassa tohtoria satunnaisen yskähtelyn ja kärttyisyyden takia. Lisäksi se ehkä joskus lenkillä on ruvennut tekemään sellaista, että se menee edellä ja istuu hetkeksi odottamaan meitä. Tai siis se tekee sellaista, mutta en tiedä onko sillä mitään merkitystä. Yskää on joskus pari köhähdystä juomisen jälkeen, mutta aina sitä ei edellä mikään erityinen, ja se saattaa siis tulla kotona, pihalla tai lenkillä. Se on enemmän kuivaa kuin limaista, vähän sellaista kakomista ja tosiaan köhähdys tai pari. Tätä tapahtuu joitakin kertoja viikossa, ei päivittäin. Ja se kärttyisyys taas, sillä on joskus sellaisia päiviä kuin se olisi noussut väärällä jalalla ja kaikki vaan vituttaa. Eniten Lakki; ihan sama mitä Lakki tekee tai ei tee, Paju vaan murisee sille. Niiden välit on kuitenkin muuten onneksi palautuneet varsin hyviksi, ja ne normaalisti nukkuu samalla sohvalla, lenkkeilee yhdessä ja jopa leikkii, niin kauan kun Lakki leikkii Pajun kanssa, eikä Pajulla. En tiedä, liittyykö tämäkään yskään mitenkään, mutta selkeä muutos se on. Yskää sillä on ollu mun mielestä jo pidempään, mutta tämän näin radikaalin kärttyilyn sanoisin alkaneen nyt syksyllä. Tokihan se voi myös liittyä siihen että Lakki kävi sen kimppuun, mutta jos sillä olisi jotain hampaankolossa niin kai se nyt olisi tuollainen aina eikä vain joka toinen viikko. 🤔

Aamulla käytiin siis lääkärissä ja joku oli ihan revetä liitoksistaan kun oli niiiin siistii. Mun mielestä se on ehkä vähän laihtunut, kylkiluut paistaa tietyssä kulmassa, mutta se painoi 8,4kg (tuolla viimeeksi ollut 8,0 ja muistan joskus olleen jotain seiskalla alkavaakin). Hän on vaan täyttä muskelia! Otettiin se eka pöydälle, ja se vaan hyppi ja pomppi pussailemaan lääkäriä. Sydämestä kuuluu se sivuääni edelleen, mutta ei kovin pahana ja ell:n mielestä koira oli niin VIRKEÄ 🤣 että tämä ei voi olla mitään sydänperäistä. Sitten siirryttiin ultraan, koira onnistui siinä potkaisemaan karvanleikkurin lattialle ym ym mutta kun se siihen saatiin selälleen niin rauhoittui tosi kivasti. Ell ei kyllä voinut katsoa sitä ollenkaan ja munkin kehuessa joka kerta häntä alkoi vimmatusti naputtaa kourun reunoja.

Ell halusi siis sulkea pois sappivaivat, rotu kuulemma altistaa sellaisille. Sappi kun saatiin näytölle niin ell suorastaan huokasi että harvoin näkee muualla kuin oppikirjoissa näin kaunista sappea, eli siis siellä ei ollut yhtään mitään vialla. Muutkin sisäelimet vaikutti ultrassa normaaleilta.

Palattiin pöydälle ottamaan verinäytteet. Koira oli ihan varma että kyllä nyt on viimeistään keksin aika mutta se rapiseva olikin vain neulan pakkaus. Ell sanoi, että antaa monelle koiralle namin kesken näytteenoton, mutta Paju vaikuttaa siltä että se ei sitä tartte ja parempi hoitaa asia sitten lopuksi vasta. Kyllä siinä lääkäriä rakastaessa meinasi olla neulat ja putkilot lattialla...

Sitten tehtiin lähetteet Movetiin ja pitää kerätä kolmen päivän ulostenäytteet. Ell:n epäily on tällä hetkellä kettujen keuhkomato. Se näkyy ulostenäytteessä tai sitten ei, on kuulemma sellaisiakin tapauksia että on jopa tähystetty ja ei mitään, ja vasta toisella kerralla saatu kiinni että onhan niitä täällä. Keuhkomato ei tartu koirasta toiseen, vaan vaatii sen ketun/supin/tms paskan mitä koira syö. Pajuhan mussuttaa harva se lenkki ties mitä joten hyvin mahdollista sikäli.

Hammaskiveä sillä on tasaisesti mutta vielä aika maltillisesti. Syytä kuitenkin lähielämässä hoitaa, mutta kiire ei ole. Odotellaan nämä kaikki tulokset nyt ensin ja hoidetaan jos löytyy jotain hoidettavaa.

Lopuksi hänen mielestään hommat oli hoidettu ja palkka saatu niin se kävi tyynen rauhallisesti lattialle makaamaan, laittoi päänkin alas ja odotteli vaan että saatiin paperit ja maksut hoidettua. Uskomaton koira, sanoi lääkärikin.

***

Verikokeiden tulokset tuli.

Urea on niin vähän yli viitteiden, ja muut munuaisarvot ok, niin ell piti sitä merkityksettömänä. Itse googletin että ilmeisesti raakaruoan syönti voi nostaa sitä.

Ulostenäytteestä todettiin seuraavaa: "Sisäloiset tunnistus (flotaatio): todettu ookystia, jotka morfologian perusteella tunnistettu kasvinsyöjien Eimerioiksi (ei infektoi koiraa). Lisäksi todettu munia, jotka morfologialtaan viittaavat hakamatoon tai mahdollisesti ruoansulatuksen läpi kulkeutuneeseen kasvinsyöjän sukkulamadon munaan (lajimääritystä ei voida tehdä morfologian perusteella luotettavasti)." Keuhkomatoja ei todettu mutta ne ei tosiaan aina välttämättä näy vaikka niitä olisi. Koira lääkitään Advocatella, joka tehoaa myös siihen keuhkomatoon. Muut lauman koirat samaan aikaan perus Axilurilla ja meinasin tunkea sitä kissoihinkin jos vain suinkin onnistun.

Tyttö 1v

Hurjaa, että töppöisen kuolemasta on jo yli vuosi. Ei olisi tyttöä muuten.

Hymni on sievä kuin sika pienenä ja hirveän näppärän kokoinen. Nyt kun on B-tottis, ei ole mitään syytä ottaa urosmudia (ennen se syy oli että urokset kasvaa isommaksi kuin nartut ja metrinen on vähemmän kauhean korkea niille), niin luulen että jos joskus vielä otan mudin, sekin on narttu. Hymni on riittävän iso että se ei mene ihan heti rikki mutta kuitenkin sylikokoinen. Esim. russeliin verrattuna Hymni on kuitenkin ihan koiran kokoinen, eikä ihan rotta, jos vaikka irtokoiratilannetta ajattelee. Meidän jälkitreeneissä kävi tänään irtokoirakohtaaminen, onneksi siinä oli kaverin iso ja karvainen bortsu-uros joka ei ollut millänsäkään ja karvat suojasi sitä saamasta osumaa. Pajukaan ei juuri olisi ollut millänsäkään, mutta kyllä mun sydän jättää yhden lyönnin väliin ihan vain siksi että jos tilanne eskaloituu niin sehän on yksi puraisu ja ravistus niin sen kokoinen koira on hengetön. Ikävää, että näitä joutuu edelleen miettimään, arjessahan me ei koskaan enää täällä maalla törmätä kehenkään.

Kolmen mudin kokemuksella sitä pidättyväisyyttä on nyt sitten kolmea erilaista. Töppöinen ihan oikeasti ei vaan ollut kiinnostunut ihmisistä ja sillä oli hyvin matala kynnys kokea uhkaa, johon se vastasi aggressiolla. Lakki on utelias ja se on kiinnostunut ihmisistä itsestään, mutta se ei halua että siihen ainakaan suoraan kosketaan, ja pakotettaessa sieltä tulee kanssa murinaa mutta ei sen enempää.  Siis verrattuna siihen että töppöisellä oli kanttia myös purra ja sehän puri jos sen murinaa ei uskottu. Hymni ei mun mielestä ehkä ole niin kiinnostunut ihmisistä sellaisinaan, vaan siitä mitä heiltä voi saada; sehän ekana ratsaa taskut jos annetaan. Toisaalta se näistä vaikuttaa siltä että se tykkäisi vieraankin rapsuista jos sitä ei jännittäisi niin paljon. Hymni ei ole murissut saati purrut ketään, mutta luulen että tässä on ihan tämä keskimääräinen "nartut on helpompia kuin urokset"-juttu ja sillä ei ole pokkaa tehdä niin vaikka haluaisi. En siis tiedä onko se hyvä vai huono asia. Luulen, että mudeissakin on paljon narttuja jotka inhoaa käsittelyä mutta antaa (näyttelytuomarin) koskea, koska ne ei uskalla muristakaan, ja sitten ne vaan "alistuu kohtaloonsa". Ainakin murisevaa koiraa koulutettaisiin enemmän ja sillä olisi paremmat eväät selvitä tilanteesta, joten en pidä tällaista passivoitumista välttämättä todellakaan tavoiteltavana ominaisuutena vaikka se suurelle yleisölle "helppona" näyttäytyykin.

Hymni on varmaan terävyydeltään jotain Lakin ja töppöisen väliltä. Ääntä siitä lähtee enemmän kuin pojista koskaan yhteensä.

Ja sitten se on kiihkeä. Kysyin just koiran omistajalta voinko mä kuvailla sitä kiihkeäksi, koska eihän se nyt jollain käyttömaliasteikolla sitä ole, mutta mun mielestä höpömudiksi on. Sillä on kova draivi leluihin, varsinkin palloihin se suhtautuu jo melko maanisesti ja sille on liikaa heitelty pihaleluja, välillä ei oikein pysty lopettamaan niiden kyttäämistä ja ihmiselle tyrkyttämistä, ja sen saisi siinä tilassa helposti näpsimään kinttuja että heitä perkeleen ämmä nyt. Se on luontaisesti näyttävä kaikessa mitä se tekee. Jos Lakki on vähän hidas ja jopa matalatemperamenttinen mudiksi, niin Hybbe on kyllä siellä melko toisessa päässä asteikkoa. Toisaalta sillä ei kyllä mene ylikään ja se pystyy keskittymään, onneksi sen kanssa on pienestä pitäen tehty paljon nenäjuttuja eikä se ole saanut vaan mennä reikä päässä. Mun mielestä se ei välttämättä ole sen vilkkaampi kuin Lakki (vilkkaus ei ole pelkkiä nopeita liikkeitä vaan myös "henkinen nopeus" esim. huomata asioita) mutta helvetin nopea se on. Rasittava, helposti todella rasittava, tosin mikä nuori harrastuskoira nyt ei olisi. Ei väsy liikuttamalla vaan vaatii tekemistä, toisaalta on myös todella fyysinen eläin ja vaikea nähdä että olisi onnellinen ilman vapaana juoksemisen mahdollisuutta.

Paimenissa harvoin on kauhean (ohjaaja)kovia koiria eikä sitä voi pitää tyypillisenä tai toivottavana vaikka olisikin. Töppöinen oli niin itsenäinen ja itsepäinen ja se viis veisasi ohjaajan mielipiteistä. En usko, että sekään pohjimmiltaan oli ihan niin "ohjaajakova", mutta epäselvä koulutus ja lukemattomat virheet sai sen oppimaan sellaisen selviytymisstrategian elämään. Lakki on täysin sen vastakohta ja kiltti poika joka eläisi kiitoksella, ja siis hyvin ohjaajaherkkä. Hymniä ei voi sanoa kovaksi, mutta ei se kyllä ole herkkäkään - joo tiedän, että kovuus ja herkkyys ei edes ole toistensa vastakohdat, mutta yritän vain kuvailla koiraa. Hymni on jollain tapaa samanlainen junttura kuin Paju oli tuossa iässä; jos ei huvita antaa kiinni niin sitten en anna eikä mikään uhkailu, kiristys tai lahjonta saa sitä muuttamaan mieltään. Nuorta Pajuakin erään kerran husin harjalla mökin kuistin alta kun se päätti että en lähde kotiin enkä tule autoon ja kun menen tänne niin täältä mua ei saa pakotettua. Lakille kun tiuskaisee että nyt tänne sieltä niinku olis jo niin sehän tulee, ihan sama miten vähän se haluaisi.

Hymni ja Lakki taas on siinä samanlaisia, että ohjaajan kehut saa ne aivan linkkuun ja suorastaan punastumaan mielihyvästä. Töppöistä ei voinut vähempää kiinnostaa, se oli aina sitä mieltä, että oo vaan hiljaa ja anna sitä palkkaa.

Alla olevat kuvat on ottanut Kristian Kittilä.

***

Tämä oli FB:ssa:

"Hybbe joka vain tapahtui, ja oli kuitenkin eräänlainen mittatilauspentu, tyttö jolle kasvattaja ei suostunut antamaan nimeksi Menetetty Mielenterveys mutta sellainen hän silti meinasi olla, tänään 1v. 🥳

Mitä enemmän mulla on ollut koiria, sen vähemmän osaan enää kuvailla niitä, kun sitä alkaa aina miettiä että kaikki riippuu siitä mihin vertaa. Voinko mä kuvailla häntä kiihkeäksi kun ei se mikään käymali-kiihkeä ole, mutta mudiksi ja mun koiraksi on, kysyin vähän aikaa sitten. Hän on räjähtävää voimaa, luontaisesti näyttävä tekemisissään, helvetin nopea ja notkea, hassujen tapojen ilotulitusta, toisaalta hän kyllä osaa myös rauhoittua ja keskittyä. Itsenäisyyttä ja sinnikkyyttä riittää, jopa niin paljon että se mielenterveys oli räjähtää. Mutta mä halusin sellaisen töppöisen kaltaisen paskapään jonka perään on turha huudella, ei se kuule kuitenkaan.

Hyvää ekaa synttäriä pikkuiselle Mielenhäiriölle (hänestä tuli silloin Miellyttävä Mielenhäiriö), pysythän aina tuhmana 💖

Kuvan jossa hän näyttää omistavan kaiken minkä katse tavoittaa, on ottanut Kristian Kittilä."

Äiti rääkkää mua kakulla -ilmeeni

🍄💖