Suomen luonnon päivä

Hyvää Suomen luonnon päivää Mä kuulun niihin jotka ei ole koskaan pelänneet metsässä mitään muuta paitsi kanssaihmisiä, ja mulla on huomattavasti turvallisempi olo jos missään ei ole ketään, kuin jos on.

Kun ostin mun talon, useampi kysyi, että eikö mua pelota siellä yksin pimeässä. No ei pelota, siellähän on syvä rauha. Mun kaikki harrastukset liittyy luontoon ja äkkiä heittämällä kaikki parhaat kokemuksetkin liittyy jollain tavalla luontoon tai eläimiin. Ja sitten tässä yhteydessä aina tulee mieleen tämä minkä olen jo monesti sanonutkin; lainaa hakiessani OP:n täti kieltäytyi siinä vaiheessa kun sille selvisi että sisäsuihkua ei ole. Kukaan ei voi kuulemma asua pelkän ulkosaunan varassa. Mä olen lumihangessa peseytynyt pelkällä sankolla ja lämpimällä vedellä ihan huvikseni ja nauranut ääneen että tietäisipä vaan OP:n täti millaisia alkuasukkaita tämä maa päällään kantaa.

Valitettavasti koko päivän on satanut kaatamalla ja ollaan kulutettu vain sohvaa. Telttayökään ei nappaa, kamat ei mahdu kuivumaan sisälle ja ulkona ne ei tuossa kelissä kuivahda ikinä, niin ei jaksaisi ehdoin tahdoin kastella kaikkea.

***

Aina kun ajattelen luontoa, tämä on ihan kiistatta se kuva mikä tulee ekana mieleen, auringonlasku Pöyrisjärven Koirajärven rannassa 2019. Nykyään ottaisin kuvan vähän eri kulmasta ainakin jotta teltan yläosa ei sekoitu puuriviin järven takana. Joka tapauksessa tämä on vaan aivan henkeäsalpaavan upea.

Toinen mikä tulee heti mieleen, on Muotkan Peltojärvi. Tämä kuva on ekalta Muotkan reissulta Peltotunturia lähestyttäessä, kun se järvi juuri tuli näkyviin ja sitten hetkeä myöhemmin oli pakko tehdä päätös kääntyä pois. Se on niin kirkas ja puhdas ja näyttää kaikkine tuntureineen siltä, että se ei voi olla Suomesta ollenkaan. Ehkä kauneinta mitä olen koskaan missään nähnyt.

Tämä taas on mökiltä Vuorien lammilta. Paikka on ihana ja sen nimi on ihana, Vuorien lammit, ei lammet. Siellä keskellä lampea on tuollainen kannas. Tähän kuvaan liittyy vielä melkoinen tunnelataus; Lakki on ihan pieni, Sieni on vähän aiemmin kuollut, pelkäsin että töppöinenkin kuolee, ja siinä he seisovat ja kuvajaiset heijastuu veden pinnasta. Ihan kuin töppöinen kertoisi Lakille jotain ikiaikaisia viisauksia. Yritin valita kuvia joissa pääasiassa ei olisi ihmisiä eikä eläimiä. Toisaalta luontosuhteeseen kuuluu juuri se kokemus miltä siellä tuntuu.

Tässä olen menossa uimaan Pöyrisjärvellä 2019. Yritin myös välttää etten ota yhdestä paikasta montaa kuvaa, mutta tämäkin tuli heti mieleen. Olen toki uinut melkein kaikilla muillakin reissuilla, mutta sitä ei vaan ole tullut kuvattua. Pois lukien ne harvat helteet, vaelluksella peseytyminen on kamalaa. Ihanaa. Kamalaa. Vesi on niin kylmää että tuntuu että aivotkin jäätyy, ja sitten sen jälkeen saa puhtaat vaatteet ja pääsee makuupussiin lämmittelemään. Ihana ja kamala on niin lähellä toisiaan että välillä niitä on vaikeaa erottaa, ja se tekee siitä vaan entistä kiehtovampaa.

Tämä taas on mökiltä. Ei varmaan tarvitse sanoa enempää.

Tämäkin on mökiltä, Vuorien lammien läheltä, tuossa on suota ja ojia. Olin lumikenkäilemässä, kun yhtäkkiä huomasin nuo muhkurat. Kuva on ihan surkea, siitä menee mun oma jälki rikkomassa hangen. Hetki kuitenkin oli yksi vahvimmin mun mieleen jäänyt luontokokemus. Muistan että seisoin itku silmässä katsomassa noita ja miettimässä miten mitään noin ihmeellistä voi olla olemassa.

Tämä on mun talon "takapihan" pelto ekana talvena, muistaakseni ihan ekoina viikkoina, kun olin muuttanut tänne. Tila, vapaus ja oma rauha tuntui siltä että mielihyvä räjähtää mun sisällä. Kaupungissa aina asuneelle, vihdoinkin oman talon saaneelle tämä tuntui arvokkaammalta kuin lottovoitto.

Tässä lillutaan nahkiaisen kanssa Petkeljärvessä elokuun alussa. Oli yli +30C ja pidettiin päiväleiriä teltassa. Koko vaelluksen oltiin turhaan odotettu hiekkarantaa ja uimamahista, ja vikana päivänä se tuli. Vaikea taas sanoin kuvailla sitä mielihyvän määrää.

Mun talo viime talvena. Ei varmaan taas tarvitse sanoa enempää. Koko talven toivoin että näkisin revontulet ja varmaan kymmeniä öitä kävin niitä turhaan kyttäämässä. Haluaisin niin kuvan missä  ne loimuaa mun talon taustalla. Kunnes sitten! Valitettavasti ne oli melko laimeat eikä mulla ole enää kuvankäsittelyohjelmaa että olisin voinut vähän huijata ja vahvistaa niitä. Kuvan merkitys on silti valtava. 💝

Tämäkin on sieltä samalta Pöyrisjärven Koirajärven rannalta. Lapissa näitä pieniä, kirkasvetisiä lampia riittää. Kivipohjiakin on muuallakin nähty, en vaan aina ole kuvannut niitä. Siitä on puhtaus, karuus, rauha ja elämän tarkoitus samassa. Noita voisi tuijottaa ikuisuuden.