Smartdog

Kameralla kuvatut videot tulossa kunhan ne jaksaa latautua nettiin, ja testaajan raportti kun saan sen!

****

Hymni on nyt mun viides Smartdog-testattu koira. Hymni osallistui pentutestiin, vaikka se oli pari päivää yli 7kk (niin ne oli aikoinaan Lakki ja Pajukin yli-ikäisiä, se ei ole tässä niin tarkkaa, ikärajat on ohjeelliset). Sitten Pajun pentutestin sinne on tullut lisäyksenä alustatesti.

Testi pidettiin paikallisen koirakoulun tiloissa, missä Hymni on kerran käynyt pentuleikkikerhossa. Kivasti tuli myös nyt vihdoin ne helteet ja latasi suoraan +27C. Onneksi koulutustila on vähän niinkuin kellarissa ja muistin oikein että siellä pysyy mukavan viileänä.

Hymni suhtautui aluksi tilaan, testaajaan ja välineisiin kaikkiin hieman varovaisesti, mutta nopeasti se karisi. Se oli jo monta kertaa käynyt hyppäämässä testaajaa vasten, mutta hän pyysi, että kiinnitän silti itse aktiivisuusmittarin koiran pantaan. Tai otin sitten pannan pois koirasta, hän kiinnitti mittarin siihen ja minä laitoin pannan takaisin. Jutellessamme Hymni käppäili pitkin tilaa skannaamassa kaikkea; se selkeästi etsi ruokaa, mitä sille on paljon koulutettukin. Eihän se sitä vieraissa tiloissa montaa kertaa ole tehnyt, mutta hauskaa, miten nopeasti koiralle silti muodostuu tällaisia oletuksia.

Tajusin edellisenä iltana, että en ole koskaan pitänyt pentua kiinni ja vapauttanut sitä siitä mihinkään. Sillä ei ole mitään lupasanaa olemassa, kun ei sen koskaan tarvitse odottaa mitään. 😂 Tämä osoittautui pieneksi ongelmaksi, koska kun otin pannasta, koira tarjosi kontaktia mulle, ja siltä meni ohi mitä testaaja just sille yritti näyttää. Kokeilin erilaisia asetelmia, että seison koiran vieressä tai sen päällä, tai oon kyykyssä sen kanssa, mutta kaikki oli yhtä huonoja, sen niskat kääntyy nyrjälleen kun se silti yrittää kontaktia.

Pentutestissä testaaja on aina maassa istumassa, aikuisten testissä hän seisoo.

Varsinainen testi alkoi sylinteritestillä, missä on sivuista avoin putkilo. Aluksi siinä on pahvit niin, että se on umpinainen, ja koira opetetaan muutamalla toistolla että ruoka otetaan putken päästä. Sitten pahvit vedetään pois, että siitä tulee läpinäkyvä, ja katsotaan toistaako koira sitä minkä juuri oppi ja hakee ruuan päästä, vai häiritseekö putkesta läpi näkyvä ruoka sitä. Hymni ei oikein meinannut aluksi tajuta koko juttua, tai se meni sinne tosi rauhallista vauhtia kävellen ja enemmän nenä edellä etsimään, kuin hakemaan sitä minkä näki testaajan juuri laittavan putkeen. Hymnille tehtiin niitä harjoituksiakin varmaan enemmän kuin yleensä, kun se ei sujuvasti alkanut menemään putken päähän ollenkaan. Testivaihe meni aika huonosti mitä olin arvellutkin, ja se kolautteli päätä putkeen ja oli joka kerta yhtä ihmeissään siitä että ainiin tossa oli se lasi. Testaajan mielestä se ei kuitenkaan vaikuttanut ainakaan ihan suoraan impulsiivisuudelta, vaan pikemminkin siltä, että se sinnikkäästi tarjoaa nenällä etsimistä.

Seuraavana oli eleet, ensin kanssa tehtiin pari toistoa kumpaakin puolta niin että koira ymmärsi että siellä ruukussa on nami. Sitten nami laitettiin ruukkuun testaajan selän takana niin että koira ei nähnyt kumpaan se meni, ja testaaja vihjaa sen sille eri eleillä. Ekana kädellä näyttö, sitten kädellä ristiin näyttö, ja vikana katse. Aikuisten koirien testissä tässä on myös ainakin jalalla osoittaminen. Kutakin elettä tehdään 6 toistoa. Kädet normaalisti ja ristiin Hymni veti helpon näköisesti 100% oikein, ja pari ekaa katsettakin, mutta sitten se alkoi olla sen oloinen että hohhoijaa johan tätä on tehty, ja teki pari virhettä mennen aina samalle, meistä katsottuna oikean puoleiselle purkille. Testaaja kääntää katseensa kolme kertaa purkkiin-pois jne ja kolmannen jälkeen koira päästetään irti. Hymni ei oikein jaksanut katsoa sitä kolmea kertaa. Mudit ei yleensäkään oikein jaksa katsoa jos niille yrittää jotain näyttää, esineruudun alkeita, haun haamuja tms.

Sitten pieni tauko, koiraa käytettiin pihalla hengähtämässä (tässä säässä huohottamassa) ja testaaja viritteli sillä aikaa v-aidan. Hymni suostui kusemaan ulos! Siis tässä on huomionarvoista se että ylipäänsä kusemaan eikä "kusemaan ulos". Hänhän on vähän ollut sellainen pissan panttaaja ja jos on menossa jonnekin pentukurssille tms niin ei varmasti kuse pihassa ennen sitä.

Aidan kanssa kävi vähän sama, koiraa pidellessä oli säätöä ja se katseli enemmän minua kuin testaajan nameja. Luvalla sitten se ei oikein tiennyt mitä on tekemässä ja se oli vähän sellaista haahuilua, kunnes tuli nameista haju nenään ja koira alkoi oikeasti työstää asiaa. Ratkaisi tehtävän kuitenkin reilu 20 sekunnissa, mikä on selkeästi nopea aika, kaikkien rotujen keskiarvo oli kuulemma jotain 50s tienoilla. Jos se olisi kauhean impulsiivinen, ruualle selän kääntäminen olisi kuulemma vaikeaa, ja tämä ei olisi mennyt näin "hyvin".

Mahdoton tehtävä, muovilaatikko mistä koira saa aluksi namit vain kevyesti kantta tuuppaamalla, harjoitellaan pari kolme toistoa ja sitten se kansi ruuvataan kiinni niin että siitä tulee mahdoton avata. Koiralla on 2min aikaa tehdä mitä haluaa ja tekemiset kellotetaan: itsenäinen ongelmanratkaisu, avun pyytäminen ja muu/luovuttaminen. No Hymnihän kaivoi ja puri ja töni, joskus minuutin jälkeen se kerran kaivamisen ohessa mulkaisi testaajaa että tiedätkö urpo että sä seisot sen päällä ja saatat olla syy mun ongelmaan, ja sitten vähän ennen ajan loppumista se kävi tekemässä kierroksen mun takana. Oli kuitenkin koko ajan kuulemma pitänyt tiukkaa katsekontaktia laatikkoon, joten testaajan mielestä koira vain haki uutta näkökulmaa vähän kauempaa eikä missään vaiheessa henkisesti hylännyt tehtävää. Se tuli vielä takaisin kaivamaan sitä ennen ajan loppumista. Missään vaiheessa se ei yhtään meinannut hermostua, ei vinkunut tms. Hymni siis meni nyt johonkin melko harvinaiseen porukkaan jotka vetää tästä 100% itsenäistä ongelmanratkaisua. Pennut kuulemma yleensä on luontaisesti enemmän itsenäisiä kuin aikuiset, kun niitä ei ole vielä niin paljoa koulutettu yhteistyöhön eikä niillä ole kokemuksia siitä että ihminen voisi olla niille avuksi. Hymnillekin on vahvistettu vain sitä itsenäistä etsimistä. Testaaja sitten varovaisesti sanoi, että riippuen harrastuksista voisihan sille nyt kuitenkin edes vähän opettaa ihmiseen suuntautuvaa toimintaa. No älä, jos ainakin sen verran että se suuntautuisi ovelle kun sitä sisälle pyydetään! 😂

Sitten mallioppiminen, jossa on automaatti joka nappia painamalla sylkee nameja. Testaaja näyttää koiralle muutaman kerran miten namit tulee sieltä, ja sitten koiran annetaan pari minsaa itse tehdä siinä mitä se haluaa. Hymni kyllä tutki laitetta ja ihan melkein nenällä koski nappulaa, mutta ei edes yrittänyt painaa, joten mallioppimista ei voi sanoa tapahtuneen.

Tämän jälkeen vuorossa leikkiminen. Testaajalla oli lelu, omiakin oli pyydetty ottamaan kassiin mukaan. Hymni aluksi haisteli sitä vähän ihmeissään että mikä tämä on, oli kuulemma juuri pesty niin ehkä se kiinnosti. Kyllä se sitten lähti leikkimään ja taisteli, repi ja ravisteli vallan kivasti. Sanoin, että sen on ollut tosi vaikeaa ellei mahdotonta ruuan jälkeen leikkiä, ja että ollaan leikitty vain erikseen niin että ruokaa ei ole mailla eikä halmeilla. Testaaja sitten halusi kokeilla ja tarjosi sille välillä nameja. Nyt se oikein kivasti palasi leluun! Tätä voisikin nyt oikeasti alkaa työstää kun se on selkeästi edistynyt. Moni asia edistyy kun tekee jotain sitä tukevia treenejä, odottaa pari kuukautta ja sitten ongelma on tiessään.  😀

Viimeisenä ne alustat, piti ottaa koira hihnaan sivummalle että testaaja sai ne levitettyä siihen. Kolme erilaista pintaa ja kolme kertaa piti kävellä löysällä remmillä koiran kanssa niiden vierestä, niin että hihna vähän niinku ohjaisi koiran alustojen päälle mutta sillä on myös tilaa väistää. No Hymniä ei häirinneet ne ollenkaan. Jos koira olisi vältellyt niitä, sitä olisi seuraavaksi houkuteltu sinne ruualla, mutta nyt ei ollut tarvetta sellaiselle niin tämä oli tässä.

Lopuksi kun juteltiin, Hymni kävi vielä halailemassa testaajan kanssa ja ratsasi hänen taskut, haki omasta kassista lelun ja retuutti sitä ja halaili mun kanssa.

Eniten yllätti se, että se oli aika rauhallinen ja käveli tai korkeintaan ravasi kohteille, eikä niinku.. no hypellyt. Ja toisekseen se, että sillä ei missään vaiheessa mennyt hermo, vaan se vaan keskittyi asiaan ja uskoi koko ajan, että kaikki järjestyy. Parissa välissä meidän jutellessa, jos testaajalla oli seuraava härveli käsissä, koira haukkui hänelle, mutta ei levottomasti vaan sitä vaativaa "nyt tänne se"-haukkua mistä sitä on vahvistettukin. Se myös tarjosi sinne osaamansa istumaahan-temput. Itsenäinenhän se on selvästi aina ollut mutta ehkä silti vähän yllätti sekin, että se ei kyllä omasta mielestään tarvitse mua mihinkään. Mun mudeista töppöinen on ollut tässä vähiten itsenäinen (52 % itse, 48% apua), sitten Lakki 92% itse, 5% apua ja 3% muuta (kävi vesikupilla). Näistä kaikista töppöinen kuitenkin kiistatta oli se, joka oli arjessa itsenäinen ja itsepäinen junttura, ja jos se jotain päätti niin sitähän ei sitten kukaan saanut muuttamaan mieltään. Toisaalta töppöinen on myös toistaiseksi ainoa, joka on esim. itse ketjuttanut niinkin nerokkaan ajatuksen, että jos ei jaksa syödä koko puruluuta niin se kannattaa viedä ihmiselle, joka laittaa sen hyllylle ja antaa sitten myöhemmin, vs. jos jättää vaan maahan niin Sieni tai Lakki tulee ja vie sen. En ihmettelisi, vaikka töppöinen olisi tässä tajunnut, että tämä on mahdoton avata, ja siksi lakannut yrittämästä.

Oli sellainen historiallisen harvinainen tilanne, että tässä pikkukylässä oli raviradalla agilityä ja tokoa ja palveluskoirayhdistyksen kentällä rally-tokoa, ja olin ajatellut että käydään jommassa kummassa vähän hengailemassa. No auton mittari näytti +29C ja kummassakaan ei ole yhtään varjoa, niin totesin että juu ei pysty.