Ajatella, että joskus emmin pitkään kolmannen koiran ottoa ihan vain siksi, että mitä naapuritkin mahtaa ajatella, onhan se nyt tosi paljon ja miksi niitä muka pitää olla niin monta. Paitsi että nykyään mulla ei ole mitään naapureita jotka voisi ajatella mitään mun elämästä, toisekseen luojan kiitos oon oppinut tässä jotakin eikä voisi enää vähempää kiinnostaakaan.
Koska tilanne on nyt se että kaksi tuntuu ihan kauhean vähältä. 😭💔
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti