Nosework SM

Suomen ensimmäiset noseworkin SM-kilpailut pidettiin viime viikonloppuna Lappeenrannan Raviradalla Nose Work Saimaa ry:n toimesta. Minua pyydettiin vastaavaksi koetoimitsijaksi joskus viime vuoden puolella. Lakilla oli silloin yksi satanen kakkosista. Arvelin, ettei se mitenkään ehdi nousta kolmosiin joten en pääse koiran kanssa mukaan. Suostuin siis, sillä ehdolla että mun ei tartte puhua mikrofoniin 😄 

Sittemmin Lakki sai toisen satasen ja osallistumisoikeus jäi yhden päähän. Kolmosluokan koiran ei ole vielä niin paljoa, että koetta olisi tarvinnut rajata, eli kaikki kenellä oli oikeus kolmosiin, voi ilmoittautua. Lopulta perumisten jälkeen paikalle tuli 36 koirakkoa, joista yksi perui sunnuntain sairastumisen takia. SM-kilpailu oli kaksipäiväinen, ja tittelit jaettiin yhteistuloksen perusteella. Teknisistä syistä kokeet oli kuitenkin eroteltu kahdeksi eri päiväksi ja tulokset tulevat koiranettiinkin niin.

Perjantaina ampaisin töistä kotiin hakemaan koirat ja tavarat ja ajelin raviradalle. Mies oli tietenkin yövuoroissa ja sunnuntaina sillä oli vielä päivällä menoa, missä se olisi muutaman tunnin unilla. Ei siis mitään mahista jättää sille yhtään koiraa kotiin, joten kärräsin koko köörin mukaani. Aamuviideltä oltiin käyty 40min remmilenkillä. Koepaikalla meni johonkin vaille yhdeksään asti ja oli jo pilkkopimeää kun lähdin hotellia etsimään.

Hotelli Rakuuna oli vallan toimiva ja meidän huone tosi lähellä ovea. Saattoi silti muutama ruma sana päästä kun kolmea sekoa koiraa taskulampun valossa pissatin ja naruja yritin selvitellä. Ne tulee kaikki hirveällä ryminällä tuollaisiin paikkoihin, koska täytyyhän siellä olla jotain kivaa.

Lauantaina kello oli soimassa 6.15. Satoi. Vastustin kiusausta jatkaa unia ja hain autosta sadeviitan ja saappaat, ja ei muuta kuin Rakuunamäkeen lenkille. Mikä paikan nimi! 🤩 Oli upseerikerhoa ja kivaa rantareittiä eikä nähty kuin yksi ihminen ilman koiraa.

Koepaikalla menikin sitten yli 12h. Pari kertaa käytin mun koiria 20m päässä autolta nostamassa koipea ja loppuajan he möllötti siellä.

Munkin oli tarkoitus käydä kuvauspisteellä mutta enpäs ehtinyt

Ravintolan nurkalla oli pizza-automaatti, jossa luki että 24/7 ja toimitus 3 minuutissa. Ihmettelin sitä koko eilisen että on aika kova lupaus ja mistä se pizzakuski oikein kaahaisi. Selvitin sitten vähän asiaa ja se pizza tehtäisiin siinä pömpelissä sisällä 😮 Siis automaatti tekee. Tunsin oloni vanhaksi koska en käsitä miten sellainen on mahdollista. Harmi ettei ollut läpinäkyviä seiniä että olisi nähnyt prosessin. Pakko oli nimittäin kokeilla.

Iltapissalla 00:30

He on kyllä niin järkeviä ja 12h autossa nukkumisen jälkeen vaan sujuvasti hotelliin yöunille

Sunnuntaina olin niin kuollut että unohdin kaikki lenkkisuunnitelmat ja hommasin itseni vain kahdeksaksi koepaikalle. Jossain vaiheessa satoi, joten kävin laittamassa auton ikkunat kiinni ja jätin kontin raolleen, että ilma kiertää. Avasin samalla verhot ja ajattelin että heidän on kivempaa olla kun voivat katsella koepaikan tapahtumia.

Parin tunnin päästä kun hain heitä pissalle, Lakki oli silpunnut koko styrox-alustansa. 🙄 Ei sitten vissiin ollut kivaa katsoa vaan alkoi vaan keittää. Siivosin silpun, suljin verhot ja kontin ja avasin ikkunat kun sade loppui, ja loppuajan hän taas makoili rauhassa. Sehän oli pienenä niin kova turhautumaan autossa että sillä ei ollut minkäänlaisia alusia ja se silppusi jopa valjaat päältään, yhdet meni ennen kuin opin riisumaan sen alastiksi. Mitään tällaista ei ole vuosiin ollut mutta ehkä kaksi päivää koepaikalla ilman että oma vuoro tulee koskaan, oli vain liikaa.

Jälkimmäinen päivä vaatii vahvemman lääkityksen

Oon aina vähän ihmetellyt miksi tuomareille ja vkt:lle pitää olla joku muistaminen. Heillehän maksetaan rahassa niin eikö se riitä? Näitä lahjoja on välillä tosi työlästä keksiä ja jonkun talkoolaisen sekin mietintö, ja tavaran hankkiminen, on tehtävä. Kellekään ei vissiin oo jäänyt epäselväksi että toimistorotan hommat vaatii melko paljon kahvia. Sitten kun saat jonkun tällaisen itsellesi räätälöidyn kiitoksen, niin onhan se nyt vaan 🤍 NWS:n porukka on edelleen mun lemppari ja kelleen muulle ei olisi tullut mieleenkään suostua menemään.

Kokeisiin tai tapahtumiin liittyviä asioita en voi kirjoittaa. Mun on edelleen hankalaa olla tällaisessa roolissa missä yksityishenkilönä haluaisin tehdä tai sanoa jotakin mitä kuitenkaan toisessa roolissa en voi. Sanotaan nyt vaan että 36 koiran tulosexcelin kanssa aivohiki oli melkoinen. Meillä pyöri neljä aluetta yhtä aikaa ja lappuja tuli koko ajan joka paikasta. Sunnuntaina puolivälin maissa Excel hetkeksi kadotti kaiken ja silloin ei ollut itkukaan kaukana, mutta onneksi jostain pilvestä löytyi varmuuskopio ja numerot palasi taulukkoon.

Mutta mun paras sm-muisto: Lauantaina laatikot tuomaroi Mari Laasanen ja hän allekirjoitti koekirjoja omalta osaltaan (jokainen tuomari allekirjoittaa sen mitä arvosteli) meidän toimistossa. Jossain vaiheessa hän nosti katseensa, tuijotimme toisiamme tyhjin silmin pöydän yli ja sitten hän sanoi: "mä meinaan koko ajan alkaa kirjoittaa Mari Laatikko". Se kiteytti niin hyvin sen väsymyksen ja kuitenkin sen miten kaikki olivat paikalla rakkaudesta lajiin. Sitten me alettiin olla ihan hysteerisiä kaikki. Hän on nyt minulle ikuisesti Mari Laatikko Laasanen. 🤭