Jälkiä

Laitetaanpa vähän jälkijuttuja ylös tännekin. Nykyään pääasiallinen treenipäiväkirja on kyllä ig:ssa.

Paju on jäljestänyt yhteensä ehkä noin kymmenen jälkeä. Viime aikoina sillä on ollut esim. purkit kohdissa 30m, 80m, 130m, tai eilen pellolla ruokakasa n. 20m kohdalla ja purkki 120m. Tänään se teki ekan kulman, eikä siinä mitään. Hän on ihan hirveän tohkeissaan ja hauskan näköinen kun häntä viuhuen sykkii menemään 😄 Nyt kun sillä on selkeä ajatus ja motivaatio, niin voisi miettiä, haluaako sille opettaa jotain esineitä. Talven aikana voisi sisällä vaikka sellaisen tehdä.

Töppöinenkin on päässyt paljolti mukaan - onhan se kun näkö ja kuulo alkaa olla mennyttä, mutta nenä pelittää 🤍 Hän vasta veti 800m jäljen, ei sellaista ihan jokainen 15-vuotias tee. Hän on saanut myös ajaa sienenkeräysjälkiä, ei haittaa ne kohdat missä oon pyörinyt poimimassa.

Lakki on tehnyt hyviä ja vähemmän hyviä treenejä. Oon yrittänyt miettiä aina jonkun teeman, että olisi jotain pointtia, eikä vaan jäljestetä.

Jossain välissä kun oli viileämpää, sillä oli vähän pitempi, olisko ollut 900m jälki. Ei siinä mitään.

Sitten sille tehtiin sellainen tähden muotoinen teräväkulmahässäkkä, jossa oli myös ainakin yksi keppi ihan kulman kärjessä. Se alkoi taas niin että se nosti määrätietoisesti takajäljen. Miten kökköä kun se ongelma oli pitkään poissa. Sitten se myös ekaa kertaa ikinä vähän niinkuin hukkasi sen jäljen, tai jos olisin ollut yksin sen kanssa, en olisi tiennyt mitä tapahtuu. Todellisuudessa se vaihtoi sakarasta toiseen. Yksi keppi sieltä nousi ja sitten taas tapahtui sellainen että se oikaisi pari sakaraa. Tässä vaiheessa olin jo heittänyt liinan käsistäni. Kuvio oli aivan liian ahdas, ja mun olisi alun alkaen pitänyt jäljestää lyhyellä liinalla ja vaatia pää alas, niin se ei olisi voinut oikoa. Nyt mentiin turhan kovaa ja annoin sen laukkoa välillä pää pystyssä 🙄 Lopulta se koira meni jossain hyvä jos ei 100m päässä edellä, me jäljen tekijän kanssa puuskutettiin perässä, oli kauheaa kivikkoista ylämäkeä hakkuujätteineen. Mutta sieltä se sitten tuli vikan kepin kanssa eli ainakin keppimotivaatio on kohdillaan! Hyvin olisi voinut siinä vauhdin hurmassa juosta yli kun ei kukaan ollut vaatimassa pysähtymäänkään.

Sitten se on tehnyt pellolla jäljen nostoja metsäjälkityylisesti. Pari ekaa meni ihan sekoiluksi kun se ei vissiin oikein tajunnut mitä me tehdään, mutta lopulta saatiin yksi erittäin hieno toisto; hieno suora eteneminen ja kaunis jäljen nosto. Lakki on tehnyt pellolla myös pidemmän jäljen, jossa paljon kulmia - osa menee sikahienosti kuin junan raiteilla ja osa ei ihan niin. Terävä kulma sai sen pasmat sekaisin kun se etsi jälkeä vaan edestään. Niitä voisi tehdä pellolla vielä lisää.

Alkukesästä tehtiin niin, että kaveri jäljesti Lakilla. Nyt mä jäljestin Ruulla kaverin tekemän jäljen, missä hän oli lopussa odottamassa. Olipas hauskaa! Mua ei lakkaa ihmetyttämästä se, miten hyvin koiran täytyy osata asia, kun se toistaa sitä vieraankin kuskin kanssa. Tai ekasta kepistä Ruu meinasi porhaltaa ohi, mutta kun kehuin sitä, se päättikin ilmaista. Loput oli siistejä ilmaisuja.