Mudien hieronnat

Mudit kävi hieronnassa. Aiempi lopetti ja tällä uudella käytiin kesällä tutustumiskäynnillä. Sanoin silloin että toi musta on mörrimöykkyjen kuningas ja toi merlesika saattaa antaa koskea tai sitten ei. Pajukin oli mukana ja koska se rakastaa kaikkia, Lakki saa siltä varmaan hyviä vaikutteita ja oli hänen sylissään parkkiksella ennen kuin kerkesin lopettaa lausettani. 

Varsinainen aika vähän venähti kun tässä on ollut niin paljoa kaikkea, ja väliä tuli puoli vuotta. Hävetti. Otettiin töppöinen ensin ja olihan siinä vähän sanomista sekä lavoissa että takaosassa, mutta ei kuulemma ollenkaan niin paha mitä hänkin odotti kertomani perusteella. Ei myöskään mitään sellaista mistä viimeeksi oon kirjoittanut, että koko nahka tuntui aristavan. Ehkä se johtui silloin oikeasti Bravectosta mitkä ne oli saaneet vähän aiemmin?

Lakin oli hyvin vaikeaa odottaa vuoroaan ja se ehti pitää melkoisen Lakki-shown. Kaikesta soluttautumisesta ja huomionhakuyrityksistä ärsyttävintä on maata nätisti paikoillaan ja vinkua kaihoisasti.

Lopulta hänen vuoronsa koitti. Yleensä koirat kai yrittää poistua kun kipeää kohtaa käsitellään. Sieni katsoi kaihoisasti silmiin ja Lakki yrittää kierähtää katolleen, ja kun se ei auta, päästää pitkän valittavan ulinan. Vaikka en siis pidä kiinni ja koira on vapaa lähtemään 😂 Tämä oli Lakin kolmas hieronta ja koska sille omaehtoisuus on tosi tärkeää, oon ollut tarkka siitä, ettei sitä pakoteta. Jos se nostaa päätä niin sanon kyllä että käy siihen ja silitän pään alas, mutta sen enempää en sitä pitele ja painosta olemaan aloillaan, vaan se on vapaa nousemaan. En haluaisi että se kokee että sen täytyy murista saati purra, vaan sillä on muita keinoja ilmoittaa kun sietokyky ylittyy. Nuorenahan sen oli tosi vaikeaa maata pitkään paikoillaan vaikkei kukaan olisi koskenut siihen lainkaan. Oli siinä muutama kohta vähän kireä mutta huomattavan hyvässä kunnossa, hän on nuori ja notkea. Ei tartte kuulemma uutta aikaa lähielämässä varailla ellei jotain satu tms. 

Jälkimmäistä puolta hierottaessa se meni lopuksi niin rentoutuneeksi että en ole koskaan nähnyt sellaistakaan. Töppöinen liikuskeli siinä ja käytävästä kuului ääniä eikä sillä silmäkulmakaan värähtänyt. Se hengitti tosi syvään ja rauhallisesti ja silmä oli kiinni, ja piti monta kertaa katsoa että hengittääkö se oikeasti edes enää. Melkoinen meditointihetki.

Ehkä mullekin nyt sattui sellainen koira mistä olen kyllä kuullut; ettei se vaan ainakaan kovin herkästi mene jumiin. Lakki tuntuu omaankin käteen ihan erilaiselta kuin kukaan muu, se on joustava ja pehmeä.

Kuvan otti hieroja lopuksi (c) Relapet