sunnuntai 6. maaliskuuta 2022

1lk sisäetsintä

Oman seuran kokeissa Mäntyharjulla, Tuustaipaleen luontohotellilla. Tälläkään kertaa en tehnyt mitään vaan osallistuin vain. Ikäväkseni Lakki oli arvottu ykköseksi eli aloittamaan koko kahdenkymmenen koiran koe. En ehtisi purkaa sitä mitenkään koepaikalla ennen omaa vuoroa. Toisaalta nosessa on hankalaa tehdä mitään kun omia hajuja ei saa viedä, koira on oltava max 2m hihnassa eli sata kierrosta lelun heittelyä hankeen tms ei voisi harrastaa. Ehkä joku namietsintärutiini voisi olla syytä kehittää. Jotain sen olisi hyvä saada tehdä ennen omaa vuoroa kun aina varsinkin se eka menee vähän harakoille.

Käytin ne aamulla puolen tunnin remmilenkillä, metsään en jaksanut mennä vaikka tuntui että olisi pitänyt. Sitten pöne jäi kotiin ja junnut lähti matkaan. Ajaessa mietin, että vaikka nyt ei koepaikalla ehdi tehdä mitään ennen omaa vuoroa, eipähän toisaalta tartte odottaa kauaa. Se autossa odottaminen ja muiden pääsemisen äänet yhtä lailla kuumottaa koiraa. Lakki ei siis ulkoisesti ole mitenkään pahasti kierroksilla mutta pään sisäinen tilanne onkin oma lukunsa.

Aluksi se ottikin melko paljon pulttia muista koirista ja ihmisistä, ihmeen metsäläinen hän on vaikka me asutaan ihan kerrostalossa taajamassa. Lenkkeilen vaan niin paljon metsässä ja muuten sellaisiin aikoihin ettei paljoa kanssaeläjiä tartte väistellä. Pitäisi ehkä asiakseen käydä välillä keskustassa, joskus oon sellaista tehnyt ja lyhyehkö kierros saa mun koirat kivan väsyneiksi. 😄 Se ei räyhää eikä hirveästi vedä mutta vetää karvat pystyyn ja puhisee mennessään eikä välttämättä oikein malta keskittyä haistelemaan vaan katselee jotakin. Minä olen se joka kehuu koiraa jos se uppoutuu toisten kusiin, silloin tietää että se alkaa rentoutua. Kiihtymys näkyy alueella sitten hätäisyytenä ja välillä pahimmillaan tuntuu että se ei niinkään etsi, vaan haistelee jotain muuta rauhoitellakseen itseään. Tämä on vasta meidän neljäs koe ja rutiinit puuttuu.

Lakki tuli aika rentona lämppähajuille ja reippaasti kellariin, vaikka sekä tuomari että ajanottaja oli miehiä. Molemmat alueet meni hyvin ja koira meni melko lailla suoraan hajuille, jälkimmäisessä vähän pyörähti, tarkensi kauniisti ja ilmaisi selkeästi. Pysyin suunnitelmassa pyytää uusi tarkennus ennen kuin ilmoitan löydön ja koira tunnollisesti näytti samat kohdat uudelleen. Tuomarikin kommentoi että hyvin se kestää sellaisen lainkaan hermostumatta. Palkkasin ruualla ja rapsutin persettä ja annoin lopuksi pikku vinkupallon, mitä hän hetken kantoi, mutta jätti sen ja yritti haaveilla lisäetsinnöistä kun poistuimme pitkää käytävää pitkin.

Sitten oli pitkä tauko, etsinnät tehtiin 2+2. Onneksi kahvio oli auki ja istuin siellä; mun koirat rauhoittuu autoon paremmin kun en ole lähellä. Muutoin ne varmaan pidättää hengitystä odotellessaan että joko joko. Siinä olisi yksi iso työstettävä asia, nosessa sitä odotusta tulee aina. Paljon.

Tuomarin ruokatauon aikana käytin noita yhdessä kävelemässä ja sitten ne meni takaisin odottamaan. Paju kävi lämppähajuilla. Etsintöjen jatkuessa Lakki tuli taas ihan kivan tuntuisena autosta, ja mentiin samaan kellariin käytävää vähän eteenpäin tekemään loput kaksi aluetta. Samanlaiset siistit etsinnät, ei kerinnyt käydä puoliakaan alueista läpi kun selkeästi hajuilla, hienot tarkennukset, rauhalliset uudelleen näytöt ja juosten palkalle ulos alueelta. Mun mielestä paras onnistuminen oli se kun se kieri siinä paskaisella kellarin lattialla. Kierivä Lakki hyvin onnellinen Lakki. 😭💚

Sitten taas istuttiin pitkä tovi kahviossa. En kuvitellut olevani palkinnoilla, alueet tuntui aika helpoilta ja meillä meni sitä aikaa tuplatarkennukseen joka alueella. Ykkösissä mieluummin siistit etsinnät ja varmat löydöt kuin kikkailua ajalla. Palkintojen jaon alettua jokaisen osion nopein oli eri koira, mikä viittasi siihen että hyvin on mennyt monella. Satasia tuli 12kpl mikä on paljon, yleensä ehkä 2-4. Olin lentää perseelleni ja mun suusta pääsi "mitä helvettiä?!?!" kun kaikki muut oli jaettu ja jäljellä oli koko kokeen ykkössija. Lakki. Voitti. VOITTI. 😱 Tuomarikin vielä naureskeli että sellainen tarkistelukoe se, näköjään jos koira löytää viidessä sekunnissa niin ohjaaja voi käyttää 15s varmisteluun ja silti voittaa nopeimman ajan. Tämä oli Lakin toinen sisäetsintäkoe ja toinen satanen, joten tässä osiossa hän on viimeistä vaille kakkosluokassa. 😱

Väänsin itkua koko kotimatkan... Töppöinen jättää niin suuret saappaat että oon aina ajatellut että ei kukaan koskaan yllä sen saavutuksiin, ja on ollut jotenkin sellainen tyhjä tunne siitä että mikään ei voi tuntua enää miltään. Tuollaisen koiran kanssa on mahdotonta kilpailla; vain yksi voi olla eka, ja on sillä ihan järjetön tuloslista muutenkin. Sen kanssa tottui nosessakin aina olemaan palkinnoilla, se oli helvetin kova koira. Mutta Lakki on niin monella tavalla osoittanut että se ei halua mitään käytettyjä haisevia saappaita vaan sillä on ihan oman malliston vaatteensa saappaineen päivineen 😭💔💚 Hän on vasta kaksi ja niin törkeän hieno eläin! Ei töppöisen kanssa ole mitään mieltä kilpailla, mutta ei tarvitsekaan, hän tekee ihan oman reittinsä.

Paju pääsi lopuksi etsimään alueet, tai kolme niistä, yksi oli sen verran korkea että Paju ei olisi ihan yltänyt siihen. Mä voisin hyvin kisata kahdella koiralla koska en ikinä muista kuitenkaan mistä se eka on ilmaissut. Päätin vaan että palkkaan jos näen selkeän reaktion ja jos en niin antaa olla. No ihan sikahienosti reagoi ja ei voi kuin toivoa että ne oli myös oikeat kohdat.

Pajulla oli noin muuten tosi vaikeaa, niin paljon ihmisiä ja koiria eikä kenenkään naamalle saanut mennä. Siitä näkee miten kovasti se yrittää ja tekee töitä hillitäkseen itsensä, mutta koville se ottaa. Etsinnöissä se sen sijaan nyt keskittyi tosi kivasti, mutta siellä ei ollutkaan ketään katsomassa vaan oltiin kahdestaan.

















Vielä yksi niiskaus kotona; palkintokassissa oli kaikista maailman nameista juuri niitä mistä Lakki tykkää ja mitä olen M&M käynyt hakemassa. 

1 kommentti: