Osteopaatilla

Töppösen kertaalleen siirtynyt osteopaattiaika oli vihdoin tänään. Tiesin että se on huonossa kunnossa, mutta oli silti aika surkeaa olla vastaanotolla ja kuunnella kun osteopaatti mutisee ääneen, että ei tässä ole mitään järkeä, mutta onhan tällä koiralla ollut ennenkin kaikkia mysteerijuttuja. Lopulta hän sai jotain tolkkua juttuihinsa ja vasen munuainen paljastui ongelmien alkulähteeksi. Koko vasen puoli kaulasta häntään saakka oli aivan juntturassa, mutta ei iliopsoas eikä ne normaalit kohdat. Hän sanoi myös että ekaa kertaa koiran kudokset tuntuu "väsyneiltä" eli että se munuainenkin on jossain vaiheessa tulossa tiensä päähän, eikä toivu enää. No ei kai tartte olla kummoinenkaan poppamies että kohta 13v koirasta voi näin sanoa, mutta... liikuntaa hän suositteli edelleen niin paljon kuin koira vaan jaksaa, nyt pari päivää varovasti että kroppa saa alkaa rauhassa parantua ja sitten hierontaan lähiaikoina.

Halusin ottaa pennun mukaan, koska sille oli leikkitreffit Lahdessa ja saisi se tulla vastaanotollakin käymään. Pentu jaksoi leikkiä 45min ja heillä oli ihan superhauskaa, paljon paremmin menee leikit kun on suht samankokoinen toveri. Osteopaatin parkkipaikalla hän katseli ratikoita kieri leikatussa nurmikossa. Vastaanotolle kannoin kissanboksin ja yritin kävelyttää hänet jaloillaan, mutta ei siitä remmissä kävelystä tullut mitään ja hermo meni ennen kuin päästiin edes tien yli :D Vastaanoton hän sai tutkia mutta sitten joutui suureksi surukseen vancilaan eli boksiinsa. Syystä että a) hän ei voi viipottaa vapaana koska pöneä ärsyttää häiriö ja b) hän ei saa pissiä matoille. Se oli edelleen ihan tosi väsynyt aamusta mutta silti piti vähän kitistä ennen kuin voi ruveta jatkamaan unia. Lopuksi hän pääsi käymään pöydällä ja osteopaatti kokeili pennun läpi, ei mitään huomautettavaa. Hän harmistui suuresti maskista koska ei lukuisista yrityksistään huolimatta löytänyt nenää purtavaksi. :D

Kotimatkalla pysähdyin vielä nopeasti asioille ja syömään, ja autossa tuli oltua aika monta tuntia. Autossa lepääminen on yksi mun koirien tärkein taito, riippumatta siitä liikkuuko auto vai onko se paikoillaan, ja olenko minä (ja mahdolliset muut mukana olevat koirat) läsnä vai en. Koska pennut nyt nukkuu paljon, autoon on helppoa ehdollistaa haluttu tunnetila, kun vaan kuljettaa pentua aina sään salliessa mukana. Ja sitten vähän seuraa sitä; jos odotusarvo alkaa olla liian korkea, enemmän sellaisia reissuja että autoilusta ei seuraa mitään (koira ei pääse ulos lainkaan), ja jos taas on jokin muu ongelma, työstää sitä heti.

Kolmen koiran taloudessa tällaiset jutut vaatii nyt vähän enemmän suunnittelua. En halunnut Lakkia mukaan, koska arvasin että kahden koiran ja yhden boksin (=toinen käsi on kiinni siinä) saaminen parkkikselta osteopaatille sisään on ihan riittävä urakka sellaisenaan, ilman että se kolmas pelle on siinä riekkumassa. Lisäksi Lakki ei osaa odottaa nätisti omaa vuoroaan vaan vinkuu ja vonkuu eikä ole mitään syytä miksi sen pitäisi opettaa sellaisia tapoja pennulle. Lakki siis toimitettiin jo torstaina porukoille mökille, mistä se palautuu huomenna.