Hieronnassa

Pojat kävi aamusta hieronnassa. Halusin myös Lakin tsekattavaksi, kun se veti vaelluksella sen viikon ihan sekona, eikä taida riittää kahden käden sormet laskemaan niitä kertoja kun se törmää puuhun, kuuluu "hhhnnnggggf!" ja ralli senkun jatkuu.

Jokseenkin kiusallista kun ei oikein etukäteen yhtään tiedä, miten pentu suhtautuu. Mä en enää tiedä ollenkaan onko tää yksilö "pidättyväinen", "arka", "epäsosiaalinen" vai mitä. Onko se edes mikään kiinteä ominaisuus koirassa vai voiko siihen vaikuttaa kokemuksilla?

Hieroja oli ovella vastassa ja huikkasi moit, mutta pöne joka tietää tasan tarkkaan mihin ollaan menossa, oli vielä pää puskassa kuseksimassa ja Lakki oli edellä. Sehän sitten oli sitä mieltä että no moikka vaan, täältä tullaan, vaikkei koskaan ole nähnyt hierojaa eikä käynyt heillä.

Sisälle se sitten kävi ensi töikseen naamalla asti pussailemassa, söi viihdykkeeksi varatun puruluun parissa minuutissa ja oli sitten kohtuullisen rasittava 3/4 siitä ajasta, kun töppöinen otettiin ensin malliksi. Huomaan ettei kukaan ole opettanut sille pois, käy siihen eikä mitään muita näitä arjen käskyjä, mitä arvostaisin kovin.

Lopulta se viimeiset viisi minsaa ehkä malttoi ihan nukkua. Mutta sitten vaihdettiin koiraa ja hänhän taas riemastui niin että paikoillaan oleminen, mitä se on :D Joku vartti me sitä jaksettiin siinä yrittää hieroa. Alkoi olla ihan hysteeristä selällään kierimistä ja kaiken puremista. Namien kanssa se kyllä pysyi, mutta sitten se kyttäsi sitä ruokaa niin että oli kireänä kuin viulunkieli. Jännä oli myös huomata, että edelleen jos sitä meinaa alkaa väkisin pidellä ja runtata että nyt oot siinä, sitä alkaa ahdistaa. Ajatella että mäkin olen joskus ollut se, joka on vaan opettanut nuo kyljellä makuut niin että kielletään nousemasta ja runnotaan sen verta että menee perille. Nyt en halua pakottaa sitä ollenkaan. Mielettömät muskelit on ja pennuilla vaan on niin uskomaton palautumiskyky, sanoi hieroja. Ei siinä siis mitään vikaa ollut, mutta ennen ensi kertaa meidän pitää "vähän" harjoitella paitsi oman vuoron odottamista, myös kyljelleen rauhoittumista.:D

Pönessä oli vähän kaikkea pientä, mutta pääosin paremmassa kunnossa kuin yleensä. Ihme juttu, ihan samaa sanoi fyssari kuukausi sitten. Voiko kaikki tuo pennun törmäily, repiminen ja roikkuminen tehdä sille näin hyvää :p