Miikka Ounilan nosekoulutus

Järjestimme tänään Miikka Ounilan nosekoulutuksen Heinolassa. Koiria oli seitsemän ja lisäksi muutama kuunteluoppilas. Sienen kuoleman jälkeen ajattelin taas ensin, että mua ei yhtään jaksa kiinnostaa, ja vielä alkuviikosta olin perumassa. Oli kuitenkin mentävä perjantaina osteopaatille ja Heinola oli kotimatkalla, niin päätin, että tulen ainakin vähäksi aikaa. Arvelin kyllä, että kunhan pääsen paikalle ja ruvetaan tekemään, kyllä se päivä menee, ja niin juuri kävi. Univelkaa on niin kauheasti että silmäpussit roikkuu polvissa saakka.

Käytiin ensin lyhyesti teoriaa, tai enemmänkin kouluttajan ajatuksia. Päivä oli tarkoitettu jo eukaa etsiville koirille, eli ihan alkeita ei niinkään käsitelty. Miikkahan on erikoiskoirakouluttaja Hämeen poliisilaitoksella ja palkittu mm. huumekoirien SM-kisoissa. Hänen koiransa on valittu vuoden poliisikoiraksi (parson) ja osaa etsiä huumeiden lisäksi myös rahaa, aseita ja passeja. Hän on ollut mukana myös kouluttamassa norsunluukoira Rokkaa. Hän muistutti aluksi, että roomaan on monta tietä ja hajutyöskentelyssäkin koiria voidaan rakentaa eri tyyleillä.

Jokainen esitteli vuorollaan myös lyhyesti oman koiransa. Sanoin että ei kovin akrobaattisia juttuja meille selän takia ja että koiraa ei sitten saa koskea missään tilanteessa, se ei ole sosiaalinen. Ongelmaksi kuvailin ohjaajan toiminnan (ohjaa liikaa tai ohjaa liian vähän) ja puutteellisen etsintätekniikan, ja 2lk kiristyvän ajan aiheuttaman hermostumisen.

-ilman hallintaa ei voi olla hyvää etsintää! Hajutyöskentelyssä perusasento on esim. sivu, istu tai maahan, joku käsky minkä koira osaa ja millä se saadaan pysäytettyä. Tätä käytetään virheitä estämään ja koiraa voidaan myös pitää asennossa rauhoittumassa ennen kuin jatketaan.

-ilman hyvää ilmaisua ei voi myöskään olla hyvää etsintää. Näyttävä etsintä ei riitä. Etsintä ei koskaan saa olla ilmaisua hauskempaa, ja ilmaisun palkka pitää olla todella tavoittelemisen arvoista. Ilmaisusta saatava palkka on eri asia kuin ns. loppupalkka koko homman päätteeksi.

-lopetuksen palkka erikseen, esim. ilmaisut ruualla, lopetus palloa heittelemällä, ei haittaa vaikka tulee viive ja esim mennään sisäetsintäalueilta ulos leikkimään. Loppupalkka tulee aina, myös hyvästä työskentelystä ilman löytöä. Poliisin koirille ei useinkaan voi lavastaa löytöä (esim. rikospaikalle et voi käydä laittamassa mitään), joten niille tulee suhteellisen paljon tyhjän etsintää. Jos koira etsii tunnin tai kaksi ilman löytöä, eikä se saa palkkaa pelkästä etsimisestä, se ei takuulla huomenna enää lähde lainkaan etsimään, siksi pelkkä etsinnän palkkaaminen on tärkeää. Huomaa kuitenkin että huonoa työskentelyä ei koskaan palkita, koira kyllä ymmärtää että nyt vedin ihan vasemmalla kädellä ja sain silti palloni. Koira ei toisaalta myöskään ajattele aikaa "nyt olen etsinyt jo tunnin", joten yksinkertaisinta on palkata epäsäännöllisesti hyvää etsintää silloin kuin sitä ilmenee, kellosta viis. 

-palkka aina vasta hajulähteeltä, ei koskaan hajupilven reunalta. Palkan (naksun) ajoitus siihen hetkeen kun haistelee, ei palkata vain nenällä tökkimistä!

-selkeys palkkaukseen; tuijottaako koira ohjaajaa vai piiloa? Makuasia, mutta pidä kiinni siitä. Vasta naksun jälkeen saa "jättää piilon" ja katsoa palkan tuloa.

-välipalkka alueella löydöstä kun etsintä jatkuu heti: pidä koiran mielentila tasaisena, ei saa mennä yli, tällöin on vaikea jatkaa etsintää. Kokeile mikä sopii omalle koiralle. Joitakin voi tarvita hieman nostattaa. Usein ohjaajan kehu nostattaa, joten monelle parasta on vain antaa ruokaa mitään sanomatta.

-aloitus: RUTIINIT! Kuinka paljon menee aikaa aloittamiseen? Kuoleman minuutit tehdään tässä ja etsintä menee jo pieleen ennen kuin ollaan edes alueella. Ei tarkoita sitä että pitää hätäillä, mutta kaikki tarpeeton säätö pois.

-osa koirista ei kestä ohjattua etsintää heti aluksi. Näille voi antaa esim. minuutin aikaa poukkoilla alueella itsenäisesti ja sitten ottaa haltuun ja alkaa ohjata. Laita toki mahdolliset reaktiot mieleen.

-koiran kutsuminen alueella "tuu täältä etsimään" / "oot ulkona alueelta, tännepäin": kokematon koira varsinkin tulee "tyhjänä" kohti ohjaajaa eikä tee etsintää samalla. Jos kutsuu paljon, alueelle jää paljon nenä kiinni ohitettuja kohtia.

-ensireaktiot: luota koiraan! Yleensä koirat ei turhia liikkeitä tee. Äkkipysähdykset, äkkikäännökset jne. Ensireaktio on vain kerran nähtävissä.

-alussa sähläävät ohjaajat: jos piilo on ihan lähdön lähellä, ensireaktio jää näkemättä, pahimmillaan koira olisi jo menossa mutta saa pakotteen liinasta tms kun ohjaaja solmii kengännauhoja ja sitten ohjaaja nousee ja "noniin aloitetaan!" ... ja koira tietää että tuolla olisi mutta sinne ei saa mennä. Hienosti meni, not.

-klikkeri nopempi kuin suullinen "jes" tai muu sana. Ohjaaja voi ajatella etsinnän aikana ääneen asioita, nyt tuli ensireaktio, nyt se haistelee jotakin jne. Appari naksauttaa kun kuono on hajulähteellä. Herkälle koiralle appari voi ekoissa sokkotreeneissä sanoa heti, jos koira haistelee jotain mutta siinä ei ole löytöä, ja ohjaaja sanoo että nyt se haistelee, että ei ole, jotta ohjaaja ei omalla olemuksellaan vahvista väärää.

-uudelleenkohdennus: ei pyydetä näyttämään vaan passivoidutaan palkan jälkeen ja koira kohdentaa itse. 20 toistoa samaan hajulähteeseen vastaa samaa kuin 20 eri piilon etsimistä, nenän reseptorien kannalta siis. Ei toki eri piilotyyppien määrän kokemuksen kartuttamisessa. Kannattaa siis aina ottaa useita uudelleenkohdennuksia (4-10 krt, kiihkeillä koirilla enemmän, se rauhoittaa).

-moneen tilaan voi tehdä kätköt niin että ne toimii vain toiseen suuntaan -> tee kierros aina myötä- ja vastapäivään (jos aika suinkin riittää)

-kisat: ekoina kertoina koira katsoo silmät suurina "miks toi on tuollainen" -> osaisi jos kaikki huomio ei menisi ohjaajan ihmettelyyn. Paljon kisaamalla jännitys ei ehkä lopu mutta koira useimmiten ainakin jossain määrin tottuu siihen kummalliseen tyyppiin.

-pentutestit: vain nenänkäyttö ja alusta-arkuus luotettavia. Alusta-arkuutta voi kouluttaa pois niin että koiran saa kyllä ehkä liikkumaan kaikilla pinnoilla, mutta nenänkäyttöä sille ei saa. Liikkuminen liukkaalla on kuin ensireaktio, sen voi testata vain kerran. Missään tapauksessa pentuja ei saa harjoittaa testiä varten. Kasvattaja ei saa olla läsnä, koska pennut viedään niille ventovieraaseen tilaan missä ei saa olla mitään tuttua (edes kasvattajan hajua, ei siis voi katsoa yläkerrasta tms). Kasvattajaa ei välttämättä haluta mukaan siksikään, että kun hän ei ihan tarkkaan tiedä miten testi tehdään, kiusaus harjoitella sitä varten pysyy pienempänä.

-löytöä ei koskaan saa tuhota -> koulutettavissa

-suurimmat virheet tulee ohjaajasta....

esim. alussa ohjaaja säätää ja koira ottaa jo hajun, ohjaaja komentaa koiraa sivulle tms -> kun lopulta lähetetään etsimään, muistaa että tuota ei saa ottaa ja tuskin enää menee sinne

-"valepiilotus" eli joku näyttää aluetta: koiran mielenkiinto riittää yleensä 10-20s joten 2min esitys on aivan turhaa. Yleensä ihmiset tekee tätä siis aivan liian kauan ja sitten koira alkaa haukotella ym ja tulee taas roskakäytöstä.

-juoksevalle koiralle ei koskaan piiloja jotka löytyy juoksemalla ts. ei alueen perälle vaan lähelle

-ovien käyttö: raota vähän ja pidä kiinni, koirat yleensä luonnostaan kiinnostuu ja työntää nenää väliin. Päästä sisään vasta kun haistelee eli aina mennään ns. nenä edellä, ei anneta rynniä (huom! nosekisoissa ohjaaja ei saa koskea alueeseen ellei erikseen niin ilmoiteta, silloinkin se on ahtaissa tiloissa lähinnä "suljetko sen oven perässäsi kun tulet lähtöön huoneen sisälle". Etsintäalueilla ei ymmärtääkseni voi olla ovia joita ohjaaja availisi mennessään.)

-ovien käyttö myös toisella tapaa; rajataan alueet. Juoksevalle koiralle siis kaksi erillistä tilaa ja ovi kiinni välistä. Laitetaan koira ensin tyhjään ja säädetään etsintä kohdalleen ja vasta kun "löysät pois", päästetään sinne missä edes mahdollista löytää.

-kulmat tyypillisesti vaikeita, koirat ei luontaisesti mene niihin ellei ole syytä; opeta syy namietsinnällä

-motivaatio: usein sisällä parempi, ulkona häiriöitä paljon enemmän (riippuu toki paikasta)

-jälki: (koirani kyllä jäljestää muttei kerkiä ilmaista -tyyppien) motivaatiotreenit hautaamalla ruokapurkki vähän maan sisään, riittää siis ettei näy, ilman lupaahan ei saa toisten maita varsinaisesti kaivella. Laita vähän kuivia lehtiä tai heinää päälle. Houkuttelevampi kuin pinnassa oleva. Käytä aina sellaista purkkia mitä koira ei saa itse auki, vaikka yrittäisi -> koiran on pakko ottaa ohjaaja mukaan ja ilmaista purkki hänelle, jotta saa sen auki.

-keskiverto sakemanni ajaa vaikka 10km "jälkeä" jos ohjaaja karjaisee pari kertaa että nyt jälki. Ajaa jopa niin uskottavasti että kukaan sivullinen katsoja ei tiedä ettei siellä mitään jälkeä oikeasti olekaan. Älä ikinä paineista koiraa tällaiseen tilaan.

-jos aloitteleva koira raapii löytöä, odotetaan vain että lopettaa ja naksautetaan sitten vasta kun laittaa nenän kiinni ja haistelee sitä. Useita toistoja samalla piilolla. Turhauma usein kasvaa ja raapiminen voimistuu, koira voi myös komentaa ohjaajaa haukkumalla ym, mutta se jää toistojen myötä pois kun ymmärrys kasvaa. Ohjaajat pelkää tätä vaihetta tosi paljon ja alkaa yrittää kieltää koiraa tai houkutella sitä hajulle tms. Ole vain hiljaa äläkä tee mitään. Tässä todella oleellista että ei naksauteta kun sitten laittaa pään löydölle, pitää myös haistella samalla.

-lähtöhajupurkin pitäisi olla niin iso, että koiran kuono mahtuu sinne. Kriteeri on tässäkin oltava tarkka eli aivan liikaa naksautellaan kuonokosketuksesta kun pitäisi naksauttaa haistelusta. Koiran tulisi painaa poskipäät kiinni purkin reunoihin ja ensin puhaltaa sinne sisään jotta haju leviää ja se tulee sieraimiin. Naks vain siitä.

-ahtaat välit: mene puoliväliin koiran mukaan sen perässä, auttaa etenemään. Varo kuitenkin liikaa painostamasta, olisi siis hyvä että koira liikkuu vapaaehtoisesti edellä ja ohjaaja tulee perässä.

-jos koira ei mene kapeaan väliin, ihmiset usein ajattelee että se ei vain älynnyt mennä sinne tms. Tätä tapahtuu paljon, usein luontaisesti eivät tunge kovin pieniin paikkoihin. Kuitenkin koiralla on aina syy olla menemättä, ei se välttämättä ole arastelua, voi olla myös vain kokemuksen puutetta. Kannattaa siis kouluttaa ruualla kapeat tilatkin, että koiralla on selkeä syy mennä loppuun asti käymään.

-jos (aloitteleva) koira ei uudelleentarkenna, sen sijaan että ohjaaja alkaa käsin näyttää hajulähdettä, appari voi kumartua vähän sitä kohti. Yleensä koira silloin muistaa että ainiin toi.

-"miksi se on hihnassa?" Monella vastaus on "emmä tiedä", minä sanoin että siksi koska mun on pakko ylläpitää liinan käyttöä tai menetän sen taidon. Nosessa pääasiassa ollaan kokeissa kytkettyinä mutta vapaana etsintää kannattaa myös tehdä treeneissä. Hihna on tavallaan yksi treenattava osa-alue, ei sitä tartte aina treenata.

-iso pöytä jonka päällä on pöytäliina joka roikkuu reunoilla, haju pöytälevyn alla. Kun koira menee alle, appari kyykistyy jotta näkee mitä tapahtuu ja osaa naksauttaa oikeaan aikaan. Todella moni koira häiriintyy ja menee katsomaan apparia "mitä sä teet siellä lattialla". Treenaa tällaiset häiriöt. Kokeessakin teoriassa joltain voi pudota jotakin tms ja koiran pitää keskittyä tehtävään eikä harhautua muualle.

-etäisyys ohjaajaan usein ratkaiseva varsinkin aloittelevilla koirilla: jos päästät koiran vapaaksi ja se ehkä löytää kauempaa alueelta hajun muttei tarkenna, liiku vähän lähemmäs (appari käskee että mene hiljaa koiraa kohti). Itsenäisyys kasvaa itsevarmuuden myötä kyllä ja sitä voi myös erikseen treenata.

-vanhan poisoppiminen vie useita kuukausia ja tuhansia toistoja: yksittäinen vahinkonaksu tai myöhässä ollut naksu ei pilaa mitään

-toisaalta varsinkin alkeistasolla tai uutta asiaa opetellessa on syytä olla tarkka ja harjoiteltava ohjaajan tekniset taidot muualla niin, ettei vahingossa naksauta esim. raapimisesta. Jos ohjaajan taidoissa puutteita, vahinko tulee jatkuvasti toistumaan ja se on jo eri asia kuin vilpitön "oho mun tasku naksautti"

-jos naksauttaa väärästä niin mieluummin jättää palkkaamatta kuin palkkaa, vaikka se onkin epäreilua. Yhdestä mokasta ei tapahdu mitään heikentymistä naksu=nami -ehdollistumassa, mutta väärän palkkaaminen ruualla voi vahvistaa sitä paljon.

-kuonokosketusilmaisun treenaamiseen syvä putki, jossa on pohja ja johon pää juuri mahtuu. Opetetaan laittamaan poskia myöten putkeen ja palkataan vain siitä -> tällainen "uppoaminen" rauhoittaa koiraa. Umpinaisen putken etu on siinä että haju ei tule sieltä ellei sinne ensin puhalla ja sitten vedä sisään -> oppii kunnolla nuuhkuttamaan.

-ilmaisun koulutuksessa hajulähteen tulisi aina olla pieni, esim nosessa normi yhden tipan sijaan vain hipaisu pipetin kärjellä -> oppii nuuhkuttamaan kunnolla kun hajua ei tule muuten

-koira joka löytää gramman ei löydä kiloa, jos ei ole koskaan kohdannut sellaista. Hajukuva on niin erilainen. Nosessa koesäännöt määrittelee yksiselitteisesti "yksi tippa", mutta kannattaa silti treenata eri määrillä. Hajun leviämiseen vaikuttaa niin moni muukin tekijä kuin pelkkä hajulähteen koko.

-"haju on molekyylien liikettä" -> iso hajulähde täyttää pienen tilan kokonaan tai "menisi ylikin" jos voisi. Koira voi ilmaista jo ovelta, että tuolla talossa on (koko talo täynnä). Tämä ei ole toivottavaa vaan siksikin on aina tärkeää että palkka tulee vasta hajulähteeltä, ei pilven reunoilta.

-hydrolaatti (tai mikä tahansa nestemäinen) eli molekyylien liike on erilaista eri lämpötiloissa. Kiinteä kahvikuppi "haisee aina samalta". Kylmässä hajua haihtuu vähemmän mutta molekyylit myös liikkuu hitaammin. Treenaa eri ikäisiä hajuja jotta "peruskuva" on laaja. Poliisilla "vanha" piilo ei ole mikään 8h tai 12h vaan puhutaan viikoista tai joillakin etsittävillä kohteilla jopa vuosista. Noseihmiset tyypillisesti rajoittuu siihen pariin tuntiin.

-poliisi ei voi katsoa koska koiralla on hyvä päivä ja koska sitä ei huvita; hyvän päivän on oltava joka päivä. Poistoprosentti nuorille koirille on aika suuri. Jos koira ei todella nauti työstään ja ole "aina valmis", sen ura ei montaa vuotta kestäisikään.

-kouluttaja valmistelee oman koiransa etsintään antamalla sen etsiä tunnin tyhjää, itse voi samalla puhua puhelimeen tai hoitaa muita asioita. Vasta sitten alueelle joka oikeasti halutaan etsiä. Siis lähinnä kai kisoissa, kentällä ei ehkä aina voi tehdä kuten olisi koiran vireen kannalta parasta. Kahdella koiralla on kätevää treenata niin, että pääasiallisen treenattavan ollessa tauolla tekee siinä välissä pennun kanssa tms. Treeneissä voi silti yhteensä mennä tunteja. Kestoa täytyy rakentaa vähän kerrallaan. Poliisikoira voi tehdä jopa 8h mittaisia etsintöjä...

-koira oppii eukan päivässä, "kahdessa viikossa on ihan saletti"

-yhdelle koiralle voi jonkun tutkimuksen mukaan opettaa jopa 2000 eri hajua. Ihmisen kapasiteetti loppuu paljon aiemmin. 20-25 eri hajua on normaali määrä poliisikoiralle.

-ENSIREAKTIOT! Luota niihin.

-ohjaaja tai koira ei koskaan tule valmiiksi. Siinä vaiheessa jos siltä alkaa tuntua, kannattaa laittaa pillit pussiin ja lopettaa.

-usean koiran omistajat: menkää koulutuksiin sillä kesken olevalla koiralla, tai sillä jolla on virheitä. Ei sillä, jota haluatte esitellä ja jonka kanssa pääsisitte helpoimmalla. Vain niin oppii eniten.

-ikuisuusmuistutus: muita seuraamalla oppii paljon. Hyödynnä sitä.

-palkkauksen merkitys! Poliisi voi useinkin joutua laittamaan koiran heti löydön jälkeen autoon palkattuaan sen vaan pikaisesti, jos esim. tarttee itse viimeistellä se työ ja laittaa koira pois tieltä. Tällöinkin on tärkeää että sitten kun homma on tehty ja palataan autolle, ennen auton starttaamista otetaan se koira vielä ulos ja heitellään sille sitä palloa. Jos tapana on 20 heittoa, sitten heitetään 20 heittoa. Niin kiire ei tässä vaiheessa enää ole, että siitä saisi laistaa. On kuulemma heitelty kaatosateessa vettä valuvana ja ties missä eritteissä, mutta koira on palkkansa ansainnut. Aina. Ne kyllä ymmärtää tällaisen viiveen ja koutsin oma koira odottaa näissä tilanteissa pallo suussa autossa, että hän palaa sinne. Sisäetsinnöissä ja koepaikoillakin siis voi hyvin palkata ensin löydön kuten säännöt sallii, ja sitten mennä pois jotta seuraava pääsee, ja rauhassa leikkiä matkalla autolle.

Sitten varsinaiset treenit! Tehtiin kolme (neljä) kierrosta, jokainen koira teki saman alueen. Alueet oli todella isoja meidän normaaleihin verrattuna. Piilojen määrästä tai mistään ei ollut etukäteen tietoa, ohjaajan tehtävä oli vain lähettää koira ja pitää se alueella. Sai ohjata tai olla ohjaamatta. Appari naksautti kun sai palkata. Osa koirista teki enemmän uudelleenkohdennuksia ja osa vähemmän, kouluttaja ohjeisti koko ajan. Kouluttaja oli todella tarkka ja hyvä lukemaan koiria, ja hän heitti huomioita siinä ohessa. Hän myös kehoitti aloittelevia ohjaajia "tulkitsemaan ääneen" ja siinä juteltiin enempi vähempi koko ajan. Koirien siis tulisi tottua siihen että ihmiset voi puhua taustalla mutta se ei saa niitä haitata.

Alkuhajupurkki oli kouluttajalla kädessä, hän istui tuolilla. Omalla vuorolla pyysin että laita se maahan koska mun koira ei halua tulla sun luokse. Hän mulkaisi alta kulmansa ja laittoi sen maahan ihan jalkoihinsa. Pönellä ei ollut mitään ongelmia. Kouluttaja selkeästi kuului ei-vaaralliset-miehet-kategoriaan.

Eka alue oli pieni ruokasali, jossa oli rivissä muistaakseni neljä pitkää pirttipöytää penkkeineen ja erillään yksi sellainen, sekä joku lipasto, tarjoilupöytä jne. Me löydettiin sieltä kolme hajua; lipaston ja seinän välistä, tarjoilupöydän alta (tässä oli se pöytäliina ja koutsi kyykki että näki sinne) ja erillisen pirtinpöydän jalasta. Pöne liikkui alueella hyvin ja mun mielestä me oltiin aika lailla käyty se läpi eikä mitään enää löytynyt. Ohjeistettiin sitten vielä käymään pirttipöytien lyhyitä sivuja vasten oleva ikkunaseinä läpi. Pitkien tuolien väleihin koira juuri mahtui ja se ikkunaseinä oli täynnä päällä olevia pattereita. Vikan pöydän luona sain jonkinlaisen reaktion mutta en ilmaisua enkä naksua, joten se oli siirtymähaju. Kolmas ja toka käytiin läpi, ei mitään. Ekan pöydän päälle koira hyppäsi ennen kuin kerkesin estää, ja nuuhki sitä todella tarkkaan. Hajut oli kuulemma laitettu siinä. Sanoin että siirrän yhtä penkkiä että saan koiran turvallisesti alas, ja tein niin, mutta pyytäessäni sitä tulemaan sieltä arvon koirani päätti että ei tartte apua ja hyppäsi suoraan sieltä pöydältä. :O Ei sillä ainakaan etuosassa ole mitään vikaa... lopulta löytyi haju ihan ekasta välistä patterista. Se jäi vissiin kaikilla löytymättä, yksikään koira ei tainnut ilman apua mennä riittävän syvälle sinne, että saisi hajun.

eka löytö

 

ohjaaja kyllä tiesi että nyt polttaa, kun koutsi kaatui kesken kaiken :D

välejä

Kaikki teki siis ensin ekan kierroksen ja sitten vaihdettiin aluetta. Jokaiselle koiralle oli tosi paljon aikaa ja kaikki vietti omalla vuorollaan varmaan 10-15min etsimässä. Toinen alue sisälti ensin pienen pätkän käytävää ja sitten sen varrella kolme kapeaa huonetta. Tässä harjoiteltiin sitä ovien käyttöä. Oletin, että käytävä on ehkä tyhjä, mutta ei se ollut. Yhdessä huoneessa oli vanhan komeron ovi jonka sai kuonolla punkemalla raolleen, haju oli siellä syvällä ja korkealla. Tässä ohjaaja myös sai auttaa koiraa, muistaakseni minuakin kehoitettiin että raota sitä pari senttiä koiralle kun se oli sinne menossa. Haju oli siis siellä syvemmällä.

käytävällä juuri ennen löytöä

tuolla jossain

aukee nyt

Kolmas alue oli olohuone, jossa pari sohvaa ja niillä istui ihmisiä! Lisäksi kaksi erillistä pientä huonetta, johon taas mentiin ovitreenin kautta. Kysyin että eikö noi ihmiset haittaa niin ei kuulemma. Laitoin sitten koiran töihin ollen varma että tää on nyt tarkoituksella mulle ja joku tyyliin istuu mun hajun päällä. Haju löytyi yhden sohvan alareunasta ei ihan kenenkään jaloista, ja toinen takan alta syvennöksestä. Huoneissa hajut oli kerrossängyn välipohjassa ja toisessa heti oven pielessä sisään tullessa.

jos ihmiset on suuri houkutus, niitä kannattaa treenata. Ei vältellä.

 

tämä ei oikein enää täyttänyt mun toiveita "meille ei mitään kovin akrobaattisia"... kouluttaja kysyi kyllä etukäteen minkä korkuinen koira ja nouseeko se takajaloilleen/hyppääkö, sanoin että joo mutta en haluaisi että se kauheasti tekee sellaista. Hän oli sitä mieltä että koira tietää itse millaisiin asentoihin se menee.

täältä komensin sen juuri pois hajulta kun tuokin näytti niin pahalta etten halunnut sen tekevän sitä. Paska treeni sellainen, ohjaaja käskee alas vaikka mäkin kyllä näin että siellä on.

Tämän jälkeen kukaan muu ei enää jaksanut treenata ja me oltiin vasta päästy vauhtiin :D Yhden osallistujan toiselle koiralle tehtiin vielä extrana yksi alue (sille koiralle siis päivän eka etsintä) ja mä olin ainoa joka halusi tehdä sen neljäntenä. Kävin juuri ennen tätä pönen kanssa ulkona ja se etsi ihan hulluna kaikki piharakennukset ja muut jutut. Voi pöne, oot kyllä melkoinen :) Vika alue oli saunaosasto jossa normi saunatilat, löylyhuone, pesuhuone, pukkari ja miniwc. Pöne löysi sieltä nopeasti kolme piiloa, suihkuverhon poimu oli ehkä hieman työläs tarkentaa ja siinä koira jätti sen metrin lenkin ajaksi ja haki uuden vauhdin ennen kuin tarkensi loppuun. Kolmannella, wc-paperirullatelineessä hylsyn sisältä palkatessani olin lähettämässä koiraa jatkamaan kun koutsi sanoi ettei ole enää mitään etsittävää. Höh! Kyllä me oltais vielä etsitty...

Pöne sai palautetta siitä, että sille on selvää että hajulähteelle asti mennään ja että se on todella tunnollinen ja huolellinen tarkentaessaan. Se on myös todella tarkka koska ekalla alueella kun ei enää löytynyt mitään, se alkoi reagoida siihen pöytään missä purkkeja oli availtu, eli nenä siis alkoi skannata pienempää hajumäärää kerta isoja ei löydy. Toisella alueella sain kuulla, että tässä meillä on koira jolle tiukka hallinta on vain hyvästä ja että jos se joskus meinaa väsyä tai jotain, niin mun kannattaa ottaa se sivulle ja lähettää uudelleen koska se patoaa siinä todella kovasti ja hienosti. Ylipäänsä mun koiran kanssa kannattaa ottaa perusasento (se hajutyöskentelyn, ei välttämättä sivulle) aina ennen uutta lähetystä, vaikka siinä menee pari sekuntia niin jos lähetän koiran suoraan löydöltä, se lähtee paljon enemmän takki auki. Itse asiassa kun sitä välipalkkaa ei saa kisoissa antaa sinne löydölle vaan min. 1m päähän. munhan nyt kannattaa kuitata löytö ja kutsua koira sivulle, palkata se siinä ja laittaa siitä uuteen etsintään. Tai ottaa se löydöltä namilla sivulle, paitsi että sitä namia ei edes kädessä saanut viedä alle metrin etäisyydelle.

Lisäksi sain kommentin että toi ei välitä ihmisistä pätkääkään toi sun koiras. Niin, ei se silloin kun se etsii, mutta alut on joskus vaikeita jos tuomari on pelottava iso mies.

Päivä oli mielestäni oikein antoisa ja saatiin erilaisia piiloja ja erilaista treeniä. Pönelle tehtiin joka löydölle 3-5 uudelleenkohdennusta, se osaa hyvin kohdentaa itse kun vaan odotan hiljaa ja se pääasiassa myös haisteli, ihan muutama kerta se vain tökki ja jäi ilman naksua, mutta heti osasi seuraavalla korjata. Muutamalta se lähti toisen tai kolmannen jälkeen itse jatkamaan, ja silloin sen voi kyllä antaa mennä. Aamulla oli puhe siitä, että voitaisiin treenata aikapainetta, mutta se vähän unohtui ja en kyllä oikein saanut apua mun mainitsemiin kohtiin, se jäi vähän harmittamaan. Jos toiveita kysytään niin kyllähän niihin pitäisi sitten paneutuakin. Mutta kivat etsinnät ja teoriatietoa hänellä kyllä oli valtavasti.

joko tää loppuu??