Töppösiä

Osteopaatin kanssa oli puhe niistä sisäsukista. Kokeilla, pysyykö jalat lämpimämpinä ja niiden nuoleminen/pureminen poissa, jos koiralla käyttää ulkona kunnon tossuja aina kun on pakkasta, ja sisällä ainakin öisin yösukkia. Ihminen, jolla ei ole lapsia ja joka ei välitä olla niiden kanssa missään tekemisissä noin muutenkaan, oli aika eksyksissä Tokmannin lastenosastolla :D Olisin halunnut sellaiset pörrösukat liukuesteillä, mutta ei nyt ollut. Valitsin halvimmat, oikean koon valinta tuntui kovin vaikealta silmämääräisesti.

Hillitöntä huutonaurua aiheutti se, että kaksi paria ei ollutkaan aivan samanlaisia sukkia. Toisessa parissa oli poliisi. Nyt sillä on sitten etujaloissa liikennevaloja ja stopmerkkejä, ja takaa tulee poliisi.

Sukat ei pysy jalassa tuollaisenaan. Kokeilin ensin pelkkää kuminauhasta ommeltua lenkkiä, mutta sukka valuu lenkin välistä. Ompelin nyt kokeeksi yhteen sukkaan kumilenkin kiinni, katsotaan miltä näyttää. Jos ei toimi, tehtävä sitten samanlaiset tarrat kuin varsinaisissa fleecetöppösissä. Laiska yrittää siis vain oikoa.

Ompelin nyt sitten vihdoin lisää fleecetöppösiä. Useamman talven nuo aiemmat olikin jo palvelleet ja lähes joka sukassa vähintään yksi alkava reikä. Ajattelin myös kokeilla pohjaan jotakin, jotta lumi ei sulaisi ja sukka kastuisi niin helposti joissakin olosuhteissa. Nahka olisi ehkä parasta, mutta ei nyt ollut mitään vanhaa mistä purkaa. Siispä päätin tehdä alapuolelle kaksinkertaisen fleecen. Tarranauhoja mun mallissa on kaksi, alempaa piti ihan hivenen nostaa ylemmäs, että asettuu tassussa oikeaan kohtaan.

Pari ekaa versiota meni taas purkaessa ja kiroillessa. Kärsivällisyys ei ole hyveeni, ja vaikka muuten tykkään suunnitella ja kirjoittaa ylös asioita, ommellessa olen enemmän sellainen että perstuntumalla mennään sen kummemmin miettimättä ja sitten hoetaan v****a, kun meni väärin. Ja puretaan ja tehdään uudelleen. Laitetaanpa nyt ohje ylös, jos joku muu haluaa kokeilla, tai jos itse vaikka ensi kerralla kertaisin tästä ensin. Nopeaa niitä on tehdä kun muistaa mitä tekee.

Aloitetaan laittamalla kankaat ojoon. Alin on sisäpuolelle jäävä jalan alapuolinen kangas, keskellä on jalan alapuolelle tuleva ulkokangas ja päällä on jalan päälle tuleva kangas. Päälle päin oleva on nurja puoli, ja siihen piirretään vaikka vanhasta sukasta ääriviivat malliksi. En muista miten ekaa kertaa tein sukkia, varmaan mittasin koiran jalat ympäryksiä mittanauhalla ja yrityksen ja erehdyksen kautta sain sopivan koon. Sukan olisi hyvä olla mahdollisimman pieni, liika tila ei asetu jalkaan hyvin. Toisaalta mitä vähemmän ylimääräistä, sen hankalampaa se on vetää jalkaan, varsinkin etujalkaan missä viides varvas on edessä.

Kun kaava on piirretty, päällimmäinen kangas otetaan kasasta pois ja sen toiselle puolelle, eli ulkopuolelle, merkataan tarrojen paikat. Kierrätin tarrat vanhoita tossuista, noita on niin ärsyttävää ommella ja vanhat oli vielä ihan jees. Tarvitaan siis tarranauhan molempia osia, sitä karkeaa ja sileää ja väliin tulee joustavaa leveää kuminauhaa. Muista ommella tarranauhat vastakkain, että tarttuvat puolet menevät vastakkain, kun koko setti on kiertänyt jalan ympäri.

Ommellaan merkattuihin kohtiin tarranauhat. Itse ompelen sileän osan reunoistaan kokonaan kiinni.

merkin kohtaan tulee tarranauhan yläreuna

Kiinnittämisen jälkeen ne kannattaa taittaa näin kiinni itseensä, jotta eivät ole tiellä jatkossa.

Sitten ommellaan kahden jäljelle jääneen palan yläreuna kiinni toisiinsa. Tämä jää siis varreksi ja pitää sisäkankaan kiinni ulkokankaassa, eikä jalka mene sinne väliin. Pelkkä siksakki riittää.

Palautetaan kaikki kolme kangasta päällekkäin. Tarrat jää väliin ja päälle näyttää tältä:

Ommellaan suoralla viivan mukaisesti. Yläreunoihin kannattaa vahvistaa kunnolla, siihen kohdistuu suurin rasitus kun sukkaa puetaan jalkaan. Samoin varpaiden kärki, kynnet puhkaisee sinne eniten reikiä. Lopuksi leikataan ylimääräiset pois. En ole jaksanut ommella reunoja uudelleen siksakilla tms, eikä ole ollut tarvetta.

Käännetään sukka ja avataan tarrat.

Ja sitten kiroillaan taas. Mies tuli keittiöön tekemään ruokaa ja samalla kun juttelin sen kanssa, meni kankaat väärin päin. Ruskean piti siis olla sisäpuolella, mutta yksi on nyt erilainen töppönen. En jaksanut alkaa enää purkamaan, ei ole väliä :D Mutta osoituksena siitä kuinka helposti jotakin menee pieleen jos ei keskity siihen mitä tekee...

Töppöselle keltaiset ja Sienelle liilat. Väri on kuvassa aika outo, ja kuvat on muutenkin kännykkäräpsyjä vain.

Nämä pysyy jalassa pääosin tosi hyvin. Joskus kyllä irtoaa, mutta siksi yritin nyt uuteen erään valita värikkäitä kankaita. Aiemmat oli mustat ja valkoiset, jotka ei erotu mustasta koirasta (onko sillä ne vielä jalassa) eikä valkeasta hangesta (mihin putosi) kovin hyvin.