Sieni ei ole kunnossa.
Keittelin mannapuuroa ja pönen kanssa maisteltiin kypsyyttä. Rupesin ihmettelemään olenko lukinnut Sienen partsille vai missä se oikein on. Löysin sen toisesta huoneesta kevythäkin perimmäisestä nurkasta pienellä rullalla, vain pää nousi kun parkaisin että miksi sä täällä oot yksin. Oikeastaan koko se kuukausi mitä täällä ollaan asuttu, on ollut jotenkin outoa aikaa. Pieniä juttuja, jotka olen pannut merkille, mutta joita en ole halunnut sen tarkemmin miettiä. Sieni ei seuraa mua läheskään niin paljoa kuin ennen. Ehkä sille jäi paha mieli kun muuttostressissä kamoja kantaessa saattoi tulla sanottua aika painokkaasti, että pois edestä nyt. Sieni ei saata tulla paikalle edes kun pilkon nameja, ja kutsuttuna sitten tekee pari toistoa ja luikkii sen jälkeen pitkin seiniä pois paikalta. Ehkä olen tehnyt vaan liian vaikeita treenejä ja sitä ei huvita. Ehkä ja ehkä, onhan se herkkä koira, mutta jotain rajaa nyt kuitenkin. Vetäytyminen on klassinen kivun oire ja siinä missä pöne tulee aggressiiviseksi, Sieni on nimenomaan juuri sitä kastia, joka vaan pakenee. Se ei ole koskaan ollut niin kipeä, joten sitä suuremmalla syyllä tämä tuntuu tosi oudolta.
Elokuun alun vatsataudin ja silloisen klinikkakäynnin jälkeen varasin koiralle hierojan. Ell ei saanut vatsaa tunnusteltua, tai ei saanut selvää aristaako koira vatsaa vai johtuuko se vain tosi kireistä takapään lihaksista. Edellisenä viikonloppuna koira oli niin kummallinen, että annoin sille Norocarpia, mikä mielestäni auttoi. Maanantaina oli aika hierontaan, ja takaosa oli niin kivikova, että hieroja sanoi että lihakset tuntuu enemmän jänteiltä. Olin varma, että olen käyttänyt ne molemmat maaliskuussa osteopaatilla ja toukokuussa hierojalla, mutta pengottuamme koko hierojan ajanvarauskirjan fakta oli, että mulla oli toukokuussa vain yhden koiran aika. Sieni on siis hierottu viimeeksi ennen joulua, 8kk sitten! Oikea vuosisadan koiranomistaja-fiilis, miten tällainen kämmi voi edes käydä?! :(
No, se vastasi hoitoon ihan hyvin ja antoi tehdä, vaikka kipeää teki. Nosteli vaan päätä muttei yrittänyt lainkaan pois alta. Toinen aika on vielä tulossa. Pari päivää se tämän jälkeen ehkä olikin vähän normaalimman tuntuinen, mutta nyt tänä aamuna tosiaan havahduin siihen, että oikeasti kaikki ei ole kunnossa. Sienten koriin laittoa on treenattu paljon ja koira on siinäkin jotenkin vaan vähän outo. Asia ei edisty ja mulla on koko ajan pieni ahdistus, että tämä ei jotenkin nyt pelitä. Joudun tsemppaamaan. Olen ajatellut, että olen tehnyt liian vaikeita treenejä eikä se ole ymmärtänyt kriteeriä ja on siksi vähän käsijarru päällä, mutta ehkäpä se onkin rehellisesti vain kipeä.
Kyllä se ulkona liikkuu ihan normaalisti ja syö kuten aina, mutta eihän se mitään kerro. Koira kun koira peittää kivun yleensä aika hyvin, ja varsinkin krooniseen, pitkäkestoiseen kipuun vain alistuu. Onneksi sain nettiajanvarauksesta maanantaille ajan, sitä odotellessa voidaan taas syödä vähän kipulääkkeitä. En kyllä tiedä auttaako se välttämättä, ainakaan jos ihmisellä on kova hammaskipu, mikään perusburana ei meinaa yhtään mitään. Mutta tuskinpa tuosta haittaakaan on. Tänään oli ilmo Oulun kt-kisoihin, meillä on jo mökki varattuna ja mun piti mennä pönen kanssa HTM AVO ja ehkä myös FS AVO, ja Sienen FS VOI. Varasin nyt kaksi paikkaa kysyen voinko tarkentaa myöhemmin kumpaan luokkaan tulee FS-koira. Hampaan poistosta kai toipuu aika nopeasti, eihän ihminenkään saa montaa saikkupäivää, ja riippuen aineista ehtii dopingvaroajatkin mennä. Mutta jos ja kun toipilasaikana ei voida treenata, ei me ehditä saada mitään valmista niin parempi antaa olla. Pöne voi sitten edustaa kahdessa lajissa niin ei tunnu niin tyhmältä matkustaa sinne asti vain yhden kisan takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti