Rokotukset

Hymni sai tänään toiset rokotukset. Klinikan edessä kadulla oli taas joku koirarähinä kun saavuin autolla siihen, ja kuunneltiin sitten tällä kertaa lasien läpi kun koirat räyhää ja kukaan ei tee mitään. Hymni sanoi tuf tuff. Nahka oli autossa mukana, Lakki ei, mutta Hymni ehti ottaa vaikutteita jo tältä rähinältä ja oli autosta tullessaan sitten ihan tuffff itsekin. Tuf pyöräilijä tuf tuulessa lentävä lehtikasa tuf ei oikeastaan mitään missään kunhan sanoin. Tuf eläinlääkäri kyykyssä ovella pyyhkimässä ovea rätillä!!! Tuli ihan omin jaloin sisään, tosin ehti luikahtaa ulos just kun olin sulkemassa ovea, ja piti uudelleen pyytää että tuu nyt. (Hymni on muutenkin ovien kanssa jotenkin poikkeuksellisen hasardi, se aina päättää viime hetkellä vaihtaakin puolta ja on monesti melkein jäänyt väliin). Oli aluksi melko jännää, mutta rentoutui nopeasti, ja tehtiin eka punkkiasiat kuntoon niin pentu sai haistella rauhassa ennen kuin huomio siirtyi häneen. Heittelin sille nappuloita pitkin lattiaa ja sitten se jo juoksi niiden perässä ihan ok. Pöydälle tuli itse, sai käydä pari kertaa maassa ja sitten nostettiin pöytä. Lääkäri taas tutki pentua ja naksautteli sille, minä palkkasin. Vähän se mulkoili ja oli sen oloinen ettei olis haitannut vaikka lääkäri olisi häipynyt, mutta ei mitenkään väistellyt saati murissut tms. Tiedän että on paljon mudeja, usein ne on narttuja, jotka on just tuollaisia, ja en oikein aiemmin ymmärtänyt kun mulla on ollut vaan niitä jotka murisee ja/tai puree, mutta nyt pystyn kuvittelemaan sen miltä näyttää koira joka ilmentää että hyi vittu onks pakko koskee mutta joka kuitenkin seisoo omilla jaloillaan siinä,vailla aikomustakaan häipyä tai alkaa aggreksi.

Rokotus kirvelee kun siinä on rabies, ja ell halusi että nostan pennun heti alas kun hän vetää neulan pois, ja palkkaan sitä siellä. Hymni ei vinkunut ollenkaan mutta alkoi rapsuttaa niskaa. Ell:n ajatus siis on se että eläin ei yhdistäisi sitä epämukavaa tunnetta pöydällä oloon, saati häneen, vaan se hetkellinen inhottava fiilis tulisi lattialla. Aika kovaa se sitä niskaa kapsutti eikä ihan joka nappulan perään kerinnyt siksi juosta, mutta oli myös possunkorvasuikale niin annoin sen sille suuhun, se voitti rapsuttelun tarpeen kirkkaasti.

Hymni painoi klinikan vaa'alla 5,5kg. Se painoi saman sunnuntaina kotona, ostin kotiin vaa'an joitakin viikkoja sitten. En tiedä valehteleeko jompi kumpi vaaka vai eikö se oikeasti ole kasvanut viidessä päivässä yhtään. Hymni oli viimeeksi noin 35cm korkea, tässä tosin suuri virhemarginaali kun yksin se on hieman vaikeaa. Suomen pienin mudinarttu on muistaakseni ollut 37cm joten eihän se kovin paljoa tuota isompi edes ole. 😶

Klinikalta ulos tullessa oli paljon reippaampi pentu. Kyllä se vaan edelleen hyötyisi jos sen kanssa jaksaisi käydä ihmisten ilmoilla. Mutkun en tiedä, enhän mä koskaan käy muutenkaan, niin miksi sen pitäisi sellaiseen oppia? Ainoa skenaario mikä jotenkin tulee mieleen on se, jos joskus sen elinaikana pitäisi muuttaa takaisin keskustaan. Toisaalta kun ei se nyt mikään ihan kellarissa kasvanutkaan ole niin kyllä suht normaali aikuinen koirakin sopeutuu uuteen tilanteeseen. Blaah, olin nytkin ajatellut että käyn niiden kanssa jäätelöllä, nahka oli siksi mukana. Alkuviikon oli +16C ja tänään +3, ja mulla oli vain fleecehuppari, eikä jäätelökioskia oltu edes tuotu siihen mihin ajattelin, niin ajoin kauppaan ja kotiin.

***

Tiistaina käytiin M&M pentutreffeillä. Paikalla oli kaksi samaa koikkerinpentua, jotka oli maaliskuussa koirakoulun leikkitunnilla, ja ne oli tosi villejä silloin. Ehdin jo miettiä että mitähän tästä tulee, ja päätin että jos Hymni yhtään näyttää siltä että ei oo kivaa niin lähdetään pois. No nyt se olikin just sopivasti isompi sekä henkisesti että fyysisesti ja leikit meni tosi kivasti yksiin!  Ne oli 12-viikkoisia. Toisen kanssa Hymni leikki ja toinen jäi vähän kolmanneksi pyöräksi. Hymni kävi myös moikkaamassa kaikkia ihmisiä, ihan siis omasta aloitteestaan ilman että kukaan edes katsoi sitä. Puolen tunnin ajasta oli ehkä 5min jäljellä, kun tytöillä tuli joku riita ja napattiin ne hetkeksi kiinni. Sen jälkeen Hymniä ei enää huvittanut ollenkaan, nostin sen hetkeksi syliin ja kokeilin vielä laskea uudelleen alas, mutta se vaan luimi ja tuli mun jalkoihin, niin mentiin sitten aitauksen toiselle puolelle hengailemaan. Hyvin pystyi tarjota maahan menoja vaikka muut kaksi jatkoi leikkiä. Oikein hyvä kokemus oli!

Luulen, että hänestä tulee melkoisen tosikko aikuisena, ja tuskin leikkii vieraiden koirien kanssa. Siitä on nytkin jo niin selkeästi nähtävissä että kun se vetää porot nokkaan jostain niin se oli sitten siinä. 😁

Maata näkyvissä

 Lumet on sulaneet vauhdilla ja rapa senkun roiskuu, kun pentu painelee menemään!

Näitä helvetin luita löytyy edelleen joka lenkillä. Lakki on ainoa joka niitä ottaa, ja sekin kyllä irroittaa ja jättää ihan nätisti. Sitten se tulee hakemaan namia ja sanon joka kerta "et koske mua sillä kinttuisella suulla!!!"

"kepissäni roikkuu jotain ylimääräisiä painoja" t. Lakki

Nahqu nauttii

Ekoja lintuja pentu pelkäsi, sittemmin ei oo välittänyt niistä mitään. Isoja juoksuttaisi jos antaisi mutta se on ankarasti kielletty niin hekin on sitten ihan cool.

Välillä vaan kaasu hirttää kiinni, ei voi mitään:

Valitettavasti näyttää siltä että he jakaa monttuintohimon:

He kasautuu 🤍

Hymnos 15 viikkoa ja etsintätaitojen rakentelua

Katselin vanhoja youtube-videoitani ja Lakki on vastaavassa iässä (tai jo pari viikkoa nuorempana) opetellut eukaa purkkiradalla ja esineiden tuontia. Hymni ei ole koskaan ollut tekemisissä hydrolaatin kanssa, eikä se ole harjoitellut noutoa, lelujen palautusta toki hieman. Hymni menee ruuasta niin tiloihin, että sitä ei nyt ainakaan voi palkata ruualla lelujen kanssa, tai tapahtuu kuten Pajulla, ja lelua ei enää oteta. Luulen että sen noutoharjoittelu saa vielä odottaa, vaikka mietin kyllä sulien metsälänttien lisääntyessä että ai miten ihanaa olisi päästä tekemään pentuesineruutua. Sille voisi esitellä noudon jollain puruluulla kuten Pajulle tehtiin. Toisaalta lelu - ruoka - lelu - vaihtarit pitää ajaa sisään joka tapauksessa joskus, niin luulen, että vähän vanhempana se on valmiimpi siihen, että sitten esineen tuonti on helppo vaan sheipata. Pysyyhän ne metsät sitten sulina myöhemminkin!

Hymni alkaa olla nyt siinä vaiheessa, että pitäisi kai vähän miettiä, mitä tekee ja miksi tekee. Sen tulevaa lajivalikoimaa; jos peltojälkeä haluaa pitää mahdollisena, jälkikepit pitäisi opettaa ilmaisemaan maahan menolla. Nosen osalta ilmaisua ei rajaa kuin omat mieltymykset, joten saisiko olla maahan menoa vai tuijotusta vai koskemista? Noseen sama vai eri ilmaisu kuin muualle? Huoh siinäpä taas päätös.

Joitakin viikkoja sitten siirsin pennun etsimään namipalloa ruokakasojen sijaan. Namipallo haisee selkeästi vähemmän, mikä nyt olikin vähän niinkuin se koko pointti, mutta pentu ei osannut spontaanisti lähteä etsimään sitä kun olin piilottanut sen valmiiksi. Leikittiin ensin sillä ja opetin koiralle miten se avataan, ja että se on ylipäätään kiva juttu. Sitten harjoiteltiin kotona niin, että pidin pentua kiinni ja heitin pallon sen nähden lelukasaan, ja pyöräytin koiraa niin että se menetti suoran katsekontaktin ja päästin sen sitten heti etsimään. Näin saatiin nopeasti namipallon etsintä selitettyä hänelle, ja sitten siirryinkin jo tekemään etsintää samalla tavalla kuin ruuan kanssa aloitin; pentu on mun sylissä ja laitetaan pallo piiloon, ja sitten vien pennun johonkin mistä päästän sen etsimään. Kokeilin myös laittaa pennun narulla kiinni seinään, jossa se siis odottaisi ja näkisi kun piilotan pallon, mutta se onnistui rimpuilemaan pannan auki ja karkasi perään. En nyt ihan haluaisi vahvistaa tällaistakaan touhua. Luulen, että se olisi nyt jo ihan valmis siihen, että ei näe koko piilotusta, ja ainakin näissä tutuissa paikoissa lähtisi jo rutiinilla etsimään. Oon myös tehnyt sille nyt vähän kaavaa lähetykseen, mitään käskyä ei ole, mutta pidän pannasta ja näytän kädellä.

Ruokakasojen etsimisen hylkäämiseen oli muitakin syitä. Ensinnäkin tein liikaa sitä, että mulla oli samassa tilassa useita kasoja. Pentu alkoi olla niin kierroksilla, että se kävi ensin etsimässä kaikki ja vasta sitten alkoi syödä, ja sittenkin kun tajusin virheeni ja mulla oli enää yksi kasa per tila, se söi vähän, lähti kuitenkin vielä tarkistamaan onko muuta, ja palasi sitten syömään loppuun. En tiedä oliko sekään oikea ongelma, mutta tämä mua alkoi kiusaamaan niin, että halusin että se loppuu. Nyt voi jo kahden mudin kokemuksella sanoa, että niille se etsiminen on niin itsessään palkitsevaa, että tulee se vaihe kun löytämisellä ei ole mikään kiire muutenkaan. Jos pentu esittää tällaista jo primäärivahvisteella, ruualla, niin hydrolaatille se ei sitten takuulla malta senkään vertaa jäädä. Lisäksi se tosiaan alkoi näyttää enemmän vauhkolta juoksemiselta, kuin tarkalta nuuhkuttelulta, joten ruokien pakkaaminen pallon sisään vähensi hajun määrää juuri sopivasti, että pitää vähän enemmän keskittyä. Pallon avaaminen myös katkaisee etsimiskierteen ja toistaiseksi ainakaan se ei ole kertaakaan hylännyt palloa etsiäkseen jotain lisää. Mietin jossain vaiheessa, että tähän voisi puuttua ihan vaan ottamalla pennun hylkäämän namipallon pois ja antamalla sen tuhrata tyhjässä tilassa minkä haluaa. Se tuntuu kuitenkin tässä vaiheessa aika rajulta ja siltä, että hommaan tulee sellaista painetta, mitä en siihen halua. Toivotaan nyt vaan, että ongelma pysyy poissa pallon kanssa.

Tässä yksi video, ja toinen. Joo, kaivamista tulee, ja kaiken muun ohessa pitäisi ehkä päättää myös onko se ongelma vai ei. Musta se on vaan hauskaa kun hän on melko tomera, mutta nosessahan se on iso virhe ja sinne sitä ei saisi päästää. Toisaalta namipallon ja hydrolaatin etsiminen on sitten tosi eri asioita, ja jotenkin en nyt kuitenkaan osaisi pitää tätä tässä vaiheessa ongelmana. Namipallolla tai millä tahansa valmiilla palkalla lähtökohtaisesti sen saa ottaa kun löytää, ja jos ottaminen vaatii kaivamista niin kaivakoon. Hydrolaatilla taas opetetaan erikseen että siihen ei saa koskea.

"Kolikkopeliä" on tehty nyt kolme treeniä ja joo, piti jo teipata kolikko lattiaan kun se meinasi olla mahassa. Tässä tämän päiväinen sarja, näitä oli yhteensä kolme. Ottaen huomioon mun surkean osumatarkkuuden, nenä hakeutuu kolikolle kuitenkin tosi kivasti jo! Tässä olisi siis pointtina vaan heitellä nameja kohteen päälle niin tiuhaan, että koiran nokka pysyy siinä ja silmätkin mieluummin alas kohdetta kohti, eikä vilkuillen mihinkään. Mitä paremmin osut juuri kohteeseen, sen paremmin se koira tekee, tämä on aivan armotonta. Tässä mulla oli taas turvotettua nappulaa, edelliset oon tehnyt kuivalla, kun en ole enää pennun ruokaa turvottanut, kunnes nyt asiakseni muistin laittaa nappulaa tekeytymään. Kuivat nappulat varsinkin sisällä liukkaalla lattialla kimpoilee ihan mihin sattuu. Parasta olisi, että ne pudota plätsähtää siihen mihin tippuu, eikä hyppää ollenkaan. Nämä turvotetut sitten taas vaan jää kädessä kiinni toisiinsa ja on hankalaa saada noin nopeasti toisella kädellä otettua tasan yksi nappula toisesta kädestä. No, videoltakin näkee että ei se ole niin vakavaa, ja pentu aina palaa kolikolle, vaikka välillä nappula lentää mihin sattuu.

Hymni tarjoaa tässäkin helposti maahan menoa, mutta oon vielä poistanut ne, siis jättänyt palkkaamatta kuono+maahan-yhdistelmiä ja ottanut silloin kolikon hetkeksi pois. Tämähän on negatiivinen rangaistus eli palkkion mahdollisuuden poistaminen, minkä pitäisi vähentää ko. käytöstä, ja Hymni ymmärtää tätä todella hyvin eli tarjoaa sen jälkeen seisten kuonoa. Kolikkopelin (se kohdehan on sitten oikeasti se mitä se koira etsii, hydrolaattipurkki, tai kongi, tai mikä vaan) alkuperäinen idea lienee vain tarjota jakamaton huomio halutulle kohteelle ja saada sitä nopeasti ja tehokkaasti vahvistettua paljon, mutta tällähän voisi helposti opettaa sen ilmaisunkin. Vähän lisää kestoa tuijotukseen, ihan kosketus tai sitten antaa tarjota niitä maahan menoja siihen.

Kolikkopelin nimi on kolikkopeli, eikä sillä siis ole mitään tekemistä kolikon kanssa. Mulla nyt sattumalta on kirjaimellisesti kolikko, kun en osannut päättää millä aloittaisin. Nykyään se kongi on muodissa noseharrastajienkin keskuudessa ja mua ärsyttää kaikki muoti-ilmiöt. On totta, että kongilla on selviä etuja hydrolaattiin verrattuna; kiinteä esine haisee eri tavalla kuin haihtuva liuos, ja lisäksi kongia on helppo leikata pienemmiksi paloiksi jolloin hajun määrääkin voi hallita. Kongi ei tarkoitan tässä sellaista kokonaista kongia, tai toki sillä voi aloittaa, mutta sitten se leikellään palasiksi ja pienimmät voi olla niin pieniä, että hyvä että näet niitä itse. Sillä saa sitten kivaa syvänuuhkutusta aikaiseksi, kun opettaa koiran etsimään niitä. Jos kouluttaa jotain työkoiraa niin sillä voi olla merkitys, mutta nosessa ajattelen itse, että aivan turha vaiva. Tiedän myös nosekoiria, joilla aika ei tahdo riittää, kun ne nuuhkuttaa niin helvetin huolella ja hitaasti.

Mun kaikki koirat on opetettu suoraan hydrolaatille. Töppöinen aloitti nosen ollessaan jotain 10v ja se toki oli siihen mennessä etsinyt jo vaikka mitä muuta. Lakki ja Paju aloitti pentuina ja opiskeli suoraan hydrolaatin ilman mitään harjoitushajua. Mutta koska uutta on hauskaa oppia itse niin en tiedä... oon niin jäärä että vituttaa pelkkä ajatus kongista, mutta voisihan vaikka noita kolikoita käyttää alkuun. Toisaalta kolikkoa ei saa paloiteltua ja tollanen on aika iso, ei ehkä niinkään että se haisisi mun tarpeisiin liikaa, mutta sitä ei saa esim. reikätiiliin piiloon kun se ei mahdu sinne. Namipallollakin voi tehdä monenlaisia asioita, mutta sitä nyt ei varsin saa mihinkään piiloon, niin se ei pelkästään riitä. Hymni ei vielä osaa yhtään etsiä silmillä, mutta sekin vaihe varmasti vielä tulee.

Oon ollut ihan todella laiska ja toistoja on vähän. Pentu kyllä tekisi enemmänkin, mutta mihinkäs tässä olisi kiire. Jotenkin luontevasti tulee sellainen jaksottainen treenaus, että esim. pari päivää tehdään joka ruualla jotain aiheeseen liittyvää, ja sitten saattaa mennä viikko ettei tehdä ollenkaan.

***

Muuten 15 viikon Hymni jaksaa hyvin lenkkeillä meidän normi arkilenkin (~3,5km, 45min), mutta en oo kyllä joka päivä ottanut sitä sinne mukaan. En kyllä työpäivinä joka päivä edes lenkkeille, tai viime viikollakin kävin usein aamuisin 20-30min kierroksen lähipellolla ja sitten töiden jälkeen oltiin vaan pihalla. Joka tapauksessa siis olen vielä rajoittanut sen menoa ettei se liikaa rasitu. Sinänsä pentuhan ei  mene rikki omaehtoisesta liikunnasta, mutta se omaehtoinen on sitä pihalla oloa, ei porukalla lenkillä, missä se ei ehkä osaa ilmaista kun ei enää jaksa, ja "ylittää voimansa" kun pakko pysyä muiden mukana. Eihän tuollainen kevyt ja terve rotu siitäkään rikki mene, jos niin joskus käykin, mutta joka tapauksessa minusta on tässä vaiheessa parempi lenkkeillä mieluummin vähän vähän kuin yhtään liikaa.

Rupesin myös puuttumaan ääneen käyttöön lenkille lähtiessä ja leikkiessä. Ei jaksa sellaista hullua huutoa ja se on tällä hetkellä Hymni josta eniten ääntä lähtee. Saa nähdä onnistuuko tämä. Mun koirathan ei oikein kukaan ei oppineet sitä että voit leikkiä mutta oo hiljaa, ja ne lakkaa sitten kokonaan leikkimästä. Hymnillä se lähtö on sellaista että se roikkuu Lakissa ja rähisee sille, tai juoksee Pajun perässä, törmäilee siihen ja räksyttää sen naamalle, niin ei sinänsä haittaisi vaikka lopettaisi tuollaiset hommat kokonaan.

Pentu ei enää nuku öitä niin hyvin kuin tullessa, ja oon miettinyt oonko mä vahingossa vahvistanut tuota. Tuntuu että unta ei vaan riitä niin paljon, ja sitten se alkaa touhuilla omiaan. Se kyllä touhuaa niin nätisti, että ei se mua haittaa (nukun toki korvatulpissa koska muuten herään jokaisen koiran jokaiseen kyljen kääntöön), mutta monesti kun herään muuten niin jaaha sillä onkin joku projekti just menossa. Aamuisin se myös usein nousee sängyn laidalle tökkimään mua, siinä oon varonut että "en herää". Sänkyyn se ei vieläkään pääse ja sitten kun alkaa pääsemään, ei saa tulla. Työpäivisin se sen sijaan edelleen nukkuu tosi hyvin ja paljon, joten luulen, että unen kokonaismäärä nyt vaan jakautuu tälleen. Paju ja muistaakseni Lakkikin taas oli aika eri maata ja Paju ainakin oli öisin ihan tainnoksissa mutta mitään päikkäreitä se ei juuri ehtinyt ottaa ollenkaan.

Hymni on edelleen työpäivät yksin omassa tilassa. En usko, että isoja tarttee enää sen takia eristää, ettei pienin mene vahingossa rikki, mutta lähinnä noiden uniasioiden takia olen antanut vielä olla. Jos ne päästää yhteen, veikkaan että sitten ei enää maltakaan niin paljoa nukkua. Mitään haittaa tai vaivaa yhden portin laittamisesta ei ole, niin tiedä vaikka antaisi mennä koko vuoden tälleen.

Pientä pöhkimistä se on aloitellut, lähinnä sisällä, jos ulkoa kuuluu jotain outoja ääniä. Yksi päivä tuhisi olkkarista kissalle joka kylppärissä kuopi hiekkalaatikon reunoja. Isot kun ei lähde mukaan, niin tietää, että jotain höpöä se on. Lähinnä siis auton tuleminen pihaan on sellainen mitä isotkin kommentoi, ja saa kommentoida, että huomaan itse.

Tarpeensa se tekee edelleen lähes joka yö sisälle, pissaa varsinkin saattaa olla melko paljon, siis normaaleja lätäköitä mutta useita. Mutta jos se touhuilee niin tulee jano ja sitten pissattaa. Kakat onneksi pääosin eteiseen eli selkeästi pyrkii jo mahdollisimman kauas, niin en välttämättä herää paskan käryyn. Sama tilanne työpäivisin.

Silmämääräisesti Hymni alkaa olla nyt selvästi Pajua korkeampi.

Ja vielä yksi juttu, mistä oon ollut tyytyväinen: pentua ei ole koskaan kytketty lenkillä eikä sille vapaaksi pääseminen ole mikään juttu, kun se on aina vapaana. Kaikille tulee jossain vaiheessa se lälläspieru entäs jos en annakaan kiinni / tule autoon -vaihe, mutta ehkä tälle ei! Toisaalta se toinen puoli että tuota remmissä kävelyä voisi asiakseen jossain vaiheessa vähän harjoitella...

Vihdoinkin hän on päässyt nahkiaisenmutkaan 🥰

Bileet

Kyseli sekä siskon omistaja, että naapureiden tyttö leikkiseuraa, niin satutin heidät samalle illalle, ja johan oli melkoinen pössäkkä! Kumpikin siis käynyt erikseen useita kertoja täällä. Oltiin eka hetki pihalla tällä kokoonpanolla, ja sitten lähdettiin lenkille. Sinne otettiin vielä Hessu-briardi mukaan. Se ei ole nähnyt mun koiria koskaan, ja arvelin että Paju on ihan ok mutta Lakkia pelottaa jättiläismäinen musta koira ja se siksi räyhää. Lakki sai muutenkin jäädä kotiin, kun se valitettavasti vain raiskaa sekä Viliä (pyrtsi) että Mesiä (Hymnin sisko) ja nyt ei jaksanut sellaista. Kaikki kävi niin kierroksilla että Paju ja Hessu meinasi turahtaa toisilleen, ja otin Pajunkin hetkeksi hihnaan. Vähän myöhemmin se sai mennä vapaana, vahdin vain ettei mene Hessun luokse. Paju on niin järkevä että tällainen on sen kanssa helppoa. Lakki jäi yksin ulvomaan kotiin.

Vilikin joutui sitten olemaan aika paljon hihnassa, kun se pyöritteli Mesiä niin rumasti. Mesiä ei haitannut mutta kokoeroa on vielä sen verran että ei hyvä siksi. Vili on siskoja pari kuukautta vanhempi. Tosi jännä, miten paljon laumadynamiikka muuttuu sillä ketä on mukana; viimeeksi kun oli Vili, Lakki, Paju ja Hymni, niin Lakki piti Vilin niin kiireisenä että se ei ehtinyt ollenkaan härkkiä Hymniä. Ja nyt kun Vili pantiin kiinni, siskot alkoi heti nujuta keskenään. Paju paineli edellä kuseskelemassa ja Hessu tuli vikana hihnassa ja mietti varmaan että jumalauta mikä sirkus! Pitäisi joskus valoisalla käydä asiakseen Lakin ja Hessun kanssa remmilenkillä, olisi kiva jos ne tottuisi toisiinsa sen verran että voisi yhdessä lenkkeillä. Lakki ei ole mikään tappelija eikä riitapukari ja uskon että se voisi ihan hyvin tulla vieraan uroksen kanssa toimeen, mutta sitä tosiaan varmasti pelottaa Hessun näköinen kaveri ja siksi se takuulla ensin rähisee sille. Jos he löytäisi toisensa niin kerrankin olisi riittävän iso ja raju leikkikaveri Lakillekin.