Maata näkyvissä

 Lumet on sulaneet vauhdilla ja rapa senkun roiskuu, kun pentu painelee menemään!

Näitä helvetin luita löytyy edelleen joka lenkillä. Lakki on ainoa joka niitä ottaa, ja sekin kyllä irroittaa ja jättää ihan nätisti. Sitten se tulee hakemaan namia ja sanon joka kerta "et koske mua sillä kinttuisella suulla!!!"

"kepissäni roikkuu jotain ylimääräisiä painoja" t. Lakki

Nahqu nauttii

Ekoja lintuja pentu pelkäsi, sittemmin ei oo välittänyt niistä mitään. Isoja juoksuttaisi jos antaisi mutta se on ankarasti kielletty niin hekin on sitten ihan cool.

Välillä vaan kaasu hirttää kiinni, ei voi mitään:

Valitettavasti näyttää siltä että he jakaa monttuintohimon:

He kasautuu 🤍

Hymnos 15 viikkoa ja etsintätaitojen rakentelua

Katselin vanhoja youtube-videoitani ja Lakki on vastaavassa iässä (tai jo pari viikkoa nuorempana) opetellut eukaa purkkiradalla ja esineiden tuontia. Hymni ei ole koskaan ollut tekemisissä hydrolaatin kanssa, eikä se ole harjoitellut noutoa, lelujen palautusta toki hieman. Hymni menee ruuasta niin tiloihin, että sitä ei nyt ainakaan voi palkata ruualla lelujen kanssa, tai tapahtuu kuten Pajulla, ja lelua ei enää oteta. Luulen että sen noutoharjoittelu saa vielä odottaa, vaikka mietin kyllä sulien metsälänttien lisääntyessä että ai miten ihanaa olisi päästä tekemään pentuesineruutua. Sille voisi esitellä noudon jollain puruluulla kuten Pajulle tehtiin. Toisaalta lelu - ruoka - lelu - vaihtarit pitää ajaa sisään joka tapauksessa joskus, niin luulen, että vähän vanhempana se on valmiimpi siihen, että sitten esineen tuonti on helppo vaan sheipata. Pysyyhän ne metsät sitten sulina myöhemminkin!

Hymni alkaa olla nyt siinä vaiheessa, että pitäisi kai vähän miettiä, mitä tekee ja miksi tekee. Sen tulevaa lajivalikoimaa; jos peltojälkeä haluaa pitää mahdollisena, jälkikepit pitäisi opettaa ilmaisemaan maahan menolla. Nosen osalta ilmaisua ei rajaa kuin omat mieltymykset, joten saisiko olla maahan menoa vai tuijotusta vai koskemista? Noseen sama vai eri ilmaisu kuin muualle? Huoh siinäpä taas päätös.

Joitakin viikkoja sitten siirsin pennun etsimään namipalloa ruokakasojen sijaan. Namipallo haisee selkeästi vähemmän, mikä nyt olikin vähän niinkuin se koko pointti, mutta pentu ei osannut spontaanisti lähteä etsimään sitä kun olin piilottanut sen valmiiksi. Leikittiin ensin sillä ja opetin koiralle miten se avataan, ja että se on ylipäätään kiva juttu. Sitten harjoiteltiin kotona niin, että pidin pentua kiinni ja heitin pallon sen nähden lelukasaan, ja pyöräytin koiraa niin että se menetti suoran katsekontaktin ja päästin sen sitten heti etsimään. Näin saatiin nopeasti namipallon etsintä selitettyä hänelle, ja sitten siirryinkin jo tekemään etsintää samalla tavalla kuin ruuan kanssa aloitin; pentu on mun sylissä ja laitetaan pallo piiloon, ja sitten vien pennun johonkin mistä päästän sen etsimään. Kokeilin myös laittaa pennun narulla kiinni seinään, jossa se siis odottaisi ja näkisi kun piilotan pallon, mutta se onnistui rimpuilemaan pannan auki ja karkasi perään. En nyt ihan haluaisi vahvistaa tällaistakaan touhua. Luulen, että se olisi nyt jo ihan valmis siihen, että ei näe koko piilotusta, ja ainakin näissä tutuissa paikoissa lähtisi jo rutiinilla etsimään. Oon myös tehnyt sille nyt vähän kaavaa lähetykseen, mitään käskyä ei ole, mutta pidän pannasta ja näytän kädellä.

Ruokakasojen etsimisen hylkäämiseen oli muitakin syitä. Ensinnäkin tein liikaa sitä, että mulla oli samassa tilassa useita kasoja. Pentu alkoi olla niin kierroksilla, että se kävi ensin etsimässä kaikki ja vasta sitten alkoi syödä, ja sittenkin kun tajusin virheeni ja mulla oli enää yksi kasa per tila, se söi vähän, lähti kuitenkin vielä tarkistamaan onko muuta, ja palasi sitten syömään loppuun. En tiedä oliko sekään oikea ongelma, mutta tämä mua alkoi kiusaamaan niin, että halusin että se loppuu. Nyt voi jo kahden mudin kokemuksella sanoa, että niille se etsiminen on niin itsessään palkitsevaa, että tulee se vaihe kun löytämisellä ei ole mikään kiire muutenkaan. Jos pentu esittää tällaista jo primäärivahvisteella, ruualla, niin hydrolaatille se ei sitten takuulla malta senkään vertaa jäädä. Lisäksi se tosiaan alkoi näyttää enemmän vauhkolta juoksemiselta, kuin tarkalta nuuhkuttelulta, joten ruokien pakkaaminen pallon sisään vähensi hajun määrää juuri sopivasti, että pitää vähän enemmän keskittyä. Pallon avaaminen myös katkaisee etsimiskierteen ja toistaiseksi ainakaan se ei ole kertaakaan hylännyt palloa etsiäkseen jotain lisää. Mietin jossain vaiheessa, että tähän voisi puuttua ihan vaan ottamalla pennun hylkäämän namipallon pois ja antamalla sen tuhrata tyhjässä tilassa minkä haluaa. Se tuntuu kuitenkin tässä vaiheessa aika rajulta ja siltä, että hommaan tulee sellaista painetta, mitä en siihen halua. Toivotaan nyt vaan, että ongelma pysyy poissa pallon kanssa.

Tässä yksi video, ja toinen. Joo, kaivamista tulee, ja kaiken muun ohessa pitäisi ehkä päättää myös onko se ongelma vai ei. Musta se on vaan hauskaa kun hän on melko tomera, mutta nosessahan se on iso virhe ja sinne sitä ei saisi päästää. Toisaalta namipallon ja hydrolaatin etsiminen on sitten tosi eri asioita, ja jotenkin en nyt kuitenkaan osaisi pitää tätä tässä vaiheessa ongelmana. Namipallolla tai millä tahansa valmiilla palkalla lähtökohtaisesti sen saa ottaa kun löytää, ja jos ottaminen vaatii kaivamista niin kaivakoon. Hydrolaatilla taas opetetaan erikseen että siihen ei saa koskea.

"Kolikkopeliä" on tehty nyt kolme treeniä ja joo, piti jo teipata kolikko lattiaan kun se meinasi olla mahassa. Tässä tämän päiväinen sarja, näitä oli yhteensä kolme. Ottaen huomioon mun surkean osumatarkkuuden, nenä hakeutuu kolikolle kuitenkin tosi kivasti jo! Tässä olisi siis pointtina vaan heitellä nameja kohteen päälle niin tiuhaan, että koiran nokka pysyy siinä ja silmätkin mieluummin alas kohdetta kohti, eikä vilkuillen mihinkään. Mitä paremmin osut juuri kohteeseen, sen paremmin se koira tekee, tämä on aivan armotonta. Tässä mulla oli taas turvotettua nappulaa, edelliset oon tehnyt kuivalla, kun en ole enää pennun ruokaa turvottanut, kunnes nyt asiakseni muistin laittaa nappulaa tekeytymään. Kuivat nappulat varsinkin sisällä liukkaalla lattialla kimpoilee ihan mihin sattuu. Parasta olisi, että ne pudota plätsähtää siihen mihin tippuu, eikä hyppää ollenkaan. Nämä turvotetut sitten taas vaan jää kädessä kiinni toisiinsa ja on hankalaa saada noin nopeasti toisella kädellä otettua tasan yksi nappula toisesta kädestä. No, videoltakin näkee että ei se ole niin vakavaa, ja pentu aina palaa kolikolle, vaikka välillä nappula lentää mihin sattuu.

Hymni tarjoaa tässäkin helposti maahan menoa, mutta oon vielä poistanut ne, siis jättänyt palkkaamatta kuono+maahan-yhdistelmiä ja ottanut silloin kolikon hetkeksi pois. Tämähän on negatiivinen rangaistus eli palkkion mahdollisuuden poistaminen, minkä pitäisi vähentää ko. käytöstä, ja Hymni ymmärtää tätä todella hyvin eli tarjoaa sen jälkeen seisten kuonoa. Kolikkopelin (se kohdehan on sitten oikeasti se mitä se koira etsii, hydrolaattipurkki, tai kongi, tai mikä vaan) alkuperäinen idea lienee vain tarjota jakamaton huomio halutulle kohteelle ja saada sitä nopeasti ja tehokkaasti vahvistettua paljon, mutta tällähän voisi helposti opettaa sen ilmaisunkin. Vähän lisää kestoa tuijotukseen, ihan kosketus tai sitten antaa tarjota niitä maahan menoja siihen.

Kolikkopelin nimi on kolikkopeli, eikä sillä siis ole mitään tekemistä kolikon kanssa. Mulla nyt sattumalta on kirjaimellisesti kolikko, kun en osannut päättää millä aloittaisin. Nykyään se kongi on muodissa noseharrastajienkin keskuudessa ja mua ärsyttää kaikki muoti-ilmiöt. On totta, että kongilla on selviä etuja hydrolaattiin verrattuna; kiinteä esine haisee eri tavalla kuin haihtuva liuos, ja lisäksi kongia on helppo leikata pienemmiksi paloiksi jolloin hajun määrääkin voi hallita. Kongi ei tarkoitan tässä sellaista kokonaista kongia, tai toki sillä voi aloittaa, mutta sitten se leikellään palasiksi ja pienimmät voi olla niin pieniä, että hyvä että näet niitä itse. Sillä saa sitten kivaa syvänuuhkutusta aikaiseksi, kun opettaa koiran etsimään niitä. Jos kouluttaa jotain työkoiraa niin sillä voi olla merkitys, mutta nosessa ajattelen itse, että aivan turha vaiva. Tiedän myös nosekoiria, joilla aika ei tahdo riittää, kun ne nuuhkuttaa niin helvetin huolella ja hitaasti.

Mun kaikki koirat on opetettu suoraan hydrolaatille. Töppöinen aloitti nosen ollessaan jotain 10v ja se toki oli siihen mennessä etsinyt jo vaikka mitä muuta. Lakki ja Paju aloitti pentuina ja opiskeli suoraan hydrolaatin ilman mitään harjoitushajua. Mutta koska uutta on hauskaa oppia itse niin en tiedä... oon niin jäärä että vituttaa pelkkä ajatus kongista, mutta voisihan vaikka noita kolikoita käyttää alkuun. Toisaalta kolikkoa ei saa paloiteltua ja tollanen on aika iso, ei ehkä niinkään että se haisisi mun tarpeisiin liikaa, mutta sitä ei saa esim. reikätiiliin piiloon kun se ei mahdu sinne. Namipallollakin voi tehdä monenlaisia asioita, mutta sitä nyt ei varsin saa mihinkään piiloon, niin se ei pelkästään riitä. Hymni ei vielä osaa yhtään etsiä silmillä, mutta sekin vaihe varmasti vielä tulee.

Oon ollut ihan todella laiska ja toistoja on vähän. Pentu kyllä tekisi enemmänkin, mutta mihinkäs tässä olisi kiire. Jotenkin luontevasti tulee sellainen jaksottainen treenaus, että esim. pari päivää tehdään joka ruualla jotain aiheeseen liittyvää, ja sitten saattaa mennä viikko ettei tehdä ollenkaan.

***

Muuten 15 viikon Hymni jaksaa hyvin lenkkeillä meidän normi arkilenkin (~3,5km, 45min), mutta en oo kyllä joka päivä ottanut sitä sinne mukaan. En kyllä työpäivinä joka päivä edes lenkkeille, tai viime viikollakin kävin usein aamuisin 20-30min kierroksen lähipellolla ja sitten töiden jälkeen oltiin vaan pihalla. Joka tapauksessa siis olen vielä rajoittanut sen menoa ettei se liikaa rasitu. Sinänsä pentuhan ei  mene rikki omaehtoisesta liikunnasta, mutta se omaehtoinen on sitä pihalla oloa, ei porukalla lenkillä, missä se ei ehkä osaa ilmaista kun ei enää jaksa, ja "ylittää voimansa" kun pakko pysyä muiden mukana. Eihän tuollainen kevyt ja terve rotu siitäkään rikki mene, jos niin joskus käykin, mutta joka tapauksessa minusta on tässä vaiheessa parempi lenkkeillä mieluummin vähän vähän kuin yhtään liikaa.

Rupesin myös puuttumaan ääneen käyttöön lenkille lähtiessä ja leikkiessä. Ei jaksa sellaista hullua huutoa ja se on tällä hetkellä Hymni josta eniten ääntä lähtee. Saa nähdä onnistuuko tämä. Mun koirathan ei oikein kukaan ei oppineet sitä että voit leikkiä mutta oo hiljaa, ja ne lakkaa sitten kokonaan leikkimästä. Hymnillä se lähtö on sellaista että se roikkuu Lakissa ja rähisee sille, tai juoksee Pajun perässä, törmäilee siihen ja räksyttää sen naamalle, niin ei sinänsä haittaisi vaikka lopettaisi tuollaiset hommat kokonaan.

Pentu ei enää nuku öitä niin hyvin kuin tullessa, ja oon miettinyt oonko mä vahingossa vahvistanut tuota. Tuntuu että unta ei vaan riitä niin paljon, ja sitten se alkaa touhuilla omiaan. Se kyllä touhuaa niin nätisti, että ei se mua haittaa (nukun toki korvatulpissa koska muuten herään jokaisen koiran jokaiseen kyljen kääntöön), mutta monesti kun herään muuten niin jaaha sillä onkin joku projekti just menossa. Aamuisin se myös usein nousee sängyn laidalle tökkimään mua, siinä oon varonut että "en herää". Sänkyyn se ei vieläkään pääse ja sitten kun alkaa pääsemään, ei saa tulla. Työpäivisin se sen sijaan edelleen nukkuu tosi hyvin ja paljon, joten luulen, että unen kokonaismäärä nyt vaan jakautuu tälleen. Paju ja muistaakseni Lakkikin taas oli aika eri maata ja Paju ainakin oli öisin ihan tainnoksissa mutta mitään päikkäreitä se ei juuri ehtinyt ottaa ollenkaan.

Hymni on edelleen työpäivät yksin omassa tilassa. En usko, että isoja tarttee enää sen takia eristää, ettei pienin mene vahingossa rikki, mutta lähinnä noiden uniasioiden takia olen antanut vielä olla. Jos ne päästää yhteen, veikkaan että sitten ei enää maltakaan niin paljoa nukkua. Mitään haittaa tai vaivaa yhden portin laittamisesta ei ole, niin tiedä vaikka antaisi mennä koko vuoden tälleen.

Pientä pöhkimistä se on aloitellut, lähinnä sisällä, jos ulkoa kuuluu jotain outoja ääniä. Yksi päivä tuhisi olkkarista kissalle joka kylppärissä kuopi hiekkalaatikon reunoja. Isot kun ei lähde mukaan, niin tietää, että jotain höpöä se on. Lähinnä siis auton tuleminen pihaan on sellainen mitä isotkin kommentoi, ja saa kommentoida, että huomaan itse.

Tarpeensa se tekee edelleen lähes joka yö sisälle, pissaa varsinkin saattaa olla melko paljon, siis normaaleja lätäköitä mutta useita. Mutta jos se touhuilee niin tulee jano ja sitten pissattaa. Kakat onneksi pääosin eteiseen eli selkeästi pyrkii jo mahdollisimman kauas, niin en välttämättä herää paskan käryyn. Sama tilanne työpäivisin.

Silmämääräisesti Hymni alkaa olla nyt selvästi Pajua korkeampi.

Ja vielä yksi juttu, mistä oon ollut tyytyväinen: pentua ei ole koskaan kytketty lenkillä eikä sille vapaaksi pääseminen ole mikään juttu, kun se on aina vapaana. Kaikille tulee jossain vaiheessa se lälläspieru entäs jos en annakaan kiinni / tule autoon -vaihe, mutta ehkä tälle ei! Toisaalta se toinen puoli että tuota remmissä kävelyä voisi asiakseen jossain vaiheessa vähän harjoitella...

Vihdoinkin hän on päässyt nahkiaisenmutkaan 🥰

Bileet

Kyseli sekä siskon omistaja, että naapureiden tyttö leikkiseuraa, niin satutin heidät samalle illalle, ja johan oli melkoinen pössäkkä! Kumpikin siis käynyt erikseen useita kertoja täällä. Oltiin eka hetki pihalla tällä kokoonpanolla, ja sitten lähdettiin lenkille. Sinne otettiin vielä Hessu-briardi mukaan. Se ei ole nähnyt mun koiria koskaan, ja arvelin että Paju on ihan ok mutta Lakkia pelottaa jättiläismäinen musta koira ja se siksi räyhää. Lakki sai muutenkin jäädä kotiin, kun se valitettavasti vain raiskaa sekä Viliä (pyrtsi) että Mesiä (Hymnin sisko) ja nyt ei jaksanut sellaista. Kaikki kävi niin kierroksilla että Paju ja Hessu meinasi turahtaa toisilleen, ja otin Pajunkin hetkeksi hihnaan. Vähän myöhemmin se sai mennä vapaana, vahdin vain ettei mene Hessun luokse. Paju on niin järkevä että tällainen on sen kanssa helppoa. Lakki jäi yksin ulvomaan kotiin.

Vilikin joutui sitten olemaan aika paljon hihnassa, kun se pyöritteli Mesiä niin rumasti. Mesiä ei haitannut mutta kokoeroa on vielä sen verran että ei hyvä siksi. Vili on siskoja pari kuukautta vanhempi. Tosi jännä, miten paljon laumadynamiikka muuttuu sillä ketä on mukana; viimeeksi kun oli Vili, Lakki, Paju ja Hymni, niin Lakki piti Vilin niin kiireisenä että se ei ehtinyt ollenkaan härkkiä Hymniä. Ja nyt kun Vili pantiin kiinni, siskot alkoi heti nujuta keskenään. Paju paineli edellä kuseskelemassa ja Hessu tuli vikana hihnassa ja mietti varmaan että jumalauta mikä sirkus! Pitäisi joskus valoisalla käydä asiakseen Lakin ja Hessun kanssa remmilenkillä, olisi kiva jos ne tottuisi toisiinsa sen verran että voisi yhdessä lenkkeillä. Lakki ei ole mikään tappelija eikä riitapukari ja uskon että se voisi ihan hyvin tulla vieraan uroksen kanssa toimeen, mutta sitä tosiaan varmasti pelottaa Hessun näköinen kaveri ja siksi se takuulla ensin rähisee sille. Jos he löytäisi toisensa niin kerrankin olisi riittävän iso ja raju leikkikaveri Lakillekin.

SISA2

Lakki oman seuran nosekokeissa paikallisella VPK:lla. Koepaikan pihaan ei saa pysäköidä siltä varalta että tulee hälytys, ja auton voi joutua jättämään ties minne ja kävelemään sieltä. Lähtölistat tuli edellisenä päivänä ja Lakki oli 15 koiran kokeessa viimeinen, eli siellä todellakin menisi koko päivä, eikä voisi poistua aiemmin (mikä on mun mielestä epäurheilijamaista ja typerää, mutta silti olisin voinut lohduttautua sillä tiedolla että se mahis on). Nyt ihmettelen taas miksi mä ilmoitan ketään mihinkään, kun taas kirjoitan tänne, että vitutti ihan kauheasti ja teki mieli ilmoittaa että ei olla tulossa.

No lopulta ne kaikki autot mahtui koepaikan vastapäätä parkkiin, mutta oli niin tiivistä että piti vetää maha sisään aina kun tuli tai meni omaan autoonsa. Ja tuli yksi juoksunarttu joten Lakkikaan ei ollut enää kuin toiseksi viimeinen. Ja onneksi se koekin alkoi vasta klo 11 niin ei tarttenut ihan kuudelta herätä.

Koepaikka oli kivan erilainen ja alueetkin näytti kivoilta. Kaikki muut toivoi että ei tule hälytystä, ettei koe keskeydy. Minä toivoin että tulisi, että näkisin kuinka nopeasti ne lähtee. 😁 Ihan sama vaikka mun suoritusvuorolla! Kuulemma jos niin kävisi, käynnissä oleva suoritus tehdään loppuun mutta sitten koe ei jatku ennen kuin tilanne on ohi.

1. toimisto, kaksi piiloa, 2:30 min

Sai etsiä vapaana ja Lakki työskenteli tosi kivasti. En kyllä enää muista tästä paljoa mitään, taisi ottaa muovikorin ekana? Tuntui helpolta, eli koira löysi heti mennessään molemmat itse, ei tarttenut ohjata sitä mihinkään eikä murehtia että se on käynyt joka paikassa eikä mitään löydy. Lakin aika 0:58. Tämän molemmat piilot löysi kaikki.

2. toimisto, kaksi piiloa, 3:00 min

Tämänkin sai etsiä vapaana ja tässäkin Lakki työskenteli tosi kivasti. Se reagoi takimmaisen pöytärivin kohdalla pöydän ja ikkunan välissä tosi vahvasti, suorastaan hullaantui, ja etsi itse korkeaa sieltä. Sitten se valui pöydän ali tuonne keskimmäiseen pöytään jonka tuolista ilmaisu. Sen jälkeen ehdittiin käydä koko tila läpi eikä mitään, ja alkoi jo vähän kuumottaa. Koska koira oli reagoinut siellä nurkassa niin voimakkaasti, palautin sen vielä sinne ja tutkimaan ikkunaseinää paremmin, jos siellä olisi toinenkin. Sieltä se sitten otti verhon nurkasta piilon, annoin sen aika kauan tökkiä sitä kun se ei ollut itse tyytyväinen. Se kääntyy katsomaan mua kun on valinnut paikan, ja nyt se vain jatkoi heiluvan verhon tökkimistä. 30s jäljellä oli jo mennyt ja vahdin kuitenkin mielessä ettei aika lopu. Olisi kuulemma voinut uskoa aiemminkin. Lakin aika 2:45. Tästä löysi vain neljä koiraa molemmat. Mulle pisteet hyvästä koiran lukemisesta että ymmärsin että se aluksi hullaantui koska siinä oli kaksi pilveä.

Odotellessa Hymni treffasi parkkiksella Mervin Suloa ja naurettiin että taas meillä on pennut samaan aikaan. Hymni myös näki kaikkea uutta: ainakin polkupyörä ja lastenvaunut ja kävelevä taapero meni ohi. Koepaikan parkkiksella on myös tosi hyvä katsella kun eri näköiset koirat tulee ja menee ja opetella että otetaan kontakti ohjaajaan kun bongataan koira. Muutama ihminen olisi halunnut moikata pentua, ja sanoin että sopii yrittää jos se itse tulee sun luo. Ei mennyt. En tiedä mikä siinäkin on, kun itselle tulee sellainen olo, että sori nyt kun tää on tällainen. Mulle on aivan herttaisen yhdentekevää kuinka paljon mun koirat tykkää ventovieraista ja haluaa moikkailla sellaisia, mutta jotenkin silti nyt tuntuu siltä että koira on jotenkin huono jos se ei halua mennä. Koiraihmisethän kysyy aina että saako sitä moikata ennen kuin on kyykyssä, niin voisi kai sitä vaan sanoa että ei saa, se ei halua. Tähän mennessä on jo sen verran kokemusta että yleensä se, että halutonta pentua ventovieras houkuttelee, ei johda aikuisena mihinkään hyvään. Vaikka Hymni onkin tosi erilainen kuin sekä töppöinen että Lakki oli.

ekaa vuoroa odottamassa. Mentäis jo eikä kuvattais!

sisälläkin pitää odottaa

tokalle kierrokselle menossa

Olin ajatellut käydä suoritusten välissä eläinkaupassa punnitsemassa pennun ja ehkä ostamassa jotain evästä, kun mitään en ollut syönyt, mutta ei siitä ahtaasta välistä uskaltanut peruuttaa pois ja mitä jos joku olisi tullut siihen sillä aikaa. Istuin sitten osan aikaa autossa. Aamulla paistoi aurinko ja oli nollakeli, se tuntui jopa siltä että se lämmitti autoa. Päivällä se meni pilveen ja alkoi ihan kauhea tuuli, niin ulkona ei viitsinyt kauheasti olla.

3.oleskelutila, kaksi piiloa, 4:00 min

Nämä oli alakerrassa ja täällä piti olla liinassa. Lakki oli hyvillä mielin menossa sisälle toisellekin kierrokselle, mutta jotain tapahtui ja mua lakkasi huvittamasta. Ehkä koira reagoi minuun, tai ehkä muuten vaan, kun tämähän se meidän tilanne on, mutta siitä tuli taas sellainen patisteltava että se etsi hetken ja kääntyi kysymään että mitä mä nyt teen. Tiuskaisin sille aika rumasti että mene nyt etsimään siitä ja lopeta se pyöriminen ja sitten tuli vaan entistä pahempi mieli ja olisin voinut itkeä. No eka löytö aika nopeasti kaapin alaosasta, selkeä saavuttamaton, ja annoin koiran tarpeettoman kauan mallata sitä vaikka arvasin että ei se tule tarkkaa kohtaa löytämään kun sitä ei ole ja se on syvällä. Sitten vein sen joka väliin ja se vitun liinakin jäi moneen kohtaan kiinni, mutta ei missään mitään, joten arvelin, että koska hajut on levinneet ihan hyvin niin sen täytyy olla jossain missä se nenä ei ole vielä käynyt. Lakki palasi toistuvasti hyppimään pöytäloossiin sohville ja sinne me nytkin jäätiin. Aika oli loppumassa ja olin päättänyt että en sano enää mitään, en koirallekaan, ja ihan turha niitä miinus kakkosia on ottaa arvauksista. No vikat kymmenen sekuntia se koira sitten ilmaisi mulle sitä piiloa eri kulmista ja katsoin vaan että joo siinähän se on mutta olkoon. Enkä sanonut mitään. Jälkeen päin kun kaikki kysyi että miksi en, niin en minä osannut niille perustella. Että mua lakkasi huvittamasta ja toivoin että en edes olisi täällä. Mitä väliä. Kuka haluaa tällaisella väkisin räpelletyllä esityksellä edes mitään löytöjä.

Kehuin kuitenkin koiraa ja se onnellistui ja kaikkia nauratti se. Tai ei mua.

Tämän molemmat piilot löysi reilu puolet.

4. baari ja kuntosali, kaksi piiloa, 3:30 min

Tänne lähtiessä sanoin koiralle että olis kiva että menisit edellä, ja päätin että jos se ei lähde niin kävelen ulos täältä ja antaa olla, minä en sitä rupea patistelemaan. No sehän sitten oli taas melko normaali itsensä ja etsi itse. Eka löytö alueen keskeltä kuntosalilaitteen painopinosta ja sitten koira halusi palata alkuun, missä se nuohosi baaritiskiä vasemmalla. Selkeä korkea. Ei ruvennut löytymään niin mietin että siinä oikealla oli kanssa korkea tiski ja tuoleja ja pyysin koiran sinne katsomaan, niin siinähän se. Lakin aika 2:19, tämän löysi muutamaa vajaa kaikki.

Sellasta paskaa. Joku ongelmahan tässä on. Nyt ei riitä että mulla on Pajun kanssa sellainen olo, että anteeksi että mekin ollaan täällä, ja syyllisyys siitä että viedään jonkun muun koepaikka. Siltä se tuntui nyt Lakinkin kanssa. Kotiin ajaessa muistelin Lakin ekaa vuotta, kun sain muutamaan eri otteeseen kuulla, että paska koira ja teistä ei ikinä kyllä tule mitään. Ne oli kyllä tottisvalmennuksia eikä nosea, mutta mietin vaan että ehkä ne olikin oikeassa ja paskoja ollaan, ei pääse mihinkään. Tai koirahan sinänsä löysi kaikki. Olin ihan varma että tyyliin kaikki saa satasen, kun musta nämä tuntui helpoilta, ja leuka loksahti polviin kun selvisi että satasia tuli vain 2/15. Ei se silti parantanut tunnelmaa mitenkään.

Lähempi Musti ja Mirri oli jo kiinni kun 16.45 päästiin lähtemään, mutta kauempi viiteen, niin ajelin sinne. Hymni painaa 4,6kg (hänen omalla sivulla on btw kasvutaulukko). Siellä oli joku pariskunta setterin kanssa, ja se koira haukkui Hymnille ihan koko ajan eikä ne ihmiset tehneet elettäkään estääkseen sitä. Hymni aluksi tuhahteli sille vähän ja välillä oli ihan nätisti ja killitti minua kun valitsin puruluita, mutta sitten kun olin kassalla, ne tuli tosi lähelle, ja Hymniä pelotti ja kun en ottanut sitä syliin kun kädet ei riittäneet, se yritti poistua paikalta. Eihän se nyt sinänsä ole kenenkään muun ongelma mutta mietinpähän vaan päissäni että jos mä näkisin että mun koira aiheuttaa toiselle pelkoa ja se toinen on maksamassa eikä voi justnytheti poistua paikalta, niin herranjestas kyllä mä veisin sen oman koirani kauemmas siitä louskuttamasta. Kiitos vaan huomaavaisuudesta saatana.

En tiedä miksi mä käyn kokeissa. Töppöisen kanssa se oli pitkään suorastaan huumaavaa kun se oli niin hyvä kaikessa. Ehkä ne voitot ja tittelit ja onnistumiset ylläpiti sitä kehää. Nosessa valioituminen on aivan utopistista. Suomessa on tällä hetkellä kaksi valiota ja ne on ihmisillä jotka molemmat on tuomareita, toinen kouluttaa työkseen ja toinen kouluttaa osa-aikaisesti, ja he treenaa yhdessä. Tällainen tavan tallaaja ei-kenenkään-valmennuksesta ei tule koskaan yltämään sinne. Ihan sama sitten tavoitella kolmosiin pääsyäkään. Omia onnistumisia? En mä tiedä?

Nosekuula parka

Mulla on tässä joku kriisi muutenkin, ehkä joku klassinen ikäkriisi. En voi sanoa sitä edes ääneen koska en voi olla niin vanha! Ei musta tunnu yhtään siltä. Tässäkö tää elämä niinku oli? Jotenkin sitä vaan yhtäkkiä havahtuu siihen, että kaikki ne valinnat mitä on tehnyt, tai jättänyt tekemättä, on johtaneet tähän tilanteeseen. Mulle on ammatti-ihminen useaan otteeseen painottanut, että jokainen tekee ratkaisut siinä tilanteessa niillä tiedoilla ja eväillä mitä silloin on käytettävissä, ja niitä on turha myöhemmin kauhean paljoa miettiä saati katua, kun ei se johda mihinkään. En mä oikeastaan edes kadu mitään, mutta jotenkin sitä elämän lopullisuutta vaan ajattelee ja että tää on nyt tällaista. Ihan ok, mutta se on nyt tällaista, eikä enää muuksi muutu. Tottakai aina voi opiskella, tutustua uusiin ihmisiin, löytää uuden parisuhteen, ottaa uusia eläimiä, vaihtaa työpaikkaa, jne jne jne, en tarkoita nyt sitäkään että elämä olisi jotenkin ohi. En osaa tämän paremmin tätä nyt kuvailla, mutta jotenkin sellainen... ahdistunut olo on pitempään jo ollut.

Kriisi koskee toki myös koiria. Ehkä töppöisen poismeno laukaisi sen, vaikka oli se ilmassa jo vuosia sitä ennen. Olin niin pitkään niin aktiivinen harrastaja ja kisaaja, koulutin paljon muita, treenasin porukassa, kävin koulutuksissa ja leireillä. Nyt tuherran yksin kotona sen vähän mitä teen. Sitä entistä minua ei enää ole. En tiedä haluaisinko, mutta mulla on ikävä sitä, että silloin ainakin tiesin kuka minä olen. Nyt musta tuntuu että ilmoitan näitä koiria joskus ja jouluna kokeisiin vain koska yritän roikkua muiston varjossa. Ehkä pitäisi todeta että se nyt vaan meni jo.

Luovuta.

Tämä oli ig:ssä joku päivä